Avainsana-arkisto: koronapäiväkirjat

Elämää koronan jälkeen

9.2.2022
4

Ihanaa pakkaspäivää kaikille! Heti ensi töikseni täytyy kiittää teitä arvontapostaukseen tulleista kommenteista. Aivan ihanaa kuulla teistä ja kuinka moni on ollut matkassa niin pitkäänkin! Monesti nykyään blogiin ei tule kommentteja, toki näen tilastoista, että täällä ihmisiä käy, mutta homma tuntuu aika yksinäiseltä. Kommenttinne ovat piristäneet suuresti, ihanaa! Tänään arvon tuon palkinnon sitten eteenpäin.

Blogi on taas ollut hiljaa, sillä korona kävi meilläkin kylässä ja uupumus on tuskaisen kova. Tuntuu, että joka aamu kun avaan Instagrammin, siellä on joku saanut positiivisen tuloksen, eli kyllä se nyt tuntuu jyräävän kaikki läpi. Tai ei ehkä kaikkia, mutta monet kyllä!

Koronaoireet laidasta laitaan

Meidän perheessä jokainen kävi läpi eri tavalla koronan. Minä taisin kaatua meistä pahiten. Yhtenä aamuna herätessäni hengitin vielä sängyssä ollessani sisäänpäin ja totesin, että keuhkoihin sattuu. Ei kurkkuun, vaan alas keuhkoihin. Niin ei muistaakseni ole koskaan käynyt, yleensä aina kurkkukin kipeä. Nyt ei ollut. Koska olin odottanut vuoroamme (ympärillä oli tautia niin paljon), enkä ollut perheen ensimmäinen, olin tuosta hengityksestä lähtien aivan varma, että tämä on sitä tautia. Meillä kiersi tauti niin hitaasti perheessä, että arvoitukseksi jää, saimmeko toisiltamme vai jostain muualta.

Väsymys tuli mukaan saman tien ja makasin uupuneena sohvalla. Kumma kyllä, uupumuksen kanssa tuli mukaan unettomuus, enkä saanut nukuttua sen enempää öisin kuin päivisin. Kamala tunne! Kuudentena päivänä tuli ensimmäinen nukuttu yö. Ensimmäisenä päivänä lämpö käväisi lukemissa 37,2 ja sen jälkeen oli päiviä vuorotellen hirvittävän kylmä ja hirvittävä hiki, vaikka kuumemittari pysyi normaalilukemissa.

Neljä ensimmäistä päivää kaikki syömäni ruoka tuli läpi, eli vatsakin reagoi rajusti. Pääkipu oli valtava, samoin kuin se, ettei pystynyt tekemään mitään. Lukeminen tai leffaan keskittyminen oli liikaa. Koko ajan oli paha olo, sellainen raskauspahointivointikuvotus, mutta samalla oli koko ajan hirveä nälkä! Teki mieli suolakurkkuja (söin 2 purkillista), fetaa, pizzaa, limpparia. Teki mieli lämmintä juotavaa, mutten pystynyt yhteenkään vaihtoehtoon, ei mennyt alas tee tai mehu muutamaan ensimmäiseen päivään.

Kolmantena päivänä lähti ääni totaalisesti. Se ei onneksi kestänyt kuin päivän, yskä kesti kolmisen päivää.

Toipumista pala kerrallaan

Eli kaikkea mahdollista tuli, muutaman päivän sisällä, mutta se kaikki lähti myös taittumaan pian. En ole kokenut sitä, mistä moni puhuu, että olo aaltoilisi. Joka päivä oli parempi. Viidentenä päivänä tein jo hitaan kävelyn ulkona, raitis ilma auttoi minulla pääkipuun. Enää ei yskittänyt.

Eilen kävin bodybalance-tunnilla ja juoksin lämmittelyksi 1,5 kilometriä, enempää en uskaltanut. Olo ei ole huono, mutta pienin askelin liikkeelle. En hengästynyt tai syke noussut yhtään sen enempää kuin aiemminkaan, eli siinä en huomannut mitään. Sen sijaan keskittymiskykyni ja sanojen muodostaminen on ollut tukkoista. Olen unohdellut ja lukeminen on tuntunut ylivoimaiselta. Ehkä pahin oire, jos työkseen yrittää kirjoittaa. Mutta eilen sain tartuttua kirjaan ja lukaisin saman tien 200 sivua, eli helpottanee sekin tästä.

