PuuhaPark on aktiivisen perheen unelmakohde – plussat ja miinukset

Tervehdys bloginkin puolelle pitkästä aikaa! Kesä meni hirveää kyytiä ja töitä piisasi, eli pääasiassa kesä tuli vietettyä Pirkanmaalla. Pari viikkoa sitten teimme kuitenkin päiväretken PuuhaParkiin ja saimme yhden lainalapsenkin mukaan. Jos minulta kysytään, päivä oli yksi kesän parhaimpia!

PuuhaPark on vuonna 2016 Vihdin Ojakkalaan avattu 4,5 hehtaarin kokoinen puisto, joka nimensä mukaisesti pitää sisällään valtavan määrän kivaa puuhaa. Väkeä oli heinäkuisena päivänä paikalla kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Sanoisin siis, ettei ikärajaa ole.

Alle 3-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi ja eläkeläisille on alennus. Muuten liput maksavat kaikille 34 euroa. Trampoliineilla tulee olla tramppasukat, jotka kustantavat erikseen neljä euroa. Meillä olisi kaapissa olleet ainakin yhdet, emme tajunneet ottaa mukaan. Eli tämä kannattaa huomioida ennakkoon! Sanoisin, että ehkä eniten vastinetta rahalle saa alakoululaisesta ylöspäin.

Lajikokeiluita jousiammunnasta baseballiin

Ensimmäisenä suuntasimme sporttikadulle, jossa oli loputon määrä erilaisia lajeja kokeiltavana. Sieltä löytyi sirkusalue, jossa oli niin yksipyöräiset kuin hulavanteet. Oli fitness-alue tankotanssitankoineen sekä kahvakuulineen. Lisäksi löytyi paljon lajeja, joita voi olla haastavaa päästä kokeilemaan missään kuten jousiammunta, baseball tai ilmakiväärillä ammunta.

Nyrkkeilyalueella viuhtoivat nyrkkeilyhanskat vimmatusti. Olen aina halunnut päästä lyömään sellaiseen nyrkkeilysäkkiin, joita näkee huvipuistoissa ja etelän matkoilla kadun reunassa. Tiedätte, yksi lyönti ja kone näyttää millä voimalla pamautit. Ne maksavat yleensä useamman euron, niin enpä ole viitsinyt. Nyt on sekin testattu!

Se paikassa onkin mahtavaa, että kaikki aktiviteetit kuuluvat hintaan, eikä tarvitse arpoa mitä raaskii vielä kokeilla. Pelasimme jalkapalloflipperiä, lapset uskalsivat ampua impulla (äitinsä ei), paukutimme ahkerasti baseballia (pallot lensivät automaatista) ja kuopus heitteli trampalla voltteja. Todella kiva alue!

Kepparirata ja juoksukisa

PuuhaParkissa on myös valtavan suuri kepparirata, joka on myös visuaalisesti todella hieno. Paikan päällä on keppareita, kuopuksella oli oma matkassa. Iltapäivällä oli tiedossa myös Markus Pöyhösen vetämä kepparikisa, joka kuitenkin oli pelkkä nopeuskisa. Tämä vähän lasta harmitti, sillä panostus oli esteiden korkeuksiin. Tulipahan osallistuttua!

Pöyhönen veti myös juoksukisan ladossa, se kuuluu päiväohjelmaan ainakin nyt kesällä 2025. 60 metrin kisamatka juostiin matolla ja sarjoja oli pienistä aikuisiin. Ette arvaa kuka painoi aivan tosissaan matolla. Heh, hän sai vietäväksi kotiin hopeamitalin ja mutisi aikansa harmitustaan, ettei voittanut. Ei meillä näitä hommia mitenkään tosissaan oteta.

Päiväohjelmaan kuului myös keijun esitys, glitteröintiä keijumetsässä ja erilaisia lauluesityksiä. Kisoissa meni palkintojenjaon kanssa yllättävän pitkään aikaa, eli kaikkeen emme ehtineet osallistua. Keijupuuhun tuli kiivettyä ja sinne matka vei ns. rautaportaita pitkin, joista näkee läpi. Mies nauroi ääneen, kun joutui kiskomaan minua matkalle alaspäin, vitsi että huimasi!

