Avainsana-arkisto: kesäloma

Kesän kivoimmat ja kurjimmat

4.8.2022
2

Ihania kelejä vielä pukkaa onneksi, mutta koulujen alkamisen myötä alkaa vähän tuntua siltä, että käännytään kohti syksyä. Kesä meni ihan hirveällä vauhdilla ja tuntui lyhyeltä. Ehkä siksi, että toukokuu oli niin kylmä eikä vielä kesäkuukausi kuten viime vuonna, ehkä siksi, etten pitänyt selkeää lomapätkää ja tein vähän kaikkea koko ajan. Tai sitten se menee vain aina nopeasti. Vaikkei suuria suunnitelmia ollut Turkin reissun lisäksi, kaikkea pientä kivaa on ehditty tehdä. Mies oli heinäkuussa kaksi viikkoa lomalla ja siihenkin mahtui vaikka mitä. Kesän kivoimmat ja kurjimmat omasta mielestäni siis tässä!

Kesän 2022 kivoimmat asiat

  1. Turkin reissu oli upea, kelit suosivat ja säilyttiin terveinä. Se on aina lasten kanssa varsinkin se oma jännitysmomenttinsa.
  2. Kaikki sellaiset ”täytyy tehdä kesällä”-asiat menivät vähän omalla painollaan. Ikkunoista suurin osa on pestynä, sohvat ja matot ovat pesty ja mansikat ja vatut pakkasessa.
  3. Töitä oli ihan kivasti. Stressasin kyllä rahojen riittämistä ja sitä, miten kiinni Suomi on heinäkuussa, mutta sain silti jotain tehtyä. Jälleen kaikki kohtaamani haastateltavat antoivat valtavasti energiaa ja hyvää mieltä. Ihmisten kohtaaminen on mahtavaa!
  4. Kirjoja on tullut luettua enemmän kuin aikoihin. Edelleen luen vain kovakantisia kirjoja, enkä kuluta äänikirjoja, joten lukeminen vaatii enemmän aikaa.
  5. Miehen kahden viikon lomaan ehti mahtua todella kiva risteily Pyhäjärvellä. Kävin nopean Jyväskylän reissun, millä osallistuimme isälleni syntymäpäivälahjaksi hommattuun Miljoonasateen vetämään Jyväskylä-kierrokseen. Se päättyi keikkaan Sohwilla. Ehdimme niin seikkailupuistoon kuin Viiluun tuon kaksiviikkoisen aikana. Yllätimme mummoni ja kävimme Linnanmäellä.
  6. Näimme molemmat veljeni perheineen parikin kertaa kesän aikana. Niin paljon vanhempiani, että kun nyt edessä on kuukauden tauko ilman isovanhempien näkemistä, parahti esikoinen kovaan ääneen ”MIKSI?!”. Näimme molempia isomummoja. Muutamia ystäviä. Erittäin kiitollinen tästä.
  7. Tytöt pääsivät vaikka mihin pienille retkille. Meidän kanssamme Pomppupuistoon, joka oli viikon ajan Sorsapuistossa. Veljeni perheen kanssa Poliisimuseoon. Äitini kanssa pariinkin kesäteatteriin ja mustikkametsään. Serkkutyttö kävi meillä kylässä ja esikoinen serkkulassa. Me saimme kuopuksen kanssa todella kivan ex tempore tehdyn Hämeenlinnan päiväreissun.
  8. Mies on treenannut pitkään ja harkitusti kohti kesän pääkisaansa, joka vihdoin koittaa tässä kuussa. Hän kävi harjoituskisana viime lauantaina Kukkia-triahtlonissa. Tuli ekana vaihtoon uinnista ja minä huusin laiturilla ylpeänä. Kuudentena maaliin lennokkaalla askeleella, olin todella iloinen, että harjoitus tuottaa tulosta.
  9. Lapset kävivät triathlonseuran harjoituskisassa ja olivat todella iloisia siitä. Ihan mahtavaa nähdä heissä liikunnan ilo!
  10. Lapsilla on riittänyt kavereita todella kivasti. Välillä kesäpäivät saattavat olla vähän pitkiä ja tylsiä, mutta todella hyvin on aina löytynyt kaveri, mikä on mahtava juttu.
  11. Tällä viikolla neljä päivää kestänyt Leon Leikkimaan kesäleiri oli menestys. Puhelinnumeroita on vaihdettu, on ollut todella kivaa, joskin aika fyysistä!
  12. Pyhäjärven ympäri poljettiin suunnitelmien mukaisesti minä yksin ja mies esikoisen kanssa. Siitä jäi myös lapselle valtavan hyvä muisto!
  13. Todella hauska Pyynikin kesäteatterin näytös tuli nähtyä myös! Siitä on muutama näytös jäljellä, kannattaa mennä!
  14. Lapset pääsivät tutustumaan alamäkipyöräilyyn ja tykkäsivät. Keli oli kyllä varmaan kesän sateisin, mutta pesukone ja sauna auttoivat.
  15. Särkässä käytiin yksi tehokas kerta ja se riitti tänä kesänä. Oli upea helle, mutta aivan tyhjää – esikoinen juoksi 10 kertaa putkeen Tornadossa.
  16. Kävin Saunaravintola Kuuman terassilla joogassa ja sen jälkeen saunassa sekä Pyhäjärvessä uimassa eräänä miehen lomapäivänä. Olipa muuten aika ihanaa!
  17. Ylipäätään luonnonvesissä uiminen, jota pitäisi kyllä tehdä enemmänkin.
  18. Tytöt pyysivät kovasti ongelle isin kanssa ja he vuokrasivat veneen Kaukajärvellä (5 euroa tunti hinnalla) ja onkivat. Minä juoksin lenkilläni katsomaan ja järveltä kuului hihkuntaa ”äiti me ollaan saatu kuusi ahventa!”. Jälleen mahtava kesämuisto.
  19. Ihan kesän alussa teimme työmatkani takia retken Peurukaan. Sekin oli ihan superkiva vuorokausi uiden, keilaten ja herkutellen.

