Parasta kesäelämää (sisältää arvonnan!)

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Olen kertonut tämän teille sata kertaa, mutta toistan vielä kerran itseäni – mietin aina pienenä, että Tampereella asuu maailman onnellisimpia lapsia. Että voivat tosta noin vain luikahtaa Särkänniemeen, ilman matkustusta. Meillä Särkkään meno oli se yksi suunniteltu päivä kerran kesässä, joskus jäi väliin sekin. Ja kun päivä oli päätetty, sinne lähdettiin ja istuttiin kaatosateessa Troikan kyydissä, koska keliä ei voinut valita. Minulle Särkänniemi on jotenkin aina ollut ykköspuisto vaikka olenkin helsinkiläinen alkujani. Särkkään mentiin sitten Jyväskylästä käsin, kun aloin päästä moniin laitteisiin ja isäni muistelee edelleen, miten hänen oli sitten pakko välillä tulla mukaan muun muassa Korkkiruuviin. Luokkaretkellä roikuttiin loputtomasti pää ylösalaisin Cokisen kyydissä (siis mikä sen laitteen ”oikea” nimi oli?) ja lapseni hämmästyi, kun kerroin miten kauan Tukkijoki on ollut olemassa. Siinä minäkin itseni lapsena kastelin.

Vuodet ovat vierineet ja nyt on minun vuoro olla se, jota pelottaa jotkut laitteet ja lapsen kanssa pitäisi mennä. Tytöt olivat aivan liekeissä, kun kerroin heidän saavan kausikortit täksi kesäksi. Niillä poistuu se stressi, että kaikki pitäisi nähdä ja kokea ja jonottaa yhtenä päivänä, voi käydä sen muutaman tunnin ja palata vaikka seuraavana päivänä, niin kuin juhannuksena teimme. Koiramäessä on ihanaa kesätunnelmaa ja sieltä sai juhannuksena kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle. Harmonikka soi ja aurinko paahtoi! On jännä, miten pitkään lapset jaksaisivat muovata taikahiekkaa Koiramäessä tai ajaa vaikka Särkänniemen kärryillä laitteiden lomassa. Puuhaa riittää loputtomiin.

Kun menimme Särkkään toisena päivänä peräkkäin samalla kaavalla, aloittaen päivän Neulasen lounaasta esikoinen totesi, että ”tämä on kyllä parasta elämää”. No niin, nyt lapseni saa kokea sen, mistä haaveilin itse lapsena, useamman Särkkä-päivän! En ole muuten koskaan syönyt Näsinneulan alapuolella olevassa Neulasessa ja nyt söin kahtena päivänä peräkkäin. Lämmin suositus. Ei ruuhkaa tai jonoja, ei lokkeja (miksiköhän ne eivät sinne löydä, kun muualla Särkässä ulkona syödessä ovat aika riesa?) ja herkkuja Näsinneulan keittiöstä. Tuoremakkaraa, hyviä pitoja ja todella hyviä salaatteja. Ehkä syön siellä aina jatkossa!

Pelkäsin aluksi, miten meidän neljän kombo toimii Särkässä tänä kesänä, sillä perheen mini on 10 senttiä pienempi kuin siskonsa 3-vuotiaana. Se tarkoittaa sitä, että hyvin moni laite ei vielä aukea ja hän itse asiassa ei pääse mihinkään uuteen laitteeseen, vaan kaikkiin samoihin kuin viime kesänä. Ikää on kuitenkin yli 3-vuotta, niin se tarkoittaa, että lipputuote pitää olla ja siksi kausari oli hänellekin ihan ehdoton. Mutta ei huolta, hän on tyytynyt ”kohtaloonsa” ja oli itse asiassa hyvin onnellinen karusellissa, possujunassa ja Kantti x kantti-autoissa Pikkuhinaajasta puhumattakaan! Esikoinen sen sijaan pääsee jo lähes kaikkiin ja vaikka yksin, mutta Boomiin pitää olla aikuinen alle 140cm pitkän, mutta yli 120cm pitkän seurassa. Rohkeana he testasivat miehen kanssa sen heti toukokuussa, minulla on edelleen käymättä. Äh. Viime kesänä rohkaistuin Hypeen ja X:ään, nyt jännittää Boomin reilun 60 metrin korkeus liikaa.

Vaikka laitteissa ei kävisi, minusta on ihanaa vain hengaillakin paikan päällä. Ajattelin, että sillä mennään jos ei muualle päästä, sillä mieshän oli juhannuksen käsi kipsissä. Tuli todettua, että kipsikäsi on hidaste, ei este ja hyvin senkin kanssa saattoi mennä MotoGeehen tai Viikinki-laivaan, minun rastikseni jäi esikoisen mukaan se ihan paras laite, eli Tukkijoki. Kastua käsi ei sentään voinut. Kuvat ovat muuten sekä toukokuulta että kesäkuulta, joten tuossa MotoGee-kuvassa käsi vielä ehjä.