Pomppulinnat ja pelimaailmat

Pomppulinnojen valikoima on aivan valtava. Sanasta pomppulinnahan tulee mieleen pieni ilmatäytteinen patja, jossa pompitaan. PuuhaParkin pomppulinnat olivat kuitenkin jotain aivan muuta. Ne olivat eräänlaisia suoritusratoja, joissa kiivettiin ja laskettiin, jotta homman pääsi läpi. Siis aivan huippukivoja! Radalla mahtui menemään kaksi vierekkäin ja mennessäni miehen kanssa sanoin, että olo on kuin jossain jenkkiläisessä ninjaohjelmassa.

Myös man cave ja peliluola löytyy. Niissä on erilaisia videopelejä, flipperiä, ajopelejä jne. Helteellä aika kuumia paikkoja, toisaalta moni paikka on suojaamaton sateelta, eli näihin tiloihin pääsee sisälle.

Esikoinen nimesi suosikikseen zorb-pallot, joiden sisällä saa pyöriä. Kävimme myös ajamassa polkuautoilla ja lapset laskivat sateen liukastamia mäkiä kiljuen innosta. Aktiviteetteja piisasi loputtomiin! Itse liputan pyörälle, jota sai polkea 360 astetta ympäri, siis pää ylösalaisin. Mahtava!

Pienet miinukset paikassa

Seuraajani sanoi Instagramissa, että paikka on kehittynyt valtavasti vuosien kuluessa. Uskon, itselläni ei ole nyt vertailukohtaa, sillä tämä oli ensivisiittimme. Pisteet annan monipuolisuudesta, erikseen järjestetystä ohjelmasta, hienosta grillialueesta ja kärryistä, joissa on helppo vetää pieniä lapsia tai kylmälaukun eväineen. Paikka on mielestäni myös visuaalisesti hieno, varsinkin keijumetsä on kiehtova!

Suomen kesä on ailahteleva säineen, jolle ei tietysti kukaan mahda mitään. Mekin saimme niskaamme tunnin ukkoskuuron, jonka jälkeen kaikki pomppulinnat ovat märkiä. Siinä sai aika äkkiä läpimärät sukat sekä housut, eli kannattaa ottaa huomioon vaatevalinnoissa. Kraaterihyppy, eli hyppy korkealta isolle ilmapatjalle ei auennut enää ollenkaan. Sitä kuivattiin ja kuivattiin, yritimme siihen jonottaa, eikä kukaan infonnut onko mahdollisuuksia enää päästä.

Henkilökuntaa on myös suhteellisen vähän, eli polkuautot, zorb-pallot yms. toimivat nopein ehtii-periaatteella. Tiedätte vauhdissa olevat alakoululaiset, sinne oli pakko mennä pitämään pienimmän puolia. Jonkinlainen jonotussysteemi tai henkilökuntaa pitämässä vahtia olisi tarvittu. Polkuautoista myös useampi oli rikki samoin kuin yksi palloista tyhjä.

Me söimme päivän lounaan PuuhaBuffetissa, joka tarjoillaan aluetta vastapäätä olevan laskettelukeskuksen kahviossa. Pihalla on teltta, joka toi lisätilaa syöjille. Pidin itse buffan tarjontaa suht monipuolisena ja hyvänä, mutta kertakäyttöastiat olivat vähän kauhistus. Roskan määrä vilkkaana kesäpäivänä oli hurja!

Joka tapauksessa päivä oli aktiiviselle perheelle yksi kesän parhaista ja kuopus nimesi paikan parhaaksi ns. huvipuistoksi ikinä. Kotimatkalle kurvasimme vielä Sääksin uimarannan kautta, joka on ilmeisesti rankattu Suomen yhdeksi upeimmista rannoista! Niin ja sitä ennen Kaalikioskilla, joka on lähellä PuuhaParkia. Ihana paikka sekin, älä aja ohi.

Jos virtaa riittää, niin suosittelen testaamaan PuuhaParkin. Vielä elokuun viikonloput pääsee puuhaamaan, sitten taas ensi kesänä. Niin ja plussaa siitä, ettei parkkipaikka maksa erikseen! Yleensä niistäkin keksitään pyytää isoja hintoja.