Kesän kurjimmat

  1. Ykkösenä verikokeeni tulos. Viime vuonna saatu rautainfuusio on kadonnut ns. tuhkana tuuleen ja raudanpuute palannut. Olen huomannut sen hengästymisenä, itkuisuutena, alakulona ja ennen kaikkea unettomuutena. Tuo viimeisin vaivaa eniten. Väsyttää, mutta herään aamuyöllä. Hiukset ovat ohentuneet. Tämä loputon, lähes 30 vuotta kestänyt vaiva masentaa tosissaan.
  2. Jalan rikkoutuminen. Pompin lähes 3 tuntia Apulannan stadionkeikalla reilu kuukausi sitten. Pohkeeni olivat niin jumissa muutaman päivän, että kävelin kantapäiden varassa. Oikea pohje ei toipunut, vaikka pidin mm. viikon juoksutauon, venyttelin, kävin hieronnassa yms. En sitten jaksanut enää pitää juoksusta lepoa ja kun juokset kipeällä pohkeella, askel ei ole normaali. Ja kun juoksuaskel mättää, sehän tekee sen, että seuraava paikka kipeytyy. Huoh, ihan oma vika, mutten tiedä yhtään millä tämän saisi pois.
  3. Toukokuussa minun piti lähteä kirjoituskurssille Kreetalle. Se siirrettiin elokuulle ja odotin ihan hirveän innoissani sitä. Uusia ihmisiä (yksinyrittäjyys on tylsää ja todellakin yksinäistä!), kirjoitusharjoituksia, uusia paikkoja, loputtomia tarinoita Kreetasta, aurinkoa ja ruokaa. Siirsin siis lennot elokuulle, se ei onneksi silloin maksanut paljoa. Nyt, vain kolmisen viikkoa ennen kurssia se peruttiin, koska osallistujia ei ollut tarpeeksi perumisten myötä. Kauhea pettymys. Olen nyt alustavasti varannut majoituksen itselleni, mutta onko sinne järkeä lähteä yksinään haahuilemaan…? Tämä ei nyt ole muuta kuin pettymys, ei sinällään iso asia onneksi.