Vaikeinta on kyllä tuo liikkeelle lähtö, kun kroppa ei laita vastaan, mutta mitä ohjeita on lukenut, niin rauhassa täytyy ottaa, vaikka olisi ollut suht oireetonkin tauti. Tässä tapauksessa oman olon kuuntelu ei toimi, kun syke  pysyy alhaalla. Juoksu on vaihtunut kävelyksi ja hiihtolenkille otin lapset mukaan hiihtämään edessäni, ei päässyt vauhti karkaamaan!

Henkinen puoli koronaa sairastessa

Tämä oli omalla kohdallani yksi iso asia. Kun oli kaksi pahinta päivää ja keuhkoihin sattui ja yskiminen sattui, oli ahdistava olo. Mihin tämä kehittyy, jättääkö jälkiä, onko minusta vielä juoksijaksi? Kukaan ei tietenkään osaa tuohon vastata siinä vaiheessa, enkä lääkäriin mennyt sellaista kyselemään. Piti vain odottaa. Onneksi näyttää nyt siltä, että homma väistyi jättämättä pahempia arpia.

Toinen, minkä huomaan käytöksessäni on ihmisten karttelu. Olen kahden vuoden aikana kehittänyt erilaiset väistörutiinit käydessäni vaikka Prismassa. Palattuani taudin jälkeen kauppaan, missä joku yskäisi lähelläni, tein omituisia väistöliikkeitä taas. Tajusin vasta pari hyllyväliä myöhemmin, että olen juuri itse sairastanut, eikä ehkä heti tartu kaupassa joku uusi pöpö (tiedän toki, että uusia variantteja tulee jatkuvasti ja voin sairastua piankin uudelleen). Oli hämmentävää huomata, millaiset ajatusmallit sitä kehittää parissa vuodessa, eikä niistä pääse hetkessä eroon.

Kolmas oli helpotus. Kun on pelännyt milloin se tulee, millaisena se iskee ja niin edelleen, niin nyt on koettu yksi variantti ja sen tuomat oireet. Olen itse ollut iloisemmalla tuulella kuin aikoihin, nyt se pelko on kohdattu. Joku painolasti putosi harteilta. Hullua, mutta siltä minusta tuntuu.

Neljäs jännä juttu oli, että ollessani vielä kipeä, kaksi ystävää viestitteli, voisiko tulla meille kylään. En kysynyt, onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että olen somessa kertonut koronastamme. Meillä ei kuitenkaan ole ainakaan vuoteen käynyt kukaan kylässä, niin hämmennyin, kun yhteydenotot tulivat juuri nyt. Toki voi tulla! Ajatus oli ihana! Sitten heräsin, että hei, sängyt pitää pedata, kun joku tulee ihan sisälle asti!


neule ZARA/ tyllihame (vanha, en muista)/, kengät DR.MARTENS/ takki PBO/ korvikset MAANANTAIMALLI

Hah, kaikkea sitä on oppinut tämän aikana. Väistöliikkeitä kaupassa, käsidesiä ja petaamattomia sänkyjä. Sitä, ettei tarvitse pukeutua välttämättä. Ja mitä näitä nyt oli.

Mutta pienin askelin takaisin treeneihin ja töihin! Samaistutko tuntemuksiin, joita tauti herätti minussa? Voimia kaikille sairastajille, teitä on nyt paljon!

8 vuotta äitinä

25.3.2021
2

”Paljon onneaaa vaan paljon onneaaa vaan!” lauloimme eilen kolmiäänisesti sekä epävireisesti 8-vuotiaalle neidollemme. Sängystä heräsi tyytyväisen oloinen pikkunainen, joka sai meiltä aiemmin otettujen korvisten lisäksi lahjaksi kellon. Paras ystävä oli askarrellut rannekorun ja tuonut sen postilaatikkoon ja kummien lahjat saapuivat juuri sopivasti oikeana päivänä. Niistä paljastui muun muassa Trolls-legoja sekä korvikset, sitten vaihdetaan kun on aika vaihtaa harjoituskorvikset pois.

Syntymäpäivä sulussa ja karanteenissa

Viime syntymäpäivät ovat olleet kummia, sillä kuopus täytti 4 vuotta sinä historiallisena päivänä vuosi sitten, kun koulut menivät kiinni. Esikoisen 7-vuotissynttärit vietettiin sitten nelistään ja nyt ehdimme pitää kaverijuhlat, mutta itse synttäripäivä meni karanteenissa.