Kiva päivä ja monta muistoa rikkaampana palasimme kotiin. Onko sinulla kokemuksia PuuhaParkista?

P.S. Videoita aktiviteeteista latasin IG:n puolelle, @optimismia_katja

Salon ihanat kesävinkit lähiruoasta Mathildedaliin

Kaupallinen yhteistyö/ pressimatka Visit Salo

Toukokuussa pääsin tutustumaan Salon alueeseen, joka on täysin vierasta seutua itselleni. Olen todella pitkään halunnut nähdä mm. Mathildedalin ruukin alueeseen, mutta mitä kaikkea matkalla näki ja kokikaan. Salo yllätti monella tapaa.

Tiesittekö esimerkiksi, että lokakuisilla kurpitsaviikoilla oli noin 250 000 kävijää vuonna 2024? Tai että eilen oli ensimmäinen Salon iltatori. Ilmaistapahtuma, jossa on nimekkäitä esiintyjiä Yöstä Waldo’s peopleen. Lisää voi kurkata täältä. 26.6.2025 Salossa on Lähiruokatori, jossa pääsee nauttimaan paikallisten tilojen antimista.

Reissumme päätarkoitus olikin tutustua lähiruokaan ja Salon alueella onkin yli 40 kappaletta tiloja, jotka myyvät tuotteitaan asiakkaille. Vierailimme aika suurella alueella, joihin osaan tarvitsee oman auton. Toiset tiloista ovat helpommin saavutettavissa, jos lähtee esimerkiksi pyörien kanssa Saloon. En todellakaan tiennyt, miten paljon Salon seudulla kasvatetaan ruokaa karjasta viljaan ja marjoihin. Täältä näet kartan tiloista, suosittelen lämpimästi makumatkaa Saloon tälle kesälle!

Vinkkinä vielä, että Salon Paikku, eli paikallinen bussi kuljettaa 23.6.-25.7.2025 kaikkia maksutta. Pääset siis vaikka ruukkikylään keskustasta veloituksetta! Huomioi kuitenkin, että bussi liikennöi vain arkipäivinä maanantaista perjantaihin.

Tilalta toiselle – siideristä mansikoihin, kalkkunoista nautoihin

Kotimaisuuden kunnioittaminen nousi selkeästi esille kahden päivän reissullamme. Salon seudulla toimivat tilat hankkivat lähitiloilta tuotteensa, jos eivät niitä itse kasvata. Lihaa ei ulkomailta tuoda ja lautaselta löytynyttä fasaaniakin kasvatetaan alueella.

Mieleeni jäi, miten monella tilalla esittely alkoi sanoilla ”olemme kolmas sukupolvi” tai jatkamme tässä vanhempieni perustamaa tilaa” tai ”isämme on jo eläkkeellä, mutta ei häntä saa pois peltohommista”.

Jokainen ruokatuottaja tuntui olevan ylpeä juuristaan ja tuotteistaan, eikä suotta. Yrityksistä riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka. Tervetuloa makumatkalle, nappaa vinkit talteen!

Hallonmäki, Lepola, Meritalo – marjoja ja siidereitä

Puhtaita makuja ja kotimaisia herkkuja reissulla riitti valtavasti. Aloitetaan Hallonmäen tilasta, jota isännöivät pariskunta Jarno Vesterinen sekä Mona Lahtinen. Alkujaan Jarnon isovanhempien perustamalla tilalla kasvavat tomaatit, vadelmat, mansikat ja yrtit, lisäksi he tuottavat siidereitä sekä limuja. Ihastuttava tila ja pariskunta, Hallonmäessä näin varmasti suurimpia tomaatteja ikinä! Kokeiluntahtoa tuntui pariskunnassa piisaavan ja saimme maistella erinomaisia siidereitä, limua sekä maistaa kesän ensimmäisiä mansikoita. Hallonmäessä toimii tilapuoti, joka tänään itse asiassa ensi kertaa kesälle auki!

