Avainsana-arkisto: katri niskanen

Tervetuloa lempikuukauteni, vaikka oletkin vähän pelottava!

1.10.2020
Vastaa

Lokakuun eka! JEEEE! Kuulaat aamut, ehkä ensimmäiset jäätyneet lätäköt missä hyppiä. Syysloman odotus, synttärikuukauteni. Kuukausi, mikä on ollut täynnä kaikkea ihan älyttömän kivaa yleensä, yhtenä kohokohtana ovat olleet muun muassa I love me-messut. Hullarit ovat tuoneet väriä ja hulinaa harmaaseen katukuvaan lokakuussa. Lokakuu on toivoa täynnä, herään eloon kun se alkaa! Johtuuko oikeasti siitä, milloin on syntynyt? Että lapsuudessa on oppinut riemuitsemaan lokakuusta? Tällä kertaa kaikki on vähän toisin, lokakuu näyttäytyy vähän pelottavanakin. Oli se sitä muuten 26 vuotta sittenkin, kun eri mittaiset jalkani leikattiin synttäriviikolla. Silloin suurin pelko oli jäädä kotiin toipumaan ja kulkea monta viikkoa kepeillä, silloin putosi täysin kavereiden jutuista ulos. Muistan vieläkin sen ulkopuolisuuden tunteen, kun pääsin taas normaalisti kävelemään. Sairaalasta kotiin pääsin 12-vuotissyntymäpäivänäni. Lokakuuhun liittyy muistoja!

Lokakuun suunnitelmat: HCR huonoilla treeneillä

Tänä keväänä minun (meidän) piti juosta neljättä kertaa Helsinki City Run. Toukokuun tapahtuma siirrettiin keväällä tulevalle viikonlopulle. Johonkin hamaan tulevaisuuteen. Sanon ihan suoraan, että koronan ja kaikkien tapahtumien perumisen myötä motivaationi treenaamiseen laski kuin lehmänhäntä. Olen kyllä juossut kymmeniä kilometrejä viikossa, mutta kaikki tavoitteellisuus puuttuu. Lisäksi treenit ovat humpsahtaneet aivan liian yksipuoliseksi, syyskuussa uskalsin kolmesti käydä salilla ja jumpassa. Se ei riitä sitten mihinkään. Kesällä analysoity anemia ja maailmantilanne… Ajattelin, että en osallistu puolikkaalle. Mies totesi, ettei polvi anna periksi, sen verran alkoi vihoittelemaan alkuviikon pyöräilypäivästä.

Mutta sitten aloin ajattelemaan sitä fiilistä. Kun lennän pitkin Helsingin katuja ja ehkä pääsen maaliin, ehkä kontaten, sillä kroppa ei ole parhaassa tikissä. Mutta ajasta viis, se maaliin pääsyn euforia on jotain, mitä en ole saanut mistään muualta. Kysyin mieheltä, lähteekö mukaan vaikkei juokse. Että jos mennään omalla autolla ja josko hän vaikka olisi juomapullon kanssa kannustusjoukoissa, että olisi helpompi välttää ruuhkia. Pakko päästä! Veri vetää sinne ja samalla ajattelen, että olen hullu kun lähden. Kai siellä pohjalla joku peruskunto on, mutta ei se varmasti hyvältä tunnu, kun pitkät lenkit ovat olleet minimissään. Pakko vähän työntää itsensä yli rajojensa! Mutta jännittää siis aivan kamalasti, aivan kamalasti.

Ruka ja Karmiva karnevaali. Vai eikö sittenkään?

