Yksi kotini häpeäpilkuista

Istahdin ennen pölyjen pyyhkimistä (iih inhokkihommaa) rustaamaan teille yhdestä kotini häpeäpilkuista. Välttelen selkeästi seuraavaa siivoushommaa niin paljon, että teen poikkeuksellisesti iltapostauksen! Niitä luetaan jostain syystä paljon vähemmän kuin aamulla tehtyjä, mutta kokeillaan nyt tätä.

Ja siis näitä häpeäpilkkujahan riittää, voi veljet! Minä olen kova siivoamaan monia näkyviä asioita, mutta esimerkiksi kaappeihini ei kannata kurkkia. Elämässä on tietyt prioriteetit, kuten liikunta, perhe ja työt ja kaappien järjestely ei todellakaan kuulu niihin. Ja pikkulapsiperheessä saa sitä näkyvää sotkua, keittiötä, leluja, vaatteita lattialla, pyykkiä, tiskiä ja muuta siivota joka päivä, niin isommat siivousprojektit jää. Ja totuushan on, etteivät ne monesti ole edes niin isoja kuin luulee, mutta ei vain tule aloitettua. Yritän nyt selitellä ja puolustella tätä rytöläjää selkeästi kaikin tavoin!

Olin luvannut itselleni siivota viikonloppuna yhden läjän, joka ei ole edes kaappi vaan näkyvillä, mutta paikassa missä eivät esim. vieraat käy. Alakerrassa vaatekaappien välissä on tila, johon lähes kuusi vuotta sitten iskin tavaroita ”väliaikaisesti”. Siihen meni vanha pyykkikori, joka oli täynnä vanhoja laukkuja. Sellaisia, joita ei juuri enää käytä, mutta koska en omista merkkilaukkuja myös sellaisia, joista ei oikein ole eteenpäin myytäväksi. Siihen viereen alkoi muodostua keko. Itsestään ja pikku hiljaa. Keossa oli neljä eri aamutakkia, josta kiskaisen illalla päälle ja heitän siihen aamulla, läjä villasukkia, reilun vuoden yltä päältä kurassa ollut reppu päivältä, kun ajoin rapakelillä pyörällä ilman lokasuojia ja… Siinä oli vähän kaikkea.

Loppujen lopuksi tuon pinon läpikäyminen oli mielenkiintoinen kokemus. Löysin kauan kadoksissa olleen hyvän luomiväripaletin yhdestä laukusta. Löysin hyvät sormikkaat juoksuun edellisten mennessä puhki. Muutaman vaipan, hirveän kasan kuitteja. Löysin salikassista jopa HOUSUT, joita tuijotin hämmentyneenä. Ovatko ne minun? Kivan näköiset kesähousut, siistiä. Pesin sen kurarepun (olipa sekin nyt muka iso homma) ja koko homma ei edes vienyt kauhean kauaa aikaa.

Koko ajatus lähti siitä, kun mummolaa laitetaan nyt myyntiin ja äitini kysyi haluaisinko jotain siellä vielä olevista huonekaluista. Toivoin saavani makkarin tuolit, jotka ovat todella kauniit ja ajattelin laittaa ne tähän ns. tyhjään koloon. Äiti ottikin niistä toisen, eli minulle tuli yksi tuoli ja kun isäni toi sen perjantaina, totesin etten haluakaan laittaa sitä piiloon, on niin ihana. Joten alas päätyi vuoden päivät ruokapöydän vieressä ollut tuoli ja tuo muisto mummolasta saa olla näkyvillä jossain, katsotaan mistä se löytää paikkansa. Kyllä sitä katsoessa sydän läikähtää, en halunnut piilottaa kaunista ja muistorikasta tuolia kellariin!

Mutta vitsi mikä määrä pölyä lähti tuossa operaatiossa ja löytyi kaikkea jännää. Olipa taas rankempi juttu ajatuksen tasolla kuin käytännössä. Ehkä tästä voimaantuneena lähden kohti inhokkipuuhaani eli sitä pölyrättiä!

Millaisia kasoja teiltä löytyy? Vai löytyykö? Eikö ole kaunis mummolan valkoinen tuoli?

Skandinaavista harmoniaa ja sisustuseksperttejä

*yhteistyössä Isku

Myönnetään, en ole mikään sisustajanainen. On ollut maailman parhaita päätöksiä turvautua ammattilaisiin, kun pakon edessä kotimme meni uusiksi. En tiedä muistatteko, että Ihastus Designin Noora teki isot suunnitelmat kotiimme kun se piti aikanaan purkaa ja olen mielessäni kiittänyt Nooraa sata ja yksi miljoonaa tsiljoonaa kertaa ratkaisuista, joihin en olisi itse pystynyt. En olisi älynnyt että kapea käytävä on vallan hyvä väli laittaa pesukoneet ja kodinhoitotaso, en olisi älynnyt valita kylppärin lattiaan laattaa, joka oli oikeasti tarkoitettu koristelaataksi. Tuo karhea laattaa on ollut pienten lasten kanssa pelastus ja he eivät ole liukastelleet kertaakaan kylpyhuoneessa. Myös sen nurkkaan seinällä erotettu vessanpönttö on niin pelastus, kun pienillä tulee saunassa pissahätä. Kaikki toimii niin hyvin!

