Tienaa tarpeeksi unelmaduunari!

Alkuviikosta postista kolahti minulle Satu Rämön ja Hanne Valtarin uutuuskirja, Unelmaduunarin tilipäivä. Suhtauduin siihen vähän skeptisesti, sillä en ole mikään self help-oppaiden fani. Tiedättekö sellaisten, joissa on ”mene metsään ja mietiskele”-harjoituksia. Joo joo, ulkoilusta tulee hyvä mieli, mutta en minä jaksa sellaisia vinkkejä kirjasta lukea!

Ja mikä ihme on unelmaduunari? Onko kirja nyt hehkutusta siitä, että jokainen voi alkaa tehdä unelmaduunia jos vain haluaa? Pilvilinnojen maalailua? Huomaatte varmaan, etten ole lukenut heidän ensimmäistä kirjaansa. Koska olemme Sadun kanssa samassa blogiportaalissa ja olen häntä pitkään seurannut somessa, olen huomannut, että hän on rautainen ammattilainen työssä jota tekee, hänellä on vinkkejä, ajatuksia ja rohkeutta. Samoilla sanoilla voisin kuvailla myös Hannea niiden kertojen perusteella, joina olen häntä tavannut. Siis pakkohan minun oli tarttua välittömästi kirjaan, jonka kannessa luvataan, että ”näin tienaat tarpeeksi”. Uskoin, että vuosia somealalla työtä tehneillä naisilla olisi minulle varmasti annettavaa, molemmat tekevät omien blogiensa lisäksi monia muitakin kirjoitustöitä ja heidän kokemuspohjansa on mieletön.

Avasin kirjan ja olin koukussa muutaman sivun jälkeen. Kirja oli ehkä parasta antia pitkään aikaan juuri minun tilanteeseeni: puoli vuotta takana yksinyrittäjänä ja monta aallonpohjaa ja -harjaa jo koettu. Yrittäjyyteen kuuluu niin sosiaalista mediaa kuin tietenkin jatkuvaa myyntiä. Nämä olivat aiheita, joita sivuttiin kirjassa heti, vaikka se sopii kyllä ihan mitä alaa vain tekevälle ihmiselle tai siitä haaveilevalle. Aloin ahmia opusta vauhdilla, Hanne ja Satu kirjoittavat molemmat taitavasti ja kuulin heidän äänensä pääni sisällä. Aika alussa Hanne kuvaili vaikuttajailtaa Uhana Designilla, jossa itsekin olin läsnä ja tuntui, kuin kaverit olisivat tulleet olkapäälle kannustamaan ja antamaan vinkkejänsä, kun tätä kirjaa luki.

Kirjassa on 8 askelta, joiden avulla tienata tarpeeksi. Siinä on hyvinkin konkreettisia vinkkejä, kun olin lukenut Sadun kappaleen Linked Innista, avasin koneen kirja vielä kädessä ja aloin päivittää sitä. Päivitin muitakin erilaisia työnhaun profiilejani ja ilahduin, miten hyviä vinkkejä kirjasta sai. Ja otsikon ”keskity olemaan kiva” allakin oli vaikka mitä järkevää asiaa ja nimen omaan kerrottuna esimerkein työelämästä, mikä teki tekstistä todella mielenkiintoista. Sadullakin on valtavan pitkä kokemus yrittäjyydestä sekä työelämästä muutenkin ja esimerkit elävästä elämästä olivat hyvin mielenkiintoisia lukea. Vähemmän stressiä, parempi tulotaso – eikö kuulosta hyvältä?

Mielenkiintoista oli myös lukea sähköpostiviestittelyä, millä tyylillä Satu myy omia yhteistöitään. Se oli todella konkreettinen vinkki myös ja se on se alue, mikä aiheuttaa itselleni eniten päänvaivaa – millä sanoilla myydä, jotta on vakuuttava ja erottuu? Kehtaako tästä ja tästä pyytää rahaa? NO TOTTA KAI kehtaat ja pitää pyytää, siihen puoleen kirja kasvatti suurta selkärankaa. Esimerkit siitä, kuinka paljon yksi IG kuva kerää näkyvyyttä vs. kerran lehteen painettu mainos olivat ihan totta. Kirjan myötä aloin myös arvostaa enemmän omia tekeleitäni. Oikeasti!

