Stressini haihtui savusaunaan

*Visit Jyväskylän järjestämä bloggaajamatka

Kun matka kohti Jyväskylää viime perjantaina alkoi, olin jotenkin ihan hermoraunio ja stressaantunut. Koko viikon olin paukuttanut yrityksen erinäisiä asioita, saanut etanapostilla kirjeen, jossa kerrottiin ettei nimeä ole hyväksytty ja pähkännyt pää punaisena uutta. Kuopuksen perjantainen vapaapäivä tuntui menevän vääntämiseksi ja lopulta pakkasin hirveällä kiireellä jotain laukkuuni ja rynnistin junaan. Siellä huokaisin. Nyt olen matkalla ainakin matkalla. Joku muu huolehtisi viikonlopun ruoka- ja ohjelmapuolesta!

Ensimmäiseksi Jyväskylän päässä suuntasi luottokuskimme Eki minibussin kohti Laukaata ja Varjolan tilaa. Olin kuullut aiemmin muun muassa siellä pidetystä häistä sekä työpaikan virkistyspäivistä, mutta itse tila oli kokematta. En tajunnut sen sijaitsevan vain muutaman kilometrin päässä Peurungasta ja jäin miettimään, voikohan talvisin hiihtää tämän matkan? Kuinka ihana määrä metsää ja luontoa tuolta löytyykään! Varjola sijaitsee Kuusaan kosken maisemissa, noin 30 kilometrin päässä Jyväskylästä. Jo 1800-luvun puolivälissä Kuusan koskelle tarvittiin uittopäällikkö ja hän alkoi rakentaa tilaa, joka kasvoi suureksi maatilaksi. Sitä on pyöritetty jo viiden sukupolven ajan ja kaikki oli todella hyvässä kunnossa ja siistiä, eli paikkaa on pidetty rakkaudella!

Perillä meitä odotti hiljaisuus. Se käsinkosketeltava hiljaisuus ja upea luonto koskineen laski stressitasoja sillä sekuntilla. Vedin syvään henkeä ja katselin majoitustamme, Riihihuviloita, johon meille jaettiin avaimia. Höhkäsin siinä, että haluan alempaan taloon eli Varstaan, josta näkee suoraan veden alhaalla. Kun ensimmäinen avaimeni osoitti, että majoittuisin ns. ylätalossa, ystävällinen Ilona vaihtoi kanssani huoneita.

Astuessani sisään pieneen, mutta hyvin kodikkaaseen majoitukseen huokaisin ihastuksesta. Sieltä tosiaan pystyi sängystä käsin tuijottelemaan järvelle ja kahden alhaalla sijaitsevan sängyn lisäksi löytyi ylhäältä parvelta kaksi lisää. Tännehän mahtuisi koko perheeni! Tai jos tulisi esimerkiksi polttariporukalla fiilistelemään, aika monta saisi mahtumaan yhteen huoneeseen!

Olisin jäänyt makoilemaan ja tuijottelemaan pitkäksikin aikaa maisemaa, mutta illallinen odotti. Riihihuvilat sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä päärakennuksesta, eli ne ovat todellakin omassa rauhassaan pimeyden keskellä. Matkalla Navettaravintolaan kuikuilin pihalla olevia mönkijöitä, voi miten kivaa olisi päästä testaamaan jotain aktiviteettia! Olimme vasta hämärän aikaan perillä ja aamulla matka jo jatkui, joten saimme aistia luonnon ja herkulliset ruoat, mutta aktiviteetit jäivät testaamatta. Ehkä toisaalta ihan hyvä tällaiselle aktiivisuuspörhellölle, stressitasoni saivat tosissaan laantua.

Navettaravintolassa meidät toivotti tervetulleeksi Varjolan myyntipäällikkö Riikka Ruunaniemi. Saimme omassa nurkassa aivan rauhassa tutustua toisiimme, joukossa oli niin uusia kuin vanhoja tuttuja sekä nauttia hyvästä ruoasta. Raputoast ja pääruoan kala olivat aivan erinomaisia! Kurkkasimme vielä ravintolan yläkerran, jossa olisi lauantaina häät. Todella tunnelmallinen paikka hääjuhlille ja muistutti vähän Savutuvan apajaa, jossa veljeni häitä hetki sitten tanssittiin. Joukossamme oli ensi kesän morsian ja hänellä juurikin Savutupa varattuna, mutta hänkin alkoi tutkia Varjolaa ”sillä silmällä”.