Aina koti ei toki mene pintoja ja kaikkea myöten uusiksi, mutta yhdenkin huoneen uusiksi sisustaminen piristää ilmettä hurjasti. Olen tuijottanut kulunutta sohvaamme ja kesäisiä tyynyjä siinä vähän voimattomana. Haluan uuden sohvan, haluan jotkut syksyiset tai jouluiset tyynyt (ja kun kirjoitin tämän, pälkähti päähäni että minulla on varastossa sellaiset, täytyy vaan jaksaa vaihtaa!) mutta aikaa ja rahaa ei nyt ole ollut sisustamiseen. Kodissani täytyy ehdottomasti näkyä värit ja persoona, mutta ehkä juuri siksi, että oma koti on välillä sellainen ns. tavarakasa ja väripommi, on rauhoittavaa käydä tutustumassa koteihin, joissa on vaaleampi, harmoninen sisustus.

Viime viikolla Isku ystäväni kanssa järjesti Pirkkalan Pereessä sisustusillan, jossa Iskun tavaroilla oli stailattu Välke-kerrostalon kaksio. Upealla paikalla luonnon ja veden läheisyydessä sijaitseva talo oli varustettu suurilla parvekkeilla ja heti ikkunan takana ei tuijottanut naapuri. Koska en päässyt illalla paikalle, järjesti ystäväni ja Iskun Tampereen sisustussuunnittelija Jenni Hantula minulle pääsyn paikalle jo päivällä.

Jenni tarjoaa siis Iskulla sisustussuunnittelua, haluaa sitten toteuttaa isompia tai pienempiä kokonaisuuksia kodissaan. Hänelle voi kertoa budjetin, speksit (onko lemmikkieläimiä, pieniä lapsia tms.) ja mitä erityisesti kaipaa. Jenni tekee sitten suunnitelmaa ja tarjoaa Iskulta erilaisia tuotteita pakettiin. Kuulostaa ihanalta eikö?

Pereessä sijaitsevan kaksion Jenni oli sisustanut maanläheisesti inspiroituen lähellä olevasta luonnosta. Skandinaavinen ja rauhallinen tyyli näytti ihanalta ja juuri siltä, mitä ei omassa kodissa näe, joten oli rauhoittavaa katsella ympärilleen siellä. Ihanan iso parveke rottinkituoleilla, kynttilät, pörrömatot ja kauniit maljakot loivat kivaa tunnelmaa asuntoon. Kalustetalo Seppäsen ja Pohjanmaan kalusteen huonekalut olivat nähtävissä ja muutenkin kotimaisuus korostui kivasti.

Asunnossa oli sekä Annon että Adora Helsingin mattoja, jotka nekin löytyvät molemmat Iskun valikoimista. Lundian lamppuun ihastuin kovin, sillä jonkun lukulampun haluaisin meidänkin olohuoneeseen. Pelkäsin pitkään ettei sellainen kestä taaperoita, mutta nyt se ehkä jo pärjäisi meillä! Tanskalaista tunnelmaa ja hyggeilyä kohteeseen toivat Nokialta löytyvän MyKotosan tuotteet. Itse ihastuin tuohon kauniiseen harmaaseen ruokapöydällä olevaan maljakkoon kovasti!

Meillähän on ollut muun muassa Iskun keittiö, johon olin kovin tyytyväinen, keittiöpuolta heillä ei enää ole. Lisäksi meiltä löytyy Pohjanmaan kalusteen ruokapöytä, joka on palvellut järjettömän hyvin. Kyllä laadukkaat kalusteet kestävät aikaa ja lapsiperhettä todella mainiosti!

Millainen on oma sisustustyylisi, tällainen skandinaavisen hillitty vai väri-iloittelu niin kuin meillä? Oletko käyttänyt koskaan sisustussuunnittelijan palveluja? Mitä tykkäsit tästä asunnosta, eikö ole aika kutsuva?

Yhesti yritin olla normaali, mutta…

Olen hirveästi ihaillut blogikollegani Muita Ihania Tiinan elämänasennetta. Hän tuntuu olevan niin somessa kuin livenä elämäniloinen nautiskelija, joka näkee harmaassakin päivässä jotain kaunista. Hänen kuvansa ovat nauravaisia ja hänen kirjansa ja bloginsa värikylläisiä ja kauniita. Tällaista ihmistä on ilo seurata!

Jos olette seuranneet Tiinaa, tiedätte, että hän ottaa paljon kuvia erilaisista asetelmistaan. Sinänsä ihan yksinkertaisista, mutta kuitenkin sellaisista, etten minä ainakaan osaa sellaisia tehdä. On karkkeja, värjättyjä banaaneja, kukkia ja jätskejä. Lisänä on yleensä joku superkauniilla käsialalla tehty teksti.

Kuukausi takaperin Tiina piti Helsingissä kirppistä, jossa myi julisteita, joita oli teettänyt omista kuvistaan. Ei ollut mahdollisuutta kirppikselle lähteä, mutta kun hän Instagrammissa huuteli, että julisteita jäi, olin kärppänä paikalla. Mulle mulle! Ja näin Tiinan juliste matkasi postissa seinällemme.

Olen aika laiska sisustaja ja taulut vaihtuvat harvoin, sillä meillä ei juuri ole ikkunatonta seinää. Jos olisi, tauluja olisi varmasti enemmän. Tällä hetkellä meillä on pääasiassa kuvia niillä pätkillä, joissa yhteinäistä seinää on. Mutta turkoosiin sävymaailmaamme kurvasi nyt Tiinan taulu tekstillä ”Yhesti yritin olla normaali, mutta ei se onnistunut”.

Ihan mahtava elämänohje ja lempivärini kuvassa. Tulen hyvälle tuulelle tämän julisteen katsomisesta. Kiitos Tiina taiteestasi! Ja menkää seuraamaan, jos ette vielä seuraa, tuosta naisesta tulee iloiseksi!

Oletteko ihastuneet Tiinan kuviin?