Lepolan tilalla valmistuvat yhtä lailla siiderit ja samalta tilalta tulevat myös Meritalon hillot. Yritystä pyörittävät kolme sisarusta ja siiderimestarina toimii yhden sisaruksen Emmi Brownien aviomies Aaron Brownie. Kuten Hallonmäessä, myös Lepolassa valmistuu aito siideriä. Sen oleellisin ero prosessoidumpaan siideriin on se, että aito siideri valmistetaan tuorepuristetusta omenan mehusta eikä tiivisteestä.

Suomessa ei kasvateta varsinaista siideriomenaa, joka on kuulemma niin hapan, ettei sitä kykene syömään. Lepola saa ylijäämäomenoita, jotka eivät esimerkiksi jonkun luntun takia kelpaa myyntiin. Se sekoittavat joukkoon myös koristeomenoita. Siidereitä Lepola on tuottanut vuodesta 2018 alkaen ja he ovat saaneet sillä saralla jo kansainvälisen palkinnonkin. Paikassa järjestetään siideritastingeja ja annokset ovat pieniä, koska moni on autolla liikenteessä.

80 prosenttia tilan tuotannosta on kuitenkin hilloja ja hilloista tila on aikanaan saanut alkunsa. Emmin vanhemmat perustivat tilan ja alkoivat tuottaa Meritalon tuotteita. Kukapa ei olisi nähnyt Meritalon hilloja kaupassa? En tiennyt, että nekin ponnistavat Salon seudulta!

Jos siidereitä haluaa maistaa, erinomainen paikka on myös Mathildedalin siiderifestarit, jotka järjestetään 27-28.6.2025 Mathildedalin kartanon niityllä. Tiedossa on myös livemusiikkia.

Seudulta löytyy myös siiderireitti, joka kannattaa valloittaa, jos aihe kiinnostaa. Kaikki siiderit ovat aito siideriä ja makuja viilataan esimerkiksi Lepolassa jatkuvasti!

Leipyöli ja Pohjolan tila – perinteitä kunnioittaen

Mielenkiintoinen tuttavuus oli myös Leipyölin tila, jossa niin ikään jatketaan vanhempien perustamaa tilaa Antti-Jussi Räsäsen ja hänen puolisonsa Jenni Räsäsen toimesta. Sukupolven vaihdos tapahtui vuonna 2017. Ylämaan karjaa kasvattava tila myy kaiken lihan suoraan tilalta, eli kaupasta tätä ei voi ostaa. Tilalla elää 42 kappaletta karjaa ja lisäksi siellä tuotetaan paljon sokerijuurikasta. Noin 500-600 000 kg sokerijuurikasta lähtee Leipyölin tilalta eteenpäin. Heillä on myös monenlaista majoitusta omatoimimatkailijoille, eli kannattaa muistaa tämäkin vaihtoehto matkaillessaan seudulla.

Pohjolan tilalla kasvaa myös mansikkaa ja paikka onkin kuulemma muun muassa mökkiläisten suosikkeja. Myös perunaa ja muita marjoja löytyy tilalta. Kuten moni muukin tila, tämäkin on perhetila, jossa kolme siskosta, Päivi, Minna ja Nina, ovat hypänneet jatkamaan aikanaan isovanhempiensa perustamaa yritystä.

Kaikki tuotteet myydään paikan päältä ja marjojen lisäksi paikassa oli aivan ihana tilapuoti. Poistuin sieltä second hand-mekon kanssa, en voinut vastustaa! Loppuvuodesta tilassa on kuulemma joulupuoti ja on siellä pidetty afternoon tea ja suunnitelmissa on myös oliiviöljyn maisteluilta! Seuraavan kerran Pohjolan tilalla tapahtuu jo tulevana sunnuntaina 8.6.25, eli kiirehdi maistelemaan herkkuja ja tekemään puodista löytöjä sunnuntain retkenä!

Wiurilan kartanosta löytyy lounasta, historiaa ja elämyksiä

Seurueemme toivotti tervetulleeksi myös Wiurilan isäntä, eli Alexander Aminoff. Hän on lapsena leikkinyt upean historiallisen kartanon mailla ja isännöi nyt paikkaa. Alexander on myös aloittanut ravintolayrittäjänä tänä vuonna. Kartanon mailla sijaitseva Sigrid-ravintola on nyt hänen omistuksessaan ja saatavilla on kotiruokalounas 14 euron hintaan. Vierailupäivämme oli torstai, eli tarjolla oli hernekeittoa ja pannaria perinteiden mukaisesti.

