Mitkä sitten ovat Suomen Kädentaidot-messut? Ne ovat hulppean suuret messut täynnä käsintehtyjä vaatteita, koruja, koristeita, astioita, leluja, nukenvaatteita, kaikkea mitä kuvitella saattaa. Askartelijoille on tarjolla materiaaleja, on kortteja, lankoja ja ideoita. Käsityöpuolen lisäksi paikalla on iso määrä herkkupisteitä, joista saa mm. lähiruokaa ja on halleissa keräilymessutkin. Kuten lehdistöpisteessä joku totesi, näillä messuilla vaivaa vain runsaudenpula: näytteilleasettajia on 658 kappaletta ja kolmen päivän aikana paikalle odotetaan 37 000 kävijää – kyseessä on siis Euroopan suurimmat kädentaitomessut, jotka järjestetään tänä vuonna 20.kerran!
Minä voin ihan suoraan tunnustaa tyhmyyteni, luulin että näillä messuilla on lähinnä kutojamummot kokoontumassa ja ihmettelin, miten kävijöitä on aina niin paljon. Koska sain blogin kautta mahdollisuuden päästä messuille, päätin lähteä katsomaan ja totesin olevani väärässä. Tarjontaa oli kyllä todella monipuolisesti ja mm. lastenvaatteet olivat hyvin edustettuna. Se täytyy myöntää, että aika naisvoittoista kävijäpoppoo oli ja ruuhkaa piisasi heti perjantainakin, mutta kaikki olivat hyvällä tuulella ja messuhalleissa vallitsi jotenkin välitön tunnelma. :)
En ollut etukäteen tehnyt mitään sotasuunnitelmaa, vaan lähdimme kiertämään ensiksi läpi hallia C, kävimme sitten kurkkaamassa avajaispuheet hallissa E ja jumituimme sieltä löytyvään herkkupuoleen. Juustoja, leipiä, kastikkeita, toffeita, tryffeleitä jajaja… Selkeästi meidän lemppariosasto. :D Lopuksi pyörimme hallissa A, mutta sen tarjonta on niin valtava ja tunteja alla jo niin monta, että aloimme puutua. Ilokseni muuten hallin E yläkerrasta löytyi ravintola, josta sai kunnon kanaa ja perunaa-lounaan. Pelkäsin, että joudumme menemään päivän sämpylöiden voimin.
Yllätyin myös siitä, miten paljon lastenjuttuja messuilla oli. Joulupakettiin nappasin mukaan taikahiekkaa sekä muotteja ja Sinellin pisteellä hallissa C saimme askarrella ilmaiseksi oman joulukellon. Olen _todella_ surkea askartelija, joten tällainen valmiiksi organisoitu askartelu oli kivaa yhdessä tekemistä! Me teimme totta kai Frozen-kellon Elsa värissä ja kun olimme jo lähdössä kotiin, lapsi onnistui kellon tiputtamaan ja se meni palasiksi. Yllättävän pienellä harmilla siitä selvittiin, mutta hän totesi päättäväisesti, että meidän on mentävä takaisin ja tehtävä nyt tilalle Anna-kello. Näin teimme. Kohtahan voin mennä jouluaskartelukurssille hänen kanssaan, innostus oli valtava!
Etukäteen olin päättänyt katsastaa Millineerin hatut ja löysinkin sieltä itselleni sopivan. Yhden joululahjankin onnistuin hankkimaan ja lapsi puolestaan halusi ostaa itselleen MamaGon hauvapipon ja barbielle mekon. Hammasta purren yritin vastustaa kaikkia ihania vauvanvaatteita, mutta Sametti Sydämen unelmanpehmeät vaaleanpunaiset vauvanvaatteet olivat liikaa ja tein ensimmäisen hankinnan tulevalle pienelle. Josta ehkä arvaatte kumpaa sukupuolta meille veikkailtiin. ;)
Kaikkea messuilla ei ehdi kiertää millään, jos ei joka päivä kurvaa paikalle. Me saimme hyvän yleiskuvan tarjonnasta, yllätyimme ihanasta ruokapuolesta ja teimme pari heräteostosta. Erittäin onnistunut reissu siis ja suosittelen kyllä lämpimästi paikan päälle menoa muillekin kuin kutojamummoille. ;)
Colour me! Aikuisten hurahdus.
Kun lapsi piirtelee värityskirjaan, väkisinhän siinä ottaa omaankin käteen kynät ja alkaa värittää. Vaan nykyään se ei enää sovi, Frozenin hahmot ovat äidiltä kielletty, joten ajattelin mennä mukaan buumiin ja lähdin ostamaan omaa värityskirjaa.
Valtava määrä niitä aikuisten värityskirjoja olikin niin Akateemisessa kuin Suomalaisessa! Vaan kaikki tökkivät, minä olisin mielelläni värittänyt vaikka niitä prinsessoja (:D), mutta aikuisten kuvat ovat taideteoksia ja hyvin abstrakteja kaikki. Värityskirja Tampereen maisemista oli harkinnan alla, mutta totesin, etten pääse yhtään irti siitä, miltä Tammelan stadion tai Koskenranta näyttää todellisuudessa ja väritän sitten punatiiltä vaan. Joten päädyin lopulta luontoaiheiseen kirjaan. Kaikkien kirjojen hinnat liikkuivat noin 10-15 euron paikkeilla ja tuota kirjaa värittää täyteen varmaankin vuoden. Oikeasti, miten hidasta hommaa noin pikkutarkkojen kuvien väritys onkaan!
Halusin myös ostaa omat kynät ja haaveilin peltirasiasta sekä isosta värivalikoimasta täynnä teräviä kyniä. Vaan kuinkas kävi? ”Maahantuojat eivät pysty vastaamaan aikuisten väritysvimmaan ja suurin osa kynistä on loppu”, minulle vastattiin Suomalaisesta. Mitä, oikeasti? Tämähän buumi on lähtenyt ihan käsistä! Sokokselta löysin kolmella eurolla perusvärien setin, mennään sillä, kunnes kyniä saapuu kauppoihin lisää. Jos vielä innostukseni on valloillaan tuolloin.
Kovin hyvin tämä ”yhdessä värittäminen” ei sujunut, sillä pikkuneiti halusi välttämättä värittää äidinkin kirjan. Pala kerrallaan siis! Mutta kyllä se koukuttavaa oli, teki heti mieli saada koko kuva valmiiksi. Samalla pieni perfektionisti minussa nosti päätään ja hermostui heti ajattelemaan ”miten nämä kuuluu värittää” ”saako tuohon osua” ”pitääkö tausta värittää” ”teenkö tylsiä värivalintoja” ja lista jatkuu. Yritin vaimentaa sisäisen tuskailijani ja keskittyä ihan vain heiluttamaan kynää. Hauskaa. Haluaisin hirveästi piirtää, mutta kun ei osaa niin ei osaa ja tämä kynän heilutus saa kivan onnistumisenkin tunteen aikaan! Mielenrauhaakin ne lupaavat, joten pakkohan tätä on tehdä! :D
