Kirjavinkkejä kesälomalle!

Kesäloma ja hetket rannalla ja riippukeinussa kirjan kanssa lähestyvät monella. Minä kuvasin teille yöpöydällä olevia kirjoja jo huhtikuussa, mutta lukiessa ja postaamisessa on kestänyt hetken. Minä edelleen kulutan vain näitä perinteisiä kovakantisia kirjoja, joten lukeminen vaatii ihan oman pysähtymisensä. Kaikkia kuvissa näkyviä kirjoja en ole lukenut, sen sijaan näissä vinkeissä on monia, mitä taas ei ole kuvissa. Eli älä jämähdä liikaa kuviin, vaan kurkkaa tekstit! Tässä kirjoja, joita olen vuonna 2022 lukenut.

Sebastian Fitzek: Potilas sekä Ikkunapaikka 7 A

Jutellessamme jouluna veljeni kanssa Fitzekin kirjoista olimme yhtä mieltä – ne ovat järjettömän koukuttavia. Kirjassa tapahtuu viimeistään toisella sivulla jotain kamalaa ja teosta on pakko alkaa ahmimaan välittömästi. Yksikään Fitzekin kirja ei ole ollut kahta päivää kauempaa kesken ja jokainen niistä on yllättänyt käänteillään. Välillä on tullut mieleen, miten kirjailija voikaan keksiä näin kamalia juonenkäänteitä toinen toisensa perään. Tarinat ovat yleensä julmia ja väkivaltaa riittää, eli mitään hyvän mielen kirjoja Fitzekit eivät ole. Ne ovat kuitenkin juuri sellaisia, mitä tykkään hirveästi lukea ja uusinta olen jonottanut pitkään kirjastosta! Ikkunapaikka aiheutti kyllä vähän vilunväristyksiä, en ole mikään lentämisen ystävä ja eläydyin kirjaan ehkä liiankin vahvasti.

Alex Schuman: Eloonjääneet

Vähän surumielinen kirja, jossa kolme veljestä lähtee ripottelemaan äitinsä tuhkia lapsuudenmaisemiin. Kirjassa käydään läpi lapsuutta ja veljien suhteita. Lapsuudesta palajstuu erilaisia asioita vasta aikuisuisena, kun veljekset kertovat mietteitään ja sitä, kuka oli syyllinen mihinkin. Yllättäviäkin käänteitä. Jotenkin apea mieli jäi, ei mikään kevyt kesäkirja, mutta tunteita herättävä kyllä.

Nita Prose: Hotellisiivooja

Luin tämän kirjan ex tempore hiihtolomalla Jyväskylässä parissa päivässä, kun se oli äitini VIP-lainana. Hirveästi kehuttu teos, joka kyllä piti otteessaan ja oli helppo lukea hetkessä. Kirjassa kuvataan erityislaatuisen hotellisiivoojaan mielenmaailmaa ja tsemppausta selviytyä elämässä. Hän on nöyrä, erittäin suorasanainen ja vähän liiankin naiivi, välillä jopa hermostutti se piirre päähenkilössä. Siivooja joutuu keskelle murhamysteeriä ja tämäkin kirja pitää sisällään yllättäviä käänteitä.

Jojo Moyes: Yömusiikkia

En ole saanut varmaan ikinä Moyesin kirjoja loppuun. Ne eivät ole pitäneet otteessaan. Mutta Yömusiikissa oli jotain hyvin kiehtovaa. Rakastan Englantiin sijoittuvia kirjoja ja Englannin maaseudulla ajatuksissani vaellessa halusin ahmia tämänkin teoksen loppuun. Sinnikäs viulisti jää yllättäen leskeksi ja muuttaa lapsineen maaseudulle. Kirja kuvaa hyvin ihmissuhteiden vaikeutta sekä ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Erittäin osuva teos juurikin kesän rantapäivää varten.

