Avainsana-arkisto: kirjoituskurssi kreetalla

Vamos – palanen aitoa Kreetaa

28.10.2021
2

Koko Kreetan viikko tuli majoituttua ja pitkälti pyörittyä Vamoksessa, joten täytyy siitäkin kirjoittaa teille sananen erikseen. Olen pitkälti majoittunut isoissa hotelleissa Kreetalla lasten kanssa, pyörinyt uima-altailla muiden turistien kanssa ja vuokrannut sitten auton perheen kanssa, jotta olemme päässeet pois sieltä hotellialueelta. Totuushan kuitenkin on, että niin kauan kuin lapsilla on meri, uima-allas, jätskiä, uimaleluja ja limpparia, eivät he kaipaa sitä aitoa Kreetaa ja pitkiä automatkoja tai kuumien kaupunkien kaduilla kävelemistä. Tämä viikko olikin ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä Kreetan eri puolia – ainoatakaan uima-allasta en viikon aikana nähnyt. En kyllä hetkeäkään sellaista kaivannut. Miten ihanaa oli olla paikallisten keskuudessa, vailla turisteja tai täydellisesti riviin istutettuja palmupuita! Inhoan sellaista päälleliimattua upeutta ja Vamoksessa oltiin kaukana keinotekoisesta lomaparatiisista. Täytyy sanoa, että jatkossa varmaankin majoituksena on jonkinlainen omatoimimajoitus lastenkin kanssa, jos reissuun päästään.

Vamos – täältä alkoi Kreetan itsenäistyminen

1896 tapahtumat Vamosin kylässä herättivät kiinnostusta myös ulkomailla, kun siellä vallankumoukselliset saivat turkkilaiset perääntymään ja ajatus Kreetan itsenäistymisestä lähti. Lisää Vamosin historiasta suosittelen lukemaan Merja Tuominen-Gialitakin kirjasta Ihana Kreeta, jossa on valtava määrä tietoa historiasta sekä ihania ajoreittejä joiden avulla tutkia Kreetaa.

Vamoksen kylä alkoi jo rapistua 1970-luvulla, kunnes kyläläiset löysivät yhteisen sävelen ja alkoivat toimiin. He järjestivät kyläjuhlat, joihin osallistui tuhansia ihmisiä ja Vamoksen kylä alkoi taas pikku hiljaa kukoistaa.

Nykyään kylä panostaa ekoturismiin ja autenttiseen matkailuun. Vaikka itse kylä tuntuu todella pieneltä (siellä asuu noin 800 ihmistä), sillä on monia puolia. Pieneksi kyläksi se on hyvinkin elävä. On koulu, pankki, apteekki, useita kauppoja, tavernoita, leipomo… Vamos yllättää! Ja kun astuu vähänkin vilkkaalta pääkadulta sivuun, näkee ihanan autenttista Kreetaa. Maisema vuorineen on upea, paikallinen turisti-info ehkä söpöin ikinä puhumattakaan entisestä poliisitalosta! Koska kirjoituspaikkamme, Fabrika Farm, jossa usein kokoonnuimme sijaitsi mäen päällä, tuli usein katseltua ihanaa maisemaa aika korkealta. Mäkeä täällä saa kyllä kiivetä! Haniasta matkaa Vamokseen on noin 25 kilometriä. Lähin ranta on puolestaan Kalivesissa, noin 8 kilometrin päässä kylästä.


Merja, Niko & Lola. Kuva Kaisa Leppänen.

Majoitus Vamoksessa

Pieneksi kyläksi Vamoksessa on yllättävän paljonkin majoitusta ja myös niitä uima-altaallisia majoituksia löytyy. Kirjoituskurssin ja Kreetan maun käyttämä majoitus on Fabrika Houses, jonka takana ovat sydämelliset Lola ja Niko. Fabrika Farm löytyy mäen päältä ja siellä me kirjoittelimme iloisessa äänten sekamelskassa. Autojen ääniä ei kuulunut lainkaan, mutta hiljaisuuden rikkoivat erilaiset eläinten äänet aika ajoin. Paikka on uskomattoman rauhoittava oliivipuineen ja sen takaa lähtee hiljainen pitkä tie, jossa sielu lepää. Lola ja Niko ovat muuten saaneet ensimmäisenä Kreikassa ministeriön myöntämän virallisen maaseutumatkailuyrityksen merkin pari vuotta sitten!

Majapaikka, jossa itse olin on alamäkeen kohti Kalivesia ja sijaitsee aivan turisti-infon vieressä. Joka aamu hymyilytti, kun astuin ulos ovesta ja näin vuoret kadun päässä. Se maisema oli jotain uskomatonta! Rakennus on entinen oliivipuristamo, joka on remontoitu majapaikaksi. Sen sijaan ovi ei hymyilyttänyt yhtään – asuntoon oli kaksi ovea, keskikerroksessa ja alakerrassa, alakerran oven sain toimimaan, mutta keskikerroksen oven kanssa en päässyt juttuun ollenkaan. Avain vain pyöri lukossa.