Ensi viikolla alkaa lasten ensimmäinen virallinen syysloma. Kyllä! Ensin oli kotiäitiaika, jolloin syysloma oli tyhmin viikko kaikista – perhekerhot ja muut olivat lomalla ja kaikissa harrastuspaikoissa, HopLopeissa ja uimahalleissa oli hirveästi ihmisiä. Odotin aina innolla, että viikko on ohi. Päikky- ja eskariaikoina minulla on aina ollut töitä kyseisellä viikolla ja tytöt ovat olleet osan viikosta hoidossa. Nyt edessä on ensimmäinen vapaa syysloma, ihan sellainen virallinen molemmilla! Tarkoitus olisi olla osa viikosta Rukalla, mutta pelottaa suunnitella mitään, kun voi olla hetken kysymys, että päätyy esimerkiksi karanteeniin. Samalla ei voi odottaa lähtöpäivään, vaan olisi hommattava uudet monot lapsille ja niin edespäin. Epävarmuus lapsiperheissä on sinällään tuttua, ainahan joku saattaa alkaa oksentaa tai jotain, mutta tämän laajuinen epävarmuus on kyllä aivan uutta.

Ja Karmiva Karnevaali Särkässä alkaa ensi viikolla myös! Minusta on hämmentävää, miten tarkkaan tytöt muistavat sen. Viime syksynä siellä oli kolmen vanha, joka selitti ihan into piukeana miten jännää on, kun Kantti X Kantti-autoissa istuu vieressä luuranko! Laitan muuten lippuarvontaa IGssa (optimismia_katja) huomenna kehiin tuonne Särkän syyslomatapahtumaan, olkaahan kuulolla!

Lokakuu, synttärikuukausi

Miksi sitä odottaa synttäreitään enää tämän ikäisenä? Sen täytyy olla joku lapsuudesta jäänyt juttu, sillä ikävuodet saisi nyt pikkuhiljaa hidastua. Kaiken maailman kolotuksia sitä onkin jo nelikymppisellä! Äitini kysyi tällä viikolla, miten aioin viettää juhlapäivääni? Mietin, että haluaisin ehdottomasti pitää jotkut juhlat, kutsua ystäviä, laittaa kynttilät palamaan, syödä kakkua, nauraa ja jutella, pelata jotain seurapeliä. Mutta ei se nyt käy. En halua itse mennä juhliin saman katon alle vieraaseen porukkaan, enkä uskalla sellaisia järjestää. Vanhuus kai se on, kun mikään pynttäytyminen tai ravintolaillallinen ei innosta, toiseksi eniten haluaisin mennä johonkin mökkiin ja saunoa illan pimeydessä. Mietin, että Varjolan tila ja sen savusauna olisivat kyllä ihan täydellinen vaihtoehto! Ehkä olen kotona ja halaan lapsia vain, sillä tuon saunan vuokra ei ole ihan pieni. Ehkä joku pieni vuokramökki saunoineen? Joka tapauksessa lokakuu tuntuu erityiseltä.


paita H&M/ housut KATRI NISKANEN/ takki VERO MODA/ korvikset MAMAKORU/ kengät PALMROTH (saatu)

Näissä fiiliksissä siis lokakuun ensimmäiseen päivään! Millä mielin siellä? Onko syksy ahdistavaa vai ihanaa aikaa?

P.S. Huomasitko eilisestä postauksesta, että saat koodilla Katja15 15% alennusta Palmrothin kengistä aina 11.10.20 asti? Verkkokaupan löydät täältä. 

Parempi marraskuu

31.10.2019
Vastaa

Huomenna se alkaa, marraskuu. Olen törmännyt aina kommentteihin siitä, että marraskuu on vuoden pahin. En tiedä ketään joka rakastaisi yli kaiken marraskuuta, onko siellä joku? Itselläni huhti- ja marraskuu ovat inhokit. En siedä sitä harmautta huhtikuussa, joka paljastuu lumen alta, pölyä ja räntäsateita. Kylmässä vietettävää vappua. Huhtikuu siis jyrää itselläni vuoden ykkösinhokiksi, vaikka tänä keväänä se ei ollut paha, sillä olimme viikon Rukalla nauttimassa auringosta ja lumesta ja kun sieltä palasimme, oli jo lämmin! Siinä missä toiset tarvitsevat syksyy aurinkoloman, minä tarvitsen lumiloman kevääseen. Oli ihan paras resepti selvitä huhtikuusta!

