MIB: Miten Gugguusta tuli ilmiö?

Olen jo pitkään seurannut MIBin eli Mothers in Business-verkoston juttuja ja saanut kutsuja tilaisuuksiin sähköpostiin. Harvemmin tulee silti mentyä, sillä tuntuu, ettei vain ehdi. Tätä olisi kyllä enemmän pitänyt hyödyntää kotiäitinä, sillä moniin tilaisuuksiin voi ottaa vaikka vauvan mukaan!

Mutta nyt osui kohdalle niin mielenkiintoinen otsikko, että sain aikaiseksi lähteä kuuntelemaan. Miten lastenvaatemerkki Gugguusta tuli ilmiö? Minäkin olen monesti ihmetellyt joidenkin asioiden ja ilmiöiden kohdalla, mikä saa nämä kyseiset merkit lähtemään lentoon. Itse tutustuin Gugguuhun vuonna 2013 esikoisen saadessani ja ostaessani hänelle keltaisen Gugguun hupparin. En ymmärtänyt hypeä merkin ympärillä ja sen jäädessä pieneksi myin nettikirppiksellä. Totesin hyvin pian laittaessani hinnaksi ”vain jotain”, että ne viisi sekuntissa tullutta ”jono”-viestiä kertoivat sen, että näille on kysyntää, enemmänkin käytetystä olisi maksettu! Gugguu-yritys oli perustettu vasta vuotta aiemmin, eli vuonna 2012 Anne Valli perusti siskonsa Miia-Maria Riekin kanssa uuden lastenvaatemerkin. Miia oli se, joka innosti Annen mukaan ja joka muun muassa suunnittelee heidän vaatteitaan.

Mutta mikä sai naiset perustamaan uuden merkin? Molemmat siskokset ovat kolmen lapsen äitejä ja sanoivat löytäneensä pääasiassa retrohenkisiä ja hyvin laatikkomallisia vaatteita lapsille. He kaipasivat hieman istuvampaa vaatetta lapsille, samalla myös värikästä, mutta ilman kuoseja. Näistä ajatuksista syntyi Gugguu. Kohta merkin jumpsuiteista ja tupsupipoista taisteltiin nettikirppiksillä.

Gugguun tekemistä ohjaavat arvot, joista löytyy muun muassa asiakaslähtöisyys, laatu sekä ekologisuus. Vaatteet tehdään Latviassa ja Virossa, jotta lähellä olevia tehtaita päästään helposti katsomaan paikan päälle. Neuletuotteet tehdään puolestaan Suomessa. Asiakaslähtöisyys näkyy esimerkiksi siinä, että mainoskuvissa on asiakkaiden lapsia. Ensi viikolla lanseerattavaan Mini me-malliston muotinäytökseen on lähtenyt kutsuja asiakkaille ja jokainen asiakaspalaute käsitellään huolellisesti.

Mutta mikä teki merkistä niin suuren, että viime vuonna siskokset myivät pääomasijoittajalle siitä 43%? Se jäi itsellenikin vähän vielä arvoitukseksi, kysyntää selkeästi tällaisille värikkäille mutta simppeleille vaatteille oli. Varastona toimi ennen Annen vierashuone, nyt Pirkkalassa sijaitseva varasto on aika paljon vierashuonetta suurempi. Some on ollut suuressa roolissa Gugguun kasvussa, sieltä on tullut paljon hyvää joskin myös negatiivista palautetta. Muistan, että esikoisen ollessa kerhossa yksi äiti myöhästyi hausta, koska oli Gugguun uuden dropin kimpussa Ideaparkissa. Siitä tuli nopeasti somessa äitien keskuudessa ilmiö. Menestyksen takana on varmasti myös se intohimo, millä siskokset ovat hommaa tehneet. Työtunteja ei kuulemma koskaan ole vielä tähän päivään mennessä laskettu!

Anne sanoi, että oli vaikeaa myydä osa yrityksestä, koska heidän piti olla aina perheyritys, mutta halu kokeilla siipiä ulkomailla on suuri ja se vaati ilman ulkopuolista rahaa niin kovaa riskiä, että he päätyivät myymään viime vuonna yrityksestä osan. Jatkossa laajentumishaaveina on muun muassa Hollanti ja Ruotsi. Helsinkikin saa juuri oman liikkeensä Mikonkadulle ja Helsingin outletiin avautui jo toinen liike. Gugguu on kasvun myötä palkannut uusia työntekijöitä ja työllistää nyt 16 henkilöä.

Ei ole montaa vuotta, kun Annelle sanottiin ettei hän saa starttirahaa yrittämiseen, sen verran huono on idea lastenvaatteiden valmistamisesta ja myymisestä. Siihen hän oli sanonut, että he alkavat tehdä vaatteita tuli starttirahaa tai ei. Muutamassa vuodessa Gugguu kasvoi vierashuoneen varastosta ja siskosten ideoista kansainväliseksi brändiksi. Mieletön kehitys! Ja huikean inspiroivaa kuunnella asialleen omistautuneita ja menestyneitä naisyrittäjiä! Odotan innolla ensi viikon Mini me-lanseerausta, oli ilo päästä tutustumaan ja kuulla tarinaa yrityksen takaa! Ja tavata muita työelämässä olevia äitejä, onko moni teistä ollut mukana MIB-järjestön tilaisuuksissa?

