Senhän piti olla sellainen, että teen loputtomasti töitä ja blogipostauksia ns. varastoon. Menen kello 22 nukkumaan ja nukun joka yö pitkän unet. Siivoan lasten vaatekaapit ja vessan kaapit loputtomista purtiloista, käyn ehkä mattopyykillä. Pakastan mansikat ja mustikat, ehkä pesen ikkunat? Sellaisia ajatuksia minulla oli viikolle ilman lapsia. Tai itse asiassa kyseessä oli alle 4 vuorokautta, mutta suunnilleen arkiviikko. Toteutinko kaiken?
Aikuisten viikko Tampereella – saunamaailma, vesijetti ja yöpyöräily
Ensimmäisenä päivänä siivosimme vimmatusti. Oli puhtaat lakanat, imuroitu koti ja pyyhityt pölyt. Seuraavana päivänä teimme toki molemmat töitä, mies aina ns. sen lakisääteisen ajan ja itse tungin kaikkea mahdollista päiviin. Luin 400 sivuisen kirjan, pakastin vielä yhden 5 kiloa mansikkaa edellisen 20 kilon päälle, kävin hierojalla ja kampaajalla… Ja… Poljin viime viikon aikana 95 kilometriä pyörällä! Minä, joka en polje koskaan.
Kävimme saunamaailmassa ja vesijettailemassa. Juttelimme yöllä kello 23 pihalla ja poltimme kynttilää. Ajoimme vasta klo 23.30 kotiin saunamaailmasta pyörillä, aivan tyhjillä kaduilla, aivan upean lämpimässä kesäillassa. Suppailimme ja pyöräiimme, jumitimme terasille. Osa oli työhommia, osa oli vain koska voimme. Milloin viimeksi olisit voinut olla katsomatta kelloa ja juoksematta kotiin, sillä kahden tunnin lapsenhoitohomma loppuu? Olisit polkenut kesäyössä puolisosi kanssa hihittäen, hetkellisesti vailla huolta huomisesta? Me olimme yhdessä ennen lasten syntymää 12 vuotta ja oli hauska huomata, miten kivaa meillä oli töhöttää kaksin muutama päivä. Ajaa vesijetillä Näsijärvellä tai pyöräillä vailla minuuttiaikataulua. Olla ilman välipalaelämää. Todeta kello 22, että apua, me ei taas muistettu syödä, meille kävi aina kaksin näin jos oli kivaa!
Parisuhdeaika ja pienet lapset
Täytyy myöntää, että minähän pyysin alun perin joskus keväällä, että jos vanhemmillani on kesässä hetki, että pystyisivät ottamaan tytöt, olisin todella kiitollinen. Lopultahan painoin kiireisimmän työrupeamani kesäkuussa ja viime viikolla olin ns. suht helpossa tilanteessa. Ajattelin, että sitten siivoan lasten kaapit ja otan pois pienet ja siivoan vessan kaapit ja… Mies on kuitenkin päivät töissä. No, jos minä olin tunkenut päiviin hierojan ja kampaajan, työt ja kirjat, oli yllättäen ilta. Ilta, jolloin, pyöräilimme kaksin pitkin Pirkanmaata, olimme saunamaailmassa, kävimme Keskustorin keitaalla, pyöräilimme auringonlaskuun, suppailmme ja poljimme 70 kilometriä pyörällä.
Siellä ne kaapit huutavat. Kuopus sanoi kotiin tullessaan, että äiti, tämä kuuluu siivota jo kaapista pois. NIINPÄ! Enkä siivonut sitä vessan kaappiakaan, enkä käynyt mattopyykillä. Ikkunat ja…
toppi TAM SILK/ hame Englannista vuonna 2006/ kengät Unkarista vuonna 2008/”liehuke” LIDL /
Mutta 25kg mansikkaa pakkasessa on! Ja oli neljä päivää, mitä emme unohda. Saimme älyttömästi parisuhdeaikaa työpäivien ympärillä ja lapset näkivät isovanhempien lisäksi kummeja ja isomummoa. Kävivät kampaajalla, kesäteatterissa sekä hampparilla. Uimassa ja pitivät lettukestit.
Olipahan viikko. Kiitos äiti ja isä, tytöt suorastaan itkivät kun mummilaviikko meni niin äkkiä.
Oletteko olleet lapsista muutamaa päivää erossa? Miltä se tuntui?