Tunteikas talvilomaviikko takana

Onpa ollut vaikeaa päivittää blogia viime aikoina! Tuntuu, että joka puolelta tulevat niin vahvasti sotauutiset esiin, ettei niitä mielellään enää pyöritä blogissaan. Samalla tuntuu, että jos ei pyöritä, vaikuttaa siltä, kuin ei välittäisi. Näin ei missään nimessä ole. Tänään lahjoitin Sunnuntaiserviisin keräykseen summan. En suuren suuren, mutta jotain. Eilen perustettu keräys on jo kasvattanut huiman potin, hienoa!

Koska kaikki varmasti seuraavat uutisia ja kuvia sekä videoita piisaa tilanteesta, en käsittele asiaa nyt enempää täällä. Sen sijaan jotain on sanottava kuluneesta viikosta, joka oli ihan älytön tunnemyrskyiltään.

Talvilomaviikon kaksi vauvakohtaamista

Koulujen lomaviikot ovat aina vähän hankalia, sillä välttämättä siinä välissä ei itse pysty lomailemaan. Päiväkotiin pitää ilmoittaa jo tammikuussa, tarvitseeko hoitopaikkaa ja usein ei vielä tiedä yhtään mitään omista töistään tuolloin. Ilmoitin, että kuopuskin on lomalla ja painoin vähän kovempaa lomaa edeltävän viikon. Usein läppäri meni kiinni kello 22.30 ja viikonloppunakin puuhastelin hommia kasaan. Mutta se kannatti. Keskiviikkona pystyin suuntamaan kohti Jyväskylää ja pitämään suht vapaata muutaman päivän.

Talviloma alkoi reissulla Helsinkiin, jossa tapasimme lasten uusimman serkun. Hyvin suloisen pienen ihmisenalun. Olin jotenkin aivan rakkautta täynnä. Viikko jatkui oopperalla, kuopuksen hartaasti odottamalla yökyläilyllä kaverillaan, luistelulla ja päiväleffalla. Jyväskylässä vuorossa oli hiihtoa, lautailua (Riihivuoressa ensi kertaa sitten vuoden 2003!), uimahallireissu lapsille, pari lounasta keskustassa, toinen kuopuksen kanssa ja toinen miehen kanssa kaksin. Esikoinen pääsi yllärinä luokkakaverinsa kanssa lounaalle Pöllöwaariin ja minä kävin äitini kanssa elokuvissa katsomassa Huonot naiset (aika hyvä muuten!). Tapasimme isomummoa ja lapset näkivät toisenkin puolen serkkuja.

Mutta sitten se suurin tunnemyrsky – lapset tapasivat toisenkin uuden serkun saman viikon aikana. Pääsin pitämään pienokaista sylissä vuorokauden ikäisenä. Voi apua. Meni ihan sisuskalut mykkyrälle tästä onnesta. Kaksi ihanaa uutta pientä suvussa! Olen nähnyt vauvaunia ja saanut jonkinsortin vauvakuumeen aikaiseksi näistä palleroisista. Hurja onni, hurjan iloinen veljieni puolesta!

Arki Tampereella jatkuu

Eilen palasimme Keski-Suomesta ja kyllähän sitä aina kotona huomaa, miten valtavan hyvää huolta äiti pitää. Aina on ruokahuoltoa ja apuja lasten kanssa. Ihan valtavan kiitollinen näistä päivistä Keski-Suomessa.

Saa nähdä, käsitelläänkö koulussa ja miten tätä vallitsevaa tilannetta. Sehän alkoi suunnilleen samaan aikaan kuin talvilomakin, eli kouluissa ei vielä asiaa tuotu esille. Lapset on pidetty meillä televisiouutisista erossa, mutta esimerkiksi lehteä lukiessa aamulla ovat kyselleet sodasta, missä se on, mitä siellä tapahtuu ja olemmeko me vanhemmat kokeneet sotaa. Asiaa on käyty lapsentasoisesti läpi ja yritetty huolestuttaa heitä mahdollisimman vähän. Mutta aikamoinen myrsky on ollut esimerkiksi isomummolle, joka on sodan kokenut ja joutunut kotinsa jättämään evakkoon lähtiessään. Hän oli suhteellisen järkyttynyt ja minä vähän sanaton sanomaan mitään järkevää.


mekko ONLY/ villapaita LUHTA/ pipo PAJUKNITS/ korvikset PINJAPUU/ kengät PALMROTH (saatu)/ takki By PIA’S

Oli siis hämmentävä viikko, kun perhepiirissä koettiin niin suurta onnea ja iloa. Hiihtokelit olivat täydelliset ja sukulaisia nähtiin enemmän kuin kahteen vuoteen. Samalla puheissa pyöri hätä ja hämmennys. Tällaisia tunteita varmasti teillä monilla?