Särkänniemi-hetket ovat ihan parasta perheaikaa ja siellä viihtyy mielestäni niin monen ikäiset. Ehdotin miehelle vähän erilaista hääpäiväohjelmaa juhannuksena ja hän alustavasti innostui, kun meilläkin nyt kausikortit on. Nimittäin 16.8. perjantaina huvipuistosta tulee K18-alue illaksi, se on anniskelualuetta, siellä myydään erilaisia street foodeja, esiintymässä on mm. Maija Vilkkumaa ja vietetään ns. aikuisten Happy Hours-huvipuistofestareita. Enää puuttuu lapsenvahti. Kuvitelkaa, hommata nyt lastenvahti, jotta isi ja äiti pääsevät kaksi Särkänniemeen! Mutta olisi ihana tapa juhlia 14.hääpäivää Hypessä kiljuen. Onneksi puoliso innostui eikä katsonut pitkään kun ehdotin. Ja onneksi ennen sitä ehditään viettää vielä monta kivaa hetkeä Särkässä muksujenkin kanssa!

Ja hei, tämän postauksen myötä laitan arvontaan myös yhden rannekkeen (arvo 47 euroa) sekä 3 kpl herkkulippuja (arvo 3,90e/kpl). Pääset mukaan arvotaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kerro kivoin Särkkä-muistosi? Tai hurjin hetkesi? Arvonta on auki aina sunnuntaihin 30.6.2019 klo 18 asti. ONNEA matkaan ja ihania kesähetkiä!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!

Koiramäen joulu ja ainoa oikea pukki (sisältää arvonnan!)

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Äiti, tämä ei ole se oikea joulupukki, oikea joulupukki on Särkänniemen Koiramäessä” esikoiseni julisti tavatessaan kauppakeskuksessa joulupukin. ”Milloin me mennään Koiramäkeen, minun täytyy kertoa oikealle pukille lahjatoiveet!”.

Eilen koitti odotettu päivä, kun pääsimme nauttimaan Koiramäen joulusta. Keli oli kaikkea muuta kuin jouluinen ja pimeys suorastaan imaisi sisäänsä, mutta Koiramäessä joulumieli tarttui ja sisätiloissa suorastaan unohti, että pihalla vihmoi vesisade. Tilta oli vastaanottamassa meitä portilla ja esikoinen syöksyi koiran syliin kuin näkisi vanhan tutun. Tai no, sehän Tilta jo onkin, Koiramäessä on vierailtu useasti ja nyt tutkimme joulun antia neljättä kertaa. Määrätietoisesti neiti juoksi kahvilan päätyyn ja kurkkasi ikkunasta sisään parahtaen ”pukki ei ole täällä!”. Joka joulu pukki on löytynyt Guggelböön päädystä ja oletimme, että näin tällakin kertaa, emmekä tutkineet asiaa etukäteen. Pieni tarkastelu onneksi selvensi, että pukki on vaihtanut paikkaa Prännärin rakennukseen onginnan viereen, eli ei hätää.

Jännitin, muistaako pukki taas lapseni nimen, sillä tämä on vaikuttanut minut joka joulu. Tai no, totta kai pukki muistaa, mutta ehkä joskus vuoden aikana saattaisi joku nimi unhoittua. Lämmin olo valtasi niin lapsen kuin äidin, kun pukki huikkasi esikoisen luokseen nimellä, käsittämätön on hänen muistinsa. Muisti kysellä pikkusiskoakin ja molemmat pääsivät höpöttämään lahjatoiveensa perille. Kuinka odotettu juttu, nyt ne on kerrottu oikealle pukille!

Niin ja siellä Guggelböön kahvilan päädyssä olikin tällä kertaa joulukalenterilaatikoita, joita sai tutkia. Lisäksi meidän neljän lapsen kööri innostui kovasti leikkimään koulua tilassa. Oli hellyttävä näky, kun kaksivuotiaat nököttivät kiltisti pulpetissa ja viittasivat vai isosisarusten antaessa luvan. Guggelböön riisipuurot maistuivat, tee lämmitti ihanasti viileässä säässä ja lapset innostuivat leikkimään, joten me aikuiset otimme hetkestä kaiken irti ja höpisimme siinä urakalla kuulumisia. Guggelböössä oli muuten tänä vuonna myös aiempaa enemmän kaikkia jouluisia ihania herkkuja, kannattaa kurkata! No niin kävi, että siinä höpistessä missasimme jouluparaatin, jota oli tarkoitus katsella, mutta leikkitila osottautui huipuksi. Mitäpä tuosta, kaikilla oli kivaa.

