Miksen koskaan esittele itseäni? Mikä luonteenpiirteeni meinaa uuvuttaa?

Tiedättekö, heräsin eilen ajellessani Valkeakoskea kohti palaveriin siihen, etten ole ikinä tehnyt Instagrammiin mitään esittelyä itsestäni. En ikinä! Ja tännekin joskus kauan, kauan aikaa sitten viimeksi. Kun postauksia suoltaa usein, sitä olettaa, että hei kyllä ne ihmiset minut jo tuntevat, mutta eihän tämä ole totta. Te, jotka hyppäätte nyt mukaan, ette todellakaan kahlaa 9 vuoden postauksia läpi tai ette jaksa jäädä seuraamaan, jos ette saa yhtään kiinni siitä, kuka minä olen. Toteutin tästä syystä siis heti eilen illalla Instaan postauksen siitä, kuka minä olen. No tunnin jälkeen alkoi kaduttaa valitsemani faktat, siitähän jäi kaikki oleellinen luonteesta pois. Kuten se luonteenpiirre, jonka kanssa olen kamppaillut tällä viikolla. Siispä ehkä uusi postaus tänään? Huomasitteko Instan puolelta eilistä juttua?

Kuka on Optimismia ja energiaa-blogin takana?

Niin, kuka minä olen. Millä sanoilla sitä itsensä ensimmäisenä määrittää? Yrittäjä, äiti, vaimo, innostuja, juoksija, hetkessä eläjä? Nämä faktat paukutin eilen ylös:

🏃‍♀️ Olen koulutukseltani KM, muttei opettajan pätevyyttä kuten moni aina luulee kirjaimista.
🏃‍♀️ Perustin vuosi sitten yrityksen, teen sisältöä omissa kanavissa mutta viime aikoina olen kirjoittanut blogitekstejä yrityksille. Se on haastavaa, mahtavaa ja innostavaa. Jos tiedät yrityksen joka kaipaa blogi- tai mainostekstiä, äkkiä viestiä tänne!
🏃‍♀️ Elän kirjoittamisesta. Pienenä tein kaverin kanssa omaa lehteä, yläasteella sijoituin kirjoituskilpailussa ja olen aina toivonut, että saisin kirjoittaa elääkseni.
🏃‍♀️ Päivä ilman mitään liikuntaa on minulle kuin yö ilman unta. Tulee kiukku. Harrastanut olen pesäpalloa, yleisurheilua, korista, on ollut oma hevonen ja jumpissa olen käynyt vuodesta 1994 asti, rakastan jumppasalia!
🏃‍♀️ Aloin juosta kuopuksen vauvavuonna ja kolmen juoksuvuoteni aikana olen juossut mm.7 puolimaratonia. Inhosin syvästi juoksua vielä 4v sitten.
🏃‍♀️ Olen jämähtänyt ysärille musamaussa. Apulantaa vuodesta 1994, Nirvanaa, Offspringiä ja juostessa kaikenmaailman ysäripoppia. Sen sijaan vyölaukut ohitan tässä toisessa aallossa!

🏃‍♀️Olen saunahullu. Voisin istua siellä joka päivä. Saunaan ei voi ottaa kännykkää, siellä on rauha. Sauna ja kylmä IPA on parhautta.
🏃‍♀️ Olen asunut Helsingissä, Jyväskylässä, Thaimaassa, Englannissa ja Mansessa.
🏃‍♀️ Sanoin 4veenä, että menen naimisiin naapurin pojan kanssa, jolla on ruskeat silmät. Aviomieheni on eri tyyppi, mutta ruskeilla silmillä ja hänellä on täsmälleen sama synttäripäivä kuin ekalla poikakaverillani oli. Kohtalo? Kyllä, uskon vahvasti!
🏃‍♀️ Tankkasin teininä hirveästi horoskooppeja. Opin, että oinas ja skorpioni parina ei toimi. Tässä sitä sinnitellään 20 vuotta yhdessä. Lapset syntyneet samaan syssyyn keväälle.
🏃‍♀️ Minulla on 2 upeaa lasta, jotka ovat niin vanhempiensa kuin isovanhempien ja enojen ja kälyjeni silmäteriä. Koen, että tosi rakastettuja tyyppejä.
🏃‍♀️ En ole eläessäni juonut yhtään kuppia kahvia. Tila loppui.

Mutta millainen olen luonteeltani? Suorittaja, stressaaja, innostuja, pessimisti?