Koska Vamos sijaitsee vuorella, niin vaikutus suihkun lämpimään veteen oli todellinen. Merja neuvoi, että kannattaa laittaa vesi valumaan ja pestä vaikka hampaat ensiksi. Kestää, ennen kuin lämmin vesi alkaa tulla ylös. Minut on niin opetettu panemaan hana visusti kiinni, etten valuttanut vettä, mutta käytyäni eräänä aamuna aivan jääkylmässä suihkussa uskoin ohjetta. Lämmintä vettä tuli aina, kun hetken antoi veden juosta.

Fabrika Housesissa on terassi sekä hyvin varusteltu keittiö. Vieressä kulkeva tie oli hyvin hiljainen, ulkoa kantautuvat äänet olivat pääasiassa aamuinen kukko ja jopa vielä kello 23 soivat kirkonkellot.

Niin Vamoksessa kuin muuallakin oli muuten todella laajassa käytössä käteinen! En saanut ikinä postimerkkejä ostettua, sillä Vamoksessa niitä ei myydä ja kun olimme retkellä Rethymnonissa, sain automaatista 50 euron setelin. Se ei kelvannut parin euron merkkiostokseen. Lopulta kortit ja maksu merkeistä jäivät Merjan hoidettavaksi ja mummo kiitteli eilen saamastaan postista. Eli perillä ovat! Kannattaa kuitenkin aina pitää edes vähän käteistä mukana, sen nostaminen Kreetalla maksaa vähän ekstraa.

Syöminen Vamoksessa

Jo legendaariseksi muodostunut Sterna of Bloumousifis Taverna pääkadun varrella ei ole turhaan kuuluisa. Sen ruoka oli uskomattoman hyvää, palvelusta puhumattakaan. Tähän väliin täytyy kyllä mainita, että palvelu joka puolella oli muutenkin aivan ihanaa ja ihmiset jotenkin rentoja ja mielettömän ystävällisiä ruuhkaisiin turistikohteisiin verrattuna. Tavernan tsatziki oli muun muassa aivan jumalaista! Hinnat ja jälkkäreiden määrä on myös aika eri suhteessa verrattuna turistirantoihin. Vaikka kylä on pieni, on tämä paikka erittäin suosittu – ei siis ole ollenkaan liioittelua tehdä pöytävaraus illaksi!

Ihastuin täysillä myös mäen päällä olleeseen, pari vuotta vanhaan Mosaico Cafesen. Palvelu ei ollut maailman nopeinta tai yhtenä iltana syömäni wrapit kovin ihmeellisiä, mutta se miljöö ja omistajan mieletön ystävällisyys! Ne peittosivat paljon siitä, minkä ehkä ruoassa voisi parantaa. Kuinka ihanaa oli kirjoittaa granaattiomenapuun alla kahvilan puutarhassa. Se hiljaisuus ja tunnelma – ajatuskin hymyilyttää! Useampi seurueesta söi nimikkosalaatin, joka taisi olla Mosaico salad ja kehui sitä vuolaasti. Vielä joku päivä palaan testaamaan tuon salaatin!

Jos kaipaat maaseutumatkailua, historian havinaa, autenttista ja rauhallista tunnelmaa, sydämellisiä ihmisiä, upean makuista ruokaa ja henkeä salpaavia maisemia on Vamos täysin oikea kohde! Naapuritalossa oli viikon aikana neljät eli vieraat, eli monet näyttivät tutkivat Vamosia pari päivää. Vielä niin paljon jäi nurkkia koluamatta, toivottavasti palaan jonain päivänä!

Terveiset Kreetan kirjoituskurssilta!

13.10.2021
2

Nyt se on ohi. Se mitä niin odotin ja jännitinkin, kuinka pärjäisin erossa perheestäni. Viikko Kreetalla on ohitse ja repussa eväitä paremmaksi kirjoittajaksi. Kamerassa satoja kuvia ja sydämessä Kreeta ihanana paikkana. Istuin lopulta kirjoittamassa niin rannalla kuin suloisissa tavernoissa, oliivipuun ja granaattiomenapuiden alla. Jonkun pienen kirkon edessä, jossa sisilisko käänteli päätään tarinoitamme kuunnellen, kuin olisi halunnut imeä kaiken tarinoista sisäänsä. Kävimme parinkin kirkon luona, kuulimme valtavasti Kreetasta asioita ja kaupungeista näimme muun muassa Vamoksen, Kalivesin, Rethymnonin sekä Georgioupolin.

Uimme ainoina Välimeressä pienellä rannalla, jonka edustalla oli upea ravintola. Kala mutusteli kantapäätäni ja mietin, että sekin on niin sitä aito Kreetaa, että popsi pois, turistirannoilla ei tätä yleensä käy! Keskustelimme loputtomiin maan ja taivaan väliltä. Saimme toivottavasti uusia ystäviä loppuelämäksi, joiden kanssa suunnitteilla oli jo kirjoitusilta hyvin eväin. Söimme loputtomasti taivaallisia ruokia autenttisissa paikoissa. Itketti useasti reissussa, mutta niin itkettää nyt kaikkea tuota muistellessakin.