Hei, tämä kurjimmat lista jää aika lyhyeksi onneksi! Tuohon vikaan kohtaan liittyen – olen miettinyt, etten ole koskaan reissannut yksinäni ilman aikatauluja. Tällä siis tarkoitan sitä, että olen mm. ollut kaksi kuukautta yksinäni Thaimaassa, mutta matkaoppaana aamusta yöhön työskennellen. Olen ollut yksin Tansaniassa graduhaastatteluja tehden ja kaupunkiin tutustuen. Olen ollut Kreetalla kirjoituskurssilla, jossa ohjelma alkoi aina 8.30 aamulla ja kesti monesti myöhään illalla. Olen käynyt pressireissuilla ilman perhettä, mutta niissähän painetaan hurjaa kyytiä koko ajan somettaeen. Että olisihan sekin jotain, kun olisi yksin ensi kertaa elämässään reissussa ilman aikatauluja! Ehtisin juuri ennen kuin alan käydä viittäkymppiä (isäni tykkää ilmaista lähestyvän 40v päiväni näin).

Monta muutakin asiaa voisi listata, mutta nämä tulivat päällimmäisenä mieleen. Onneksi elokuun kelit näyttävät aivan ihanilta, edessä on vielä pieni päiväreissu Helsinkiin, kisareissu Ahvenanmaalle ja toivottavasti jossain välissä vielä toriaamiainen!

Mitkä ovat olleet oman kesäsi parhaat ja huonoimmat hetket?

Kuin viimeistä kesäpäivää – päivä Näsijärvellä!

30.7.2021
Vastaa

Mihin meni taas viikko postaamatta? Kesä on vienyt kyllä aivan mennessään! Olen lainannut kirjastosta VIP-lainoja ja ahminut niitä, parit kaverit ovat käyneet grillailemassa pihalla ja olemme pitäneet perheen kesken vaahtobileet. Siis kyllä, päätimme laittaa uima-altaan talviteloille ja täytimme sen viimeisenä iltana vaahdolla. On käyty kesäteatterissa ja lasten ekoissa triathlontreeneissä ja… Oltu. Käväisty päiväreissulla Helsingissä ja katsottu olympialaisia. Mies ei katso ikinä jääkiekkoa, jalkapalloa tai muuta, mutta kesäolympilaisten triathlonit ja maastopyöräilyt ovat liimanneet meidät television eteen. Ei ole ollut kiire. On vain oltu. Ja valmistauduttu syksyynkin, uusia kouluvaatteita ja reppu kuopukselle hommattu!

Mutta minkä ex tempore-idean toteutimme viimeisenä hellepäivänä?

Venevuokraus Näsijärvellä

Mies tutkaili säätietoja ja totesi, että tiistaina taitaa olla viimeinen hellepäivä. Jos vuokrattaisiin vene? Emme ole ikinä perheen kesken (no ei kyllä kaksinkaan) veneilty Näsijärvellä. Tänä kesänä siellä on oltu jo vesijetillä ja risteilty Tarjanteella, josko nyt sitten vene! Lempäälästä, nettivuokraus.comista löytyi vene vuorokaudeksi reilulla satasella, ei hirveän paha hinta. Siispä tuumasta toimeen, tiistaiaamuna suuntasimme kohti Lielahtea, sillä sieltä pääsisi noin puolessa tunnissa Pimeensalmeen. Se näytti niin kivalta paikalta vesijetteillessä, että halusimme testata ruokapuolen tällä kertaa.

Ei muuten ollutkaan ihan helppo rasti päästä vesille, kun asiaa ei harrasta. Mies oli tutkinut netistä, että Jänissaaresta pääsee vesille. Tieto oli kuitenkin vanhentunut, sinne oli tullut portit ja lukko. Joten soitto Tampereen kaupungille, josta neuvottiin, että hyvin läheltä, Halkolahdesta pääsee vesille. Sinne siis, vene vesille ja vieressä oli 12h kiekkoparkki, johon sai auton. Hyppäsimme veneeseen ja aloitimme matkan kohti Pimeesalmea. Veneeseen kuului donitsi, jossa sitten vedettiin aina yhtä kerrallaan, lapset eivät olisi tulleet sieltä pois. Mahtava lisä!

Peronsaaren sauna

Päädyimme kuitenkin ensiksi Peronsaaren saarelle, jossa lämpiää päivittäin sauna. Emme olleet varanneet vuoroa ja tulimme paikalle hetken mielijohteesta. Huikkasimme saunassa olevalle porukalle, ovatko he kuinka pitkään ja sanoivat lähtevänsä vartin kuluttua. Kysyimme saunamestarilta voimmeko mennä heidän jälkeensä ja sehän sopi! Ihana sauna Nässyn rannalla, kävimme monesti uimassa ja nautimme taas yhden uuden saunan löylyistä. Kannattaa testata! Ja tosiaan tehdä varaus etukäteen.

