Niin, mitä muuta siellä voi tehdä kun nauttia ulkoilmasta, marjoista ja rauhasta? Ihailla peltomaisemia ja kuunnella lintujen laulua? Soudella järvellä ja käydä uimarannalla? Yllätyin, että vaikka mitä. Kutostien varrella sijaitseva Lapinjärvi jää monella matkan varrelle, mutta kuinka moni poikkeaa muualla kuin Pukaron Paronissa? Kannattaisi, minäpä kerron mitä kaikkea sieltä matkan varrelta löytyy ja mitä saimme viikkoomme mahtumaan.
Meitä lapsiperheenä hämmästytti ison tien vieressä oleva Mehiläispesä. Tuo pieneltä ulospäin näyttänyt huoltoasema piti sisällään kaikkea mahdollista. Ruokaa, lounaspöydän arkisin, aamiaispöydän ja tuliaisjuttuja. Sieltä sai ostaa Lapinjärvellä leivottua leipää, paikallista hunajaa, Porvoon herkkuja, Kouvolan lakuja ja Malmgårdin tuotteita. Ehkä paras oli yläkerrassa sijaitseva ilmainen leikkipaikka, jossa oli viikonloppuisin ihan oikea Maija Mehiläinen tavattavissa. Ruoka oli hyvää ja palvelu todella ystävällistä. Söimme kerran aamiaisen ja kerran lounaan täällä. Suosittelen pysähtymään, jos kutostietä ajelet!
Mehiläispesän vieressä on Hotelli Hanhi, jossa pyörii vielä tämän viikon Oskari Katajiston tähdittämä Vääpeli Körmy-näytös. Minä pohdin viimeiseen asti menenkö, mutta koska lastenhoitoa ei ollut, en sitten lähtenyt yksin istumaan teatteriin. Onko joku nähnyt tämän näytöksen?
Kirkokylältä löytyy puolestaan Lapinjärven kulttuuripolku. Tämäkin tuli ihan yllärinä, että kunnantalosta lähtien kirkonkylä on täynnä vanhoja museorakennuksia, sillä Lapinjärvi on perustettu jo vuonna 1575. Kiersimme vanhempieni kanssa kartta kädessä polun (karttoja saa mm. kunnantalolta) ja tutkailimme vanhoja rakennuksia. Ne ovat kyltitetty ja niistä kerrottu tarkemmin kylteissä. Polun yhtenä osana on kirjasto ja hetkessä minulla oli lapinjärveläinen kirjastokortti ja mökkilukemista lainattu. Kirjaston rakennuksessa toimii myös Koko kylän työhuone, jossa saa tehdä etätöitä, surauttaa välillä ompelutyön lahjoitetuista kankaista, saa seurustella, osallistua kulttuuri-iltaan tai raakaruokakurssiin, askarrella lasten kanssa ja vielä mitä muuta! Huikea idea!
Kunnanjohtaja Tiina Heikka.
Kiertäessämme kulttuuripolkua neniimme leijaili ihana tuoksu ja poikkesimme reitiltä päästäksemme tuon tuoksun luo. Se tulikin Männistöntieltä löytyvästä leipomosta, josta sai ihan taivaallista moniviljaleipää sekä vadelmatäytteisiä lusikkaleipiä. Äitini sekä minun heikko kohta, joten lähdimme molemmat ulos leipomosta lusikkaleipälaatikoiden kanssa.
Nyt kun pääsimme aiheeseen ruoka, niin nostan kaikkien muiden ruokapaikkojen ohella aivan ihanaksi kirkonkylän Monica’s Cafen. Sieltä saa lounasta, herkkuja ja Monica tekee muuten järjettömän isot jätskipallot. Lapsille on leluja, sisustus herttaista ja itse omistaja hyvin ystävällinen. Täällä on sitten käytävä, jos Lapinjärvellä poikkeaa!
Viitisen kilometriä kirkonkylästä on myös Fisherman’s Food-paikka kutostien varressa, josta haimme parikin kertaa kalaa. Tuore lohi, jota grillasimme avotulella maistui hurjan hyvältä, paikalta saa myös valmiita annoksia!
Maalla olisi myös saanut käyttää kuntosalia, mutta matkaa sinne oli kymmenisen kilometriä (maalla lyhyt matka, tiedän, mutta kaupunkilaiselle pitkä). Siispä juoksimme pitkin maita ja mantuja ja mies mm. pyöräili Lapinjärven ympäri. Jossain vaiheessa meni reitti vikaan ja hän säikähti humpsahtaessaan ison kurkiparven keskelle ja päätyi lopulta kantamaan pyöräänsä. Tie vei maalaistalon pihaan, jossa koko perhe oli opastanut ystävällisesti häntä karttojen kanssa löytämään reitin. Kyllä meitä nauratti kurainen urheilija, jonka päästä törötti lehtiä, siinä on kaupunkilainen maalla!
Lisäksi kannoin mukaani kahvakuulan, järvimaisemassa kuulailu, peltojen keskellä juoksu ja ryteikössä pyöräily toimivat meille viikon ajaksi erittäin hyvin!
Lisäksi kuntakummikseni nimetty Petteri osoittautui myös triathlon-harrastajaksi ja hän sopi mieheni kanssa yhteiset uimatreeni Särkjärvelle. Siellä me olimme ainoina uimareina keskellä pusikkoa hyvin hoidetulla uimarannalla, jossa oli iso grillikatoskin. Miesten mennessä uimaan me rouvat jäimme lasten kanssa rannalle. Siellä höpötellessä kuulin kaikenlaista lisää elämästä maalla (no ehkä vähän tenttasinkin sitä). Totesin, että on haasteellista asua viikko lasten kanssa ilman pesukonetta, mutta sitten kuulin myös maalla jäätyvistä putkista ja talvesta lapsiperheessä ilman pesukonetta… Olinkin ihan hiljaa omasta viikostani sen jälkeen. Jotain todella kivaa yhteisöllisyyttä siinä oli, että löydät seuraa ja lähdet luonnon hiljaisuuteen juttelemaan ja tutustumaan. Minua kiinnosti kauheasti kuulla elämästä maalla paikallisilta!
Viikko päättyi lähiruokajuhlaan, josta ostimme kotiin muun muassa lapinjärveläistä Kal’sin hilloa ja salsaa. Keli oli helteinen, kyläläiset iloisia ja nauravaisia ja Monican valtavat jädepallot näyttivät olevan joka toisen kädessä. Ihmiset toivottivat minut tervetulleeksi ja tiesivät hyvin tämän bloggaaja maalla-konseptin. Minulla oli olo, kuin olisin kuulunut sinne ja pala kurkussa jätimme kirkonkylän ja Lapinjärven taaksemme. Miten eläväinen pieni kunta täynnä ideoita ja kunnanjohtaja täynnä energiaa. Miten iloinen olin kun saimme tutustua ja otitte meidät avosylin vastaan, paljon jäi vielä tutkimattakin! Kiitos Lapinjärvi!
Eikö ole mielenkiintoista mitä kaikkea Suomesta löytyy? Oliko mikään näistä jutuista ja paikoista tuttu sinulle? Minusta oli hurjan kivaa, että pääsimme kaiken koluamaan läpi!
