Ed Hardy-rakkaus keittiörempan keskellä

Kylläpä on kummallinen viikko! Pelästytinkö mä kaikki lukijat hörhöillä matkajutuillani tämän kummallisen viikon keskellä? Apua, mitä teille kävi?? Rempan lisäksi on kaikkea muuta puuhastusta menossa ja tällä hetkellä koirapoika on hoidossa ke-pe, joten mulla on ihan eri tavalla aikaa. Ja samalla kamala ikävä sitä. Mutta mä kirjoittelen läppärillä tällä hetkellä olohuoneen nurkassa ja ympärilläni näyttää tältä:

Keittiö on puolestaan näin kaunis (ja tomuinen):

Joten missäpä koirapoika voisi täällä ollakaan. Olen sitten nauttinut siitä, että on eri juttuihin aikaa ja jumppasin tänään taas kaksi jumppaa putkeen, bodycombatin ja bodypumpin. Olipa ihanaa ja hyviä miksauksia combatista, vanhin biisi oli ohjelmasta nro 39!! On muuten ihan eri tuntuista kummin päin nuo tunnit vetää, kun reilu viikko sitten vedin pump-combat-yhdistelmän. Tasan 1000 kaloria paukahti sinne ja kroppa kiittää. Kuittasin 60. käyntini salille tänä vuonna, mikä on ihan jees tahti, kun viikko meni sairastaessa, viikko reissussa jne.

Mutta otsikon aiheeseen. Tilasin parisen viikkoa sitten aika teinit tennarit, mutta olivat Sisukas.netissä puoleen hintaan ja niin mun väriset, että uskaltauduin tilaamaan. Nyt ne tulivat ja olkoot teinit, mutta ovat ihanat! Ja aivan nappikokokin!

Niissä on toisella puolella pääkallo ja toisella tuo nainen. Saahan näitä käyttää kolmekymppisetkin? Saahan? Vai ovatko nämä vaan 15-vuotiaille? Tykkään myös hirmuisesti tuosta nauhattomuudesta. Jos voisin, niin mä kävelisin koko kesän nuo jalassa. Se oli rakkautta ensi polkaisulla vai mitä verbiä käyttäisi kenkien sovittamisesta? Jopa tuo loota oli aivan fantastinen! Voitteko kertoa, miksi blogger kääntää väkisin tuon kuvan väärinpäin?!?!

Tiistain ja keskiviikon asuja on muokannut kevään tulo. Tosin aamulla kun lähdin oli vielä pakkasta (!) ja palelin, mutta iltapäivällä jo hikoilin kiitos lämpöisen neuleeni.

Suomi-neito: Nansoa ja Kalevala-koruja. :)

Tänään Benettonin pinkit pökät ja Inwearin ihana neuletakki. Nuo kuviot on ehkä jotain kukkia, mutta mulle niistä tulee lehmä mieleen. Hih!

Olen seurannut muista blogeista mielenkiintoista keskustelua. Ensi viikolla avataan uusi blogiportaali, Bella-blogit, johon siirtyy kivoja blogeja,  joistaosaa olen seurannutkin. Heidän paljastuksensa siirtymisestä on aiheuttanut blogeissa soraääniä siitä, kuinka mainokset ovat ikäviä, kuinka blogien sisältö muuttuu, kuinka blogin kirjottaja on kylmä ja laskelmoiva, kun lähtee tuollaiseen. Minä taidan olla jotenkin sokea, mutta en yleensä häiriinny mainoksista, jos blogin kirjoittaja ei tekstissään jatkuvasti mainosta jotain. Minusta on upeaa, että nämä naiset saavat tuollaisen mahdollisuuden ja pääsevät blogiharrastuksessaan eteenpäin. Jännä, miten näitä soraääniä aina piisaa, kenenkään ei ole kuitenkaan pakko blogeja lukea. Toisaalta ne ovat vähemmistössä, suurin osa kuitenkin tuntuu olevan innostunut naisten eteenpäin pääsystä blogi-urallaan.

Kävin tykkäämässä Bella-blogien facebook-sivusta, sieltä voi käydä urkkimassa mitä blogeja portaaliin on siirtymässä.

Viikko on jo yli puolessa, toivottavasti kaikki ovat päässeet nauttimaan keväästä!

Kevät toi kevät toi maalarin!

Näinhän se on, että kevät on värejä täynnä ja tämä kevät tuntuu olevan erityisen värikylläistä aikaa! Kaupungilla on ihana kävellä, kun saa nauttia värikkäistä ikkunoista ja pinkeistä, turkooseista ja oransseista vaatteista. Monista kuoseista tulee itselleni mieleen, että maalari olisi heittänyt maalia kankaalle ja näin kuvaillut omaa onnellista oloaan. Siitä siis otsikko.