Pimeesalmen telakka ja ravintola

Tämä paikka oli näyttänyt vesijettireissullamme niin kivalta, että päätimme mennä sinne uudemman kerran ja testata ruoan tällä kertaa. Meillä kävi vähän huono tuuri, työntekijä oli sairastunut ja keittiössä oli tunnin jono, mutta jäimme odottelemaan. Hampparit olivat ihan ok kuulemma, sekä mies että lapset ottivat ne, mutta salaatti oli todella suuri pettymys. Salattia, kurkkua, tomaattia ja muutamia kananpaloja. Ei tunnin väärti. Paikka on nätti ja siinä viihtyisi pidempäänkin istuskelemassa, ruoka ei nyt vakuuttanut. Pizzapuoli ei ollut ollenkaan auki, en tiedä miksi, liittyikö myös sairastumiseen.

Päivä hujahti aivan siivillä ja paljon pidempäänkin olisimme viihtyneet. Oli upea keli ja Näsijärveä on ihanaa tutkia ja siellä on helppo aloittelevankin veneilijän mennä. Jetillä kävimme tutkimassa muun muassa Aunessillan aluetta, nyt pyörimme lopulta suhteellisen pienellä alueella. Lämmin suositus kyllä päivälle vesillä ja tuolle saunalle!

Oli kyllä yksi kesän parhaista päivistä. Ysäripoppi soi, aurinko paahtoi ja järvellä ei ollut kuuma, kun sai hyppiä veneestä uimaan. Ihanaa! Tämä pitää ottaa uusiksi! On meillä upeat järvet Tampereella. Mitä suosittelisit järvireissulla kokemaan?

Eka ohi!

5.6.2021
Vastaa

Kyllä meitä eilen nauratti, kun puhuttiin tästä eka ohi-lauseesta. Siis kyllä, täällä on ensimmäinen luokka ohi. Bongasin somesta, että Motonet jakaa todistusta vastaan viikon ajan mato-onkia ekaluokkalaisille ja kyllä hymyilytti. Viikko sitten esikoiseni nimittäin kertoi, että toiveena kesälomalla olisi päästä mato-ongelle ja isänsä lupasi viedä. Sitten bongasin, että Motonet jakaa heille ilmaiseksi oman ongen, jossa lukee EKA OHI! Hehkutin sitä perheelleni, jonka myötä tyttäreni, siis se ekaluokkalainen katsoi minua kummeksuen ja sanoi ”äiti, katsopa tätä onkikuvaa”. ”Niin mitä siitä, eka ohi, eka ohi, nyt sulla eka ohi!”. ”Äiti, siinä lukee kyllä eka ONKI.”. ”Häh? Ai kappas. No mut sulla on eka ohi!” ”Niin, mitä siitä?” ”NOOOO. En tiedä”. Mikäköhän armeijamoodi tuli itselleni pintaan?

Ensimmäinen kouluvuosi kasarilla ja vuonna 2020

Olen kertonut aiemmin, että oma huoleton lapsuus loppui, kun menin kouluun. Alkoi haukkuminen läskiksi, lumipesut, ahdistus, loputon pelko ja häpeä. Kun istuin yksin käytävällä ja pojat nauroivat luokassani huutaen ”ei päästetä läskiä luokkaan” kaipasin apua. Sanoin erityisopelle, joka käveli käytävää pitkin, että näin huudetaan. Hän vastasi, ettei voi auttaa, sinun täytyy odottaa omaa opea. Kun hän saapui ja sanoin asiasta, avasi hän oven ja sanoi, että pojat nyt ovat poikia ja tunnille on jo kiire, mene omaan pulpettiin. Sisuskaluni olivat romuna, häpesin itseäni, inhosin joka ikinen aamu mennä kouluun. Olisin ollut missä tahansa mieluummin.

Kun lapseni lähti ekaluokalle viime syksynä, olin kauhuissani. Olin vältellyt koulujen pihoja koko aikuiselämäni, sain pahan olon kellojen soidessa. Mutta nyt oli hetki, kun en saanut näyttää omaa ahdistusta yhtään, vaan piti tsempata lasta ja sanoa, että tästä tulee hyvä juttu.