Alexander kierrätti meitä historiallisessa miljöössä, söimme porkkanakeittoa ja fasaania sekä mansikkakakkua. Täällä pääsee myös maistamaan yhden Salon alueen, eli Vaski Ciderin aito siidereitä.

Wiurilan alueelta löytyy golfkenttä, ratsastustalli ja sinne voi varata ryhmille opastuskierroksia tai pitää paikassa juhlia. Kuulemma tyhypäivä murhamysteeri-hengessä on myös ollut onnistunut tapahtuma kartanolla.

Wiurilassa on myös museo, jonne pääsee 15 euron hintaan tutustumaan. Sieltä löytyi monenlaisia hevoskärryjä, asuja ja muun muassa lastenvaunut, joissa Alexanderin äitiäkin oli nukutettu pienenä.

Iltatoripäivinä kesällä paikkaan pääsee tutustumaan kello 16-17, hinta on 25 euroa ja se sisältää myös kahvin ja leivoksen.

Paikka pitää sisällään satoja vuosia historiaa, eli ehdottomasti suosittelen kierrosta. Ainakin isäntä Aminoff on loistava tarinankertoja ja hän toivoo, että alueelle löytää kaikenikäisiä matkailijoita.

Mathildedalissa aika pysähtyy ja aistit nauttivat

Teijon kansallispuistossa sijaitseva Mathildedalin ruukki on ollut paljon esillä mediassa, mutta alueella on itse asiassa kolme ruukkia. Lähellä toisiaan sijaitsevat Kirjakkalan, Teijon ja Mathildedalin ruukkikylät, joissa rautaa on valmistunut aina vuoteen 1982 saakka. Tällä hetkellä Mathildedalin ruukkikylässä on noin 130 asukasta, joista moni toimii alueen yrittäjänä.

Kyseinen rautaruukki perustettiin vuonna 1852 ja raudan tuotannosta on vieläkin osioita nähtävissä. Nykyään alueella toimii ravintoloita, sieltä löytyy vierasvenesatama sekä tilaussauna ja erilaisia käsityöpuoteja. Alueella järjestetään kaikkea häistä siiderifestivaaleihin. Syyskuussa ruukkikylässä on koko perheelle sopiva Matilda Rock ja lokakuussa kiljahdellaan kurpitsaviikkojen aikaan järjestettävällä kummituspolulla.

Hotellimajoitus Hotel & Cafe Mathildedalissa.

Merikonttimajoitus katolla – jotain erityistä!

Merikontti sisäpuolelta.

Matilda Villasiin mahtuu isompikin porukka yöksi.

”Kun äitini Tuula Gustafsson osti isäni kanssa puuhaa eläkepäivilleen yli 20 vuotta sitten, he sinetöivät omaakin tulevaisuuttani”, nauraa nykyään Hotel & Cafe Mathildedalia pyörittävä Krista Gustafsson. Mukana menossa on myös Kristan tytär Aada – eli jälleen perheen pyörittämä yritys.

Mathildedalin ravintolatarjonta on ihastuttava. Ruokaa saa esimerkiksi Mathildan Marinasta, kyläravintola Terhosta kuin Bistro Bruketista. Bruketissa söimme maistuvan illallisen ja Hotel & Cafe Mathildedalissa söin yhden parhaimmista aamiaisista ikinä. Se kuuluu hotellihuoneen hintaan, mutta aamiaisen voi ostaa myös erikseen 21 euron hintaan. Valmiiksi kasatut lautaset olivat ihana idea yhdistettyä täydelliseen miljööseen, oli vaikeaa jatkaa matkaa ihanan tunnelman keskeltä.

Bistro Bruket puolestaan on avattu pääsiäisenä 2025 ja paikka on saanut uuden omistajan myötä erilaista ilmettä. Stig Holmberg on ottanut paikan luotsatakseen ja suuri hiiligrilli antaa annoksille makua. Erittäin maukas illallinen kauniissa miljöössä tuli nautittua.