Synninpäästön antoivat tekstit siitä, paljonko aikaa päivässä voi käyttää töihin, kuinka on todella jees pitää vaikka pyykkien mittainen tauko ja jaloitella. Olen kuulkaa joskus kokenut ihan hurjan huonoa omatuntoa siitä, että teen ns. työpäivän aikana ruoan tai laitan pyykit! Mutta samalla väännän aina jotain viikonloppuisin tai iltaisin, eli miksi laskea juuri ne keskipäivän minuutit? Minullakin on ollut joku päähänpinttymä, että töitä tehdään aikavälillä 8-16 ja sillä sipuli!

Kirjassa on sähköpostivinkkejä, käytösvinkkejä, myymisvinkkejä, arjen helpottamisvinkkejä ja vaikka mitä vinkkejä, jotka ovat oikeasti konkreettisia ja hyviä. On askelia siihen, miten voit oikeasti alkaa tehdä unelmaduuniasi. On niitä harjoituksia, mutta ne ovat tehokkaita (löytyy jopa riskilaskelmille taulukko) ja auttavat eteenpäin työssä. On muistettu myös käsitellä unta, harrastuksia ja hyvinvointia. Kirja ei nimestään huolimatta ole missään nimessä kylmäkiskoinen uraopas, jossa lasketaan kannattavuuslaskelmia otsa rypyssä. Ei missään nimessä. Se on kahden naisen teos, kuin käden ojennus ystävälle: anna minä autan, kun olet itse yrittäjyytesi alussa. Se on hyviä ja toimivia vinkkejä. Rohkeutta. Vertaistukea siitä, että on itsekin onnistunut kuitenkin monta asiaa tekemään oikein. Tsemppipuhe. Ja kaikkea siltä väliltä.

Kaksi raudanlujaa ammattilaista ovat kirjoittaneet oppaan, jossa perhe ja hyvinvointi on läsnä. Samalla tehdään paljon töitä, mutta myös niistä unelmista totta. Usein se vaatii paljon töitä ja määrätietoisuutta, mutta se kannattaa. Kirjasta huokuu se, kuinka paljon Satu ja Hanne nauttivat tämän hetkisistä töistään ja ovat todellakin omissa unelmaduuneissaan. Se antaa pontta tavoitella entistä enemmän niitä omiakin unelmia, virittää myyntitaktiikoitansa ja lähettää sinnikkäästi sähköposteja uudelleen ja uudelleen. Tästä saa moni niin yrittäjä kuin unelmaduuniaan etsivä mahtavan buustin tekemiseensä. Kahdessa päivässä ahmin naisten jutut ja valvoin aivan liian myöhään, mutta ei teosta voinut laskea käsistään kun sen aloitti – niin mielenkiintoinen se oli. Puhetta rahasta on mielestäni aivan liian vähän. Se on vähän tabu juttu edelleen, eikö ole? Ja mikä on tarpeeksi tienaamista? Senkin raja on jokaiselle vähän eri asia. Mutta siksihän niitä unelmaduunejakin tehdään, että saadaan myös sitä rahaa.

Mahtavaa Satu ja Hanne! Kiitos kun jaatte kokemuksenne meille kaikille! Minun versioni lähtee jo kiertoon toiselle yrittäjälle.

Oletko lukenut ensimmäisen heidän kirjansa tai tämän jo? Fiiliksiä?

*kirja saatu

Ihanimmat kirjat joululukemiseksi tai pakettiin pyöräytettäväksi!

Käsi ylös kuinka moni aikoo jouluna kääriytyä peiton alle villasukat jalassa ja nauttia jostain hyvästä kirjasta? Tai ilahtuisi kovasti, jos paketista sellainen ilmestyisi? Olen loppuvuodesta saanut käsiini muutamia mielestäni ihan huikean hyviä ja koukuttavia kirjoja, joten vinkkaan ne teille. Jos kaipaat joululukemista itsellesi tai lahjaideaa pukinkonttiin, ovat nämä kolme teosta vieneet minut viime aikoina.

