Avainsana-arkisto: koronakevät

Karanteenipuuhia!

29.3.2021
4

Viimeiset 10 päivää ovat kyllä olleet aikamoinen päiväni murmelina viime maaliskuun loppuun verrattuna! Taas kaikki neljä kotona ja suhteellinen luoviminen, miten saadaan hoidettua koulu ja työt. Kaikkein hankalinta on selkeästi ollut kuopuksella, siinä missä isommat soittelevat videopuheluita, ovat etäkoulussa ja kirjoittelevat kirjeitä, on kuopus ajoittain ollut katkeamispisteessä kun on ollut niin tylsää. Hän ei myöskään ole mikään ruutuihminen tai telkkarin tuijottaja, pätkät telkkarin edessä ovat lyhyitä. Mutta niin se vain on hurahtanut tämä aika, mitä kaikkea olemme puuhanneet?

Ekaluokkalaiset etäkoulussa

Etäkouluun osallistuminen on vapaaehtoista, mutta esikoinen on ainakin meillä halunnut ihan hirveästi olla mukana ja osallistunut jokaiseen teamsiin. Alku oli vähän sekoilua, opettaja oli hukassa ja poikittain eivätkä yhteydet toimineet täysillä, mutta tänä aamuna pärähti aapislaulu soimaan hienosti minuutin etäajassa. Oma lapsi tykkää todella paljon koulusta, keskustelusta ja viittaa kuulemma tunneilla ahkerasti. Siksi teams on ollut hänelle tärkeä, hän sielläkin ”viittaa” usein ja saa puhua open kanssa sekä nähdä kavereita. On ollut tosi iso juttu.

Etäkoulun tehtävinä perinteisten lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen lisäksi on ollut muun muassa sään tarkkailu, jumpan pitäminen saksaksi (siis piti laskea saksaksi), uskonnon videoiden katsominen, kanapolkan laulaminen sekä ulkoilu.

Leivontaa karanteenissa

Näinhän siinä on käynyt, että aika paljon aikaa on mennyt keittiön puolella. Esikoinen on innostunut leipomaan ja viime viikolla syntyi kolme eri kakkua/piirakkaa. Suurimman osan sai onneksi pakkaseen, onpahan sitten vierasvaraa kun joku joskus taas voi kyläillä. Eilen osallistuimme kolmistaan Pilvilinnan Annan leivontaliveen Instagrammissa, sekin oli hauskaa! Kyllä 8-vuotias osaa jo vaikka mitä.

Askartelu, leikit, käsityöt ja lenkkeily

Viikkoa aiemmin ei olisi vielä onnistunut lenkkeillä niin, että minä juoksen ja lapsi pyöräilee. Nyt on päästy jo sillä tavalla liikkumaan ja tehty pitkät lenkit! Niillä on muun muassa viety luokkakaverille kirje hänen postilaatikkoonsa ja postitettu kauempana asuvalle, eri koulussa olevalle kaverille (joka myös karanteenissa) postia.

Postissa ovat tulleet loput synttärilahjat, joissa ihan parasta on, jos sieltä on tullut puuhaa. Kummien lähettämät Trolls-legot innostivat niin rakentamaan kuin leikkimään. Mummi lähetti helmityön, jota itse asiassa emme ole ehtineet edes vielä aloittaa!

Tytöt ovat kepparoineet lähimaastossa paljon ja leikkineet viimeisissä lumissa. Löysimme jopa tyhjän pulkkamäen, missä pääsimme laskemaan.

Askarteluissa on syntynyt virpomisoksia ja läksynä koulusta oli myös sormivirkata. Olen ihan uuno käsitöissä ja lapsi pyysi tekemään alkusolmun lankaan. Mitään havaintoa hommasta ei ollut, mutta onneksi on Youtube! Sehän oli kivaa, teki mieli alkaa itse sormivirkata!

Pelastuksemme Disney-kanava

Esikoinen on katsonut lähes joka päivä myös yhden leffan. Kyllä sitä aikaa on niin paljon päivissä ilman kavereita kuitenkin. Olemme vaihtelevasti muutkin katsoneet niitä mukana ja tahkottu on mm. kaikki viisi Yksin kotona-leffaa läpi. En ollut nähnyt numeroa 5 ennen, sehän oli ihan hyvä! Sen sijaan kolmonen ja nelonen olivat järkkyjä. Kuopukselle (ja osittain vielä esikoisellekin) tekstit täytyy lukea ääneen ja se on yllättävän raskasta, papattaa 1,5 tuntia leffan vuorosanoja ääneen. Mutta tuleepahan itsekin katseltua tarkkaan samalla.