Ruth Ware: Valhepeli

Taas mennään Englantiin! Pala sydämestäni on tuossa maassa ja olin ajatuksissani vaihto-oppilasajoissa pienessä kaupungissa, kun tätä luin. Kirjassa ystäväporukka, joka on ollut hyvin tiivis teinivuosina tapaa kouluaikojensa kaupungissa yli 10 vuoden eron jälkeen. Tämä vähän tökki – kaikki jättivät ns. elämänsä kesken ja riensivät paikalle, kun yksi porukasta kutsui yllättäen yli 10 vuoden eron jälkeen. Olisiko tällainen uskottavaa? Jos tuon yli pääsee, niin tarina on koukuttava ja käänteet yllättäviä. Myös ympäristön, luonnon ja Englannin näkymien kuvaaminen on minusta ilahduttavan tarkkaa.

Lisa Jewell: Näkymätön tyttö

Miten nämä sattuivatkin peräkkäin, siis tämäkin kirja vie sinut Englantiin. He, jotka ovat Jewellin kirjoja lukeneet, tietävät, että kirjat koukuttavat hurjan paljon. Niissä on aina jotain samaa, vaikka tarina on eri, tuntuu, että kaikki Jewellit lukeneena alkaa jo arvaamaan, miten tarina menee. Kirjat ovat psykologisia trillereitä, joka on eniten rakastamani kirjalaji. Teinityttö katoaa, kun saa tietää liikaa psykologinsa yksityiselämästä. Samaan aikaan yksin elävän opettajan elämä alkaa mennä alamäkeä ja ennakkoluulot kaatuvat hänen niskaansa. Miten nämä kaksi tapausta liittyvät toisiinsa ja mihin teinityttö katosi? Niinpä, pakko lukea äkkiä!

Jouni K. Kemppainen: Kaija Koo Taipumaton

Nyt täytyy heti alkuun sanoa, että kieliasu tökki minua hieman tässä kirjassa. Muutaman sivun sisään oli käytetty kolmesti muistaakseni ilmaisua ”sehän oli ihan kelpo suoritus”. Meinasin jättää kesken, kun en tykännyt kirjoitustyylistä, mutta Kaijan vaiheet kiinnostivat enemmän kuin kirjan jättäminen kesken.

Kaija avaa elämäänsä hyvinkin avoimesti teoksessa, joka on mielestäni hieman liian pitkäksi venytetty. Olen itse kuunnellut Kaijan biisejä ysäriltä asti ja oli todella mielenkiintoista lukea tarinoita niiden takaa. Kaija myös kertoi avoimesti, miten tiukkaa taiteiljaelämä on ollut tai miten avioliittonsa päättyi. Lukemisen arvoinen, muillekin kuin tosifaneille.

Lisa Marklund: Napapiiri

Marklund oli jossain vaiheessa elämääni aivan ykköskirjailija. Rakastin hänen teoksiaan, joissa toimittaja Annika Bengtzon joutui mitä tiukimpiin tilanteisiin. Myös muut hänen teoksensa ovat olleet hyviä. Siksi tartuin innolla tähän kirjaan, joka aloittaa uuden sarjan. Täytyy sanoa, että oli pettymys. Viimeiset sata sivua tapahtui tosissaan ruotsalaisessa pikkukaupungissa, josta löytyi ruumis 40 vuoden takaa. Mutta kokonaisuudessaan kirja oli vähän tylsä, eikä jättänyt mitään langanpätkiä auki, miten tästä voi jatkaa sarjaa? Oletteko lukeneet, tästä olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja?

B.A. Paris: Romahduspiste

Psykologinen trilleri, jossa ei tiedä ketä uskoa ja ketä ei. Jos olet lukenut Parisin edellisen teoksen Suljettujen ovien takana, tämä on hyvin samanlainen juonenkäänteiltään. Aavistelin todella aikaisin osan ratkaisusta, mutta mies, joka ei ole lukenut Suljettujen ovien takana-kirjaa, ei taas arvannut. Hyvin koukuttava teos, jonka ratkaisu on pakko saada tietää muutamassa päivässä!

Lina Areklew: Juhannusruusut

Ruotsalaisen kirjailijan esikoisteos. Vahva sellainen ja odotan innolla seuraavaa. Kirjassa on monta kiinnostavaa näkökulmaa. Siinä käydään läpi Estonian uppoamista ja siitä syntyneitä traumoja, samalla kun luodaan Tukholman edustalle pienelle saarelle murhamysteeri. Päitä putoilee paljon, mutta samalla pääosien henkilöhahmoista kerrotaan hyvinkin paljon. Heidän tunne- ja sielunmaailmaa avataan hienosti ja mielenkiintoisesti. Varasin heti seuraavan kirjan, tämäkin on nimittäin sarja ja uskon, että viihdyn sen parissa mainiosti!