Kuka on hurahtanut Gugguun vaatteisiin? Tai ollut mukana MIBin toiminnassa?

P.S. Illalla arvon tämän ihanan paketin, vielä ehdit mukaan!

Tamperelaisen Kivatin ihanat uutuudet

Kuka muistaa omasta lapsuudestaan Kivatin tuotteita? Minulle tuo logo on jotenkin piirtynyt mieleen lapsuuden kypärämyssyistä ja ajatuksiin on jäänyt, että merkki on luotettava ja kotimainen. Sen enempää merkkiasioita en lapsuudessa ole ajatellut, mutta omien lasten myötä on tullut paluu villahaalarien sekä kypärämyssyjen maailmaan ja nelisen vuotta sitten ostaessani noita tuotteita 1-vuotiaalle esikoiselle, valitsin kaupasta Kivatin myssyn sekä haalarin. Ehkä alitajunta ohjasi valintaa oman lapsuuden perusteella, mutta tuo villahaalari on palvellut meitä tähän syksyyn asti, kahdella lapsella. Vaikka olen niin sanotusti kohdellut sitä kaltoin (en pessyt täysin villanpesuohjeiden mukaan), se on säilynyt ehjänä ja lämmittänyt kahta lasta. Siihen on kaatunut mehut ja kaakaot (ainahan laskettelurinteessä kiskotaan vähän toppahaalaria pois, ja villahaalari alla ottaa osumat), mutta tahrattomaksikin se on aina pesussa saatu. Nyt se on molemmille liian pieni ja oli aika saada tytöille päälle uudet villahaalarit.

Itse koen tuon haalarin näppäräksi vaatteeksi, joka on helppo esimerkiksi lapsen itse pukea. Nyt kun eletään tätä kura-aikaa, en raaski laittaa tytöille uusia toppia päälle kuraan, vaan mieluummin laitetaan villaa välikausiasujen tai kuravaatteiden alle. Villahaalari toimii hyvin esimerkiksi automatkoilla, jos muut vaatteet ovat kurassa, olen heittänyt tytöt esimerkiksi tarhaan pelkässä villa-asussa.

Kävimmekin lokakuussa valitsemassa Kivatin tehtaanmyymälästä uudet villahaalarit ja valinta oli ”yllättäen” kauniin roosan värinen. Esikoinen jopa harkitsi Haukku-haalaria, mutta päätyi sitten kuitenkin vaaleanpunaiseen haalariin. Koot menevät haalareissa 10 sentin välein, eli otin vähän reilut haalarit, sillä toivon näiden palvelevan pitkään. Nyt sain mukaan Kivatin uutta villalle ja silkille tarkoitettua pesuainetta, joten lupaan kohdellakin näitä kauniita merinovillaisia haalareita vähän paremmin kuin edeltäjäänsä! Uutuustuote on biologisesti hajoava, hellävarainen iholle eikä sisällä väriaineita. Uskon, että talven hiihtoreissujen jäljiltä (voi tuleehan lunta ja hiihtoreissuja!) villahaalarit vaativat taas mehu- ja kaakaotahrojen poistoa. Saimme matkaamme myös merinolapaset ja -sormikkaat, jotka sointuvat nätisti haalarien harmaaseen resoriin.

Niin ja hei, se filosofia Kivatin takana! Olen vasta viime vuosina tutustunut yritykseen paremmin ja tähän asti ajatellut sen olevan kotimainen ja luotettava. Eikö ole hauskaa, mitä mielikuvia ja brändiuskollisuutta lapsuudesta jää? Kivat on syntynyt vuonna 1975 sen tuloksena, ettei Jukka Puskala löytänyt allergiselle lapselleen sopivia sormikkaita. Niin alkoi sormikkaiden valmistus itse ja tuotevalikoima on laajentunut vuosien saatossa. Vaatteet tehdään Suomessa, kaikki materiaalit ovat myrkyttömiä ja kaikki työvaiheet suunnittelusta ompeluun tapahtuvat saman katon alla Tampereella. Luotettava on siis todellakin se sana, jonka voi tähän merkkiin liittää. Ja kestävyys!

Koska olen vähän höyrypäinen täti, mitä tulee parin kuukauden ikäiseen veljentyttööni, haluan hommata hänelle kaikkea, mitä olen omassa lapsiperhearjessamme kokenut hyväksi. Niinpä vein ristiäisiin hänelle muun muassa Kivatin villahaalarin, jossa pienen on hyvä nukkua talvella kärryissä. Onneksi muuten kysyin kälyltä mielipidettä väristä, sillä aika pinkkifanina ja kahden pinkkiä rakastavan tytön äitinä olisin ottanut kolmannenkin haalarin roosan sävyssä. Tajusin kuitenkin, että makumme on vähän erilainen ja kysyin, tykkääkö pinkistä, kuvasta näette, mikä oli vastaus. Tädin pieni uinuu talvella siis harmaassa haalarissa.

Tänäkin aamuna saattelin kaksi pinkkihaalarista tyttöä tarhaan ja kannoin rapaiset päällyvaatteet sylissä. Helppo yhdistelmä sanoisin ja nätti haalari, vai mitä?

Kenellä on ollut Kivateja lapsuudessa tai omilla lapsilla nyt?

*roosan väriset haalarit, käsineet sekä pesuaine saatu