Avainsana-arkisto: lidl

Pinkki burger next level-pihvillä

31.1.2020
4

Kyllä oli kuulkaa sellainen pöhinä ja kuhina eilen Espan kokkikoulussa, ettei paremmasta väliä. Meitä oli suuren suuri joukko innostuneena kokkaamassa kasvisburgeita, oli ilo päästä taas kokkikoulun tiloihin kokkaamaan. Suosittelen lämpimästi edelleen sen kursseja esimerkiksi lahjaideana! Minäkin kai joka päivä lapsilleni väännän ruokaa, mutta sain silti kuulla ”se ei ole uuninpelti” aseteltuani kauniisti sämpylät pellille. Siis mitä? Mikä tämä sitten on? ”Se on välilevy”. VÄLILEVY? Uunissa? Siellähän oppii ties mitä! Ja välineitä löytyy joka lähtöön, joten on helppo valmistaa ihan oikeasti ravintolatasoinen annos! Oikeasti, en kyllä vieläkään ymmärrä mikä se pelliltä näyttänyt välilevy oli, jäin hihittämään vaan omalle mielikuvalleni välilevystä.

MIKÄ ON LIDLIN NEXT LEVEL-PIHVI?

Eilen oli joka tapauksessa aika tehdä hamppareita ja testasimme pihvinä Lidlin uutukaista Next level-kasvispihviä. Olen itse ollut ilman lihapihvejä 23 vuotta ja saanut nähdä tuona aikana ihan huikean kehityksen sekä kasvistuotteiden kasvun määrän. Tätä Lidlin uutuutta testasin innolla, sillä pikkuveljeni ja äitini olivat siitä hamppareita tehneet ja kehuivat tuotetta kovasti. Kaksi pihviä kustantaa 3,49 euroa ja pihvi on valmistettu mm. herneproteiinista ja herkkusienistä. Lähiaikoina se muuttaa vielä biohajoavaan pakkaukseen nykyisestä muovipaketistaan!

Tiedättekö miten pihvi päätyi Suomen Lidleihin? Asiakkaat törmäsivät Saksan Lidleissä siihen ja pyysivät että tulisi valikoimiin. Ja täällä on! Kannattaa siis ottaa kantaa kauppojen valikoimiin selkeästi. Meitä opastamassa hampparihommissa oli koulun oman kokin lisäksi Anni Hautala, jonka ruokakirjasta oli lähtöisin tekemämme perunat. Ja täytyy muuten sanoa, että esillepano on puoli ruokaa – miten upeasti oli laitettu ainesosat esille, todella houkuttelevan näköistä! Mustat ja pinkit sämpylät eivät olleet Lidlistä, muuten ainesosat ovat löydettävissä heiltä.

Sitten hommiin! Minusta on aina todella mielenkiintoista miten homma alkaa pyöriä, kun iso porukka ryhmäytyy. Neljä eri tiimiä teki kaikki perunalastuja (tai miksi näitä kutsutaan?), hamppareita sekä tsatzikia. Minä päädyin pilkkomaan herkkusieniä ja niitä paistaessani kuulin Annilta Sikke Sumarin vinkin: älä töki niitä sieniä koko ajan, niihin tulee parempi pinta ja maku kun antaa vain olla. Ah! Käsi ylös kuka tökkii ja pyörittää sieniä pannulla?

MITEN KÄYTTÄÄ LIDLIN NEXT LEVEL-PIHVEJÄ?

Hamppareiden tekeminen ei nyt sinällään ole mitään rakettitiedettä, tarvitaan hyvät höppeet, sulanut ihana cheddarjuusto ja kastikkeet. Paahdettiin mielettömän herkulliset sämpylät ja paistettiin pihvit, niitä ei ihan hirveän pitkään tarvitse pannulla paistaa. Minun lopputulokseni näytti siltä, että rakastan sooseja. Ihanan valkosipulinen tsatziki, Devil’s majoneesi, jalapenot, herkkusienet ja jogurttiin sotkettu feta ryydittivät omaa teostani. Mutta entä se pihvi? Se oli ihan mielettömän hyvä. Rakenteeltaan tiivis, erittäin paksu ja täyttävä (en jaksanut koko päivänä syödä muuta tuon lounaan jälkeen) ja proteiinipitoinen (9g/100G). Itse en osaa verratta kuin muihin kasvispihveihin, jonka perusteella tykkäsin erityisesti rakenteesta ja makukin oli hyvä, mutta lihansyöjiltä tuli paljon positiivista palautetta. Kuulemma olivat odottaneet paljon huonompaa, yllätti positiivisesti ja menee täydestä. Rakenne on vähän lihamainen, jopa siinä rajoilla että hämmentää kasvissyöjää!

