Avainsana-arkisto: lemmikki

Joululoma hurahti ja toi uuden perheenjäsenen

6.1.2024
2

Lasten parin viikon joululoma lähenee loppuaan ja joulukoristeetkin tulisi ehkä ottaa pois. Kliseisesti sanottuna aika kyllä lentää. Olimme hyvin ajoissa koristeidemme kanssa ja kuusikin laitettiin jo marraskuun alussa. Kaksi kuukautta on mennyt siivillä ja en malttaisi millään luopua kuusesta. Sen valot tuovat niin kivaa tunnelmaa pimeisiin aamuihin! Ehkä kuitenkin puramme sen ja kohta on ensi syksy ja ihmettelen, miten taas on aika laittaa kuusi. Tykkäätkö itse pitää kuusta pitkän kaavan mukaan vai onko se vain hetkellisesti paikallaan?

Aatto sekä joulupukin kivat tuomiset

Jouluaattona meillä oli paikalla neljä sukupolvea, mikä on suuri rikkaus. Itse aattona meidän tytöt olivat ainoat lapset, mutta joulun ympärillä mummilassa olivat yhdessä kaikki viisi serkusta. Ihanaa saada syliin taaperoitakin!

Tänä vuonna joulupukki oli tuonut maltillisen määrän lahjoja ja kaikki olivat todella toivottuja, eikä suurta tavarakasaa syntynyt. Sain itse Valcon vastamelukuulokkeet ja miehelle annoin (hänen valitsemansa) talvikengät, joiden sisään ujutin tiedon kahdenkeskisestä viikonloppureissusta Pirkanmaalla.

Lapset saivat toivomiaan juttuja, kuten Aku Ankan tilauksen, tankotanssipatjan, räpylät sekä Posca-tusseja. Pukki toi myös uuden Nintendo-pelin, jonka parissa esikoinen onkin viettänyt tovin jos toisenkin pakkasen paukkuessa. Olin todella iloinen, että äitini löysi käytettynä tankotanssipatjan ja mieheni lapselle räpylät. Lasten urheiluvälineet kiertävät hyvin!

Joululoma ulkoillen, pelaillen ja sukuloiden

Joululoman ensimmäisellä viikolla kelit eivät olisi voineet olla täydellisemmät. Jyväskylässä vierähti viikko ja kävimme siellä hiihtämässä pariin otteeseen. Ladut olivat upeassa kunnossa! Myös joulun metsäkävelyillä oli talven taikaa – täysi hiljaisuus sekä upeat maisemat.

Rinteessäkin ehdimme käydä juuri ennen kelien viilentymistä. Uusi vuosi oli tarkoitus vaihtaa Jyväskylässä ja palata sinne vielä yhdeksi yöksi, mutta lapsen flunssa peruutti sen suunnitelman. Olikin aivan ihanaa olla vain kotona, syödä kaikkea uuteen vuoteen kuuluvaa ja katsella ikkunasta raketteja. En muista, että naapurustossa olisi koskaan ollut tuollaista ilotulitusta, joku oli panostanut kunnolla. Aika mahtavaa oli saunoa nelistään ja katsella raketteja pyjama päällä sohvalta.

Jouluna hurahdimme täysin veljeni ja kälyni lahjaksi saamaan Smart 10-peliin. Pelasimme muutaman päivän (ja yön) aikana neljä kysymyspakkaa läpi. Miten koukuttava peli voikaan olla! En tiedä toimiiko ns. pidemmän päälle, sillä oppiihan kysymykset ulkoa, jos sitä putkeen pelaa. Ainakin näin ensi kerralla vei täysin mennessään!

Eilisen vietimme Helsingissä nähden veljen perhettä, mummoani sekä lapsen kummeja. Oli pitkä ja ihana päivä ja oli ihanaa tänään herätä omasta sängystä.

