Terveisiä Rukalta! Täällä on hämmentävästi muutaman päivän aikana niin hiihdetty, lautailtu ja lasketeltu kuin pyöräilty ja retkeilty! Todellinen vuodenaikojen murroshetki, lunta on luvattu jo loppuviikosta, mutta vielä on ollut lämmin. Totesimme viikonloppuna parin auki olevan rinteen olevan Rukalla niin jäisessä/loskaisessa kunnossa, että yksi laskupäivä sai riittää. Kuopus pyysi, että pääsisi metsäretkelle eväiden kanssa ja mietimme, mikä olisi paras kohde. Kesällä kävimme Kiutakönkäällä sekä Myllykoskella ja mies pyöräili Valtavaaralle. Sitä suositteli kovasti, mutta matka Valtavaaran huipulle ja takaisin on noin kuusi kilometriä ja epäilin kuinka kuopus jaksaisi tuota matkaa. Päädyimme siis valitsemaan päivän retkikohteeksi Konttaisen ja oli ihan paras valinta!
Konttaisen kuhas – hetkessä huipulle
Konttaisen parkkipaikalle ajaa Rukalta kymmenisen minuuttia ja heti parkkipaikalta lähtee ylämäki. Kyllä, heti aletaan painamaan nousua. Parkkipaikallekin saa hetken ajaa ylämäkeen, eli korkeutta on alusta asti mukana menossa. Ihan huipulle on matkaa noin kilometrin verran ja toinen samanmoinen tulee alas, eli kiertämämme Konttaisen kuhaus on noin kahden kilometrin mittainen reitti. Retkiluokituksessa Konttainen on merkitty vaativaksi, mutta mitään hätää ei ollut nelivuotiaankaan kanssa. Reitti on juurikkoinen ja niljakas, mutta pieni lapsihan pomppi innolla juurien yli. Huipulta on myös pystysuora pudotus alas, eli tarkka saa olla, etteivät lapset mene ihan reunalle. Hetkessä pääset kiipeämään aika korkealle ja maisemat ovat mielettömät. Tosin siitä saimme vain pintaraapaisun, sillä sumu oli mieletön eilen mennessämme, kiipesimme aivan pilven keskellä. Mutta ei haitannut mitään, metsä oli mielettömän taianomainen ja kaunis ja kun pilvi rakoili, tajusimme maisemankin upeuden! Hyvin rauhallisesti kierrettyyn reittiin eväineen meillä meni kaksi tuntia aikaa ja ihanaa oli!
Kuukkeli – pohjoisen metsien kaveri
Täällä etelän ihmiset tunnustaa, että kuukkelijuttu oli meille ihan uutta! Kun eväitä alkoi huipulla kaivaa esiin, pöllähti paikalle neljä lintua. Hyssss sanoin tytöille, nyt ei säikytetä niitä, ovatpa kauniita! Hetken päästä tajusimme, että kyseessä ovat kuukkelit, jotka eivät todellakaan säiky. Kun nelivuotias istui syömään leipää kalliolle, tuli kuukkeli viereen osingoille. En oikeasti tiennyt, että ovat niin kesyjä ja uteliaita kavereita! Kun googletin asiaa, opin, että ovat metsämiehen kavereita ja muinaisten uskomusten mukaan metsämiehen henki siirtyi kuukkeliin kuoleman jälkeen. Ennen kuukkeleita oli etelässäkin, mutta metsien hakkuun myötä nyt pohjoisemmassa. Ihana kaveri ja pieneksi varislinnuksi komea lento!
Kuusamon monet metsäreitit – älä jätä väliin
Konttainen on itse asiassa osa Karhunkierrosta ja niitä kylttejä katsellessa tuli mietittyä, miten huikeaa olisi päästä joskus kiertämään koko kierros! Maisema on upean jylhää, puolukat ja variksenmarjat upposivat suuhumme matkalla ja Suomen luonnon kauneus yllätti jälleen kerran. Älä jätä väliin näitä paikkoja, jos tulet Kuusamoon! Konttaisella ei ole laavua tai tulentekopaikkaa, mikä on ehkä positiivista – mitään roskia emme nähneet kuten kesällä Myllykoskella. Omat eväät oli helppo syödä kalliolla istuskellen. Ruuhkaa ei ollut, muutaman porukan näimme, mutta turvavälitkin oli helppo säilyttää joka hetkellä.
Todella lämmin suositus varsinkin lapsiperheiden kohteeksi, kyllä ne pomppivat vaativankin reitin läpi! Onko Konttainen sinulle tuttu? Ja mitä noille lapsille tapahtuu, kun pääsevät metsään? Se tappeleva tyttöpari muuttuu iloiseksi, pulputtavaksi kaksikoksi, joka jaksaa loputtomiin kävellä ja syödä marjoja matkalla.
On meillä aivan mielettömän upea luonto. Ollaan siitä ylpeitä ja ennen kaikkea, pidetään huolta!