Siinä kaksi tuntia paistaneena lähdin muuten maha pulleana kaupungille ja vaatekaupan kassa sanoi minulle, että mistä tulee näin hyvä tuoksu. Sanoin että taidan tuoksua kasvishampparille ja näin hänkin innostui testaamaan illalla Lidlin tuotoksia. Voi sitä sitten hajullaankin levittää sanomaa eteenpäin!

Kotona väänsin vielä miehelle mukaan saamistani höppeistä pinkin burgerin ja hän kehui kovasti makua ja myös sitä kotona vallinnutta tuoksua! Tästä pihvistä irtoaa siis selkeästi houkutteleva haju.

Hyvää oli, mieletön tekemisen meininki, paljon tuttuja ja innostus jäi näihin kasvispihveihin ehdottomasti! Ja hei, alkudrinkkimme oli Lidlin vichysta ja inkiväärishotista tehty, se oi superraikas ja hyvä, kokeilkaa ihmeessä sekin!

Meneekö siellä Next level testiin/oletko jo testannut?

Kiitos aamupäivästä Lidl ja Marsaana!

Asiasta muiden blogeissa: Ennin kengissä

Hurja aamupäivämme Lohjalla!

14.8.2019
6

*Lidlin pr-tapahtuma, vaatteet saatu

”Apua, kaatuuko tämä, tostako pitää mennä!”
”Anna mennä Katja, sä olet rämäpää, hyvin menee!”
”IIIK, tämä on paljon hurjempaa kun ikinä kuvittelin, miten noi muut mimmit ei yhtään pelkää”
”Katja, äitiyden myötä pelottaa paljon enemmän ja iän, se vaan pahenee iän myötä!”
”No on tossa edessäkin kahden lapsen äiti ja menee vaan!”

40 minuuttia minun ja Tiian meno mönkijäsafarilla kuulosti jokseenkin tältä. Lähdin ajamaan ihan innoissani, Tiia kyydissäni ja pellolla sekä tiellä meno oli huisia. En ollut uskoa silmiäni, kun näin mihin letka meni, yli möykkyisen kallion, yli kantojen, kuopista ja mutalätäköstä. Vesi ei haitannut mitään, mutta kivien päällä ajo sai sydämen hakkaamaan. Siis miten tästä kuuluu mennä? Kiviä päin, yritää väistää isoimmat vai miten? Tämä kaatuu! Ei kuulemma hevillä kaadu ja Pois tieltä-yrityksen henkilökunta oli ohjaamassa ajolinjojamme monessa kohtaa ja sanoi, mitä linjaa ei kannata ajaa. Seurueen varmasti kokenein kuski, autoharrastaja Emma Kimiläinen sanoi, että aika hiljainen vauhti. Apua, kuka tässä vauhtia ehtii miettiä, kun yrittää lähinnä selvitä ja olla kaatumatta?

RÄKS. Kuulitteks te? Huusin taakse. Ei muilta kuulunut tollaista! Mä rikoin tämän huusin 40 minuutin kohdalla. Tuli ahdistus, ajoin varmaan väärin enkä saa mönkijää pysymään pystyssä. Tuli sellainen kokovartalomakaronius, tietäjät tietää. Emme olleet puolivälissä vaihtaneet kuskiakaan Tiian kipeän käden vuoksi, joten kaikki jännittäminen uuvuttikin. Yllättävän fyysistäkin hommaa! Pelästyin tosissani kovaa ääntää mönkijän alta, mutta ei se tainnutkaan hajota. Yritin hetken jatkaa, kysyin Tiialta haluaako hän ajaa ja kun ei halunnut, totesin, että luovutan. Ei olisi ollut enää pitkä matka tielle pois metsästä, mutta liian monta kivenmurikkaa minulle. Tosin, jos olisin tiennyt, että kun hyppäämme maastoauton kyytiin ja kuski vetää omien sanojensa mukaan hardcore-reittiä, olisinko valinnut mönkijän. Hui hirveää, en ole varmaan ikinä nähnyt pelkkää kalliota auton ikkunasta, miten se ei mennyt ympäri kun oli niin pystyasennossa? Vaistoimaisesti kiljuin ja kuski mutisi, että meidän kanssa olisi pitänyt olla korvatulpat. Hah!