Vaikka neljä tuntia tuntuu aluksi pitkältä ajalta viettää Koiramäessä, se menee lopulta todella sukkelaan. Me paahdoimme vaahtokarkkeja, katselimme villasikojen pakettileikkiä (lapsista oli äärimmäisen jännää, kun he saivat suklaakalenterit!) ja koristelimme perinteisesti pipareita. Tytöt kävivät poniratsastuksessa ja 2-vuotias kävi itse asiassa kaksi kertaa ilmoittaen, että se oli parasta ja hänestä tulee heppatyttö. Ponia taluttanut poikatonttu oli muuten aivan huippu, seurailin perässä kamerani kanssa kuunnellen hänen juttujaan. Hän kertoi matkalla joka kohdassa lapselle, mitä missäkin voi tehdä ja mietin, että poniratsastus oli vähän kuin kiertoajelu samalla, ei pelkkää hiljaa taluttamista. Todella kiva, kiitos tästä ja palautetta tuolle ihanalle tonttupojalle!

Ilta päättyi Fireladyn tulishow’hun, joka oli jälleen hieno ja joululaulut ihastuttivat niin, että pakko oli päästä isin harteilta tanssimaan. Katselimme pimeydessä loimuavia tulia ja taidokasta esitystä Näsinneulan edessä, josta yksi seurueemme pienistä totesi ”huvipuiston piippu näkyy”. Valaistu Näsinneula näyttää kyllä ehkä etäisesti piipulta, totta.

Poronpolku oli myös lapsista huippu, vaikkei ihan kaikkia ovia muistettukaan kurkata. Aina löytyi joku uusi leikki navetasta lehmää lypsien tai keppihevosilla kirmaten, joten loppukirjaimet sitten arvattiin. Tropista ja Nekusta saa paperin, johon on merkitty poronpolkuovien paikat. Niistä etsitään kirjaimet, täytetään lappuun ja palautetaan yhteystiedoilla varustettuna portille. Portilta sai yllärin matkaansa ja lisäksi osallistuu ensi kesän lippuarvontaan. Äidin kassiin yllärit päätyivät, sillä lapset kirmasivat jo kikattaen kavereidensa kanssa kaukana, kun minä palauttelin lappuja portilla.

Kiitos jälleen kerran Särkänniemi ja Koiramäen iloinen porukka, musta ja vesisateinen sunnuntai vaihtoi suuntaa, kun pääsimme iloitsemaan kaikesta kivasta tekemisestä kanssanne!

Ja koska tänään on maanantai, aukeaa myös blogin joulukalenterin toinen luukku. Siellä on mahdollisuus voittaa kaksi lippua Koiramäen jouluun! Aukioloajat näet täältä, Koiramäkeen pääsee iloittemaan vielä aaton jälkeenkin! Alle 3-vuotiaat pääsevät paikalle ilmaiseksi.

Pääset mukaan arvontaan, kuin jätät kommentin tähän postaukseen ja kerrot, kenen kanssa suuntaisit Koiramäkeen. Toiset kaksi lippua lähtee arvottavaksi Instagrammin puolella (@optimismiakatja), joten osallistu ihmeessä molempiin arvontoihin!

Ja koska seuraava mahdollisuus päästä Koiramäkeen on jo viikonloppuna, en pidä tätä arvontaa kauaa auki, jotta liput ehtivät voittajalle vielä viikonloppuun mennessä. Arvonta sulkeutuu siis keskiviikkoaamuna 12.12.2018 klo 10! Jos haluat saada vielä tällä viikolla liput, tarkkaile sähköpostiasi, huikkaan heti keskiviikkona henkilökohtaisesti voittajan sähköpostiin voitosta!

Sitten vain arpaonnea ja ihania hetkiä Koiramäessä! 

Helleaalto Koiramäessä! (sis.arvonnan)

Huh hellettä! Aivan mielettömän upeassa kelissä saavuimme eilen Koiramäkeen samaan aikaan kun paikka aukesi. Ja sekin meinasi olla liian myöhään, lapset kyselivät aamukahdeksalta joko mennään, joko mennään, joko se Koiramäki aukeaa! Siellä vierailu on aina yhtä odotettu juttu ja nyt saatiin ihan uutta intoa peliin, kun sai lähteä sandaaleissa ja kesävaatteissa.

Koiramäessä odottivat vanhat tutut, kuten Elsa ja Kille, Tiltan perään kyseltiin kovasti, mutta minä veikkailin, että hän on hellettä paossa. Mittarissa oli +30 astetta ja koska oli arkipäivä, me nautimme kohtuullisen väljästä Koiramäestä. Luokkaretkeläiset tuntuivat painuvan Tornadoon suorinta tietä meidän neitien kirmatessa kohti tuttua Tassuteatterilavaa ja sen takana olevaa liukumäkeä. Ensimmäisen tunnin jälkeen piti jo pitää pieni tauko varjossa, jottei uupumus yllättäisi ja se tauko otettiin von Guggelböön ”prinsessakatoksessa”, kuten esikoinen paikan nimesi.

