Hauskaa sunnuntaita joka iikalle! Tämän postauksen innoittaja on taapero, joten kiitelkää häntä. Muistatteko, kun muutama vuosi sitten joka blogissa kiersi postaus siitä, mitä laukusta löytyy? Ihmettelin noita upeita postauksia, joissa meikit, lompakot ja huulirasvat oli aseteltu kauniisti marmorialustalle. Mietin, teenkö omaa postausta ollenkaan ja tein, sain siitä päivän naurut. Joku teistä lukijoista kommentoi tuolloin, että ”sä olet niin äiti”. Laukun sisällön perusteella siis, toki sitä olenkin.
Toipuessani vatsataudista pari viikkoa sitten, katselin kun kuopus alkoi purkaa laukkuani. Meinasin estellä, mutta sitten totesin, että onkin pitänyt se siivota, antaa mennä. Tuli mieleen ihan samaan aikaan tekemäni postaus vuonna 2015, kun minulla oli ihan saman ikäinen taapero. Juoksin hakemaan kameran ja kuvasin, mitä hän laukusta löytääkään.
Tulos nauratti lähes yhtä paljon kuin tuolloin. Luulisi, että tavat tai tavarat muuttuvat, mutta ei. Sisältö on lähes identtinen. Kuitteja, puuteria, korvatulppia, vaippoja.
Kaikkiin näihin on hyvä selitys. Selitänkö? No. Lapseni haluaa laittaa aamuisin pinnejä päähän ja kyllästyy niihin aina kahden tunnin jälkeen. Ne pitää ottaa pois keskellä katua ja… Tungen ne laukkuun. Tuon kynsilakan yritin lahjoittaa äidilleni (tuli joulukalenterista), mutta hän ei tykännyt. Tungin laukkuun. Kävimme aatonaattona kaupassa ja äitini kirjoitti meille kauppalistan mukaan. Tungin laukkuun, sinne jäi. Samalla reissulla toinen karkkikorvikseni irtosi ja siinä ruuhkassa oli nopeampi irrottaa toinenkin kuin askarrella irronnut takaisin. Tungin laukkuun.
Ehkä hellyttävin oli tuo irtosilmä. Se irtosi lapsen jostain jouluaskartelusta matkalla pois kerhosta ja lupasin, että liimataan kotona takaisin. Tungin silmän laukkuun, molemmat unohtivat sen sitten jo kotiin päästessä. Ei ole liimattu.
Ei kato, puoliksi syöty ja pureskeltu muumirusinarasiakin löytyy edelleen! Mutta hei, on se eri rasia kuin kolme vuotta sitten. :D On oikeasti on!
Täältä pääsee kurkkaamaan tuon kolmen vuoden takaisin postauksen. Kyllä, olen edelleen (taas) taaperon äiti, enkä edelleenkään omista (tai käytä) hoitolaukkua erikseen jajaja… Siivoan isot linjat, en laukkuja ja kaappeja.
Mutta! Olipa hetken aikaa siisti ja tyhjän oloinen laukku, kiitos tyttäreni! Ja hei, Liberoissa on edelleen näköjään kettu, samaa kokoakin ovat kuin kolme vuotta sitten. Mutta eri lapsen, on on! Taaperoni sai aikaan ihan vahingossa tällaisen kertauspostauksen. Jos innostut purkamaan laukkusi sisällön ja tekemään siitä postauksen, vinkkaa minulle!
Kuka muistaa tuon muutama vuosi sitten kiertäneen haasteen? Mitä sinun laukussasi on, onko se siisti vai tällainen versio?