Mies piparihommissa

Me olemme miehen kanssa yhtä aikaa samanlaisia ja sitten aivan toistemme vastakohtia. Olemme samanlaisia innostujia, ex tempore-tyyppejä, tykkäämme samanlaisista ohjelmista, leffoista ja ruoista, mutta se mitä tulee suurpiireisyyteen ja tarkkuuteen, menee meillä aivan ristiin. Kun mies alkaa tehdä jotain, hän tekee supertarkasti kaiken alusta loppuun. Harvoin menee pieleen ja laatu on sitten hyvää, mutta minä kärsimätön häivyn jo paikalta. Tämä pätee esimerkiksi pakkaamiseen – kerran vielä ennen lapsia olimme Kreikassa ja mies totesi, että tämä on helpompaa, jos menet rannalle siksi aikaa kun hän pakkaa. Hahhah, tuli mieleen kun isäni katseli eilen Jyväskylässä pakkaamistani sanoen ”sä vaan tunget ne asiat laukkuun”. Niinpä. Minä viilaan pilkkua asiateksteissä, mutta käytännön tekemisissä olen hyvin paljon suurpiirteisempi.

Luulin, ettei tänä vuonna ehditä perinteistä piparitaloa tehdä, mutta se syntyikin sitten mummilassa. Mies piirsi niin pieteetillä pelkkiä talon kaavoja, että olimme jo muut häipyneet paikalta. Sitten hän kaulitsi ja leipoi sinnikkäästi anopin keittiössä ja vaikutti vielä hyvin tyytyväiseltä puuhailuunsa. Lopulta innostui niin, että teki kahden talon osat.

Me lasten kanssa pääasiassa koristelimme, vailla suunnitelmaa lätkien karkkeja seiniin ja katolle. Mies sitten kasasi talon, joka oli… No, villin mutta tekijöidensä näköinen. Minulla loppuu usko talohommiin viimeistään tuossa sulatetun sokerin vaiheessa, se on niin petolista ja polttavaa kamaa!

Lapsetkin jo nukutettiin välissä, mutta piparitouhu jatkoi. Mies kasasi talon ja alkoi sitä koristelemaan leikaten englanninlakuja tiiliksi. Ne loppuivat kesken ja muut karkit mitä yritin ehdottaa olivat vääränlaisia. ”Sä olet ostanut liian moliskoja karkkeja” oli kommentti. Ai jaha. Siinä sitten katselin, kun hän asetteli nonparelleja mutisten, että olisipa pinsetit että saisi siistimmin. Oikeasti? En voi lakata hämmästelemästä tätä asiaa.

Meidän karkkikomeus jäi mummilaan ja miehen minimalistinen versio matkasi mukanamme Tampereelle. Nyt on kaikki jouluasiat kohdillaan, kun on jouluvalot, piparitalot ja kalenterit, tänään saatiin ensimmäinen joulukorttikin!

Minä laitoin talosta kuvan Instagrammiin, sillä tänäkin vuonna Dr. Oetker lahjoittaa jokaisesta #piparikoti -tunnisteella olevasta kuvasta euron SOS-lapsikylälle. Aika kiva tapa mielestäni tehdä pieni juttu hyväntekeväisyyteen näin joulun alla. Oletko itse osallistunut?

Ei tuo mieheni lakkaa hämmästyttämästä, vaikka lähes 20 vuotta olen katsonut hänen touhujaan. Millä tarkkuudella vääntää niin kurpitsalyhdyt kuin talot. Minä sentään autoin paistamisessa!

Onko itselläsi intoa vääntää piparitaloa? Kuuluuko se kenties itsenäisyyspäivän perinteisiin?

Retroa torttua!

Miettiessäni viikonlopun vieraille tarjottavia, pääsin ajatuksissani lapsuuteen ja siihen, mitä äitini tarjosi, jos meillä oli yövieraita. Jostain syystä mieleeni on painunut todella hyvin hedelmätorttu, joka oli mielestäni niin kaunis kuin järkyttävän hyvääkin. Se vain parani seistessään yön yli ja lisää torttua syötiin aamulla. Koska se jäi niin lähtemättömästi lapsuudesta mieleen, päätin tehdä tuota samaa torttua. Jos vaikka jäisi muisto vieraista ja siitä nyt omille lapsilleni! Kyselin äidiltä, onko resepti tallessa ja sieltähän se löytyi, äidin reseptivihkosta, jonne hän on leikannut ja liimannut reseptejä vuosien varrelta. Kuvaviestillä sain reseptin, joka on leikattu lehdestä noin 30 vuotta sitten. Aika retroa! Vaikka ihan yhtä hyvä lopputuloksesta ei tullut kuin äidin versioista, ajattelin jakaa lapsuuden muiston kanssanne, jos joku vaikka innostuisi leipomishommiin!

HEDELMÄTORTTU

Pohja
4 munaa
3 dl sokeria
1 dl sulatettua margariinia
2 dl kermaa
3 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja

Pinnalle
2 tlk ananasrenkaita
1 tlk persikkaa
1-2 banaania
3-4 kiiviä
vadelmia tai mansikoita

Vanukas
1 pss vaniljavanukasjauhetta
1 dl kermaa

Kiille
5 liivatelehteä
2 dl ananastölkin lientä
0,5 dl persikkatölkin lientä
1 sitruunan mehu

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää vaahtoon jäähtynyt rasva, kerma ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja siirrä tarjottimelle.

Liota liivatelehtiä 5-10 minuuttia kylmässä vedessä. Purista vesi pois liivatelehdistä ja sulata ne puoleen desilitraan ananasmehua. Yhdistä sitruuna-, ananas- ja persikkamehu ja lisää liivate mehuun. Hyydytä jääkaapissa niin kauan, että seos pysyy hedelmien pinnalla.