Heather Morris: Kolme sisarta

Tätä kirjaa ei pysty kuivin silmin lukemaan. Kun Morris kirjoitti teoksen Auschwitzin tatuoija, vei eräs mies sen äidilleen lahjaksi. Äitikin oli ollut aikoinaan keskitysleirillä. Yllättäen hän tunsi juurikin kyseisen tatuoijan ja tätä kautta Morris päätyi kertomaan kolmen sisaruksen tarinan. He kaikki päätyivät keskitysleirille ja ne kauhut, mitä he kertovat ovat sanoinkuvaamattoman kamalia. Tämä kosketti vielä enemmän kuin Auschwitzin tatuoija, ehkä siksikin, että kirjassa taistelee elämästään kolme sisarta, jotka ovat aina yhdessä toisiaan tukien. Kosketti sisarten äitinä jotenkin vielä syvemmin. Ajatuksia herättävä teos, jota lukiessa ei voi olla ajattelematta, miten lähihistoriaa tämä kaikki on. Lopussa on vielä kuvia, jotka oli pakko katsoa läpi useaan otteeseen.

Satu Rämö: Vuosi Islannin maaseudulla

Sadun kirjoitustyyli on ihanan hersyvä ja hän kirjoittaa pilke silmäkulmassa. Teos kertoo Sadun perheen muutosta Reykjavikista Islannin maaseudulle, jota ystävät kauhistelivat. Siellä he kuitenkin ovat edelleen kolmen vuoden jälkeen. Aiheuttaa pahaa Islanti-kuumetta. Todella mukavaa luettavaa. Minulla on seuraavaksi lukulistalla Sadun Hildur-dekkari, jonka julkkareissa Helsingissä olin pari viikkoa sitten. Se on saanut hurjan määrän suitsutusta somessa ja oikeudet on myyty jo Saksaan. Kyllä Sadulla pysyy kynä kädessä!

Oliko tuttuja kirjoja mukana vai uusia sinulle? Mitä itselläsi tällä hetkellä yöpöydällä, kirjavinkit ovat aina tervetulleita!

Loppukesän parhaita kirjoja – lue tai kuuntele nämä (sis. äänikirja-tarjouksen)

*sisältää mainoslinkkejä

Hyvää syyskuuta ihmiset! Taas on mennyt päiviä postaamatta, ihan ihmeesti vaan aika juoksee ja päivät menevät ohi. Mutta nyt jatketaan!

Jokainen minua yhtään seurannut tietää kirjarakkauteni. En loppujen lopuksi lue vuodessa mitään hirveää määrää kirjoja, mutta luen usein ja vähän. Kunnes sitten osuu kohdalle joku teos, jonka ahmin kahdessa päivässä, sitten parin viikon tauko ja taas parissa päivässä joku. Riippuen niin muustakin elämäntilanteesta. Kesällä luin vähemmän kuin olisin ajatellut, Kyproksella en esimerkiksi ollenkaan, olimme niin paljon menossa tai lapsia piti vahtia altaassa. Nyt koulujen ja päikyn myötä lapset ovat monesti unessa jo kasilta ja minä olen monesti tahkonnut illat kirjoja, sillä telkkarista en löydä juuri ikinä katsottavaa. Lukeminen on itselleni se paras tapa irrottautua arjesta ja sukeltaa tarinoihin. Se, milloin en räplää puhelinta samalla tavalla vaan keskityn kirjahommiin täysin. Rakastan lukemista ihan hirveästi ja muistelen aina lämmöllä lapsuuden reissuja kirjastoon, joita tein tauotta.