Sellainen iisi aamupäivä oli isolla porukallamme Lohjalla, Pois tieltä-firman safarilla. Mönkijä itsessään oli huippuhauska vehje, mutta olisin voinut hurjimmat mäet ja lohkareet skipata. Kun alkoi epäröimään, uskon, että se hitaasti sutien kivien ylittäminen oli vielä pahempaa kuin reippaasti eteenpäin meno. Perillä osa porukasta vaan hihkui riemusta, osa ei ollut ajanut ollenkaan ja osa oli myös ollut vähän kipsissä, kuten allekirjoittanut. Mutta ylitin monesti jo oman mukavuusalueeni ja testasin uutta lajia. Uskoisin, että mieheni olisi nauttinut tuolla menosta ja mietinkin, mistä saan hänelle tuollaisen setin lahjaksi (vinkatkaa, jotka tiedätte vastaavaa esimerkiksi Pirkanmaalta!).

Päivän oli meille järjestänyt Lidl yhdessä PR-toimisto Marsaanan kanssa. Testasimme ajaessamme huomenna kauppaan tulevia ulkoilumallistoa, jossa erityisesti tykkäsin trikoista ja ulkotakista, jossa on irrotettava fleece-vuori. Värit olivat tällä kertaa todella onnistuneita ja kauniin syksyisiä! Koko malliston näet täältä ja se on saatavilla kaikissa Lidlin myymälöissä.

Ja jos joku kaipaa vauhtia elämäänsä, niin ei kun Lohjalle. Paikka on todella ihana ja sieltä löytyy kuulemma saunakin, jos haluaa viettää koko päivän kreiseillen. Aika ykkösmesta hurjille polttarisankareille tai työpoppoolle (no, kyllä sieltä kaksi äiti-ihmistäkin ihan hyvin selvisi takaisin, hih!).

Kiitos järkkäilyistä, kiitos Tiia kun uskalsit olla kyydissä ja kiitos Pois tieltä kokemuksesta! En kyllä hetkeen unohda! Vitsi miltä ruoka maistu ulkona kokemuksen jälkeen!

Oletko testannut kyseisen paikan tai mönkijähommia muualla?

P.S. Tiialla oli vauhdissa kypärä päässä, älkää huoliko!

Palaute elämäni ensimmäisestä juoksukoulusta?

21.3.2019
2

Mitä juoksuun tulee, minä olen lähtenyt ns. täysin soitellen sotaan. Aloin vaan juosta. Hommasin paremmat lenkkarit ja pikku hiljaa, kun tuntui että juoksen enemmänkin kuin sen yhden lenkin, hommasin muun muassa kompressiosukat, juoksuvyön mihin saa kännykän mukaan lenkille sekä juoksutakin. Mutta mitään juoksukouluja en ole koskaan käynyt. Väitän, että jos olisin vain päättänyt tyhjistä alkaa juosta näitä määriä, eli noin 150 kilometriä kuussa, olisi tullut enemmänkin ongelmia kuin nyt vain ajoittain jumittava pakaralihas ja piriformis. Kun aikanani innoistuin bodyattackista ja kävin siellä useamman kerran viikossa, sain penikkani hurjan kipeiksi. Niitä sitten hoitelin ja vaihdoin jumppiinkin juoksukengät, joilla taas oli parempi vetää sen tyylistä jumppaa. Penikatkin ovat siis tottuneet rasitukseen ja hyppyihin, eivätkä ole ikinä vaivanneet (kop kop) tämän reilut kaksi vuotta kestäneen juoksuinnostuksen aikana.

