Muistatteko, mun lapset ja mies osallistuivat viime kesänä Kangasala triathloniin? Minä ajattelin, että 4-vuotias on aivan liian pieni hommaan, mutta hyvin selviytyi maaliin. Lapset olivat aivan tohkeissaan siitä, että pääsivät maaliin, että kaikki osallistuneet saivat mitalin ja että oli vielä tikkaripussi yllärinä! Se jätti lähtemättömän vaikutuksen heihin. Mitalit ja osallistujalaput askarreltiin kiinni vaatekaappien oveen, missä ne ovat olleet jokaisena päivänä muistuttamassa hienosta tsempistä kisassa. Kun näimme ensimmäisen mainoksen siitä, että Kangasala triathlon on tänä vuonna 11.7., kysyin lapsilta kiinnostaako mennä uudelleen? Kuopukseni sanoi ”vähän tyhmä kysymys äiti, TOTTA KAI me mennään!”. Asia selvä. Tällä kertaa tytöt menivät eri sarjoihin ja esikoinen vähän pidemmille matkoille ja heitä oli vähän helpompi kannustaa ja seurata.
Kangasala-triathlon – lapsilähtöinen tapahtuma
Tapahtumanjohtaja Simo Hillo vapaaehtoisjoukkoineen näkee valtavasti vaivaa tapahtuman järjestämiseksi. Aina tulee ehkä jotain sanomista, mutta minä nostan Simolle ja muille hattua. Tällä kertaa vaihtopaikaksi oli otettu rannan sijaan aikuisten kisan vaihtoalue, mikä teki vaihtomatkoista kohtuu pitkät, mutta ei se mielestäni haitannut.
Alkuinfossa Simo sanoi lapsille, että minulle te olette kaikki voittajia. Että menkää päiväkotiin syksyllä mitali kaulassa. Kuopus mietiskeli, että taitaa mennäkin. Meidän lapset eivät ole triathlonia treenanneet sitten sen edellisen kesän. Toki pyöräilevät ja juoksevat ja harrastavat uintia, mutta esimerkiksi vaihdot olivat treenamatta. Ei se mitään, hyvin meni ja vanhemmat saivat näitä pienempiä vielä auttaa vaihtoalueella. Minulle nousivat kyyneleet silmiin, kun näin esikoisen juoksevan vaihtoalueelle pyörän kanssa hymyillen ja kuopus virnisti jokaisessa suorituksessa onnellisena. Pääasia, että oli kivaa!
Osallistumismaksuun kuuluu tosiaan vielä ruoka ja mitali ja tälläkin kertaa yllätyskassi. Vesaniemi Kangasalla on paikkana todella kiva ja kuopus häipyi leikkipuistoon esikoisen nostaessa jalkoja ylöspäin, oli antanut kaikkensa.
Innostus triathloniin syntyi
Kävellessämme kohti autoa pois alueelta esikoisemme mietti, että haluaisi treenata muutakin kuin uintia, miten se onnistuisi? Sanoin, että kyllä lapsille on treeniryhmiä lajissa, haluatko kokeilla. No joo haluan, vastasi. MÄKIN huusi 5-vuotias. Nokialta löysimmekin triVAteamin, jossa on ryhmät molempien iässä. Ensi viikolla mennään siis testaamaan treeneihin, lähteekö tästä pysyvämpi innostus. Lisäksi löysimme kahden yön triathlonleirin Tampereen Triathlon Klubin puolelta, jonne esikoinen halusi lähteä. Sen sijaan, että lenkkarit ja pyörät olisi paiskottu kisan jälkeen, syttyikin valtava innostus, tätä lisää. Se kertoo tapahtuman onnistumisesta!
Ja mikä tunneskaala äidillekin on, kun näkee jännityneen lapsen uinnin lähtöpaikalla ja maaliin tulee tuulettava pienempi ja isompi puolestaan puhkesi itkuun jännityksen lauettua, kun ylitti maaliviivan. Ymmärrän hyvin, olen monesti tullut itse puolimaratonilta silmät sumeina maaliin. Se fiilis!
Jos siis yhtään mietit kisaa, missä olisi kivaa aikuisen tai lapsen kokeilla miten uinti, pyörä ja juoksu sujuu, tämä on tapahtuma paikallaan. Henki on todella mukava ja paikka kiva. Lämmin suositus ja iso kiitos!