Hyvä juttu siitä tulikin. On ollut Wilma, josta pamahtaa päivittäin viestejä. Luen ne kaikki heti, ilolla ja innolla (paitsi sen joudutte karanteeniin-viestin, heh). Haluan imeä kaiken lapseni koulupäivistä itseeni. Yrittäjyys (ja miehen etätyöt) ovat mahdollistaneet sen, ettei lapsi ole kertaakaan tullut tyhjään kotiin ja hän on saanut heti purkaa mahdollisen pahan olonsa heti, mutta yleensä ne hyvät hetket. Opettajaan on ollut whatsapp-yhteys ja hän on reagoinut heti, jos olen ollut yhteyksissä jostain, joka huolettaa. Vaikka on ollut poikkeusvuosi ja korona, olen ollut tauotta yhteyksissä opettajaan. Saanut varmasti paljon enemmän tietoa siitä miten lapsellani menee, kuin omat vanhempani ikinä 1980-luvulla. Olen oppinut luottamaan kouluun enkä itse enää koe ahdistusta koulun kellojen soidessa.

Ensimmäinen kouluvuosi – miten se meni?

Haluan muistaa aina nämä ekan kouluvuoden aamut. Meillä nimittäin esikoinen herää pääsääntöisesti ensimmäisenä, aina noin 6.30 aamuisin. Pukee, syö, pesee hampaat ja lähtee kohti koulua. ”Vilkutathan äiti taas?” hän kysyy joskus. Vilkutan, ihan aina ja varmasti ja lentosuukot vaihdetaan.

Siinä missä itse vihasin koulua aika pian sen alettua, on oma ekaluokkalaiseni noussut varhain joka ikinen aamu intoa puhkuen. Lähtenyt innolla, yleensä aina liian ajoissa kouluun. Nauttinut joka hetkestä. Opettajan palaute on ollut äärettömän positiivista ja hän on kertonut lapsen viittaavan tauotta, erityisesti uskonnossa. Hän haluaa keskustella, esiintyä ja kertoa oman mielipiteensä. Itse en uskaltanut ikinä viitata koulussa. Vastasin oikein tai väärin, punastuin, kun kaikki katsoivat. Siis parempi olla viittaamatta. Kuka on tämä käsi heiluen kaikkeen osallistuva lapsi? Minun tyttäreni?

Stipendi

Lapsi toi kotiin diplomin oppilaskuntatyöstä ja sai tikkarin hyvästä ruokalakäyttäytymisestä. Tänään tuli vielä stipendi taituruudesta, lapsi oli häkeltynyt kun koulusta saa rahaa! Mutta ennen kaikkea olen äärettömän iloinen siitä, että koulu on hänestä maailman parasta. Kavereita on tullut niin ykkösistä kuin kakkosista ja hän on maailmaa rakastava, avoin, iloinen, herkkä ja äärettömän sydämellinen tyttö. Koulu on maailman parasta. Ystäviä on paljon. Jos joku ei leiki, aina voi pyytää seuraavaa tyyppiä leikkimään. Hän on hämmästyttävän sosiaalinen enkä voi lakata ihmettelemästä, että näin arka ekaluokkalainen äiti sai aivan päinvastaisen tyttären kasvatettua. Isällään varmasti suuri osuus asiassa.

En mitään niin toivosi, kuin että elämä jatkuisi niin, että koulu on maailman parasta. Tietenkään se ei mene niin, niin naiivi en ole – aikaiset aamut alkavat viimeistään vitosluokalla ärsyttää ja aiemminkin homma kyllästyttää. Mutta ettei kiusaamista tulisi, että tuo avoimuus, maailmankatsomus ja asenne säilyisivät.

Tänään on eka ohi. En voisi olla iloisempi ja ylpeämpi pienestäni. Nyt lähdemme kohti Motonettiä hakemaan sitä onkivapaa, josta varmaan luen aina ja ikuisesti eka ohi-tekstiä eka onki sijaan. Suuret kiitokset lapseni opettajille, joilla on ollut iso merkitys siinä, että koulu tuntuu maailman parhaalta!

Aivan ihanaa lomaa kaikille koululaisille!