Sitten alkoi se stressinpoisto maksimus. Meitä odotti järven rannassa savusauna sekä poreamme. Saunan yhteydestä löytyy iso pukutila, kaappi täynnä pyyhkeitä, suihkut sekä takkahuone baarikaappeineen, johon oli sytytetty kynttilät ja takkatuli. Ei muuta kuin vaatteet naulaan ja saunaan! Savusauna oli sellainen ihan oikea, josta saimme muutaman mustan läikän ihoon aikaiseksi. Valtava sauna olikin! Syyskuun pimeän illan turvin jäi uikkaritkin pukematta ja loikimme ilkosillamme ammeeseen. Voiko ehkä suomalaisempaa tapaa olla, pari tuntia ensitapaamisen jälkeen ollaan poreammeessa alasti. Haha, mahtavaa!

Kävimme jopa järvessä pulahtamassa, osa pidemmällä, allekirjoittanut pääsi napaan asti veteen. Varmasti kesällä on ihan oma tunnelmansa kun valoisassa yössä näkee kauas, mutta syysilta oli minusta tunnelmaltaan aivan ihastuttava. Tai millaista olisi hipsiä lumi jalkojen alla narskuen poreammeeseen? Aloin jo miettiä jonkun synttärisetin järjestämistä tuolla.

Pikkuhiljaa ihmiset hiipivät yöpuulle, minä saunahullu tietenkin viimeisten joukossa. Siellä yön pimeydessä oli niin ihanaa! Aamulla ei tarvinnut nousta sängystä nähdäkseen veden, vaan siinä sängyssä maaten yletin kurkkaamaan tunnelmallista maisemaa ja hipsin aamiaiselle navettaravintolaan. Kuinka puhtaalta maistui varmastikin oman pihan omenoista puristettu mehu ja kuinka hvyältä tuntui se aamiaisellakin vallinnut rauha. Ihailimme koskea vielä ennen poislähtöämme, olisimme viihtyneet paljon pidempäänkin.

Kiitos Varjola, olit viikonloppuni kohokohta ja karmea perjantainen stressini lillii nyt siellä järvessä tai leijailee höyrynä saunan piipusta ulos!

Jos olet haaveillut paikasta tai suunnittelet esimerkiksi polttareita, nappaa ylös seuraava tarjous, jonka Varjola antoi meille jaettavaksi alennuksen hemmottelupakettiin. Koodilla IHANNAISET saa paketista 10% alennusta, mainitse koodi varatessasi!

Reissussa mukana olivat blogit Pää pilvissä, Tyttö sinä olet vahva, Teehetkien koti, Torpan tyttö sekä Piece by piece.

Molemmat paljukuvat: Ilona Savitie

Onko Peurunka vain eläkeläisille?

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Palataan ajassa kuukausi taaksepäin, kun olin Jyväskylässä parin päivän bloggarireissulla. Ensimmäisenä iltana suuntasimme kohti Peurunkaa, josta minulla on pari aiempaa muistoa. Olemme käyneet siellä lapsuudessa uimassa ja sen lisäksi olin siellä muutama vuosi sitten Apulannan keikalla mieheni kanssa. Kyllä, Peurungassa! Tämä ihmetytti jo silloin kun keikkoja katselimme, sillä oma muistikuva lapsuudesta oli, että Peurunka on jotenkin pieni ja siellä on lähinnä eläkeläisiä uimassa. Varmasti osa mielikuvasta johtuu siitä, että paikalla on 50 vuotinen historia niinkin kunnioitettavassa työssä, kuin veteraanien kuntoutuksessa. Peurungan ovat perustaneet Korsuveljet tavoitteena kuntouttaa ja saada tukea sodassa olleilta veljiltään. Urho Kekkonen oli itse asiassa yksi toimintaa tukeneista ja Peurungan palveluita aktiivisesti käyttäneistä.

Mikä siis on Peurunka? Se on Jyväskylän kupeessa, Laukaan kunnan puolella sijaitseva kylpylähotelli täynnä aktiviteetteja. Tutkiessani Peurungan tietoja etukäteen totesin, että se on muuttunut aika tavalla jo omasta lapsuudestani 1990-luvun alussa. Yksi pääkohderyhmistä on liikunnasta ja hyvinvoinnista kiinnostuneet 30+ naiset, joten koin, että paikalla olisi ehkä paljonkin annettavaa minulle. Lähdin avoimin mielin tutustumaan Peurunkaan parin vuosikymmenen jälkeen!