Tulinkin siis vinkkaamaan teille loppukesän kirjoista, joista olen tykännyt. Itse olen sitä koulukuntaa, joka tarttuu kovakantiseen kirjaan (en pysty monesti muuten keskittymään tarinaan), mutta tiedän, että teitä on siellä monia, jotka tykkäävät äänikirjoista niin lenkillä, kotihommissa kuin iltaisin. Siispä vinkkaan, että BookBeatilla on nyt tarjous, jolla voit kuunnella kuukauden kokeilujakson ajan rajattomasti kirjoja, eli Premium-jäsenyyden kokeilu. Valikoimissa on yli 200 000 äänikirjaa ja tarjous koskee uusia asiakkaita. Meillä äänikirjat olivat kesän hitti automatkoilla, lapset jaksoivat todella hyvin kuunnella muun muassa Supermarsuja autossa. Suosittelen siihen hommaan!

BookBeatilla on tällä hetkellä 3 eri tilauspakettia: Basic -paketti maksaa 9,99 €/kk ja sillä voi kuunnella ja lukea jopa 20 tuntia/kk, Standard-paketilla voi kuunnella ja lukea jopa 100 tuntia/kk hintaan 14,99 €/kk ja Premium-paketilla saa kuunnella ja lukea kirjoja rajattomasti hintaan 19,99 €/kk.

Sitten niihin kirjoihin!

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Koreografi Hanna Brotherus on kirjoittanut niin väkevän esikoisromaanin, että on vaikeaa uskoa hänen olevan esikoiskirjailija, joka on sanomansa mukaan kirjoittanut vain kauppalappuja ennen tätä. Vaikka kirja ei ole elämäkerta, sellaisenhan sitä vähän lukee. Hanna toteuttaa matkan itseensä, lähtee yksin Pariisiin, tutkiskelee siellä mietteitään ja elämäänsä ja saa kirjaan aiheita. Hän sanoittaa uskomattoman hyvin äitiyden suorittamisen, sen miten mukamas salaa lapsiltaan asioita. Hädän, kun lapsilla on ongelmia, epäonnistumisen tunteet, kun liitto päättyy. Oman äiti-tytär-suhteensa. Läheisen sairastumisen. Sen, ettei hyväksy omaa vartaloaan ja se, paljonko turvottaa määrittää monesti päivän fiilistä.

Hanna kirjoittaa puolisostaan kauniisti ja rehellisesti, kuvaa jopa riitojansa erittäin rehellisesti. Kirja antoi itselleni hyvin paljon samaistumispintaa ja jonkinlaista vertaistukea suorittamisen ja itsensä hyväksymisen suhteen. Koska vaikeita aiheita on monta ja elämästä kirjoitetaan niin rehellisesti, uskon tämän teoksen antavan vertaistukea ja ajatuksia hyvin monenlaisessa eri tilanteessa olevalle ihmiselle.

Seuraajani sanoi, että oli vaikuttavaa kuunnella teos itsensä Hannan lukemana. Sen pääsee kuuntelemaan täältä, itse luin kovakantisen teoksen (jota muuten jonotin todella pitkään kirjastosta!).

Lisa Jewell: Kaikista synkimmät salaisuudet

Olen lukenut tänä vuonna neljä Lisa Jewellin teosta, tämä on niistä uusin. Jokaisen olen lukenut kahdessa, korkeintaan kolmessa päivässä. Hänellä on uskomaton kyky saada lukija koukkuun ensimmäisen luvun jälkeen. Jo siinä heitetään sellaisia syöttejä vesille, että kirjat ovat pakko ahmia, jotta saisi tietää, mitä niissä tapahtuu.

Kaikki Jewellin kirjat sijoittuvat Englantiin, uusin myös osaksi Ranskaan, mikä kiehtoo itseäni kovasti. Kaikissa niissä mennään ehkä hieman ”yli”, eli tarina ei välttämättä ole kaikkein uskottavin, mutta niin mielenkiintoinen, ettei se ainakaan itseäni häiritse. Lopussa tulee yleensä vielä joku uusi paljastus, jota ei osannut arvata, kun luuli jo tietävänsä ratkaisun. Aivan älyttömän hyviä kirjoja viemään pois arjesta ja uppoutumaan täysin tarinaan.

Pääosassa kirjassa on 25-vuotias Libby, joka elää hyvin vaatimatonta elämää kunnes täyttää tuon maagisen 25 vuotta. Hän perii vanhempiensa talon ja pikku hiljaa alkavat sen sisällä kannetut toistaan uskomattomammat salaisuudet paljastua. Kirjan pääsee kuuntelemaan täältä.