Olen tällä viikolla miettinyt ihan hirveästi innostumista luonteenpiirteenäni. Minä innostun asioista todella herkästi, en malta olla paikallani ja alan sitten tehdä ihan sataa asiaa, kun innostun niin kamalasti. Kun innostun jostain lajista (näin kävi spinningin kanssa aikanaan), käyn siellä viidesti viikossa. Kun innostun juoksemaan, tuntuu hullulta olla päivää juoksematta. Innostun lehdissä vilisevistä resepteistä, innostun mainoksista joissa kerrotaan jostain koko perheen tapahtumasta. Innostun juhlapäivistä, nimipäivistä, isänpäivästä, innostun paikallisten yritysten tukemisesta. Innostun lasten kaverisynttäreistä ja lahjojen miettimisestä sinne, innostun joulukorttikuvien asujen suunnittelusta. Innostun uusista brunsseista. Innostun hyväntekeväisyydestä, haluan tehdä jotain hyvää ja jakaa omastani. Innostun kirjoista, leffoista, teenjuonnista, saunomisesta. Luontopoluista, erilaisista urheilulajeista. Perheen kanssa leipomisesta. Matkustamisesta, ystävien kutsumisesta kylään, siis vaikka mistä!

Ja kun se innostusjuna lähtee, niin se lähtee. Yks kaks olen luonut koko perheelle kuviin jouluasut (miehelle en ole vielä kertonut, mitä jos hän ei pukeudu siihen), suunnitellut ties mitä isänpäivähommia, juoksennellut kymmeniä kilometrejä pää sauhuten seuraavasta ideasta. Monet sanovat että suoritan, mutta joskus olen eri mieltä. Minä vain rakastan ihan tosi montaa asiaa mitä saan ja voin tehdä. Niin äitinä, vaimona, ihmisenä, urheilijana kuin yrittäjänä. Minä haluan tehdä niitä asioita ja olen ihan into piukeana tekemässä montaa juttua. Mutten myöskään osaa sanoa usein ei tai jättää asioita väliin, joka johtaa herkästi ylikierroksiin tai uuvahtaneisuuteen. Vuorokaudessa on kuitenkin rajallinen määrä tunteja. Mutta kun elämässä on liian paljon kivoja juttuja! APUA!

Tämähän on vähän raskas piirre läheisillekin, kun haluaisin koko ajan mennä jonnekin tai tehdä jotain. Sitten äitini aina esimerkiksi joululomilla huokaa ”miksi pitäisi mennä jonnekin, ollaan nyt tässä”. Niin no. Ei kai pidäkään. Tekisi vaan mieli mennä!

Sitten kun ei innosta, en tee ollenkaan

Olen sitten siitä nurinkurinen tyyppi, että teen normaalisti päivisin 101 asiaa yhtä aikaa ja poukkoilen sinne tänne. Mielestäni saan paljon aikaankin. Mutta sitten kun otetaan käsille asia, mikä ei kiinnosta, niin ei muuten myös kiinnosta. Yksi tällainen asia on kaappien siivoaminen. Oli se vaatekaappi tai keittiönkaappi, ei. Tosin, innostavatko tällaiset asiat ketään? Vaatekaappini on jotain ihan hirveää. Monta viikkoa olemme suunnittelleet myös sisävarastomme siivoamista, sillä se alkaa pursuilla kaikkea lapsille pieneksi jäänyttä. Olisiko nyt sen paikka? Vai jääkö edelleen puheiden asteelle?

Toinen asia mistä en innostu on sellaiset paikallaan pysyvät lajit ja harrastukset. Kävin kiukulla astangajoogassa noin 15 kertaa, koska se teki todella hyvää kropalle. Mutta ajattelin että pimahdan sinne, kun oli niin vaikeaa olla paikallaan. Tai hiljaa! Ei saanut laulaa! Kyllä, laulan usein jumpissakin.

Tai laittakaa minut neulomaan, askartelemaan tai jotain vastaavaa. Ei. Ei vaan onnistu. Kumma kyllä voin lukea kirjan kannesta kanteen jos aikaa on, siinä missä en siedä äänikirjoja ja höseltämistä samaan aikaan. Lukuhetki on pyhä! Sillä pääsen itse ulos kierroksistani ja eläydyn johonkin toiseen maailmaan.

Tiedättekö tämän luonteenpiirteen? Joko tehdään aivan sata lasissa tai ei sitten ollenkaan?


paita ja korvikset UHANA DESIGN/ hame POMP DE LUX/ takki PBO/ kengät DR.MARTENS (second hand)

Tällä viikolla on menty aika haipakkaa. Tekemisen ilosta, valitettavasti ette ole nähneet kun olen vuodattanut ilon kyyneliä tänäänkin ja hyppinyt pari kertaa tasajalkaa, niin iloinen olen projektin edistymisestä, mutta kuulette vielä. Aikaa on mennyt kuitenkin sen verran, että suunnittelemani kuvausreissu tälle päivälle on pakko siirtää huomiseen. Tunnit ovat rajallisia. Olen niin innoissani että ratkean ja samalla täytyy muistaa se omakin perhe ja miettiä, millä ne kierrokset saisi iltaisin alas!

Tunsitteko täysin jo minut? Tuliko tästä mitään uutta sinulle? Iloista torstaita, nyt pitää taas liitää!