CAMILLA GREBE: HORROS

Totesin äidilleni, että kerro mikä näissä ruotsalaisissa kirjailijoissa on, kun sen jälkeen kun on aloittanut kirjan, ei sitä pysty laskemaan käsistään. Ahmin aika vauhdilla Greben edellisetkin teokset, eikä tässäkään montaa päivää kulunut. Kirja jatkaa osaltaan samojen päähenkilöiden eli poliisien tarinaa taustalla, mutta heidän tarinansa eivät ole niin oleellinen osa kirjaa, että haittaisi, jos et ole edellisiä osia lukenut.

Kirjassa vuorottelevat samalla tavoin kertojina eri ihmiset kuin edellisissäkin teoksissa ja se on ehkä se, mikä koukuttaa lukijaa. Jokaisen tarinaa kerrotaan loppujen lopuksi aika lyhyt pätkä kerrallaan ja on pakko saada tietää, miten juuri tämän henkilön tarina jatkuu. Välissä lukee sitten ne muutkin tarinat.

Kirjassa kerrotaan tapahtumista Manfredin, poliisin äänellä. Hänelle käy alussa lapsensa kanssa hurja onnettomuus, joka kuristaa kurkkua lukiessa. Toinen ääneen pääsevä hahmo on Samuel, täysi-ikäinen poika, joka on sotkeutunut huumemaailmaan ja lähtee pakomatkalle. Kolmannen äänen saa Samuelin äiti Pernilla, joka on kirkollisessa maailmassa toimiva, hyvin nuorena lapsensa saanut nainen.

Kirja vie vauhdilla henkilöitään eri teille ja lopulta ratkaisevaksi tekijäksi muuttuvat Samuelin kuviot ja mihin hän päätyy pakomatkallaan. Koukeroita piisaa ja sivuja on pakko ahmia jännityksen kourissa. Odotin paljon tältä, enkä pettynyt!

EMELIE SCHEPP: KADONNUT POIKA

Tässäpä toinen koukuttava naiskirjailija naapurimaastamme. Hänen teoksensa kannattaa kyllä lukea järjestyksessä, Kadonnut poika on niistä uusin. Syyttäjä Jana Berzeliuksesta ja hänen traagisesta menneisyydestään kertova kirjasarja on myös tätä täytyy ahmia-tyyliä. Uusimmassa teoksessa lähdetään liikenteeseen juurikin siitä, mitä kirjan nimi lupaa: kuusivuotias poika katoaa ja vanhemman hätä on niin kova, että pienten lasten äitinä ajatuskin ahdistaa. Tiedän niin hyvin sen tunteen, kun lapsi on puolikin minuuttia kadoksissa!

On siis saatava tietää, mitä pojalle kävi. Samalla saa jännittää päähenkilö Janan kuin muidenkin aiemmista osista tuttujen hahmojen käänteitä. Jännä kyllä, kymmeniä sivuja ennen loppua minä ainakin tällä kertaa arvasin ratkaisun, mutta eipä tuo haitannut, sillä se mitä tapahtuu Janalle piti otteessaan loppuun asti. Kaikki kirjasarjan osat ovat aika synkkiä eivätkä välttämättä lopu onnellisesti, mutta eivät liian synkkiä, että niistä jäisi paha olo!

JOJO MOYES: NE, JOTKA YMMÄRTÄVÄT KAUNEUTTA

Hurjan suosituksi noussut Moyes on minulle ollut tyylillaji, jossa en ole päässyt eteenpäin. Ne, jotka ymmärtävät kauneutta tarttui käteeni kirjastosta ja on odottanut hetken vuoroaan, sehän ei ole mikään ihan uusi teos. Kirja lähtee liikkeelle 1916 Ranskasta, jossa on meneillään sota ja tämä osa vei minut ihan mennessään. Ajattelin lukevani jotain kevyttä chick litiä, mutta ensimmäiset 150 sivua ovatkin yllättävän synkkää ja repivää tekstiä sadan vuoden takaa. Sotaa ja miehiään kotiin odottavia naisia ja heidän elämäänsä kuvataan mielestäni hyvin todentuntuisesti. Kaiken avain on taulu, jonka ranskalaisen Sophien mies on maalannut vaimostaan.

150 sivun jälkeen kirja hyppää vuoteen 2006 ja on tyyliltään aika erilainen, nyt mennään sellaiseen perus chick litiin. Se ei kuitenkaan haittaa, kirja on jo napannut niin otteeseensa ja on pakko saada tietää miten ihmeessä tuo taulu 90 vuoden takaa nivoo naisten elämät yhteen? Kirjassa on todellakin kaksi eri osaa, niin aikakaudeltaan kuin kirjoitustyyliltään, mutta se pitää kuitenkin otteessaan ja on ihanan erilainen kuin dekkarit, joita yleensä luen. Ihana kirja!