Sinällään taas se, että lapset ovat kotona ja vanhemmat etätöissä antoi mahdollisuuden rauhalliselle aamulle kouluun lähdön sijaan. Sankari halusi tehdä munakokkelia, koska on oppinut niin hienosti rikkomaan munia, paisteltiin croissantteja ja kippisteltiin vadelmalimulla.

Löysimme pulkkamäen, jossa oli vielä hyvin lunta ja pitkät laskut, eikä päiväaikaan ketään muita paikalla. Siellä me kävimme kiljumassa ja ehdimme paikalle kun lapsen elämänsä ensimmäinen teams koululta alkoi. Kuten sanottu, historiallisia syntymäpäiviä.

8-vuotias neito ja 8 vuotta äitinä

8-vuotias lapsi on todella suloisessa ja ihanassa iässä. Olemme säästyneet vielä esiteinikiukuilta ja lapsi on iloinen, auttavainen, puhelias ja haluaa olla monessa mukana. Hän innostuu yhtä lailla askartelemaan, kokkaamaan kuin pyöräilemään ja tekee koulutehtäviä mielellään. Osaa jo niin ihanan itsenäisesti pukea ja pestä hampaat ja lähteä kouluun, mutta saatttaa matkalla jäädä tutkimaan jotain maailman kauneinta kiveä ajatuksissaan pitkäksikin aikaa. On jo omat kaverit, joista on tullut koulun myötä todella tärkeitä. On omia juttuja, joita ei saa vanhemmat kuulla tai lukea. Aivan ihastuttava ikä ja minusta on ollut todella ihanaa saada olla hänen äitinsä ja seurata kasvuaan.

Eilen mäkeä laskiessamme mietin, että hyvin sitä muistaa aina millainen keli on ollut maaliskuun lopulla. Ei tarvinnut viime keväänä tähän aikaan mennä pulkkamäkeen enää! 8 vuotta äitinä on opettanut minulle ihan valtavasti asioita ja saanut katsomaan maailmaa eri tavalla. Se on tehnyt hyvää ja ilo läikähti sydämessä eilen, kun katselin hymyilevää tyttöäni. Olemme ylpeitä hänestä.

Illalla tilattiin vielä Pancho Villan hampparit/salaatti ruoaksi ja katseltiin Yksin kotona 4.  Lapsi on päättänyt katsoa ne kaikki läpi karanteenin aikana ja mikä ero alkaa olla jo nelosen kohdalla verrattuna ykköseen ja kakkoseen. Apua miten huono leffa se oli! Lämmin suositus sen sijaan tuolle halloumisalaatille, oli valtava!

Onko siellä ekaluokkalaisia muilla? Eivätkö ole ihanassa iässä? Iloista torstaita kaikille, onko ruudun takana muita karanteenilaisia tällä hetkellä?

Hämmentävä viikonloppu

1.3.2021
Vastaa

Iloista maaliskuuta kaikille! Se alkaakin aika keväisissä ja aurinkoisissa merkeissä, mutta ainakin vielä Tampereella onnistui hiihto, vaikka lorina ympärillä käykin jo vauhdikkaana. Meidän neitomme aloittivat loman leikkitreffeillä naapurissa ja koska maaliskuu on ehkä yksi suurimmista synttärikuukausista, on iltapäivällä luokkakaverin pienet synttärijuhlatkin luvassa. Miten ihanaa oli herätä kikattavien lapsen leikkimiseen, kyllä he taitavat nauttia lomasta täysillä!

Viikonloppu kun ”unohdin” koronan

Eihän se oikeasti ikinä unohdu vaan jyllää takaraivossa, mutta viikonlopussa oli paljon hetkiä, kun keskityin elämään enkä murehtimaan maailman menoa ja harmillisia uutisia. Mitä kaikkea viikonloppuna tapahtuikaan?