Toivon, että lomat sujuivat hyvin ja mukavaa lomaa teille, kenellä se vasta alkaa. Toivoa uuteen viikkoon kaikille!

Mikä oli parasta viikonlopun minilomassa?

*kaupallinen yhteistyö Peurungan kanssa

Huomenta ystävät ja ihanaa uutta viikkoa! Meillä onkin oikea juhlaviikko tiedossa. Viikonloppu menikin reissussa ja kone pysyi kiinni, mutta aloitetaan uusi viikko kertomalla missä piipahdimme!

Kun lokakuussa vierailin nopeasti Peurungassa, ajattelin kylpylän puolella koko ajan lapsiani. Kuinka he tykkäisivät tuosta ja tuosta ja kuinka haluaisin heidät sinne viedä! Silloin käsitykseni Peurungasta muuttui aika tavalla. Se ei tosiaan ole mikään pelkkä kylpylähotelli, vaan kokonainen iso hyvinvointiin ja liikuntaan satsaava alue, jossa voi näin talviaikaan vaikka hiihtää, liukulumikenkäillä, läskipyöräillä tai käydä uimassa avannossa. Vuonna 2011 tehtiin iso remontti, jonka myötä Peurungasta löytyy nyt muun muassa Suomen suurin sisällä oleva vesiliukumäki, jolla on mittaa 130 metriä, siellä olisi tehtävä ennätys! Suunnittelimme lisäksi, että voisimme uimisen lisäksi esimerkiksi käydä hiihtoladulla, kun suuntasimme Keski-Suomeen viikonloppuna yhdeksi yöksi.

Kun saavuimme Laukaassa sijaitsevaan Peurunkaan, oli miehelleni yllätys, että sitä niin vahvasti leimannut kupoli oli poissa. Hän asui lapsena vuoden Laukaassa ja sanoi katselleensa bussista aina tuota punaista kupolia, jonka itsekin muistan ja on poistunut remontin myötä.

Siirsimme auton Peurantähti-rakennuksen eteen, joka on ihan kylpylähotellin vieressä oleva ns. kerrostalo, jossa on huoneistoja. Meille oli varattu kaksio, joka sekin kyllä päihitti tavallisen hotellihuoneen perheen kanssa matkustaessa 10-0. Oli hämmästyttävän hyvin varusteltu keittiö isoine jääkaappeineen, iso parveke, erillinen makuuhuone ja saunallinen kylppäri. Sieltä pääsee hetkessä kävelemään päärakennukseen joko sisä- tai ulkokautta. Kun saavuimme kolmen jälkeen iltapäivällä paikalle ja aloimme mutustaa välipalaa, alkoi meille valjeta, ettemme saa tuohon iltapäivään mahdutettua kunnolla kuin hyvän uintireissun sekä illallisen. Tytöt odottivat kaikkein eniten juurikin uimista ja esikoinen sanoi, ettei suostu ulos, siellä tuli taivaan täydeltä märkää räntää.

Siirryimme siis uimahommiin, joita koko perhe rakastaa. Itse asiassa mietin, että se on yksi kivoimmista jutuista joita voi tehdä yhdessä. Puhelimet ovat kaapissa lukkojen takana, koko perhe saa puuhata ja esikoinen viihtyy pääasiassa pinnan alla. Kylpylästä löytyy wibit-rata, joka on veden päällä kelluva kiipeilyrata. Ei kovin pitkä, mutta mietin siinä lapseni perässä kiiveten, että kyllä ihan jokainen lihas taisi tehdä töitä kun sitä meni useaan kertaan. Kunnon treeni ja loppulasku otti mahasta!

