Mehän emme vietä Halloweenia. En ole koskaan innostunut juhlasta, joka tuntui pitkään suomalaiseen yhteiskuntaan päälleliimatulta, kaupalliselta touhulta. Jotenkin olen halunnut siirtää perinteet omasta lapsuudesta lapsille, eikä silloin kyllä koulussa edes hiiskuttu asiasta nimeltään Halloween! Joten se ei ole ollut millään tavalla mukana omassa elämässä, eivätkä kauhuruoat tai koristelut ole tuntuneet omalta jutulta.
Mutta kuinka kovaa se onkaan tullut Suomeen! Myönnetään, onhan se kiva piristys pitkään ja pimeään syksyyn. Koulussa (eskari on koulun yhteydessä, eli sen myötä eskareillakin) oli tällä viikolla joka päivä Halloweenin vuoksi eri pukeutumisteemakin! E Lasten myötä aloimme sen verran innostua asiasta, että neljä vuotta sitten ostettiin ekat kurpitsat ja kaiverrettiin ne silloin 2-vuotiaan esikoisen toiveen mukaisesti Nalle Puhiksi ja Arieliksi. Tai siis mies kaiversi. Ja miten onnistuikaan hommassa!
Tänä vuonna hän jo ehdotteli, että jos tekisi ihan sellaisen tavallisen irvistävän kurpitsanaaman, niissä Disney-jutuissa on niin kova homma. Hän siis mittaa netistä etsityn kuvan oikeaan kokoon, jotta se on juuri oikean kokoinen kurpitsaan. Piirtää sen läppärin näytöltä läpi paperille, piirtää sitten kuvan kurpitsaan ja näin se pikku hiljaa valmistuu. Ymmärrän, että työ on kova. Mutta mielessäni hehkui vielä viime syksyn upea Helinä-kurpitsa ja hihkuin, ettei voi lopettaa perinnettä, haluan Mikki Hiiren! Yllättäen esikoinen oli samaa mieltä miehen kanssa ja toivoi sitä perinteistä naamaa ja kuopus ehdotti kakka-emojin kaiverrusta kurpitsaan. KANNATAN KAKKAA! Kyllä on kova paikka yrittää täyttää kolmen naisen toiveet.
Lopulta mies taipui Mikkiini ja alkoi sitä väkästellä. Jossain vaiheessa laittoi luurit päähän ja työskenteli pod casteja kuunnellen. Hän tekee ihan kaiken mitä tekee valtavalla pieteetillä, todella huolella alusta loppuun. Se takaa sen, että yleensä lopputulos on hieno, oli kyse autonpesusta, taulun laittamisesta seinään tai kurpitsan kaivertamisesta. Mutta minun lyhyt pinna ja kärsimätön luonne ei voi kuin hämmästellä, miten toinen jaksaa keskittyä!
Ihaillessani Mikkiä mies lupasi vielä käydä uudelleen kaupassa, hakea uuden kurpitsan ja tehdä sen perusnaamankin. He tekivät sitten yhdessä esikoisen kanssa hänen piirtämänsä naaman ja kaikki olivat tyytyväisiä. 3 veekin ihaili valmiita kurpitsoja unohtaen kakkavaateensa.
Sen enempää meillä ei Halloweenia vietetty, mutta ovathan nämä nyt aivan ihania ja luovat tunnelmaa! Oli lapsen kuumeen vuoksi pakko jumittaa kotona, joten olipahan sitten aikaa tällekin taas. Niin kova perinne, että mies alkaa varmaan jo stressata ensi vuonna Halloweenia. Minkä Disney-hahmon keksimme ensi vuonna? Ja niin sääli, kun nämä kestävät kuitenkin suhteellisen vähän aikaa. Ovat aikamoinen kodin piristys! Valelin kurpitsat sisäpuolelta etikalla, sen pitäisi vähän parantaa säilyvyyttä, mutta ensi viikolla näille saa kuitenkin jo heittää hyvästit.
Nautitaan siis nyt! Perinteinen hautausmaalla käynti jäi nyt tekemättä kuumehommien vuoksi, mutta kurpitsaperinne jatkui! Ja tänään leivotaan sitten kurpisapiirakkaa urakalla.
Vietetäänkö teillä Halloweenia jotenkin? Kuka muistaa neljän vuoden takaa ekat Disney-kurpitsat?