Samaan aikaan kun hössötämme joulua ja hankimme kaappeihin lisää muovisia leluja ja ehkä hutiostoksia, uutiset tuuttaavat tietoa siitä, että ilmaston pelastamisessa meillä alkaa olla jo kiire. Katselin eräänä päivänä tällä viikolla uutisia ja kuuntelin kauhukuvia siitä, kuinka Lontoo ja muut rannikkokaupungit tulvivat. Mietin omia lapsiani ja heidän tulevaisuuttaan. Tuleeko se olemaan jo täynnä kauhua? Kuinka pitkää maapallo kestää?
Vaikka joulun alla keskittyy mieluiten iloon ja yhdessäoloon, on hyvä miettiä kulutustaan juuri joulukaupoilla. Minä en ole käynyt ollenkaan joulukaupoilla ja siitä on tullut vain ja ainoastaan hyvä mieli. Olen pyytänyt kummeilta, etteivät lapset saisi leluja lahjaksi. Olen iloinnut parista elämyslahjasta, jotka tuovat aikaa yhdessä ja hyvän mielen, eivät turhaa tavaraa kaappiin. Jos minulta kysytään mitä lapsi kaipaa lahjaksi, niin se on aikaa. Eikä mitään suuria ja mahtavia juttuja, jos kummit vievät lapsen pulkkamäkeen, siitä puhutaan puoli vuotta myöhemmin. Ei siitä, mikä muovilelu paketista tuli, sillä meillä paketit tuo kaiken lisäksi joulupukki. Esikoinen puhui juuri tällä viikolla yökyläilystä, joka tapahtui puoli vuotta sitten. Kummit olivat vieneet hänet Luonnontieteelliseen museoon ja kaksipäisestä vasikasta puhuttin muutama päivä sitten taas.
Oma blogini on myös muuttunut aika paljon siitä, mitä se oli lähes seitsemän vuotta sitten, kun sen aloitin. Myönnän, blogi on lisännyt kulutustani, sillä on tuntunut tyhmältä olla kuvissa aina samoissa vaatteissa. Todellisuudessa muutamastakin vaatteesta saa aika monta asukokonaisuutta. Kotimaisuutta paukutin heti blogin perustaessani, mutta sekin on kärsinyt muun muassa taloudellisista syistä. Parhaita vaatteita ovat mielestäni sellaiset, joita tehdään pitkään. Se on todellinen ei pikamuodille. Vaikka siis laittaisin vuosia vanhat saappaat jalkaan, voin edelleen vinkata teille, että niitä on myynnissä. Se jos mikä on kestävää. Tai se, että nuo saappaat kestävät käytössä pitkään. Tällaisesta vaatteesta on esimerkki kuvissa – nämä saappaat ovat itselläni olleet vasta yhden syksyn, mutta tiedän, että niitä on valmistettu jo vuosia. Ja toivottavasti valmistetaan vielä pitkään, ovat erittäin kestävät ja kotimaiset.
Välillä kotimaisuus ei kuitenkaan ole tae laadusta. Olen pitkin hampain pyytänyt mummia korjaamaan kalliita, kotimaisia leggareita, joihin lapset ovat saaneet reiät ensimmäisellä tai toisella käyttökerralla. Kyllähän se harmittaa ja paljon, kun olet ajatellut ostavasi kalliin, mutta pitkäikäisen ja kotimaisen vaatteen. Sen sijaan otin tällä viikolla käyttöön pitkästä aikaa 14 vuotta vanhan H&M:n vaaleanpunaisen untuvatakin, jota olette nähneet Instastooreissa, jos niitä seuraatte. Tuo takki on kokenut kovia. Se meni eräänä yönä 14 vuotta sitten ketsuppiin ja se oli aikaa ennen sappisaippuoita – minkä työn ja pesumäärän tein, jotta sain siitä puhtaan! Käytin jopa muistaakseni pesulassa. Kestänyt on senkin ja 14 vuotta – tällä takilla pärjäisin muuten hyvin kestotyylihaasteessa!
Mikä sitten on tuo kestotyylihaaste? Se on tankkisll:n lanseeraama haaste, jossa kerrotaan vaatteiden ikä ja sen perusteella mietitään, millainen kuluttaja olet. Olen hyvin iloinen, että bloggaajat ovat tuoneet haastetta ihmisten tietoisuuteen, sillä tämä haaste on hyvä tapa pysähtyä miettimään omaa kuluttamista.
Minäkään en enää hirveästi tykkää tehdä postauksia, jossa hehkutetaan ostoksia tai alelöytöjä tai vinkataan teitä tyhjentämään alennuksista kaupat, jos tuote ei ole oikeasti lähellä sydäntä, kuten eiliset urheiluliivit. Ahdistun sellaisista postauksista ja skippaan itsekin niiden lukemisen. Tänä syksynä asukuvissa on näkynyt vanhoja vaatteita, pari uutta ja esimerkiksi useampi kirpparihankinta, jotka olen halunnut tänne tuoda, vaikka tiedän, ettette voi sellaista mennä kaupasta ostamaan. Olen toivonut, että se inspiroi teitä tyylillisesti tai kollaamaan kirpputorien antia. Nykyään on niin upeita nettikirppareitakin!
mekko LINDEX/ korvikset H&M/ kengät PALMROTH (saatu)
En tiedä oletteko huomanneet muutosta blogissani, että vinkit uutuusvaatteista ja alejutuista ovat tänä vuonna vähentyneet koko ajan. Toivon, että olette. Itselläni olisi vielä paljon tsempattavaa kulutusasioissa, mutta väittäisin, että paljon olen tsempannutkin. Ja Instasta ehkä huomaatte myös sen, että painan bussilla, junalla ja kävellen menemään niin paljon kuin voin – perheestämme löytyy yksi auto, mutta mieluiten pakkaan lapset bussiin ja suuntaamme sillä keskustaan. Näin tänäänkin.
Olisiko teistä kivaa, jos joskus listaisin vaatteiden ikävuosia kestotyylihaasteen innoittamana? Toivon, että kaikki heräisivät tosissaan tähän kuluttamisen tuomaan pahaan. Olemme pieni kansa, mutta kyllä jokainen teko merkitsee!
Niin ja tällä kyseisellä asulla, joka oli päällä Kaija Koon keikalla viime kuussa en pääsisi kovin pitkälle kestotyylihaasteessa. Mekolla on ikää vuosi, kengillä vain 3 kuukautta, korviksilla myös noin vuosi. 2 vuotta ja 3 kk vievät minut aloittelijakategoriaan, mutta pankki räjähtää, jos tuon kuviin 14 vuotta vanhan untsikan, kuten suunnittelin. Tuona itana palatessamme hotellille paasasin pikkujouluporukan jättämästä tumppimäärästä äidilleni. Tiesittekö, että ne sisältävät muovia ja ovat yksi pahimmista saastuttajista, siis tumpit? Kuinka moni silti talloo ne surutta maahan ja luontoon?
Minä toivon joulupukilta parempaa tulevaisuutta kaikille. Mitä ajatuksia kuluttaminen ja kestotyylihaaste herättävät sinussa? Oletko miettinyt jouluhankinnoissa kulutustasi?
P.S. Joulukalenterin kolmannen luukun palkinto on arvottu ja sen voitti blogin puolella Aino, onnea ja kiitos osallistujille! Arpoja kertyi pitkälti yli 400 kpl. Aattona sitten seuraava upea paketti arvontaan!