Ja missä yö sujui? Olin itse Hotellin puolella ja meitä yöpyi myös Mathildan Marinassa kuten Mathilda Villasissa, joka on noin 10 minuutin matkan päässä esim. hotellilta. Yksi mielenkiintoinen majoitus oli kattohuoneistot, eli majoituskäyttöön muutetut merikontit. Niistä näkyi ikkunoista kaunis maisema ja konteissa voi nukkua noin lokakuun loppuun asti. Mukavuutta lisäävät mm. ilmalämpöpumput.

Katolle oli myös rakentunut sauna ja tulossa oli ulkoilmasuihku. Luontoa rakastaville aivan ihana tapa yöpyä ja kuitenkin hyvin mukava sellainen sisävessoineen.

Tuula, Aada ja Krista.

Mathildedalissa aika pysähtyi, toukokuussa oli vielä turistienkin määrä aika vähäinen. Ylipäätään jokaisessa vierailemassamme paikassa oli todella lämmin henki. Esiin nousivat selkeä ylpeys omasta tekemisestä, yhdessä tekemisen meininki sekä maaseudun rauha.

Kuvia ja tarinoita riittäisi vaikka kuinka, mutta suosittelen kokemaan itse Salon vieraanvaraisuuden! Onko seutu itsellesi tuttua, mutta nostaisit sieltä esiin?

Kuulemma erinomainen kirppistelykaupunki, eli seuraavaksi pitäisikin tutkia tori ja keskustan nurkat! Tässä ainakin vinkkejä useammallekin kesäpäivän retkelle!

Uudistettu Sokos Hotel Bomba tarjosi elämyksiä joka aistille

Kaupallinen yhteistyö Break Sokos Hotel Bomba

Terveisiä kuvakauniista Pohjois-Karjalasta Pielisen rannalta. Viime viikolla vietimme siellä kaksi yötä ja kuinka kivaa meillä olikaan! Olin edellisen kerran käynyt Nurmeksessa ja Bomban alueella 1990-luvulla, mutta mieleen on painunut jo silloin tummanpuhuvat karjalaisrakennukset.

Juhannuksena 2024 avasi Sokos hotelliin uusi järvisiipi, jossa pääsimme yöpymään. Alueella riittää paljon tekemistä niin sisällä kuin ulkona. Lapsetkin tykkäsivät valtavasti reissusta! Aika loppui kesken, mutta nautimme kyllä niin paljon paikasta kuin kahdessa vuorokaudessa ennättää.

Bomban historia

Bomban päätalon kakkoskerroksesta löytää hyvin niin karjalaista historiaa kuin tarinaa Bomban talostakin. Talo on ensi kertaa rakennettu jo vuonna 1855 Suojärven alueelle Karjalan puolelle. Silloin taloon pääsi suoraan hevosilla sisään, aika hauska fakta lasten mielestä!

Talo purettiin ja rakennettiin moninaisten vaiheiden myötä vuonna 1978 nykyiselle paikalleen Nurmekseen. Bomba on ollut neljänneksi suosituinkin matkakohde Suomessa.

Valtavan vaikuttavia rakennukset ovat ja alueelta löytyy niin käsityökauppoja, kahvila ja ravintola, kesäteatteri, leikkipuisto ja vaikka minkälaisia luontoaktiviteetteja, kuten frisbeegolfia. Toriaitasta löytyvä Kirsti Timosen valokuvanäyttely karhuista kannattaa ehdottomasti katsastaa. Suloisia tarinoita!

Onpa siellä muuten Hiljaisuuden polkukin, jonka varrella on ortodoksinen tsasouna. Sen pihalla oli muistoristejä talvisodan aikaan evakuoimatta jääneistä ja Neuvostoliiton puolella menehtyneistä suojärveläisistä siviilisotavangeista.

Omatkin juureni ovat mummon puolelta Karjalassa ja hän on sieltä useita tarinoita kertonut. Seisoskelin yksinäni Hiljaisuuden polulla mietiskellen historiaa. Oli vaikuttava hetki.