Disney-kanava on kyllä ollut kaiken kaikkiaan ihan huippu!

Ja onpahan tullut poistettua jouluvalot, leikattua omenapuu ja muuta yleishyödyllistä. Tai siis en minä leikannut tai poistanut valoja, mies on meillä se pihan puuhaaja.

Vähän tämä aika väkisin on sitä, että keittiöhommiin ja muuhun menee niin paljon aikaa, että itse pystyy tekemään lähinnä pakolliset. Palaan siis ruotuun ja pois näistä kännykkäräpsyistä mahdollisimman pian. Karanteeni alkaa olla taputeltu ja lapsilla täällä Tampereella ensimmäistä kertaa ikinä vielä viikon pääsiäisloma! :D

Mitä teillä on puuhailtu karanteenissa? Iloista alkanutta pääsiäisviikkoa!

Outoja aikoja sekä IGn inboksin räjäyttänyt mekko!

22.7.2020
3

Keskiviikkoa kaikki! Täällä on kyllä niin sanotusti menty vähän syvälle viimeisen vuorokauden aikana, kun olen elänyt erikoisia aikoja, siis ollut yksin kotona ensi kertaa viiteen kuukauteen. Sitä on istunut miettimään, millaisia kaverisuhteita elämässä oikeastaan on ja huomannut, että apua, onpa sitä oikeastaan ulalla kun on yksin viiden kuukauden jälkeen. Tuntunut ihan hurjalta! Ja hei, kuvien mekko räjäytti Instagrammin inboksini, toivottavasti löysitte sen ketkä silloin kyselitte ja ihastuitte. Sain noin 40 viestiä mekosta matkalla Rukalle! Kurkkaa lopusta linkki siihen!

Koronakeväänä kaipasi omaa aikaa ja nyt sitten…!

Kun koronakevät alkoi ja kaikki jumiutuivat kotiin, oli todella hämmentynyt fiilis aluksi. Vähän ahdistunutkin, kun ei tiennyt kuinka loputtomiin ollaan kotona. Se normaali arki, missä kaikki viuhtovat aamulla hommiinsa ja minäkin kävin lähes joka viikko junalla Helsingissä loppui. Silloin välähti mielessä muun muassa se, että haaveilin jostain pienestä reissusta miehen kanssa kaksin kesälomalla – mutta olemmekohan vielä kesänkin vain kotona? Kaipasi niin kovasti sitä, että pääsisi jumppaan, pääsisi johonkin yksin, pääsisi junalla Helsinkiin.

Juhannuksena sovimme isovanhempien kanssa heinäkuulle neljän yön pätkän, jolloin lapset menevät mummilaan ja me menemme käymään Hangossa miehen kanssa kaksin. Kun he starttasivat eilen kohti mummilaa ja jäin itse tekemään töitä ja siivoilemaan kotiin, tuli ihan hätääntynyt olo. Se aluksi epänormaalilta tuntunut kotiarki on muuttunut jo niin normiksi, että olin aivan ihmeissäni jäädessäni päiväksi yksin kotiin. Emme ole olleet miehen kanssa eri kaupungeissa sitten maaliskuun ekan viikon edes hetkeä. Joka paikkaa on menty nelikkona tai kaksin. Tai kolmisin. Jollain perhekombolla. En osannutkaan yhtäkkiä nauttia ajasta yksin vaan tuli välitön ikävä. Samalla mietin, että tämä tekee varmasti kaikille ihan hyvää – täytyy opetella olemaan yksin ja uni, vitsi unta on ikävä! Kuopus valvoskeli jälleen viime yön ja oli hyvin levoton, vaikka otin kainaloon ja mies meni sohvalle. Syytä emme keksineet.