Taustalla oli siis 20 vuoden jumppapirkkous, koripallotreenejä, ratsastusta ja paljon muuta erilaista liikuntaa. Olin paljon kiusannut jumpissa pieniä lihaksia vuosikausia, jonka uskon auttavan juoksemisessa. Minun haasteeni juoksussa oli vaihtaa se lihasteni nopeus ja räjähtävyys, joka esimerkiksi koripallossa kehittyi, pitkänmatkantouhuun. Juoksu tuntui aina hirveältä. Ja suurin syy siihen oli tietenkin vauhti. Lähdin aina liian kovaa liikkeelle ja jossain vaiheessa se seinä tulee vastaan. Vauhdin hidastamisessa ja ylipäätään hahmottamisessa auttoi niin juoksukello kuin miehen seura ja tajusin, että kun aloitan tarpeeksi hiljaa, jaksan juosta vaikka kuinka pitkään. Mutta tällaiselle räjähtäviin lajeihin ja pikajuoksua rakastavalle se oli vaikeaa aluksi!

En siis ole koskaan käynyt mitään juoksukouluja, jossa korjattaisiin askelta tai asentoa. Tai noudattanut mitään juoksuohjelmia! Minä juoksen lähinnä omasta ilosta ja haluan edelleen tehdä paljon muutakin. Siksipä lähdin aika jännittynein mielin Oona Tolppasen ja Mårten Boströmin vetämään juoksukouluun tiistaina. Ajattelin, että jos nyt tulee palaute, etten ”osaa” juosta ollenkaan tai askellus on ihan metsässä, meneekö juoksuinto. Samalla halusin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja tietää, mitä pitäisi asennossa ja askeleessa korjata.

Tilaisuuden sponssasi LIDL, jonka juoksuvaatemallisto tulee myyntiin maanantaina 25.3. Saimme valita itsellemme muutamasta eri mallista ja värivaihtoehdosta juoksuasut. Mallistoon kuuluu niin juoksuliivit, paitoja, trikoita, sukkia, kenkiä kuin pohjallisia. Minä ihastuin täysillä värikkäisiin trikoisiin ja otin ne sekä turkoosin paidan. Liivit jätin suosiolla väliin, sillä en aio vaihtaa Changen liiveistä mihinkään. Kengät ovat ihan ykkösjuttu juostessa, enkä ole myöskään luopumassa Nikeistäni missään nimessä, mutta sukat! Ostin herjalla Lidlistä pari vuotta sitten juoksusukat, että kokeillaan. Ne ovat käytössä edelleen, niillä on juostu mm. ensimmäinen puolimaratoni ja eivät ole menneet miksikään. Sama syksyllä saamissani vaellussukissa – juoksin niillä talvijuoksut ja hyvät ovat ja välittömästi otin käyttöön tiistaina saamani juoksusukat. Sukissa on todella hyvä hinta-laatusuhde! Vaikka koen huonoa omatuntoa siitä, että ”mainostan” Lidlin vaatteita varsinkin nyt, kun tapetilla on ollut epäeettinen valmistus ja muu, sukat ovat ihan parhaita. Kyllähän hinnat ovat niin pieniä, että ei siitä paljon voi valmistajalle jäädä käteen, toisaalta volyymikin on suuri. Sain syksyllä paksummat Lidlin trikoot, joilla olen nyt juossut ja ulkoillut muutenkin puoli vuotta. Pessyt vähintään kerran viikossa. Niissä ei ole pienintäkään nyppyä tai kulumaa havaittavissa, eli mitään kertakäyttökamaa nämä eivät ole, vaikka hinta antaisi niin olettaa! Se onneksi vähän kompensoi hommaa, uskon juoksevani näillä trikoilla pitkään!

Mutta takaisin siihen juoksukouluun. Suunnistimme siis kohti Espoota ja Esport-liikuntakeskusta, joka sai huokaisemaan ihastuksesta. Valtava halli täynnä erilaisia liikuntalajeja ja 400 metrin sisäjuoksurata. Ihanaa! Hyvä etten pomppinut paikallani, into alkoi nousta heti. Oonan johdalla vedimme erilaisia harjoitteita radalla, joilla mm. avattiin lonkkia. Askelkyykkykävelyä takaperin, lonkankoukistajavenytyksiä, lonkan avauksia. Sumokyykky + lonkanavausliikkeestä tuli lempparini, tunsin kuinka kroppa kiitti että tein kunnon avaukset ja verryttelyt! Sitten hölkkäsimme pari lämmittelykierrosta areenan ympäri ja juttelimme villinä Lenkillä-blogin Elinan kanssa siitä, millä taktiikalla ja kuinka kovaa Peurungan vesiliukumäen voi päästä. Vieressämme juossut valmentaja Mårten ihmetteli mistä oikein puhumme ja kyllä nauratti, kilpailuhenkiset äidit siinä juostessa jakaa vinkkejä kovempiin aikoihin vesiliukumäessä! Arvaatte, kuinka innoissamme ja tosissamme Elinan kanssa vedettiin treenitkin?

