Aika menee ihan hirveän äkkiä. Klisee, mutta niin siinä vain käy. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, teimme yläkerran kolmesta makkarista kaksi. Ajattelimme, että tuskin tulee tilannetta, kun tarvitsisimme kolmea makkaria ja yksi huoneista oli superpieni vinokattoineen, eli hankala myös käyttää. Alakertaan jäi vierashuone/yksi makuuhuone, eli periaatteessa kolme makkaria löytyi edelleen. Ihan tarpeeksi ajattelimme.
Kuinka monta makuuhuonetta on tarpeen?
Miettikää, että vain 2,5 vuotta sen ajatuksen jälkeen, ettemme tarvitse montaa makkaria meille oli tulossa toinen lapsi. Näin se elämä heittelee ja tarpeet muuttuu. Tietenkin siitä, tarvitsevatko lapset omaa huonetta on monia mielipiteitä. Meillä lapset ovat nukkuneet omissa huoneissaan aika pienestä, sillä minä olen äärettömän herkkäuninen. No, mitä nyt tänään heräsin nelivuotias kainalossa, mutta noin periaatteessa…
Isosta makkarista tuli kahden siskoksen huone vuonna 2017 ja olen tosi tyytyväinen, että hommaan otettiin mukaan sisustussuunnittelija. Huone on vaikean mallinen ja vinokaton mataluus tekee vielä omat haasteensa. Silloin tapetoitiin, teetettiin verhoja ja tehtiin isompia muutoksia. Tällä mennään sitten todella pitkään ajattelimme. Joku väliseinä ehkä joskus ja näin huone muuttuu koululaisen huoneeksi, eikö totta! Samassa projektissa lastenhuone muuttui vanhempien makkariksi.
Mutta eihän vinokattoiseen huoneeseen mahtunut esimerkiksi täysikokoista kirjoituspöytää. Sille ei vain ollut tilaa vaatekaappien viedessä korkeat tilat. Koululainen kaipasi kunnon pöytää ja jos totta puhutaan, kaipaa jo hetkittäin omaa rauhaa. Että saa lukea yksin huoneessaan, tuoda kaverin vain omaan huoneeseen… No, mitä nyt pienet tytöt haluavat tehdä omassa huoneessaan. Aloimme miehen kanssa kesällä puhua, pitäisikö meidän nyt sitten tehdä isosiskolle oma huone. Ainoa vaihtoehto oli muuttaa hänet alakertaan. Tuntui hurjalta, että ekaluokkalainen nukkuisi eri kerroksessa. Siis vanhemmista, ei lapsesta. Ja niin me teimme, muutimme hänen sänkynsä, vaatekaappinsa ja tärkeimmät tavaransa alakertaan. Pulpetti on vielä työn alla, saatte kuvia kun ehdimme sen tehdä!
Pikkusisko yläkerrassa, isosisko alakerrassa
Nyt olemme eläneet kaksi viikkoa näin, että isosisko on alhaalla, pikkusisko ylhäällä. Jännitin pienemmän puolesta, miten alkaa nukkua kun sisko puuttuu vierestä, mutta ihan hyvin on mennyt. Koska isompi kävelee unissaan, on meillä muun muassa varashälyttimet öisin päällä, ettemme vahingossakaan ole havahtumatta, jos hän pyrkisi ulos. Se jännitti kerroshommassa ehkä eniten.
Eilen kävimme vihdoin pienemmän huoneen kimppuun, sillä hassultahan se näytti, kun vei sängyn ja toisen vaatekaapin pois. Siirsimme huonekaluja järkevämmin ja esikoisen vaatekaapin tilalle tuli Muuramen lipasto vanhemmiltani. Äitini sattui heinäkuussa höpisemään, että laittaa sen myyntiin ja sanoin, että ei! Ihan täydellinen pikkusiskon huoneeseen. Sopi ympäristöön hyvin, on tukevaa tekoa ja imee sisäänsä muuten aika paljon niitä pitkin lattioita olevia poneja, LOLleja ja PETSejä.
Kyllä oli eilen ylpeä pieni, kun järjestelimme huoneen! Naama virneessä istui siellä. Ainoa ongelma on, että koska isosiskon huone on suhteellisen pieni, sovimme että pienemmän huoneeseen jää suurin osa leluista ja siellä saa leikkiä. Mikä huuto eilen tuli, tämä on minun huone, nämä ovat minun leluja, sulla on oma huone! Mites tämä nyt sovittiinkaan?
Parasta on, kun talo on joustanut erilaisen tarpeiden mukaan ja kaikille on löytynyt oma soppi. Molemmat tytöt ovat ylpeitä huoneistaan, palaan isomman huoneen kuvien kera, kun pulpettihommat etenevät!
Miten teillä on ratkaistu lastenhuoneet? Ovatko samassa, erikseen, vanhempien kanssa…?
P.S. Huomaatteko, kaikissa kuvissa on isomummon vuonna 2015 ostama yövalo, joka loistaa yöllä kuuna, päivällä aurinkona ja kertoo näin lapselle, milloin on aamu (ajat saa itse säätää). Todella tärkeä esine tytöille. <3