Lucy Foley: Kutsuvieraat

Kuten Foley ensimmäinenkin kirja Jahti, tämä toinenkin on kertomus siitä, kuinka tietty porukka joutuu vähän eristyksiin ja joku kuolee. Kuka ja miksi ja missä, sitä avataankin pala palalta kirjassa. Mitä kaikkia salaisuuksia kirjan henkilöillä on?

Kutsuvieraissa järjestetään häät pienellä irlantilaisella saarella myrskyn keskellä. Joku häävieraista kuolee, mutta kuka? Aivan kuten Jahdissakin, vuorotellen ääneen pääsevät eri kirjan hahmot. Puhutaan niin sulhasen, bestmanin, häävieraan, morsiamen kuin vaikkapa morsiamen siskon äänillä. Jokainen luku paljastaa aina vähän enemmän. Kiehtovasti punottu teos, joka olisi mielestäni myös täydellinen leffa ja parempi kuin edeltäjänsä Jahti. Pieni lässähdys mielestäni siinä, miten loppu avataan, mutta matka oli niin kiva, ettei se lopulta haitannut niin kovasti. Kutsuvieraat voit kuunnella täältä. Jahti ja Kutsuvieraat ovat itsenäisiä teoksia, eli niiden lukujärjestyksellä ei merkitystä.

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Elina Backman on kirjoittanut kaksi teosta, joista ensimmäisen Kun kuningas kuolee luin kesällä. Ajattelin, että se iski minuun niin vahvasti, koska se sijoittui Hartolaan minne mieheni lapsuuskin ja kirjan myötä jopa kävimme heinäkuussa Hartolassa appiukon haudalla! Aikamoinen inspiraatio.

Jännitti siis, miten toinen osa iskee. Se on suoraa jatkumoa ensimmäiselle, eli ehdottomasti nämä on luettava järjestyksessä. Kirja alkaa nuoren miehen kuolemalla, jota poliisit Heidi ja Jan alkavat tutkia. Suuressa osassa on myös toimittaja Saara, joka kärsi ensimmäisessä osassa burn outista ja lähti kesäksi Hartolaan.

Kirja on itse asiassa minulla vielä vähän kesken, mutta olen tykännyt tästäkin valtavasti. Se ei siis ollut vain Hartolan taikaa. Mietin, että Backmanilla on kyky kirjoittaa jotenkin todella uskottavasti ja kaikki paikat, ravintolat ja annokset ovat todellakin löydettävissä. Hän on nähnyt vaivaa yksityiskohtien kuvailemiseen ja teoksissa pääsee todellakin mukaan niin Hartolan kivisille mökkikujille, kuin Helsingin edustalle Lammassaareen. Kirjat ovat hyvin nykypäivää ja teksti sujuvaa, ehkä ne siksikin tempaavat niin mukaansa. Kuin katselisi dokumenttia fiktiivisen tarinan sijaan!

Ensimmäinen osa täällä ja toinen täällä kuunneltavissa.

Max Seeck: Pahan verkko

Vähän villi korttini, sillä en ole lukenut Seeckejä. Kerroin kuitenkin aiemminkin, että mieheni on ahminut ne kaikki todella nopealla vauhdilla tänä vuonna ja tykännyt hirveästi. Ehkä minunkin pitäisi? Isäni näitä alkujaan suositteli, eli jos etsit isänpäivälahjaksi kirjaideaa tai jouluksi tai haluat vinkata perheen miehille luettavaa, selkeästi sarja vetoaa heihin. Tästä toiseksi uusimmasta taisi olla elokuvakin tulossa? Minulla nämä vielä lukulistalla, mutta pakko vinkata. Harvoin olen nähnyt hänen muutamassa päivässä lukevan kirjan, niin kuin tällekin viimeisimmälle teokselle kävi. Ja nämäkin kannattaa kuunnella/lukea järjestyksessä!

Sen voi kuunnella täältä.