Peurungasta löytyy kylpylä, jossa on muun muassa höyrysauna ja erilaisia altaita kylmäaltaasta lastenaltaaseen. Lisäksi sieltä löytyy huimat 130 metriä pitkä vesiliukumäki, jossa porukkamme oli tarkoitus ottaa kisa, kuka kellottaa nopeimman ajan. Ajanottotaulussa vesiliukumäen alla oli aika 18,6 sekuntia, mikä taitaa olla ennätys. Meillä venyi ruokailussa niin pitkään, että olimme uimassa vasta kylpylän viimeisellä aukiolotunnilla klo 21-22 ja vain muutama jaksoin illallisen jälkeen uimaan. Otin siis kisan ihan yksinäni, ensimmäinen aikani oli 32 sekuntia ja tuosta järkyttyneenä kipitin ylös portaita uudelleen ja uudelleen. Kun kellotin ajaksi 20 sekuntia, olin tyytyväinen ja mielestäni tarpeeksi lähellä ennätystä. Sain blogisiskoilta huutelua kilpailuhenkisyydestäni, kuka nyt kilpailee itseään vastaan? Minä, en kai muuten tähtäisi parempaan puolimaratonaikaankaan. Mutta vauhti oli ihan huima ja minä kiljahtelin itsekseni syöksyessäni mäessä, lämmin suositus!

Kylpylän lisäksi Peurungassa on vaikka mitä aktiviteettteja tarjolla. Se sijaitsee hyvin kauniilla paikalla ja pelkästään lenkkeily noissa maisemissa olisi suosittelemisen arvoinen aktiviteetti. Aulasta voi vuokrata fatbiken ja lähteä polkemaan, on keilarata, curlingia, vesijumppia – siis hulluna tekemistä, kuten Peurungan nettisivuilla sanotaan! Tutkiessani onko paikassa kuntosalia hymähdin, sillä niitä olikin tarjolla kolme kappaletta. Aamulla olin yksinäni salilla treenaamassa ja siellä oli vaikka mitä tarjolla, eli hyvinkin kattava kuntosali oli tuo testaamani, joka sijaitsee kylpylän kupeessa.

Peurungassa on myös ravintoloita ja me söimme ihanan illallisen ravintola Peurankellossa saapumisemme jälkeen. Ikkunoista näkyi kauniisti auringonlasku järvelle ja seura sekä ruoka olivat mitä parhaimpia. Ravintolasta voi jatkaa helpostikin Villipeura-viihderavintolan puolelle. Kuten kerroin, vuonna 2014 katselimme Peurunka Areenalla Apulantaa ja tuona lokakuisena viikonloppuna esiintymässä olisi ollut Jenni Vartiainen. Kovia viihdenimiä siis piisaa tuolla!

Kun hipsin kylpylästä kohti hotellihuonettani kylpytakissani ja tyytyväisenä itseni voittamisesta omassa henkilökohtaisessa liukumäkikisassani, katselin Hilarius Hiiren leikkipaikkaa matkalla ja mietin, että pitäisi joskus tulla lasten kanssa tänne lomalle. Uimaan ja peuhaamaan, ulkoilemaan ja syömään. Aina sitä lähtee kauemmas, mutta puolen tunnin päässä mummilasta olisi vaikka mitä kivaa tarjolla! Itse asiassa meidän piti mennä lasten Extreme runille Peurunkaan syksyllä, mutta se jäi. Toivottavasti jo ensi syksynä sinne, varmasti olisi kaksi innokasta pinkojaa osallistumassa!

Peurunka on siis muuttunut valtavasti vuosien saatossa, vaikka kuntoutustakin toki edelleen on ja se tärkeä rooli on pysynyt. Paikassa voi viettää niin pariskuntaloma rentoutuen tai juhlien tai aktiiviloman perheen kesken. Kaikille löytyy jotain! Minä olin ainakin todella positiivisesti yllättynyt.

Onko paikka itsellesi tuttu? Kuinka kovaa olet päässyt mäen alas? Hih, tärkeitä juttuja!