Suuri toive uudesta perheenjäsenestä toteutui

Tällä viikolla on palailtu miehen kanssa töihin, lapset ovat nähneet kavereita ja aika paljon aikaa on kulunut sisätiloissa. Itse testasin, onnistuuko juoksulenkki -23 pakkasessa ja 6,5 kilometriä meni. Oli niin lämmin, että jouduin ottamaan välillä mm. hanskat pois! Mutta tuon kuuden kilometrin jälkeen alkoi ns. nenää nipistellä sisältäpäin sen verran, etten kyllä pidempää olisi halunnut mennä. Lisäksi hengästyin paljon enemmän kuin tavallisesti. Liekö pakkasilman vaikutus, sillä seuraavana päivänä juoksumatolla ei taas sama vauhti hengästyttänyt. Tulipahan kokeiltua, että onnistuu se niinkin kylmällä.

Tänään meille muutti uusi perheenjäsen, pienen pieni talvikko eli kääpiöhamsteri. Lapsi esitti haaveen marsusta kauan aikaa sitten. En muista onko siitä vuosi vai enemmän, mutta vastasin silloin, että ehkä joskus. Minulla on itselläni ollut viisi marsua ja yksi hamsteri, joten jyrsijöiden hoitaminen on sinällään tuttua. Marsut kuitenkin vaativat suhteellisen paljon vapaana liikkumista ja seuraa, joten lopulta ehdotin hamsteria, joka on lemmikkinä helpompi. Oman hamsterini sain 8-vuotiaana ja tiedän, miten hirmuisen tärkeää se oli. Hämmästyin, kuinka valtavasti häkkien koot, erilaiset ravintosuositukset yms. ovat muuttuneet 30 vuodessa. No, olisihan se outoa, jos asiat eivät muuttuisi tuossa ajassa, mutta en ole viime aikoina tutustunut hamsteriasioihin.

Sovimme lopulta, että joululomalla haaveesta tehdään totta. Kävimme jo ennakkoon hakemassa tarvikkeet ja varasimme meille tulevan pojan. Valmistelimme asumuksen ja tänään sain entiseltä työkaverilta myös juoksutusaitauksen, todella kiva ele, kun tarjosi sitä!

Alamme siis tutustua uuteen perheenjäseneen, voitte vain kuvitella lasten innostuksen ja onhan hän omastakin mielestäni aivan ihana ja hyvin kaunis. Pienelle miehelle löytyi Disney-nimikin, hänestä tuli Sisu.

Muistan lapsena, että hamsterini nukkui lähes aina ja valmistelin lapsia siihen, että kyseessä on ilta/yöeläin. Katsotaan millainen poika meille saapui, tuntuu ihan hassulta, että kotona on taas puruja ja jyrsijän asumus. Toisaalta se tuntuu ihanan kotoisalta, viimeisin marsuni (marsumme) kuoli 15 vuotta sitten, onhan tässä tovi vierähtänyt ilman. Tänään hän on aktiivisesti tutkinut joka nurkan kodistaan, testannut juoksupyörän ja kylpyhiekan.

Jännittyneissä sekä innostuneissa tunnelmissa siis uuteen vuoteen. Millainen tyyppi meillä asustakaan ja itse tartun sellaisiin töihin, joita en ole aiemmin tehnytkään.

Miltä näyttää uusi vuosi itselläsi? Tai miten joululoma hurahti?

Pakkaspäivien hyggeilyä

19.1.2019
8

Itselläni on läpi elämän säilynyt lukeminen yhtenä ykkösharrastuksista. Rakastan ahmia kirjoja ja luuhata kirjastoissa. Tampereella tehtiin juuri kiva uudistus: VIP-lainat saa pitää nykyään kaksi viikkoa! Tämä on todella kiva juttu, sillä jos niitä haluaa mukaan esimerkiksi viikon reissuun, niin nyt se on mahdollista. Viikko saattaa monesti olla vähän tiukka väli lukeakin kirja, mutta kahdessa se kyllä onnistuu. Lämpimiä ajatuksia siis uudistuksista Tampereen päättäjille! Lisäksi kirjastoon pääsee aikaisin aamulla tai esimerkiksi sunnuntaisin sisään omalla kortilla sen ollessa muuten suljettu, tämäkin on ihan mahtava juttu!