Oliko itsellesi uusia tuttavuuksia? Jos olet lukenut näitä, mitä pidit? On muuten mahtavaa nähdä, miten lukeminen tarttuu – lapseni ovat ihan hullaantuneita kirjastossa ja kävivät tällä viikolla ensimmäistä kertaa kaksistaan siellä! Meillä luetaan aina ääneen iltasatu, vaikka isompi osaa lukea itse, se on kuitenkin todella tärkeää yhteistä aikaa iltaisin.

Ja hei! Aina todella mielelläni otan kirjavinkkejä vastaan, naputtelen niitä sitten varaukseen aina suoraan kommenttikentästä. Itse varasin juuri tänään ilmestyneen Samuli Edelmanin elämäkerran ja pääsin jonossa sijalle 78. Sitä varausta odotellessa siis!

Kolme kotimaista kuukaudessa

Nyt kun painetaan hiki hatussa Black Fridayn keskellä ja kaikki kanavat toitottavat kuluttamista, halusin tuoda teille juuri tänä päivänä pysähtymisen hetken. Ekologisen lahjaidean, kotimaisen jutun ja hetken itselle. Nimittäin kirjasuosituksia! Eikö ole ihan parasta näin pimeänä aikana uppoutua kirjaan tai saada hyvä kirja joululahjaksi? Jos vielä haluaa olla ekologisempi, kuuntelee kirjan toki äänikirjana, minä en vieläkään niihin pysty yrityksestä huolimatta. Kirjan tulee olla kosketeltavissa ja sitä pitää voida kantaa mukana!

Kun edellisen kerran kirjoitin kirjavinkkejä loppukesästä, pyysin, että vinkkaisitte jotain uutta luettavaa minulle. Nämä kaikki kolme kirjaa löytyivät muistaakseni kommenttiboksista (vai oliko niin, että kaksi sieltä ja kolmannen bongasin Aamulehden suosituksista?) ja ilman sen kummempia tutkimisia laitoin ne silloin varaukseen kirjastoon. Parin kuukauden päästä tekstiviestejä kilahteli ja nuo kaikki kolme varausta sapuivat samalla viikolla! Olin hieman hämmentynyt ja varma, etten saa niitä luettua neljässä viikossa, sillä toki ne ovat varauksessa taas. Mutta ehdin, viimeinen näistä oli sen verran ohut, että lukaisin sen kahdessa illassa. Kaikki kirjat olivat kotimaisia, kaikki olivat tyyliltään erilaisia kuin yleensä lukemani jännärit, mutta kaikki tulivat jotenkin iholle. Oliko se sitten suomalaisuus, mikä sai samaistumaan, ikäiseni kirjan päähenkilöt vai mikä, mutta kaikki nämä kolme koskettivat omalla tavallaan, vaikka olivat hyvin erilaisia. Siispä uskallan niitä varauksetta suositella!

SATU VASANTOLA: EN PALAA KOSKAAN LUULEN

Tämä teos vähän junnasi itselläni alussa, kunnes pääsi vauhtiin. En saanut oikein kiinni siitä, mistä kirja kertoo – siinä käsiteltiin niin ysikymppisen mummon, Martan, pojan kuolemaa kuin pakolaisongelmaa, joka sai jonoja aikaan Pasilan poliisiasemalla. Kun kirja pääsi vauhtiin, sitä alkoi päästä paremmin päähenkilöiden elämään sisälle. Kirjassa eniten äänensä sai kuuluviin 1920-luvulla syntyvä Martta ja paljon sivuja annettiin monelle hänen sukulaiselleen, ehkä eniten lapsenlapselle. Kirjassa hypittiin ajassa edestakaisin, mentiin niin nykypäivässä kuin sodanjälkeisissä ajoissa, jolloin Martan mies palasi sodasta.

Kirja sijoittuu Pohjanmaalle sekä Helsinkiin ja koska se on tänä vuonna ilmestynyt, se käsittelee hyvinkin ajankohtaisia asioita niin pakolaiskauhuista kuin ikääntyvästä kansasta. Siinä käsitellään rasismia, alkoholismia ja muita Suomen ”ihanampia” puolia, mutta eniten itseäni vavahdutti se, miten tarkkaan kerrottiin Martan vaiheista ja elämästä. Omat mummoni ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa, joten pala kurkussa mietin heitä tätä lukiessani. Kuinka erilainen maailma on ollut kuitenkin niin vähän aikaa sitten, kuinka oikeasti synnytettiin saunassa ja murehdittiin nyt lastenlastenlasten elämää ja koulunkäymistä. Kirja oli suhteellisen melankolinen, mutta silti siinä oli jollain tapaa onnellinen sävy. Vaikuttava kaiken kaikkiaan.

