Toissasyksynä tapasin ensi kertaa Annin. Ihanan viehättävän ja taitavan naisen, jonka seurassa sainkin viettää koko päivän kerta heitolla. Matkustimme tuolloin nimittäin Elvarin tehtaalle tekemään karkkikoruja päiväksi. Auton takapenkillä pylly vasten pyllyä matkatessa ehdin tentata Annilta tapani mukaan puoli elämää. Muistan huokailleeni, kun tyyppi käy Lontoossa maistelemassa kakkuja! Siis kuulosti ihan sadulta! Perillä huomasin heti, kuinka taitava hän on käsistään. Minä ähersin taas peukalo keskellä kämmentä koruja ja hän oli taitava kuin mikä. Selkeästi oli tehnyt ennenkin käsillään!

Olen ajoittain törmännyt Anniin tuon kerran jälkeenkin ja aina hän on yhtä iloinen, hymyileväinen ja jotenkin… pastellinen. Siis tiedättekö, sellainen ihanan pirskahteleva ja pinkki tyyppi, jonka seurassa tulee aina iloiseksi. Kun sainkin pari viikkoa sitten käsiini hänen esikoiskirjansa, huokaisin ihastuksesta. Tuo kirja on täynnä pastellisävyjä ja kauniita kuvia ja rakastuin sen visuaaliseen puoleen heti. Alussa on monia hyviä käytännönvinkkejä ja sitten kirja on jaettu osioihin vuodenaikojen mukaan. Mitä leipoa pääsiäisenä, mitä mökillä ja mitä joulun alla. Reseptejä on iso määrä niin suolaisista makeaan. Kirja on ehkä kaunein näkemäni leivontakirja ja jotenkin niin Annin näköinen. Harmitti, etten päässyt viime viikolla kirjajulkkareihin, joissa kakkubuffakin oli tarjolla, mutta olin leivontahommissa tyttöjen synttäreitä varten.

Mitä leivontaan tulee, haluaisin tehdä sitä paljon enemmänkin ja ennen teinkin, erityisesti suolaisia juttuja. Jotenkin se on vähän kyykännyt lasten myötä. Kädet ovat koko ajan täynnä, eikä viitsi aloittaa, jos kädet ovat suklaassa ja viereisessä huoneessa tuleekin tappelu. Nyt lapset ovat jo sen verran isoja, että päätin kokeilla leivontaa kolmisin. Valitsin ohjeen, joka vaikutti siltä, ettei vaiheita ole liian monta ja jossa lapset osaisivat auttaa. Päädyin siis Minttusuklaamoussekakkuun, joka on kirjaan vielä jalostunut hieman erilaiseksi ohjeeksi, mutta tuossa blogilinkissä se, mistä ohje on lähtenyt. Ehkä parasta, ettei kakkuun tarvinnut liivatetta! Aloin kaupassa jopa epäillä olenko unohtanut kirjoittaa sen listaan, mutta ei, kakku hyytyi mahtavasti ilman sitä.

Vaikken yleensä ole se pullantuoksuinen äiti, niin suklaahetkemme aiheutti tytöissä kovasti iloa. He saivat tehdä kaksin pohjaa ja paloitella suklaata, sekoittaa apunani ja hei, totta kai tehdä sen parhaan vaiheen, nuolla käytetyt vatkaimet ja astiat! Myönnetään, että jouduin leivontasessiomme päätteeksi viemään likat suihkuun, mutta se ei haitannut yhtään. Leivonta on kyllä erittäin kiva tapa tehdä jotain yhdessä ja ihanaa nähdä, miten he innostuvat kun saavat auttaa keittiössä.

Kakku hyytyi meillä yön yli kaapissa ennen kuin pääsi tarjolle ja kesti usean tunnin seisottamisen juhlissakin hyvin, eikä lässähtänyt. Ja hei, sain yhdeltä kaverilta jälkikäteen viestin, että kiitos tarjoiluista ja erityisesti superhyvästä minttusuklaakakusta, eli oli se tykättykin!

Jos siis kaipaat ideoita ja erityisesti inspiraatiota leivontaan, suosittelen lämmöllä tätä kirjaa. Ja tätä kakkua, jos kaipaat tarjoiluihisi helppoa ja hyvää suklaakakkua. Minä tein muuten tuplana ohjeen, kun vieraita oli niin läjä, mutta lopulta tarjoilujakin niin montaa, että kakkua jäi myös miehen työpaikan kahvihuoneeseen maanantaille.

Oletko itse leiponut paljon lasten kanssa? Minä olen lähinnä pyöritellyt sämpylöitä ja nyt tämä, mitä suosittelet lasten kanssa puuhattavaksi?

Niin ja onnea Anni ja kiitos upeasta kirjasta!

*kirja saatu blogin kautta