  • Perjantaina tuli valitettava tieto, että hiihtomaraton jolle tähtäsin alkuvuoden on peruttu. Harmitti tosi paljon monestakin syystä.
  • Lähdin ihan kiukuissani perheeni kanssa laskemaan Pohjois-Himokseen, joka on yleensä tyhjempi kuin Länsi. Halusimme testata onnistuuko tuolihissi kuopukselta jo. Rinteet olivat todella tyhjät vaikka pelkäsimme ruuhkaa ja tuolihissi meni erittäin hyvin lapselta, samoin kuin punaiset rinteet tulivat helposti alas.
  • Tuolihissi sulkikin yllättäen jo kello 17, joten vaihtoehdoksi jäi ankkuri. Mietimme miten selviämme siitä, kun kuopus on niin lyhyt, ettei aikuisen kanssa laudalla meno oikein onnistu. Tytöt menivät sitten kaksin. Miten ammattimaisesti he osasivatkaan homman ja me tulimme isänsä kanssa perästä hissillä. Ihan huikeaa!
  • Yhtäkkiä alkoi kaatosade. Vettä tuli tosissaan, olimme monesti ainoat ihmiset rinteessä, mutta sehän ei haitannut mitään. Vaihdettiin autolla välillä kuivat hanskat ja nautittiin tyhjästä mäestä. Onneksi emme olleet katsoneet ennustuksia!

  • Lauantaina olimme kylässä 5 tuntia ystävillä (koronaturvallisuutta ajateltu kyllä, en avaa tätä enempää julkisesti) ja miten mahtavaa se oli! Olemme olleet viimeksi kylässä jossain muualla kuin vanhemmillani elokuussa. Emme ole nähneet lainkaan ystäviä puoleen vuoteen, joten teki ihan hullun hyvää!
  • Esikoinen on kysellyt jo eskarista alkaen korviksia ja sanoin joskus, että olisiko 8 vuotta hyvä ikä. Tuumasta toimeen yks kaks ja lauantaina haimme hänelle korvikset. Voi miten ison näköinen hänestä tuli!
  • Sunnuntaiaamuna heräsin ja juttelin kuopuksen kanssa. Näytti aivan siltä, kun häneltä puuttuisi hammas. Toden totta, niin puuttuikin! Hän kertoi, että illalla oli kivi suussa, hän sylkäisi sen ulos, piilotti tyynyn alle ja alkoi nukkua. Ja tyynyn alta löytyikin pikkuinen hammas. Hih! Emme olleet huomanneet edes heilumista ja isosiskolta lähti eka hammas melkein kaksi vuotta vanhempana, joten yllätyimme kovin. Se oli todella suuri juttu hänelle!

Ikävät koronauutiset sunnuntaille

Toki se ahdisti, kun sunnuntaina luit otsikosta, että Himoksella ja Tampereella on voinut altistua, ainoat paikat missä olen ollut. Himoksen altistus oli jo muutama päivä ennen reissuamme ja Tampereen ravintoloissa en ole käynyt, missä altistumisia on tullut. Mutta illalla ahdisti kovasti tuo otsikko. Olin jotenkin pari päivää niin iloisissa jutuissa kiinni ja hengittäminen oli helpompaa, että säikäytti. Tosin, minusta on ihan ihmeellistä että voidaan edes sanoa altistuksen olleen rinteessä. Ihmisethän ovat kaukana toisistaan ja rinteitä todella monta. Toki oloaan on hyvä tarkkailla ihan jokaisen.


paita MARIMEKKO (second hand)/ farkut LIDL/ kengät DR.MARTENS (seond hand)/ villatakki VILA/ korvikset IHAN PIHKASSA

Mutta olipa hämmentävän tavallinen ja samalla supererikoinen ja erityinen viikonloppu! Ja milloin olisi päässyt Mansessa hiihtämään +7 keleillä, olihan sekin nyt aika erityistä!

Tästä polkaistaan siis maaliskuu hyvillä mielin ja samalla pienoisessa jännityksessä tulevasta käyntiin, kuvissa on löytöni Mielan Preloved-osastolta! Ja huomaatteko, pääsen muuttumaan takaisin vaaleaksi pikku hiljaa, rautatankkaus alkaa näkymään hiuksissa. Ihan mahtavaa!

Miten oma viikonloppusi sujui? Moni varmasti lomailee tällä viikolla, miten teillä? Millaisia suunnitelmia maaliskuulle?

P.S. Kuvissa takana näkyvä Villa Lullan on juuri avattu Air bnb-majoitusta varten. Sitä pitää ihana Outi ja lämmin suositus, jos etsit majoitusta Mansesta! Maarit oli ensimmäinen vieras ja sitä testasi, täältä voi lukea.