Teimme Mårtenin kanssa pyramiditreeniä, eli 200 metriä juoksua kovaa + palautus, sitten 400m ja palautus, 800 metriä+palautus ja niin edelleen. Oli ihanaa pinkoa viimeinen 200 metriä niin kovaa kuin pääsi, välillä omilla lenkeilläni spurttaan kyllä, mutta revin vielä vähän enemmän irti koneesta kun Mårten kannusti ja silmäkulmasta näin, kuinka toinen bloggaajakollega meinaa kiihdyttää ohi. Mikä voitontahti iski, miten mahtavaa oli päästellä täysiä! Tällaisia intervallitreenejä pitäisi aivan ehdottomasti ottaa kerran viikossa mukaan ja kirittää jonkun kanssa kaikki irti, ei siihen yksin pääse. Voi kun miehen rasitusvamma paranisi ja pääsisimme revittämään yhdessä (tosin tulisiko siitä tappelu, sehän nyt on selvä kumpi meidän kilpajuoksun voittaisi).

No juu, kyseessä oli siis jokaisen omaan tahtiin tehtävä intervallitreeni, ei mikään kilpailu. En ymmärrä mistä itselleni tulee aina ihan hullu kilpailuvietti ja täysillä tekemisen himo kaikessa! Olin niin kotonani tässä tapahtumassa ja juostessa, että oikein harmitti kun homma oli ohi.

Entä se palaute? Kun juoksin hiljempaa, tuli palaute, että askeleeni tulee vähän liian kantapainotteisesti alas. Tämä parani itsestään kun juoksin kovempaa, mutta miten saisin siihen kiinnitettyä huomiota hitaammassa vauhdissa…? Vaikeaa oli ajatella, että rullaa askel pidemmälle, äläkä iske kantaa maahan. Lisäksi lähes jokaiselle sanottiin hartioista ja niiden jännittämisestä. Olen itse ihan hurja hartiajännittäjä ihan kaikessa tekemisessä ja vaikka paikallaan seisoessa, stressini määrä näkyy hartioista. Eilen juoksinkin kympin juoksumatolla, josta näki itsensä peilistä ja tasaisesti röyhistin rintaani auki ja laskin hartioita. Se pitäisi muistaa, sillä happi kulkee paremmin. Toinen erikoinen piirre omassa juoksussa on puristaa kädet nyrkkiin. Tiedostan sen pihalla talvella, että jos palelee, laitan kädet nyrkkiin. Mutta nyrkissä ne olivat monessa juoksuvideossakin, varsin hitaammassa vauhdissa! Omituinen homma lisää painetta hartioihin. Niinpä eilen matolla päätin myös noudattaa miehen vinkkiä, että kuvittelee sormien välissä olevan sipsi, joka ei saa murentua. Niitä voi siis pitää kevyesti yhdessä, mutta ei nyrkissä. Pääasiassa askellukseni on onneksi kunnossa ja en saanut murskapalautetta vaan innostuin ja sain ideoita omaan juoksuun ihan hurjana. Oli vaikeaa lopettaa harjoitus, kun puhkuin niin intoa!

Ehdottoman kiva ja hyödyllinen treeni siis oli, kiitos siitä Lidl ja Marsaana! Ja kiitos blogikollegat ja erityisesti Elina! Intoa täynnä puhkuen suuntaan tänään lenkkipolulle, nyt mennään jo sulilla teillä!

Oletko itse testannut Lidlin juoksuvaatteita? Entä käynyt jossain juoksuvalmennuksessa? Kuka tykkää juosta, kommentteja luen mielelläni! Tsemppiä treeneihin!

*kuva 1, 8 ja 9 by Marsaana