Tauon jälkeen puhelin piippasi, että seuralaisemme odottavat portilla. Esikoinen oli innoissaan odottanut kaveria ja hän juoksi portille viivana. Loppupäivä olikin sitten vauhdikas, sillä nuo kaksi pikkuneitiä menivät paikasta toiseen kovalla tohinalla, kävivät kirjoittamassa joulupukille kirjettä, leikkivät hippaa, juoksivat ruokkimaan eläimiä ja pistivät Tuhkimo-leikit sisätiloissa pystyyn. Me taapersimme kaverin kanssa perässä pikkusiskojen kanssa ja välillä jo mietin, missä ne neidit menevät. Näyttivät sitten menevän käsikynkkää Elsan ja Killen kanssa, eli seuraa ei heiltä puuttunut. Taaperokin meni koiraystävien kanssa reippaasti ruokkimaan eläimiä ja sai jopa yksityisen tanssiesityksen hahmoilta, eli aikamoisen mahtavaa lastenviihdytystä saimme! Kotona esikoinen kyseli kovasti, ovatko ne Elsa ja Kille tosiaan oikeasti lapsia ja 9- sekä 6-vuotiaita, sen verran pitkiä olivat? Kreivi Drakkulan kanssa puhuttiin pitkään siitä, onko hän hurja vai ei ja miksei hänen taikomaansa myrskyä näy. Oli ihanaa, että hahmoilla oli aikaa jutteluun!

Päivän aikana ehdimme nähdä Tassuteatterin uuden esityksen, Maisa-possun pesemässä mattoja (tätä kotona kerrottaessa tyttöjen isä luuli heidän puhuvan palturia) ja isommat lapset ryntäsivät katsomaan myös paraatin meidän muiden vielä lopetellessa ruokaamme. Yritin houkutella neitejä katsomaan eläimiä, mutta heillä tuntui olevan niin leikit kesken, ettei malttia riittänyt. Ehdin nähdä sentään suloiset 9 viikkoa vanhat koiranpennut, jotka helteestä huolimatta jaksoivat pistää leikiksi! Niin, niihin aitauksiin ei saa kiivetä leikkimään, mikä tuntui olevan 2-vuotiaalle vähän ylitsepääsemätöntä ymmärtää, eli älä ota kuvasta mallia!

Helteisellä kelillä voi vaikka heittää kengät pois ja pomppia lätäkössä totesi kuopuksemme ja otti kelistä kaiken irti. Aurinko helli meitä pilvettömältä taivaalta, kaikki lapset olivat täynnä intoa ja saimme hahmojen jakamatonta huomiota, kun maanantai oli hiljaisempi päivä. Oli taas ihan täydellinen kesän aloitus, eikä lapsia olisi saanut lähtemään kotiin millään. Utelua laitteisiinkin menosta tuli, eli palattava on sitten vielä laitepuolelle, mutta eri kerralla. Meillä meni viisi tuntia pelkästään Koiramäessä ja silti jouduin vähän pakottamaan neidit kotiin, eli kyllä siellä puuhaa riittää! Poniratsastus jäi vielä tältä kesältä kokematta, uskomattoman paljon leikkejä lapset saavat tuossa ympäristössä aikaiseksi.

Koiramäki on muuten siitä hyvä niin kesällä kuin talvella, että talvisin pääsee lämmittelemään sisätiloihin, kesällä pystyi leikkimään viileässä ja varjossa, jos lämpö oli liikaa. Toimii siis kelillä kuin kelillä!

Kiitämme kovasti Koiramäkeä mahtavasta viihdytyksestä! Onko sinulla haaveissa reissu Koiramäkeen tänä kesänä? Saan ilokseni arpoa neljä lippua teille lukijoille. Kaksi lippua yhdelle voittajalle arvon blogissa, toiset kaksi lippua menevät arvontaan blogin facebookin puolella. Voit toki osallistua molempiin arvontoihin! Suljen arvonnat sunnuntaina 20.5.2018 klo 18, siihen asti voit klikkailla itsesi mukaan! Arvontaan blogin puolella pääset mukaan jättämällä tähän postaukseen kommentin, jossa kerrot mikä on suosikkijuttusi Koiramäessä (jos et ole paikanpäällä käynyt, kerro vaikka suosikkijuttusi Kunnaksen kirjoista!).

Huvittelmaan pääsee nyt siis päivittäin ja alle 3-vuotiaathan puuhastelevat Koiramäessä maksutta, eli ihmeessä sinne viettämään ihanaa kesäpäivää myös taaperoiden kesken!

ONNEA KAIKILLE ARVONTAAN ja ihanaa tiistain hellepäivää!

*yhteistyössä Särkänniemi