Polttarit ovat ihmeellinen, jotenkin maaginen tapahtuma. Tuo yksi viikonloppu yhdistää tiukasti ihmisiä, jotka ovat monesti toisilleen entuudesta vieraita. Harvemmin koko polttariporukkaa tuntee etukäteen muut kuin morsian, mutta niin vain muutamia tunteja ensitapaamisen jälkeen voi tanssia itse keksimäänsä tanssia ja kipittää alasti järveen. Niissä on jotain taikaa ja niistä poistutaan suu leveässä hymyssä. Pikkuveljeni polttareita vietettiin pari viikkoa takaperin ja hymyilytti, kun näin miehen niistä palaavan ja kuuntelin, millä innolla hän niistä kertoi. Oli ollut ilmiselvästi ihan huikea viikonloppu heillä!
Lauantaiaamuna kuudelta starttasi sitten tulevan kälyni (kyllä, luit oikein, KUUDELTA!) polttarit. Seisoskelin Jyväskylässä vanhempieni pihalla odottelemassa kyytiä ja surruutin samalla siinä jalkakarvoja pois päivän koitoksia varten. Olipa varmaan näky, onneksi kaikki naapurit taisivat vielä nukkua. En halunnut herättää lapsiani sillä surinalla. Tulipas nyt tuikitärkeä sivujuonne tekstiin, kun höpisin asiasta Instastoriesiin, joku laittoi viestiä että oli revennyt niin että meinasi tukehtua aamukahviin. Pahoitteluni, toivottavasti vanhempieni naapureille ei käynyt samanmoista efektiä!
Siis asiaan. Kyyti saapui ja minä olin ensimmäinen, joka poimittiin kyytiin. Tuleva morsian oli ehkä maailman söpöin yksisarvispuvussaan kruunu päässä. Hänellä oli lainapuhelin, johon saapui viestejä, missä vinkattiin erilaisin keinoin seuraava noutopaikka. Hyvin hän hoksasi kaikki ja auto saatiin täyteen, kahden auton voimin suunnattiin kohti Kuopiota, josta löytyisivät loput päivän seurueesta. Matkalla syöty aamupalapiknik oli sekin ihan maaginen kokemus, olla nyt laiturinnokassa piknikillä aamuseiskalta luonnon ja ihmisten vasta hereillessä. Ihan huikea fiilis ja kaunis päivä oli tulossa! Morsianta huijattiin, että hänen tulisi hypätä telineestä kylmään järveen, hän oli ihan jo menossa, mutta hypyn suorittikin sitten joku muu hänen puolestaan. Tuossa aamupiknikillä oli oma ensimmäinen itkettää-hetkeni, oli niin kaunista ja rauhallista ja teemamme mukainen Disney-musa soi taustalla.
Kuopiossa meille oli järkätty yksityistunti tankotanssista. Olen mielestäni aika rautakanki ja suhtauduin etukäteen tankotanssiin vähän ei en halua-asenteella, mutta täytyyhän sitä heittäytyä. Lämpenin hommalle heti ekalla minuutilla, sillä ohjaaja oli valinnut teemamme mukaan Disney-biisejä! Siinä sitten aloitimme lämmittelyn Let it Gon tahdissa, kuuntelimme Leijonakuninkaan, Aladdinin, Tarzanin ja muita iki-ihania Disney-biisejä. Tiedättekin varmasti jo, että rakastan kyseistä teemaa ja hoilottelin innoissani mukana. Päivän toinen itkuhetkeni koitti Can you feel the love tonightin kohdalla, joka häissämmekin laulettiin. Ajattelin edessä olevia häitä, omiani 14 vuoden takaa ja tunsin itseni ihan prinsessaksi heiluessani siinä tangolla. Nielin vimmatusti kyyneleitä, sillä ajattelin ihmisten pitävän minua ihan pöhlönä. Kuka itkee tankotanssitunnilla? Mutta ei, seuraavana päivänä toinen kaasoista tunnusti, että meinasi itkeä kesken tunnin biisien takia. I feel you! Myös käsitykseni tankotanssista muuttui täysin, se on vaikeaa, mutta jo ekalla kerralla osasi jotain tehdä, selkä ja rintaranka kiittivät hurjasti kierroista ja seuraavana päivänä tunsi ihanan lihaskivun uusissa paikoissa. Alan googlata Tampereen tanssipaikkoja!