Ystävyyssuhteiden merkitys korona-aikana

Nyt huomaan, miten vähän olen ylläpitänyt ystävyyssuhteita tai miten kiire monella on tässä ruuhkavuosiajassa. Olen ajoittain pyytänyt ystäviä esimerkiksi lounastreffeille ravintolaan, joka tietenkin putosi nyt pois kuvioista. Olen saattanut nähdä pääkaupunkiseudulla ystävää siellä usein käydessäni. Helsingissä en ole käynyt viiteen kuukauteen. Olen pressitilaisuuksissa höpötellyt monen tutun naaman kanssa montakin kertaa viikossa, mutta tilaisuuksia ei ole tietenkään nyt ollut eivätkä ne ihmiset ole sellaisia, kenen kanssa soiteltaisiin kuulumisia. Yks kaks havahduin miehen ja lasten lähtiessä, etten ole nähnyt ketään yksin koko kevään aikana. En yhtään ystävää. Olen nähnyt kälyä ja pikkuveljeä, vanhempiani ja anoppia ja viikko sitten kuopuksen kummit tulivat kylään. Myös toinen ystäväperhe kävi illallisella. Yksin en ole nähnyt yhtään ystävää viiteen kuukauteen, enkä myöskään soittanut kenellekään. Tuli vähän kauhistunut olo – miten käy syksyllä, entä ensi viikolla kun mies palaa toimistolle viiden kuukauden jälkeen?

En vieläkään osaa pyytää meille sisälle ketään (läheiset poikkeuksena) tai osaa kysyä keneltäkään, saisiko teille tulla. Tuntuu, ettei saa vielä kyläillä. Olen vähän jäissä näiden rajoitusten kanssa ja pelkään kauheasti, ettei kukaan enää ikinä kutsu kylään. Toisaalta on ollut kyllä paljon kivaa puuhaa ihan perheen kesken!

Näihin ajatuksiin jumiuduin eilen ollessani hurjat 10 tuntia yksin. Teki ihan hyvää. Edessä on vielä 4 viikkoa kuopuksellakin lomaa, kun taas sohlaan lounaat, työt, leikit ja vessareissut yksinäni. Silloin ehkä mietin, miten siistiä oli käydä yksin rauhassa lounaalla tai nukkua hyvä yö. Mutta kaipaan kyllä ystäviäkin ns. takaisin. Mistä sitä osaisi aloittaa kutsumisen kylään tai lounaalle? Muita jotka ovat pyörineet samojen ajatusten kanssa?


mekko KAPPAHL (mielestäni tämä, mutta miksi hihat näyttävät noin lyhyiltä, minulla pitkä? Eikä ole kyllä beige vaan valkoinen)/ kengät CONVERSE/ hattu LINDEX/ korvikset PINJAPUU

Mutta nyt yritämme nauttia parista parisuhdepäivästä pienestä ikävästä huolimatta, vaikka jälleen joudun vähän töitäkin niihin työntämään. Minulle ilo, mutta täytyy keskittyä täysillä jutteluun ja olemiseenkin. Harmiksemme kelit muuttuvat nyt aika kurjiksi ajatellen Hangon rantoja, suppailua ja terasseja, mutta koska minua vielä taudit kauhistuttaa ajattelin asian toisin – kylmällä terassit ovat tyhjempiä, pyöräillä voi sateessakin ja hei, meillä on lapsilta kielletty majoitus. Sinne siis! 

Saitteko kiinni fiiliksistä? Kyllä sitä tällaisessakin ajassa ihminen muuttaa käyttäytymistään, rutiinejaan ja muuta, mikä oli ennen niin normaalia! Toivottavasti kuvista välittyi fiilis siitä, miten onnellinen olin kun päästiin Rukan huipulle ja aurinko paistoi. Ihana paikka. <3

Kaupunkijuhannus taas – uhka vai mahdollisuus? Kukkaseppeletunnelmissa silti!

19.6.2020
6

Ihanaa juhannusta ystävät! Tänään viritetään lippu salkoon ja annetaan sen lepatella kesätuulessa läpi yön. Nauretaan ystävien kanssa mökeillä, uidaan ja veneillään, tehdään kukkaseppeleitä ja nautitaan Suomen suvesta. Se tarjoaa nyt jo toista kertaa putken aurinkoisen juhannuksen meille, kuinka ihanaa! Eikä todellakaan unohdeta ajatella teitä, jotka painatte duunia monien juhliessa – kaupassa, terveydenhuollossa, ravintoloissa tai poliisissa. Ajatukseni teille. Toivokaamme juhannuksen olevan mahdollisimman kaunis ja turvallinen!