Valmista vanukas pussin ohjeen mukaan ja levitä pohjan päälle. Kuori ja viipaloi hedelmät ja asettele ne raidoiksi vanukkaan päälle. Sivele hyytynyt liivateseos esimerkiksi pullasudilla hedelmien päälle.

Ja sitten vain nauttimaan! Minä mokasin muutamia kohtia – pohja jäi mielestäni vähän turhan paksuksi. Kiille pääsi vähän jämähtämään liikaa jääkaapissa ja oli haastavaa sutia hedelmien päälle. Vaniljavanukaspusseja en löytänyt ollenkaan kaupasta, onkohan niitä vielä! Korvasin siis passionmoussella. Hedelmät olisi voinut laittaa vähän tiuhempaan. Mutta maistaessani persikkakohtaa, muistin kyllä hyvin lapsuuden. Leikkasimme kuin palapeliä tätä torttua ja jokainen sai valita lempparihedelmänsä. Aika hauskan näköinen tortusta muodostuikin!

Kyllä niin vieraat kuin tytöt kiittelivät, ehkä kokeilen joskus vielä uudelleen! Onko sinulla makumuistoja lapsuudesta? Mikä oli ykkösjuttu?

Ihanassa Eveliinan talossa

Tiedättehän muutkin tämän: kun on kesä ja helteet, luuhataan pihoilla ja rannoilla, syödään terassilla ja koti saa olla koskemattomana. Kun lokakuu ja sen mukanaan tuoma pimeys saapuvat, tulee vimma saada kotiin kynttilöitä sekä valoja, kaivaa esiin levy suklaata, lämmittää kauden ekat glögit ja laittaa kotiin jotain syksyistä. Tiedättehän tämän fiiliksen, villasukat, sisustusvimma ja kynttilät syksyn pimeydessä?

Tuohon syksyn fiilikseen tarjosi eilen lääkettä Eveliinan talo yhdessä Pilvilinnan leipomon kanssa. Minulle lähti liikkeestä matkaan talviset Svaneforsin tyynynpäälliset, joita olin jo etukäteen netistä katsellut. Lisäksi sain maistella ihania herkkuja myskikurpitsapiirasta minttusuklaamarenkeihin ja appelsiinisahrami-juustokakkuun, kiitos Pilvilinnan Annan. Fiilistellä syksyä kynttilänvalossa ja ihastella toinen toistaan kauniimpia juttuja.


Ihana omistaja Ulla.

Eveliinan talo on kaunis sisustusliike ihan Nokian keskustassa Välikadulla. En itsekään ollut vieraillut tässä uudessa liikkeessä vielä, aiemmassa Eveliinan talon paikassa kylläkin. Tykkäsin välittömästi paikasta ja sen tunnelmasta, mutten ole saanut aikaiseksi lähteä Nokialle uutta paikka katsomaan. Toinen myymälä sijaitsee Sastamalassa ja lisäksi heiltä löytyy verkkokauppa. Eveliinan talo on toiminut Nokialla kahdeksan vuotta ja he myyvät muun muassa Svaneforsia, Nicolas Vahea, Riviera Maisonia ja Ib Laursenia.

Eilen ihastelimme syksyä liikkeessä ja tällä kertaa luulen, että annan kuvien puhua puolestaan. Sisustusliikkeissä on niin valtavasti kaikkea ihanaa, että kuvia voisi ottaa loputtomiin. Eveliinan talon suosituimpia myyntiartikkeleita taitaakin olla pyykkietikka sekä Nicolas Vahen erilaiset öljyt ja mausteet, joita on paketoitu valmiiksikin lahjapaketeiksi. Saa siis näppärästi napattua vaikka tuliaiset mukaansa täältä.

Ja sitten se Anna. Ihana taitava Anna, jonka leipomukset ovat aina suussasulavia. En nyt säästele näitä kehuja, koska hän on ne ansainnut. Viime syksyn synttärikakkuni oli Annan käsialaa, samoin kuin kälyn babyshowerkakku. Vaatekutsuilla syyskuussa maistoin Annan brownieita ja eilen useampaa herkkua. Itse hän mainitsi parhaiksi jutuikseen marengit sekä saaristolaisleivän, mutta kaikki leipomukset ovat valtavan hyviä. Anna leipoo niin tilauskakkuja kuin auttaa juhlien koristeluissa ja tarjoiluissa, suosittelen lämmöllä jos juhlia suunnittelet!

Ja tiedättekö mitä. Kaiken ihanan sisustustavaran keskeltä bongasin yhden oman näköiseni, persoonallisen jutun. Vanhan roosan värisen tuolin, jossa oli ihana lintuverhoilu. Olin kantamassa sitä autoon, kunnes kuulin, että se on mallina vain ja maalattu kalkkimaaleilla, joita on myynnissä. Verhoilukin on omaa käsialaa eikä kuulemma ihan priimaa. Minua ei haitannut, halusin tuon vanhan roosan värisen tuolin kotiini hinnalla millä hyvänsä. Ulla jäi miettimään asiaa ja mahdollista hintaa tuolille. Olen päättänyt ympäripuhua sen vielä itselleni, tiedätte sitten kun käytte paikan päällä ja näette, varattu! Voisihan sen kalkkimaalinkin ostaa ja tuunata itse itselleen roosan tuolin, mutta… Niin, tiedätte minut ja kärsivällisen askartelijaluonteeni.

Kiitän ihanasta illasta Eveliinan taloa sekä Pilvilinnan Annaa! Juuri sitä kotoisaa fiilistä, mitä syksyyn tarvitaan.

Ovatko Annan leipomukset tai Eveliinan talon sisustusjutut itsellesi tuttuja? Mikä on oma syksyn must have-juttusi kotiin?