LAURA HONKASALO: VIE MINUT JONNEKIN

Tämän kirjan myötä teki mieli vetää peitto pään yli ja vajota maan sisään, niin paljon nolotti. Kirjan pääosassa on kolmekymppinen Nella, joka kipuilee sen kanssa, haluaako koskaan äidiksi. Tuttu tarina varmasti monelle ikäiselleni ja hyvin samaistuttava kipuilun aihe. Se ei ollut se nolo juttu, vaan sivujuonteena mukana kulkenut Elsa, Nellan pikkusisko ja ammattibloggari. Elsalla on 2- ja 6-vuotiaat lapset, eivätkä vieraat pääse käsiksi lastenjuhlien tarjottaviin, kun Elsa heiluu kameransa kanssa. Elsa varmaan ostaisi vaaleansinistä skumppaakin, jos sitä olisi tarjolla, sopisi koristeluihin. Elsan 6-vuotias tytär kommenteineen oli niin samaistuttava esikoiseeni, että oma tytär sanoi seuraavana päivänä lähes samat sanat vessaseurasta, kuin mitkä olin illalla lukenut kirjasta.

Kirjailija on kuulemma koukussa lifestyle-blogeihin ja se kyllä näkyi. Bloggaamiselle ei suoranaisesti naureskeltu, vaan kerrottiin, miltä se näyttää ulkopuolisen silmillä katsotuna – ja olihan se aika naurettavan oloista. Jotenkin ahdisti kirjoittaa postauksia kirjaa lukiessa! Koska tämäkin kirja on uusi, sieltä oli jopa tunnistettavissa joitakin postauksia, kuten viittaus kristalleilla koristelluista imurista tehtyyn postaukseen. Tämä kirja oli niin omaa elämää kolmekymppisen työttömyys, bloggaus ja muusta kipuilusta, että tätä oli ihan hämmentävää lukea! Joku kirjoitti omasta elämästäni kirjan! Uppoaa varmasti parhaiten ikäiseeni lukijakuntaan, veikkaisin.

VEERA NIEMINEN: EI MUISTETA PAHALLA

Tämän kirjan luin kahdessa illassa. Se oli kevyt ja kohtalaisen ohut. En ole lukenut Veeran edellistä teosta Avioliittosimulaattoria, jota on kuulemma kehuttu paljon. Aloin lukea tätä hieman väsyneenä ja nauroin ääneen, jutut olivat ihan hulvattomia. Kirjassa miesystävänsä jättämä Piiamari lähtee kostoretkelle ja kuviot olivat täysin uskomattomia. Taas samaistuin, voisin kuvitella käyttäytyväni vähän arvaavattomasti yllättäen jätettynä, tosin kirjassa mentiin aika pitkälle. Hihitin illalla yölampun valossa ja luin siltä istumalta ekat 140 sivua.

Lopussa päin mentiin vähän surullisempaan suuntaan ja kirjan loppu oli… Ehkä hämmentävä. Suosittelen silti yllättäväksi, kepeäksi lukemiseksi pimeän keskelle!

Nämä kolme kovaa kotimaista kirjaa luin kuluneen kuukauden aikana ja tykkäsin kovasti! Jos siis kaipaat suosituksia joululahjaksi tai omalle lukulistalle, nappaa vinkit ylös. Itse sain jonottaa pari kuukautta kaikkia, mutta äitini oli saanut saman tien lainattua Jyväskylän kirjastosta keskimmäisen teoksen, eli vaihtelee varmasti kaupungittain.

Edelleen otan mielelläni vinkkejä vastaan hyvistä kirjoista ja kiitän teitä, jotka jätitte edelliseen postaukseen vinkkinne! Minulla oli hulvattomia ja tunteellisia hetkiä näiden kirjojen parissa, taisin itkeä jokaisen kirjan kanssa.

Rauhallista ja aurinkoista, toivottavasti ei kovin mustaa perjantaita!