Ensimmäisinä Tampereen ratikan kyydissä

Tai no, melkein ensimmäisenä. Viime viikon maanantaina oli ensimmäinen päivä, kun ratikkaan sai ostaa lipun (tai leimata Nysse-kortilla = bussilipulla matkansa). Me olimme lasten kanssa innokkaina ensimmäisenä päivänä kyydissä, emme ensimmäisten joukossa vaan iltapäivällä neljän ratikassa. Olihan se pakko päästä kokemaan, kun 4,5 vuotta on katseltu ratikan rakentumista pitkin kaupunkia ja ihmetelty aina uusia reittejä, joita on pitänyt hakea niin jalan, bussilla kuin autolla. Nyt homma alkaa olla paketissa ja ratikka pääsi kiitämään Pyynikintorilta Hervantaan. Vielä tällä viikolla pääsee ajelemaan, paikka pitää varata täältä, jos mielii mukaan!

Tampereen ratikka

Vuonna 2016 alkoi Tampereen ratikan rakennus ja ensimmäinen linja välillä Pyynikintori-Etelä-Hervanta on valmistunut ja se saatiin kasaan lähes 30 miljoonaa budjetoitua halvemmalla! Aika huimaa, harvoin missään rakentamisessa käy näin. 9.elokuuta ratikan on tarkoitus lähteä viralliseen liikenteeseen ja tuolloin bussilinjat muuttuvat myös. Vaunujen vuoroväli on elokuusta alkaen 7,5 minuuttia ja lisäksi aukeaa linja Sorin aukiolta Taysiin. Tällä hetkellä Hatanpään valtatien pätkä on vielä kesken.

On muuten olemassa äärettömän harvoja kaupunkeja, joihin rakennetaan ratikka, jos sitä ei alkuperäisessä infrastruktuurissa ollut – Tampere tekee siis osaltaan aikamoista historiaa. Lisäksi raitiovaunu on 37,3 metriä pitkä, 3,6 metriä korkea ja 2,65 metriä leveä ja sen paino on ilman matkustajia 56,8 tonnia, mikä tekee siitä Euroopan suurimman ratikan! Huippunopeus on 70km/tunnissa, mikä tuntui myös aika yllättävältä, kun on tottunut Helsingin ratikkaan, joka lipuu keskustan ruuhkissa suhteellisen hiljaa.

Ensimmäinen ajo ratikalla

Valitettavasti ratikka ei tuo kotiin, joten en voi valita sitä lähtökohtaisesti liikkumisvälineeksi, toki keskustan alueella sillä voi esimerkiksi siirtyä. Siksi halusimme olla testaamassa ensimmäisten joukossa, miltä se ratikkakyyti nyt tuntuu ja maisemat näyttävät ratikan kyydistä. Lähdimme kolmistaan lasten kanssa ajelulle miehen jäädessä kotiin. Hän käveli lokakuussa 2016 ainutlaatuisena päivänä lasten kanssa (toki yksi nukkui vielä koko reissun) Rantatunnelin päästä päähän ja sanoi, että siinä oli hänen historiallinen tekonsa. Itse odottelin tuolloin kotona, sillä kahden kilometrin tunnelikävely oli ahtaanpaikankammoiselle liikaa.

Mutta valoisan ratikan halusin testata! Väljää oli koeajolla ja ratikasta huomasi heti, että se on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi Helsingin vastaavat ja samalla todella pitkä. Tilaa ja penkkejä piisaa valtavasti! Tuli olo, kuin olisi ollut ennemminkin metrossa.

Kun ratikkaa alettiin rakentaa, meillä oli vastasyntynyt vauva kotona ja useasti kärryjen kanssa pitikin hakea uusia reittejä ratikkatyömaan niitä muuttaessa. Nyt tuo vauva on viisivuotias ja istui kuin kuninkaallinen kärryssään ja vilkutti ohikulkijoille. Hymyilytti, tämähän tosiaan on aika historiallinen ajelu! Otin kuvia toisiinsa nojailevista siskoksista ensiajelulla ja mietin, vieläkö he aikuisena asuvat Tampereella ja ajelevat jo niin normaaliksi käyneellä ratikalla.

Ratikka oli kookas, ilmava ja todella valoisa. Ikkunoihin oli laitettu kivoja runotekstejä ja pysäkit kuulutettiin. Kyyti oli todella tasaista, liekö pääsee liukumaan pidempiä pätkiä kuin Helsingissä vai uusi kalustoko sen tekee, pääkaupunkiseudun ratikassa meno on paljon töksähtelevämpää. Kun ratikka kiihdytti Muotialan pysäkiltä kohti Hallillaa, sitä hämmästyi itsekin, että vau, tämähän tosiaan lentää suht lujaa! Tuli katsottua Hervannan valtaväylääkin ihan uudesta vinkkelistä!

Että on se hieno. Harmi, ettei sillä pääse jatkossa suoraan kotiin! Mutta monelle se avaa kyllä hienon reitin kotiovelta eteenpäin, kannattaa testata! Et pety!