Mutta millä selättää huomenna alkava monien inhokki ja tehdä siitä parempi? Poissa on upea ruska, ei ole vielä lunta, pimeys alkaa aikaisin ja… Mitä kivaa marraskuussa on? Itse nautin kynttilöistä ja joulun lähestymisestä, mutta tällä viikolla voimat on vienyt kellojen kääntäminen. Liekö ikä, kun se ei ole aiemmin iskenyt näin. Illalla ei osaa mennä yhtään aiemmin nukkumaan ja aamulla heräävät niin vanhemmat kuin lapset kuudelta. Yöt ovat siis lyhentyneet tunnilla, uni ei vain jatku. Väsymys vie taas mielialaa alaspäin, nyt ei auta kuin toivoa, että tasoittuu pian! Oletko itse kärsinyt tästä? Toisaalta olipahan sitten tänä aamuna jo seiskan jälkeen kahlattu Me Naiset kannesta kanteen läpi, kun uni loppuu!

Marraskuuta kohti meinasin mennä seuraavin asein:

  • Laittaa ne vitamiinit suuhun. Eivät auta siellä purkissa.  B on se mitä ehkä eniten kaipaan ja joka auttaa jaksamaan, rautaa syön edelleen, sinkkiä ajoittain, magnesiumia parantaakseni unta ja palautumista.
  • Jatkaa inkiväärimehun nappailua, jota on otettu päivittäin syyskuusta ja jonka mies tekee itse (kiinnostaako ohje?). Piristää, kiihdyttää aineenvaihduntaa ja auttaa lenssuja vastaan.
  • Varata se hierojan, jonne piti mennä syyskuisen puolimaratonin jälkeen. ARGH! Ei muka ole ollut aikaa. No onpa kun otan ja jätän vaikka yhden juoksulenkin väliin!
  • Mennä metsäretkelle lasten kanssa. Nyt äkkiä ennen kuin tulee liian kylmä! Siitäkin haaveiltu pitkään. Ensi viikolle on jo ihan sovittu metsäily onneksi, joten tulee toteutumaan.
  • Yritämme jatkaa talviiuintia. Tänään kolmas kerta edessä. Viimeksi vesi oli +6, vielä meni, mutta onnistuuko kun lunta tulee? Se olo jälkikäteen, se on taivaallinen.
  • Polttaa edelleen joka ilta kynttilöitä.
  • Nostaa ikkunoihin ”joulu”tähdet, eli valosarjat. Marraskuussa se on jo sallittua!
  • Nauttia glögiä ja pipareita. Jouluna niitä ei sitten kuitenkaan enää edes jaksa.
  • Opetella ottamaan vapaapäivän. Vaikka sunnuntain. Tai edes puolikkaan päivän. Laitan luurin kiinni ja jätän kotiin ja omistaudun perheelleni. Tämä täytyy ihan oikeasti opetella, mutta nyt otan siitä rutiinin. Olen ylikierroksilla koko ajan.
  • Nauttia juoksemisesta ennen kuin tulee liukasta. Nyt on hyvä, raikas ilma juosta ja lenkit ovat kulkeneet tällä viikolla todella hyvin. Nautitaan vielä kun ei tarvitse pelätä liukastelua!
  • Käydä yhden kerran ainakin treffeillä (teatteriliput ja lastenhoitaja varattu). Tai ei kun hei, onhan ne talviuintikerratkin treffejä eikö ole! <3


mekko MONKI/ housut KATRI NISKANEN/ takki GLOBAL ESSENTIALS / kengät DR.MARTENS/ korvikset LINDEX

Josko näillä selviäisi 30 päivää? En kyllä halua enää viikonloppuna herätä kuudelta, milloin tämä homma tasoittuu? Mitkä ovat omat evääsi siihen, että marraskuusta tulisi vähän parempi?