Uudistettu Break Sokos Hotel Bomba kylpylöineen

Siinä missä Bomban alue huokuu historiaa, on Break Sokos Hotel Bomba todellista nykyaikaisuutta ja luksusta. Historia ja nykyaika yhdistyvät samassa pihapiirissä mutkattomasti ja paikassa vaihtaa helposti tunnelmasta toiseen.

Meidän huoneemme oli uudessa järvisiivessä ylimmässä kerroksessa, jossa huoneissa on parvekkeet. Näkymä Pieliselle oli uskomattoman kaunis. Kauneimpana aurinko paistoi tietenkin lähtöpäivänä, enkä olisi millään malttanut laittaa huoneen ovea kiinni ja lähteä!

Huoneemme oli sviitti, jossa oli kaksi huonetta. Toisesta löytyi parisänky, toisessa huoneessa sohvasta sai vuoteen kahdelle. Kylpyhuoneessa oli niin amme kuin sauna ja saunasta näki järvelle. Aivan ihastuttava huone, jossa parveke oli valtava!

Hotellissa oli huomioitu lapsivieraat todella kivasti. Vastaanotosta sai sekä sisällä että ulkona tehtäviin kuvasuunnistukseen vihjeen ja kävimmekin tekemässä molemmat. Se oli aikuistenkin mielestä hauskaa!

Huoneesta löytyy myös kylpytakit, jotka päällä pystyi kävelemään suoraan kylpylään tai ulko-ovesta rannalle ja järveen uimaan. Vastavalmistunut laituri, joka johtaa kylpylästä järvelle on ihana. Kumipintaiset portaat olivat todella kivat pulahtaessa, hieno uudistus!

Kylpylä ei ole suuren suuri, mutta sitäkin elämyksellisempi. Lasten suosikki olivat elämyssuihkut, eri nappeja painamalla sai esimerkiksi talvisuihkun. Susi ulvo ja karhu murahteli kaiuttimista ja vettä tuli niin ylhäältä kuin sivuista. Välillä vesi oli kylmää, välillä kuumaa ja siinä oli mukana myös piparminttua. Ja tämä oli vain yksi monista elämyksistä!

Kylpylä on täysin uudistettu seitsemän vuotta sitten ja edelleen hyvin uudenkarhea. Ainoa miinus oli liukas lattiamateriaali, siellä sai kävellä varovasti.

Kylmä-kuuma-altaat, poreet, ulkona oleva poreallas, kaikki tuli testattua. Kylpylässä on myös paljon tilaa rentoutumiselle, useampi sauna sekä allasbaari. Tykkäsin kylpylän hämyisestä sekä rauhallisesta tunnelmasta, vaikka väkeä heinäkuussa riitti, ei siellä ollut kovaa meteliä tai vilskettä.

Kävimme myös testaamassa hotellin leikkihuoneen, missä oli yliveto keksintö, nimittäin hierontatuoli vanhemmille. Ai että mikä päätös illalle.

Ruokailut Bomballa – Ohto, Bomban talo sekä Buolu

Hotellilta löytyy kaksi ravintolaa, Bistro Ohto sekä Buolu Cafe & Restaurant. Heti alkuun täytyy nostaa sitä, miten valtavan hyvä asiakaspalvelu kaikissa ravintoloissa vierailumme aikana oli.

Buolusta saa pientä purtavaa, kuten sämpylöitä ja pillimehuja ja lisäksi siellä on menu, josta löytyy esimerkiksi erilaisia pizzoja ja pastoja. Ikkunoista näkee kylpylään ja paikka on hyvin mutkaton ja helppo esimerkiksi lasten kanssa.

Meidän valintamme Buolussa olivat pannupizza, tavalliset pizzat ja pasta. Tai ei niin tavallinen pizza, maistoimme nimittäin pizzaa savumuikuilla ja suolakurkulla. Suosikikseni nousi kuitenkin vegepannupizza. Lasten ihastus oli myös pehmisbuffa, jossa jätskit sai koristella itse.

Lounaaksi nautimme Bomban talon kesäpöydän ja se oli todella hyvä ja runsas. Menu vaihtuu päivittäin ja pöydästä löydät vaikka minkälaisia herkkuja, myös karjalaisuus on mukana. Miten täydellisiä sultsinoita söimme! Oih!