Kirjoituskurssi Kreetalla NLP-menetelmin

Kurssilla jokaisella oli omat tavoitteensa. Toisilla hyvin pitkällekin viedyt ja säntilliset, toisella vähän leväperäisemmät (kaikki minua seuranneet tietävät, että kuulun jälkimmäiseen ryhmään). Oli hassu sattuma, että koneen noustessa Helsingin taivaiden ylle, oli juuri ilmestynyt ensimmäinen Aamulehteen kirjoittamani artikkeli. Se oli pitkäaikainen haaveeni ja olin asiasta niin tohkeissani, että puhua pulputin siitä useassa käänteessä. Samalla se oli yhden tavoitteeni ja haaveni toteutuminen. Mitäs nyt? Ensimmäinen maistuu aina parhaalta sanotaan ja se on kyllä äärimmäisen totta.

Kurssin kirjoitusharjoituksia vetää Terhi Friman ja minulle jäi kyllä palo päästä hänen kursseilleen uudelleenkin. Täältä voit katsoa lisää kursseista, Terhin kurssilla olen ollutkin Tampereella joitakin vuosia sitten.

Opin, että omassa kirjoittamisessani on toki puutteita, kuten täytesanat ja muut lapsukset, mutta opin, että osaan myös tuosta noin vain raapaista tarinan vihkoon. Suurin ongelmani on luottaa itseeni ja vannoin puhuvani itselleni nätimmin jatkossa. Yllätyin, miten ihmeellisiä lukkoja, tunteita ja ajatuksia tulee vaikka tehtävästä nimikkeellä ”Ensimmäinen koulupäiväni”. Oli myös hienoa kuunnella muiden tarinoita, sillä koulupäiviä oli todella monelta vuosikymmeneltä. Koskaan ei ollut pakko lukea mitään ääneen, jos vain haluisi fiilistellä vihkoonsa. Me saimme myös NLP-kortteja, joissa on ajatuksia ja ne osuivat aivan käsittämättömän hyvin päivän fiiliksiin joka kerta!

Fabrika Farm ja Merja Tuominen-Gialitaki

Majoitukset löytyvät Vamoksesta, joka on ehkä suloisin kylä mitä kuvitella saattaa. Sen mäen päällä sijaitsee Fabrika Farm, jossa osa majoittuu. Siellä oli myös aamiaiset, viimeisen illan ohjelma ja osa kirjoitustehtävistä. Täältä voit tutkia lisää, meidän Kreetan asiantuntijamme Merja Tuominen-Gialitakin kautta saa erilaisia matkoja, Kreetan maku on sivusto, jotta kannattaa lueskella ja seurata esimerkiksi Facebookia.

Fabrika Farmissa vastassa ovat Lola sekä Niko ja se on ihastuttava ympäristö. Valtavan rauhallinen, jossa ajatukset saavat pulputa. Minä ihastuin paikan koiriin ja olisin halunnut yhden laittaa matkalaukkuun, mutta jätin tällä kertaa hänet kuitenkin Kreetalle.

Merja kuljetti meitä todella paljon ympäri saarta, kävimme 1500 metrin korkeudessa ja sieltä painelimme Kallikratin ylätasangolle, josta löytyi muun muassa ihan epätodellisen suloinen Janinan yrttikahvila. Kuitenkin vaikuttavin hetki tuolla oli, kun menimme kohti kirkon pihaan tarkoituksenamme kirjoittaa aiheesta Minä ja ruoka. Matkamme katkesi ja porukka puolittui, kun vuorelta saapui varmaan tuhatpäinen lammaslauma. Se oli yksi viikon vaikuttavimpia hetkiä. Se kilkatus mikä heistä lähti, Merjakin sanoi ettei ole aiemmin nähnyt tuollaista laumaa, vaikka kokemusta saaresta on jo vuosikymmenien ajalta.

Sen lisäksi, että Merja kuljetti meitä mitä ihanimpiin paikkoihin, hän hoiti asiantuntijuudellaan ruokailut ihanasti. Pöytään tuli jaettavaksi kreikkalaista salaattia, vihannespastejoita, kalmaria, kaniinia (tämä jäi väliin), etanoita, milloin mitäkin. Ruokailut olivat usein aikamoista ihastuksen huokailua. Täydellisiä paikkoja!

Suosittelen lämmöllä tällaista matkaa itseen! Yritin ottaa ravintoloiden nimistä kuvia ja tallentaa kaiken, jotta voin vinkata teille Kreetan kävijät. Kirjoitin itseni vahvemmaksi paikassa, jossa pilvet koskettivat vuoria, juustot sulivat suuhun ja koirat törmäilivät toisiinsa. Missä viikunan pystyi syömään suoraan puusta ja post officea etsiessä ohjattiin yes, coffee eli kahville. Missä naurettiin kippurassa rintapumpun näköiselle granaattiomenalle ja työnnettiin pää laventelipuskaan. Paikassa, jossa vannoin, etten puhu itselleni rumasti enää.