Nyt on yhtä lailla niin mielettömät ulkoilukelit, kuin samalla ensi viikolla vähän turhankin kipakat pakkaset. Silloin onkin ihanaa vetää villasukat jalkaan, sytyttää kynttilöitä tai takkatuli ja tarttua kirjaan. Minä olen alkuvuonna ahminut muutaman teoksen, joista ajattelin vinkata teille.

CAMILLA GREBE: LEMMIKKI

Jonotin tätä teosta kirjastosta neljä pitkää kuukautta ja uuden vuoden aattona sain sen. Tykkäsin hirveästi Camillan ensimmäisestä teoksesta Kun jää pettää alta ja se kannattaakin lukea ensimmäiseksi, sillä samoja poliiseja on tässä uudessakin teoksessa. Kirja lähtee vauhdilla liikkeelle ja etenee samalla tavalla kuin ensimmäinen teos, eli aina yksi henkilöhahmo kerrallaan kertoo asioiden kulusta omasta näkökulmastaan. Kirjassa hypitään nykyajassa ja menneisyydessä ja se tempaa hetkessä otteeseensa.

Lemmikki vie lukijan kuvitteelliseen Ormbergin tuppukylään ja uskon, että varsinkin suomalaiset lukijat pystyvät samaistumaan jäiseen ja pimeään pikkukylään sekä tapahtumiin siellä. Totesin miehelle, että tätä fiilistä ja sielunmaisemaa olisi ihan mahdoton selittää aurinkomaassa asujalle, mutta suomalaiselle se varmasti aukeaa heti.

Kirjassa uusi poliisi, Malin palaa kotipaikkakunnalleen Ormbergiin selvittämään kauan sitten löytämänsä pikkutytön ruumiin mysteeriä. Muitakin mysteerejä tulee eteen ja pikkuhiljaa menneisyys paljastuu. Kirja on mukaansatempaava dekkari, samalla se ottaa vahvasti kantaa muun muassa Ruotsin maahanmuuttokysymyksiin. Kirjassa pienen kylän tehdastyöläiset ovat jääneet työttömiksi ja vaille tukea ja samalla Ormbergiin on perustettu iso vastaanottokeskus. Siinä on asetelmaa erilaisille konflikteille. Kirjassa kuvataan myös vahvasti teini-ikäisen Jaken filistä siitä, millaista on kasvaa pienessä kylässä erilaisena. Ensimmäisessäkin kirjassa esiintyneen poliisin Hannen tuskaa muistisairaudesta kuvataan niin elävästi, että itseäänkin alkaa ahdistaa ja pelottaa muistisairaudet.

Kirjassa alkaa loppua kohti olla vähän ehkä epäuskottavia kuvioita, mutta viimeiset 100 sivua täytyy ahmia vauhdilla, kirjaa ei enää vain pysty laskemaan käsistään. Vahvin tunto jää kuitenkin siitä, mitä kerrotaan ruotsalaisen yhteiskunnan tilasta ja pienen kylän tunnoista. Kirja herättää paljon ajatuksia ja suosittelen sitä lämpimästi monestakin syystä.

SISKO SAVONLAHTI: EHKÄ TÄNÄ KESÄNÄ KAIKKI MUUTTUU

Nappasin tämän VIP-hyllystä suurin odotuksin, sillä olin Instagrammista bongannut joulun aikaan useamman kertovan tämän olevan hyvä ja koukuttava kirja. Sisko Savonlahden esikoisteos kertoo kolmekymppisestä Kalliossa asuvasta freelance-toimittajasta, jonka poikaystävä on jättänyt ja jonka ideat erilaisista artikkeleista eivät kelpaa enää lehtiin. Hän etsii töitä, kaipaa epätoivoisesti poikaystäväänsä, syö järjettömän paljon sipsejä (alkoi ärsyttää montako kertaa kirjassa lukee sipsi!!), on koukussa Thai-cubeihin ja zero colaan. Ystävät tekevät menestyvää uraa ja päähenkilö möläyttelee työhaastattelussa vähän sopimattomia asioita.