Bistro Ohto on juuri aloittanut toimintansa ja aamiainen tarjoillaan myös siellä. Aamiaisella sai tietenkin aitoja karjalanpiirakoita ja tykkäsimme myös mansikka-basilikasmoothiesta kovasti. Aamiainen oli monipuolinen ja runsas, vihannestikut, haudutettu luomupuuro, munakokkeli, homejuustot… Kaikki maistui! Arvaatte varmasti, minkä ihastuksen aiheutti aamiaisen suklaasuihkulähde vaahtokarkkeineen?

Toisen illan illallisen nautimme myös Ohtossa ja valitsimme kaikki alkupalaksi toast skagenin, minä otin kasvisversion. Tykkäsin hurjasti skagenin tofuversiosta lisukkeineen, lämmin suositus.

Pääruoaksi otin kasvishampparin, joka ei ihan noussut lemppariksi. Sen sijaan kuopuksen valinta, chilinen rapupasta oli täydellinen. Myös miehen lohiannos oli hyvä. Jälkiruoaksi maistelimme kaikki listan kolme annosta ja niistä lemppariksi kohosi muun muassa marinoitua ananasta ja mascarponevaahtoa sisältävä jälkkäri. Eriomainen illallinen kauniissa maisemassa.

Ilta piti toki päättää uintiin järvessä ja saunaan omassa huoneessa, vaikka illalliselle menimme kylpylän jälkeen. Nautimme ihan täysillä kaikesta!

Bomba Safaris

Kesällä Bomballe on avannut myös Bomba Safaris, joka toimii S-ketjun alla, eli vuokrista on luvassa myös bonuksia. Tekemistä alueella riittää ja Bomba Safaris tarjoaa vuokralle muun muassa sähköisiä fat bikeja, kanootteja, sup-lautoja ja polkuveneitä. Lisäksi pihasta löytyy hauskoja Coopop-sähköajoneuvoja, joilla huristelee helposti vaikka Nurmeksen keskustaan.

Välineet voi vuokrata itse tai lähteä opastetulle retkelle. Me saimme käyttöömme sähköpyörät ja hyvän opastuksen reiteistä. Pienimmässä pyörässä riittivät juuri ja juuri säädöt kuopukselle (mittaa hänellä reilut 130 cm) eli ihan pienille sähköversiota ei löydy.

Vähän jännityksellä katselin kuopuksen menoa, sillä hän joutui vähän hyppäämään pois pyörän kyydistä. Tyttö itse oli aivan into piukeana ja erittäin onnellinen sähköpyörästä. Reissu meni lopulta hyvin ja hän hallitsi hieman liian suuren menopelinsä.

Pyöräilimme Bombalta Ellun kalliolle, jossa on laavu näköalapaikkoineen. Siitä pääsee mäkeä alas Ellun kodalle, joka on rannassa. Sieltä löytyy hieno, suuri kota, huussi sekä uimamahdollisuus laiturilta.

Matka taittui pääasiassa latupohjaa pitkin, eli baana oli hyvässä kunnossa ja leveää. Mitään polkuja emme ajaneet. Jyrkkiä laskuja ja nousuja oli useampia, ilman sähköä ei olisi kodalta punnertanut näköalapaikalle. Todella kiva ja kaunis reitti, kilometrejä kertyi edestakaisin noin 14 ja nautimme reissusta suuresti.

Illalla mies ja lapset kävivät vielä melomassa minun mietiskellessä Hiljaisuuden polulla. Olisimme viihtyneet paikassa helposti viikon, pelkästään monet uintimahdollisuudet ja ihana huone vetivät puoleensa. Puhumattakaan kaikista aktiviteeteista, joita paikka tarjoaa.

Lähtiessä tutkimme vielä Nurmeksen keskustan, jossa sijaitsevalta kirpputorilta ostin ihanat 1960-luvun Arabian lautaset.

Mielettömän kiva reissu ja haaveissa on kyllä palata vielä Bomballe. Suurkiitos kaikille mielettömästä asiakaspalvelusta, Bomban talon emäntäkin oli ihastuttava ihminen! Toivottavasti palaamme vielä!

Ovatko Bomban alue tai uusittu hotelli sinulle tuttuja?