Päivä jatkui lounaan parissa, jonka yhteydessä oli taas tehtävä morsiamelle. Siirryimme iltapäivällä morsiamen koti-kotiin, jossa oli erilaisia rasteja hänelle suoritettavaksi (mm. Disney-aiheinen ristikko!) ja lopulta päädyimme maaseudun rauhaan mökille. Oli ihan hurjan ihana fiilis olla siellä hiljaisuudessa upeiden maisemien äärellä ihanan porukan kanssa. Mieli lepäsi.
Morsiussauna järjestettiin sellaisella pieteetillä, etten ole ennen nähnyt. Siitä otti vetovastuun toinen kälyni, joka sanoi hommaa hämmästellessäni että ”it’s all or nothing!”. No kyllä! Sauna oli viimeisen päälle koristeltu, morsian sai istua havut pepussa, oli kananmunat tukassa ja jauhot selässä ja oli sellainen karjalaista perua oleva loitsu, etten ole ennen kuullut! Meidän piti keksiä pareina loruun omat koreografiat, jotka sitten vedettiin pihalla pyyhkeet päällä yhteis”tanssina”. Hahhah mikä näky varmaan, harmi ettei tullut videolle! Meinasin kirjoittaa teille lorun tänne ylös, mutta mietin iskeekö tekstiini joku sensuuri, loru on aika… No, suorasukainen. Tietääkö kukaan mitä tarkoitan? Nauraa ainakin sai!
Pyyhkeet morsiussaunaan meille tarjosi ihana tamperelainen yritys eli Pyyhekauppa Lina ja kun hain niitä matkaan, otin kaikki 10 eri värisissä. Nämä olivat niitä vähän tiheäämpään kudottuja Harmonia-kylpypyyhkeitä, jotka ovat ihan superpehmeitä. Kiitosta porukalta sai myös pyyhkeiden koko sekä se, miten kivaa niissä oli oleskella saunomisen lomassa ja hipsutella uimaan. Olin iloinen, että sain antaa tällaisen lahjan porukalle, mutta samalla mietin, miten pääsemme päätökseen väreistä, haluavatko kaikki turkoosin tai pinkin? Järjestin siis 10 kysymyksen Disney-tietovisan, jossa parhaiten pärjännyt sai valita ekana pyyhkeen ja niin edespäin. Ja hassua kyllä, värit taisivat mennä juuri niin kuin ihmiset olisivat ne muutenkin ottaneet, kaikille löytyi oman värinen pyyhe! Olin ajatellut, että morsian saa valita ensimmäisenä ja sehän kävikin helposti, sillä hän oli ainoa, joka sai 10/10 pistettä visasta.
Siinä me ihailimme värikkäissä, ihanan luksukselta tuntuvissa pyyhkeissämme auringonlaskua ja mietin, miten hirveän iloinen olin päivästä. Pääasia tietenkin, että morsian tuntui viihtyvän, mutta miten ihaniin tyyppeihin sai tutustua ja samalla kuulla lisää ja tutustua lisää tulevaan kälyynkin. Veljeni ovat löytäneet molemmat rinnalleen ihan itsensä tyyliset, ihanat puolisot, jotka ovat rikastuttaneet omaakin elämää paljon lisää. Heistä on tullut lasteni kummitätejä, heistä on tullut tärkeitä hahmoja elämäämme, heidän molempien kanssaan on ihanaa viettää aikaa. Heistä olen saanut vähän kuin varasiskot elämääni ja heidän kanssaan yleensä sovin kaikki käytännön asiat nykyään, en veljieni. Olin tuossa hämärtyvässä illassa Harmonia-pyyhkeeni sisässä kyllä itsekin niin harmonisessa tilassa ja pidättelin päivän kolmatta itkukohtaustani. Olen hirveän onnellinen tulevan hääparin puolesta ja kiitollinen, että sain osallistua morsiamen suureen päivään. Samalla tapasin useamman hänen sukulaisen ja ystävän ja häissäkin on ihan eri fiilis, kun ei ole niin paljon vieraita naamoja vastassa.
Iik, en malta odottaa häitä! Enkä ymmärrä miten selviän ilman jatkuvaa parkumista, kun polttareissakin oli jo vaikeuksia pariin kertaan. Ihanaa hattaraa koko olo juuri nyt!
Oletko sinä ollut tänä kesänä polttareissa?
*pyyhkeet saatu blogin kautta