Entäs se liukumäki sitten ja ne ennätykset? Pääsin lokakuussa 20 sekuntin aikaan, mutta viikonloppuna ei mennyt 22 sekunnin alle. ÄH! Ennätys oli kuulemma n. 18 sekuntia, mutta sunnuntaina tauluun rävähti yks kaks lukema 15,6 sekuntia, en ehtinyt nähdä kenellä. Oikeasti, pääseekö sen niin nopeasti! Kuopus laski pariin otteeseen isänsä kanssa mäen, mutta totesi sen olevan liian hurja ja jätti hommat muille. Esikoinen laski aikansa mäkeä yksin, kunnes totesi, että isipatjalla pääsee kovempaa. He vetivät kaksin 21 sekuntiin, tasaväkinen kamppailu, mutta voittajaksi pääsi nyt isipatja-systeemi!

Uinnin jälkeen olimme ajatelleet mennä tyttöjen synttäri-illalliselle A la carte-ravintolaan, mutta kun kyselimme tilannetta saapuessamme, oli se jo täyteen varattu. Harmi, sillä syksyllä siellä syömäni illallinen oli todella hyvä. Päädyimme siis kahdesta buffetista siihen vähän laadukkaampaan maistelubuffeeseen. Illalliselle valmistauduttiin muun muassa tuulettamalla tukkaa, ihan parasta! Majoituksesta löytyi kyllä kaikki tarvittava.

Olipahan buffetissa sitten se puoli, ettei tarvinnut odotella uinnista uuvahtaneiden tyttöjen kanssa. Kuopus söi savusärkeä, poroa ja jälkkärikakkua hyvällä ruokahalulla ja totesi sitten, että parhaat synttärit ikinä! Ei haitannut häntä missä syötiin. Kävimme vielä leikkimässä Hilarius-hiiren leikkipaikassa, mietimme jopa keilausta mutta totesimme kellon olevan liian paljon siihen touhuun ja suuntasimme iltasadulle.

Aamulla kurkimme ulkoilukeliä, mutta tytöiltä kysyttäessä oli uiminen taas ykkösjuttu. Sinnepä siis suoraan aamiaiselta vilkkuvan vesilelun kanssa! Mies erityisesti kehui aamiaista, josta löytyi niin neulamuikut kuin aladobit sunnuntaiaamuun. Kylpylä ja kuntosalit olivat selkeästi väljempiä sunnuntaina kuin lauantaina ja kiva niin. Sain luksushetken sunnuntaiaamupäivästä, 20 minuuttia yksin infrapunasaunassa. Istuin silmät kiinni saunassa kirjaimellisesti yksin, kuuntelin kaiuttimista tulevaa linnunlaulua ja rentouduin täysin. Siitä olikin taas hyvä lähteä LIMA-ALTAASEEN, kuten kuopus nimitti hemmotteluallasta vihreiden valojen takia.

Kropassa oli aikamoinen rentous kaikkien uintien jälkeen ja kaksi pikkunaista, joiden lauantai-illan nukkumaanmeno vähän venyi olivat täysin töttöröö, kun suuntasimme auton nokan kohti Jyväskylää ja mummilaa. Kaksi yötä olisi ehdottomasti paikallaan, jotta uimisen lisäksi ehtisi hiihtoladulle, pulkkamäkeen tai muihin aktiviteetteihin. Hulluna tekemistä Peurungassa kyllä on, eli kyllä siellä pidemmänkin aikaa ehdottomasti viihtyisi ja perhehuoneessa on mahtava lisä tuo keittiö, eli kokkailut voi halutessaan hoitaa itse. Hiihtoladut lähtivät suoraan hotellin ovelta, joten helppo niihin on mennä, tosin vesisade vähän jarrutti intoa. Me keskityimme nyt täysillä uimiseen ja se oli alle vuorokauden reissulle erittäin hyvä vaihtoehto ja tytöt onnellisia. Kuinka paljon vettä voikaan rakastaa!

Kysyin vielä tänä aamuna lapsilta varuiksi, mikä oli parasta Peurungassa, vaikka vähän arvasin vastauksen. ”Uiminen, vesiliukumäki, herkut ja uusi vesilelu!”. Viihtyivät selkeästi!

Kiitos siis Peurunka minilomasta, viikonloppu tuntui hurjan pitkältä, kun irtoaa johonkin uusiin maisemiin. Onko sinulla kokemuksia Peurungasta?