17 x Katri Niskanen

26.10.2018
12

Jokin aika sitten inspiroiduin suuresti Iinan postauksesta, jossa hän kokosi yhteen postaukseen erilaisia asuja, joita oli kerännyt Katri Niskasen skin pantsien ympärille. Mietin, että asukuvia on koostunut vuosien varrella niin valtavasti, että pitäisi itsekin tehdä tuollainen kooste. Sitä saa välillä jopa omista asuistaan inspistä! Nykyään housujen nimi on ilmeisesti skinny pants, muuten näyttävät hyvinkin samalta.

Itse tein ostopäätöksen kyseisten housujen kohdalla Reetta E:n myötä. Hän piti housuja usein muutama vuosi sitten ja katselin, että näyttävät supermukavilta. Kun eteeni tuli muistaakseni black Friday-tarjous ja housut lähtivät halvalla, tein ostopäätöksen. Olin raskaana, eli housut odottivat kunnes kuopus saapui maailmaan, mutta olivatkin sitten päällä ensi kertaa kun hän oli kolmiviikkoinen. Housut ovat supermukavat vyötäröltä ja muutenkin. Ne näyttävät vähän kuin nahkaleggareilta, mutta ovat kuin iho päällä. Vierastan itse sanaa leggarit, koska en sellaisia koskaan käytä, mutta ehkä nämä menisivät tuohon kategoriaan. Olen pitänyt pari kertaa lyhyemmänkin paidan kanssa näitä, mutta parhaalta tuntuvat ns. leggarikäytössä.

Nämä housut ovat päässeet mukaan moneen menoon, kestäneet niin vauvan puklut, olleet hellät vastasynnyttäneen mahalle ja käyneet pesussa – mitään valittamista ei ole ollut. Kyllä ovat olleet kestävät!

Tässäpä teille inspistä ja muistinvirkistystä siitä, millaisiin asuihin housut ovat olleet yhdistettynä. Kaiken kaikkiaan 17 kuvaa! Ensimmäinen on huhtikuulta 2016 ja viimeisen viime viikolta. Ovat ne 2,5 vuoden aikana monesti blogiinkin ehtineet! Valitettavasti bloggerin puolella olleet, ennen syksyä 2016 siirtymistä Belloihin olleet kuvat ovat vähän väärän kokoisia, annetaan tämän kauneusvirheen nyt mennä läpi sormien!

Tässä siis pötköön 17 eri skinny pants-settiä! Tuntuu että osasta kuvia olisi kyllä paljon pidempi aika kuin pari vuotta, huh! Onko joku ehdottomasti oma suosikkisi? Mielenkiinnolla kuulisin mikä iskee!

Minä luikahdan pidemmittä puheitta viettämään syntymäpäivääni, jolle on kaikenlaista pikkusälää tiedossa. Illalla ehkä se odotetuin, kun pääsemme miehen kanssa Apulannan keikalle. Tarkoitukseni oli höpistä teille niin synttäreistä kuin monesta muustakin asiasta, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin junan netti teki tenät enkä saanut tehtyä matkalla asioita, joita olin suunnitellut. Siis palataan synttäreihin ja muihin mielen päällä oleviin juttuihin asap! Olen kirjoittanut 20 otsikkoa luonnoksiin, kun en ole pidemmälle ehtinyt. Intoa siis piisaa tämän touhun suhteen tällä hetkellä ja kovasti!

Kenellä muulla löytyy skin pantsin kaapista? Ihastuttavaa perjantaita ja lokakuun vikaa viikonloppua! Perinteisesti kun minä vanhenen, kelloja siirretään ja lunta sataa maahan. Näin tänäkin viikonloppuna, saas nähdä saako Tampere yhtään hiutaleita!