Tässäpä siis ne teokset, joita olen viime aikoina kolunnut läpi muiden jo nukkuessa. Apua mikä tunne, kun kirjaa ei pysty laskemaan käsistään. Ihan paras, eikö? Mikä on vienyt sinut viime aikoina mennessään?

Oliko sinulle tuttuja kirjoja, meneekö joku lukulistalle?

Kirja joka aiheutti painajaisia ja oli silti mahdoton laskea käsistä

”Äiti, et saa lukea iltaisin tuollaista kirjaa, lue vain päivällä” sanoi topakasti 3-vuotiaani. Olin juuri kertonut, että heräsin yöllä painajaiseen luettuani illalla kirjaa ja ajattelin, että joku puukkomies seisoo sänkyni vieressä. Hyvä etten apua huutanut. Hah! Kannattaako tällaisia kirjoja edes lukea, jotka menevät alitajuntaan? En tiedä, mutta valtavan viihdyttävä, joskin loppua kohden vähän epäuskottavaksi menevä kirja oli.

Minä luen koko ajan jotain kirjaa. On ihan kurjaa mennä nukkumaan, jos ei ehdi tai jaksa lukea, ihan joka ilta ei tietenkään ehdikään, mutta pyrin siihen, että lukisin edes palasen joka ilta. Lukemiselle voi repiä aikaa vähän kummallisistakin tilanteista. Kirjan voi ottaa vaikka kampaajalle mukaan ja lukea, kun värit vaikuttavat päässä. No, koska urheilullekin on välillä vaikeaa löytää aikaa, olen useamman kerran mennyt juoksukamoissa kampaajalle ja juossut takaisin. Tämän viikon kampaajalta pingoin kirja kädessä kotiin, olin nyhtänyt illasta aikaa tukalle, juoksulle ja kirjalle. Mahtoi olla erikoinen näky, kun joku ravaa yli 500-sivuinen teos hyppysissään! Kampaaja nauroi, että toiset juoksevat nilkkapainot jalassa, toiset sitten kirja kädessä. Niinpä! En vain malttanut laskea tätä teosta käsistä, kun vikat sivut lähenivät.

Kirjan nimi on siis Menneisyyden jäljet ja kirjailijana toimii ennenkin minua ihastuttanut Karin Slaughter. Kirja alkaa rajulla vauhdilla, kun äitinsä Lauran kanssa kahvilassa istuva Andy saa todista ostoskeskusammuskelun lisäksi äitinsä outoa toimintaa tilanteessa. Äiti lähettää Andyn kauas pois kotoa ja alkaa matka, jonka aikana Andy joutuu kiperiin tilanteisiin ja ottaa selvää siitä, mikä hänen äitinsä oikeastaan on ja tunteeko hän äitiään ollenkaan.

Kirja pitää mahtavasti otteensaan ja valittelinkin miehelle, että kestä, 250 sivua takana enkä yhtään arvaa mikä on jutun juoni. Eikö aina ole joku aavistus siitä, mitä tapahtuu, kuka on syypää ja mihin ja…? Nyt ei ollut pienintäkään käryä ja ärsytti suunnattomasti! Haluan tietää mitä tässä tapahtuu! Ja kun tapahtumat alkavat selvitä, on lopputulos aika hurja. Oikeastaan jenkkileffan käsikirjoitus olisi tässä kasassa. Kirja valoittaa yhtä lailla nykypäivää kun samalla taustoittaa vuotta 1986 ja kertoo, mitä Andyn äiti teki silloin ja mitä kaikkea pinnan alla piilekään.

Huh! Olipa jännä ja mukaansatempaava dekkari! Onko joku lukenut, tykkäsitkö? Mitä tuumitte, ajattelin järkätä kirja-arvonnan siitä kirjasta joka nyt on kesken. Innostaako eniten IG, FB vai blogiarvonta?

Leppoista sunnuntaita, ihan paras päivä hörpätä teetä, napata pari palaa suklaata ja nauttia lukemisesta!