Juhannusperinteemme

Me olemme taas kotona, niin kuin viimekin juhannuksena. Silloin käytiin Särkänniemessä, tehtiin juhannustaikoja ja saunottiin, lainattiin myös naapurin paljua. Juhannuksena kaksi vuotta sitten olimme kotona, silloin oli ”hätä” maalata kun oli ainoa kotiviikonloppu. Vanhempani olivat apuna lasten kanssa ja minä maalasin niin, että sain jonkun jännetupin tulehduksen. Juhannusaaton 2017 olimme Ahvenanmaalla, se oli ihana reissu ai että! Vuonna 2016 käväisimme Jyväskylässä, 2015 olikin ihan spesiaali – juuri ehdimme pitkästä aikaa viettää mökkijuhannuksen kavereiden kanssa lasten välissä! Pikkuneitomme vietti juhannusta mummilassa tuolloin. Itse asiassa kaupunkijuhannusperinteemme lähti vuonna 2012 siitä, että olimme olleet pari viikkoa New Yorkissa vähän aiemmin ja jotenkin töiden yms. ryydyttämiä ja päätimme kokeilla – ja ihastuimme. Ihan hirveä tuo vanha postaus, mutta linkkasinpahan silti! Kaupungissa on mieletön hiljaisuus juhannuksena, ei ole hyttysiä, ei tarvitse pakata, uimarannalle pääsee kohtuu lyhyellä matkalla jos haluaa, on sauna, ei tarvitse käydä huusissa ja niin edespäin. Yleensä on aina käynyt niin, että olemme paljon reissussa ja kun juhannuksena olisi pakko reissata, ei enää jaksa. No, tänä keväänä oli toinen linja, ei ole reissattu eikä mietitty sitä vaihtoehtoa nytkään!

Mitä teemme juhannuksena 2020?

Tadaa – ollaan siis kotona! Mutta! Meillä on kunniavieraita! Vanhempani tulevat meille ensi kertaa yökylään sitten korona-aikojen. Lapset siivosivat huoneensa heitä varten, on tarkoitus esitellä Frozen 2-juttuja kun se on mummille ja ukille vieras juttu. Uida pihan altaassa, syödä, grillata ja tytöt haluaisivat viedä isovanhemmat Cafe Katollekin. Katsotaan! Aion ainakin aloittaa juoksulenkillä! Mietin juuri, että olin lenkillä vuonna 2013 pienen vauvan kanssa ja missään ei ollut ketään. Se oli jotenkin aika vangitsevaa. Vanhempani ovat olleet meillä Tampereella ainakin nyt sitten neljänä juhannuksena, joten alkaahan tämäkin olla perinne. Heilläkään ei ole mökkiä tai perinteitä mihin mennä, joten sopii hyvin näin!

Mitä laitetaan juhannuksena grilliin?

No apua vaikka mitä! Mies oli eilen tyhjentänyt kaupan, näytti siltä. Oli kalaa savustuspönttöön, uusia perunoita, kesäkurpitsaa ja maissia, rapuvartaita, herkkusieniä, ananasta ja halloumia vartaisiin, jalapenoja täytettäväksi mozzarellalla, oli pihvejä ja oli Huberin huilua, jota kehuvat nyt kaikki sitä maistaneet miehestä veljeeni ja isääni. Alkaa melkein harmittaa, ettei kuulu ruokavaliooni! Meinasin testata itse Aperol Spritz-juustokakkua ja äitini lupasi tuoda perunasalaattia sekä brita-kakkua. Vaikuttaa siltä, että meillä on koko ensi viikoksi ruokaa.


mekko H&M/ korvikset Bracista Kroatiasta, paikallisen taitelijan saaren kivestä tekemät

Mutta nyt lenkille, ajattelin valita ihan uuden reitin, ihastella lupiineja ja hiljaista kaupunkia sekä sen vehreyttä. Kaupunkijuhannus on ehdottomasti mahdollisuus! Aurinkoista ja turvallista juhannusta kaikille! Missä sinä olet tänä jussina?