Taas on hurahtanut pari viikkoa edellisestä postauksesta. On täytynyt hieman ”hakea” tätä arjen aloitusta. Esikoiselle täytyy muistaa eväitä mukaan ja uudet harrastukset alkavat nyt rytinällä. Samalla ainakin itseltäni helle kyllä verottaa parasta terää jaksamisessa. Miten muilla? Tuntuuko, ettei jaksa olla yhtä tehokas näillä hiostavilla keleillä?
Uusi Leijonakuningas-tatuointi
Kun lapset aloittivat koulun ja esikoulun, minä marssin puolestani tatuoijalle. Olin varannut ajan pari kuukautta aiemmin ja ajattelin, että elokuun puolivälissä alkaa viilentyä kelit. Ei ole enää niin hinkua uimaan ja… Enpä arvannut! Aikoja saa kuitenkin jonotella aika pitkäänkin, joten en lähtenyt kelien vuoksi enää viime tipassa perumaan.
Moni on IG:ssa nähnytkin jalkani jo, mutta kirjoitetaan vielä teille, jotka seuraatte vain blogia tatuoinnin tarina auki. Kahdesta selässä olevasta tatuoinnistani kirjoitinkin jo aiemmin, tuon postauksen löydät täältä. Miksi jalkaani päätyi nyt Simba? Sen takaa löytyy monta asiaa.
Ensinnäkin, varasin ajan siihen, että haluan Simban jalkaani elokuulle 2009. Kyllä, 13 vuoden taakse. Tuona kesänä selvisi, että pääsen matkaopaskoulutukseen ja näkyvät tatuoinnit tuli peittää (tämä taitaa olla jo vanhentunut sääntö). Ajattelin sen olevan liian hankalaa ja peruin ajan kokonaan.
Mihin meni 13 vuotta? Jaa-a. Ei vaan tullut mieleen koko asia. Kesän alussa mietiskelin, että täytän syksyllä 40 vuotta ja mitä haluaisin siitä muistoksi. Yhtäkkiä mieleeni palasi tuo tatuointi ja tajusin, että voin aivan hyvin ottaa sen. Jos edelleen haluan saman aiheen, niin onpahan harkittu kuvaa 13 vuotta!
Tatuointi Putkassa ja tarina tatskan takana
Vuonna 2009 halusin Simban muutamasta syystä. Sehän on toki Disneyn ihanin leffa ja tiedätte Disney-höperyyteni, mutta muitakin syitä on. Häissämme laulettiin kirkossa Leijonakuninkaan ”Can you feel the love tonight” ja näin tuo hahmo linkittyy myös parisuhteeseeni.
Vuonna 2007 olin yksinäni Tansaniassa tekemässä graduhaastatteluja ja kun työpätkä oli ohi, kohtasimme miehen kanssa Kilimanjaron kentällä ja menimme viikoksi safarille. Tuo työpätkä oli ehkä ”hurjinta”, mitä olen yksikseni tehnyt ja Afrikkaa kahden siellä vietetyn pätkän myötä edelleen vaikuttavinta, mitä olen nähnyt. Vasta tuolloin opin, kun paikalliset opettivat minulle muutamia sanoja suahilia, että simba tarkoittaa suahilin kielellä leijonaa. Näimme safarilla kaksi urosleijonaa pötköttelemässä ja oppaamme sanoi, että siinäpä harvinainen näky, kaksi urosta kylki kyljessä. Veljekset. Näin tuo hahmo muistuttaa minua elämäni upeimmasta ja muistorikkaimmasta kokemuksesta.
Vielä vuonna 2009 kuva olisi pohjautunut vain näihin juttuihin, mutta vuonna 2022 halusin siihen mukaan myös lasteni nimikirjaimet. Kertoohan elokuva syntymästä ja kuolemasta, uusista aluista ja elämän kiertokulusta. Näin se linkittyy nyt myös lapsiini.
Kuvan teki Putkan Ville, jota voin suositella erittäin lämpimästi. Hän oli mukava tyyppi ja ainakin näin maallikon silmin kuva oli juuri sellainen kuin halusin ja siististi se on lähtenyt parantumaan. Pyysin kuvaan alun perin nurmikon ja leijonan, Ville lisäsi siihen vielä pilvet, jotta suht ihonvärinen leijona erottuisi. Ylipäätään Putka oli paikkana kyllä todella kiva!
Olen todella tyytyväinen ja vaikka tekikin muutamia tunteja todella kipeää, oli se sen arvoista. Nyt vaan maltilla parannellaan loppuun asti! Onko sinulla tatuointeja? Aurinkoista helleviikonloppua, se lienee nyt kesän vika laatuaan!
P.S. Pahoitteluni, että Simba vähän jo kasvaa karvaa, kuten ymmärrätte, sheivaus on nyt mahdotonta. Mutta aikanaan sekin taas onnistuu.