Monessa otteessa samaistuin kirjan samanikäiseen päähenkilöön, joka pläräsi työilmoituksia läpi, kirjoitti juttuja kahvilassa, yritti vältellä Zero Colaa ja lämmitti mikrossa thai-cubeja (oikeasti, graduni ei olisi valmistunut aikanaan ilman niitä!). Hän haaveilee pukeutuvansa fiksusti ja käyttää työttömänä liikaa rahaa kuivashampooseen. Koska päähenkilö on itseni ikäinen ja kirja juuri ilmestynyt, siinä on paljon nykymaailman menoa mukana, johon voi samaistua.

Sitten taas – teksti oli aika löyhää ja luin kirjan parissa päivässä. En jotenkaan saanut kiinni kirjan syvemmästä ajatuksesta ja aloin jo ärsyyntyä saamattomaan päähenkilöön, joka söi jatkuvasti sipsejä ja teki siitä taidetta. Odotin koko ajan, että loppua kohti tulee joku oivallus tai käänne, muttei tullut. Minua kiinnostaisikin kuulla tämän lukeneilta kommentteja, miksi tämä teos on niin kehuttu ja palkintojakin voittanut? Oli se ihan kiva ahmaista, mutta vähän ärsyyntynyt fiilis jäi teoksesta. Mitä en tajunnut?

DAVID LAGER-GRANTZ: TYTTÖ JOKA ETSI VARJOAAN

Ahmaisin aikanaan ihan hetkessä Stieg Larssonin Millenium-sarjan osat sitä mukaa kun ne ilmestyivät. Ne olivat hurjan koukuttavia ja varmaan kaikki ovat kuulleet Lisbeth Salanderista viimeistään, kun leffojakin alkoi ilmestyä. Minä lainasin tämän kirjan kesällä ja se on puoli vuotta maannut yöpöydällä ja olen sitä uusinut. Nyt tartuin siihen vihdoin. Täytyy sanoa, että Davidin tekstit ovat kaukana alkuperäisistä Millenium-teoksista ja kirja on tungettu vähän liikaa täyteen yksityiskohtia. Se on ihan menettelevä dekkari, mutta sortuu liikaa kikkailuun ja pyörittelyyn niin, että sen sijaan että ahmisit sitä, meinaa ote vähän herpaantua. Mitä mieltä olet itse näistä jatko-osista eri kirjailijan alla, oletko lukenut?

Hyvää hyggeilyä pakkaspäivien ratoksi nämä ovat kaikki, ei mitään tajunnanräjäyttäviä teoksia kuitenkaan. Meillä on nyt hiihtoloma lähestymässä ja minä olen edelleen syksyllä varaamissani teoksissa jollain varasijoilla 155, eli sinne täytyisi keksiä jotain muuta luettavaa kuin varauksissa on. Mielelläni otan suosituksia taas vastaan, varasin viimeksi siltä istumalta kaikki suosituksenne, kiitos! Miehelle ostin joululahjaksi Tarja Virolaisen Juoksijan sielun ja hän kehui sitä kovasti, eli taidan ottaa sen seuraavaksi lukulistalle, vähän erilaista menoa dekkareiden sekaan.

Huikatkaa siis kirjavinkkejä! Oliko näissä sinulle tuttuja teoksia? Meinaatko rynnätä viikonloppuna ulos vai kaivautua peiton alle? Itse suunnittelin, että aloitamme hiihdosta ja sitten hyggeilemään. Ihanaa lauantaita!