Itse olen viime päivinä vähän kriiseillyt tämän blogin takia. Luin minessan blogista pohdintaa siitä, kuinka muotiblogien kirjoittajat saattavat saada ilkeitä kommentteja blogiinsa tai kuinka heitä pidetään pinnallisena. Näinhän se on varmastikin on; uskon, että moni ihminen, joka minua ei tunne, pitää minua näiden juttujen perusteella pinnalliselta. Olen miettinyt tämän blogin järkevyyttä, nolousastetta ja sitä, mitä haluan itsestäni viestittää. Kaikkein eniten tykkäisin ehkä pitää treeniblogia, mutta en usko, että minulla olisi niihin uutta annettavaa. Koiramme ensimmäisestä vuodesta olisi varmasti saanut myös hulvattoman blogin, sisustajaksi tai ruuan laittajaksi minusta ei ole. Miksi sitten perustin tällaisen aivottoman hömppäblogin? Ajattelin, että tarvitsen jotain iloista hömppää elämääni ja toisaalta haluan tartuttaa kanssaihmisiin sitä iloisuutta ja energisyyttä minkä väreistä saan. Kuulostaako tämä vähän hippimäiseltä? Ehkä se vähän onkin. Olen aika tuskaisen perfektionisti suorittaja elämässäni ja stressaan elämää aivan liian paljon. Ajattelin tehdä blogista hengähdyspaikan, oman pienen vaaleanpunaisen maailman, jossa saan unohtaa maailman pahoinvoinnin, oman suorittamisen ja arkielämän vaatimukset hetkeksi. Tämäkin vaatii minulta jo paljon, sillä olen perfektionisti myös blogissani: kirjoitusvirheet eivät ole sallittuja, mutta koska tämä on se vaaleanpunainen epätäydellinen hömppämaailmani, josko virheetkin sallittaisiin täällä?  :)

Tällaista siis pohdin ja kriiseilen, mutta yritän samalla hyväksyä sen, etten voi miellyttää kaikkia ja maailma ei siihen kaadu, jos joku pitää minua pinnallisena blondina. Takaisin hömppään siis!

Viikonlopusta ei ole juuri asukuvia näyttää, vietin sen pitkälti toppahousuissa ja –takissa lenkkeillen ja möllötellen. Maanantain neule on jo aiemmin blogissa esitelty, joten ensimmäinen asukuva tallentui kameraan vasta eilen.

Päälläni on Nanson kevätmalliston pusero, alla Nanson hihaton toppi ja farkut ovat Vero Modan. Itse tykkään tuosta paidasta ja kuosista aivan kamalasti! Se näyttää mielestäni päällä paremmalta kuin nettikuvissa:

Ja jos on ”mahakompleksi-päivä”, niin tuossa puserossa riittää väljyyttä! Tykkään myös selkäpuolella olevasta isosta ”aukosta”, joka täytyy tosin peittää tuolla alla olevalla paidalla, jotta pusero olisi toimistokelpoinen. Se on myös niin väljä, ettei tarvitse paljon kumartua ja kaikki paidan alta näkyy -> vaatii siis alle jotain, ainakin työolosuhteissa. Kesän korvalla vapaa-ajalla saatan kokeilla jotain muuta. Nanson myyjä muuten oli tässä puserossa, ilman että alla oli mitään, muttei kumarrellut ainakaan minun edessäni. ;)

Tänään olin taas niin ajan hermolla! Keväiset vaaleat vaatteet ja pakkasmittari huutaa aamulla ” siellä on -15 astetta pakkasta”. Ajattelin hetkellisesti pitäisikö laittaa joku paksu neule, mutta hylkäsin ajatuksen saman tien: tästä piti tulla pinkki päivä ja niin tuleekin. Lähdin siis liikenteeseen Desigualin hameessa ja Vilan pinkissä topissa. Sen verran annoin pakkaselle periksi, että asusteet olivat tummempia kuin olin ajatellut: mustat sukkikset, musta bolero Pieces ja saappaat second hand. Korvissa Kalevala-korun Kukkaketo-korvikset, jotka esittelin viime viikolla ja ranteessa Aarikan palloja. Ja päivän myötä kun aurinko alkoi paistamaan, tämä asuhan oli ihan ok. Nuo Desigualin hameet ovat niin ihania, kun ovat trikoota; ei purista ei kiristä ja hymy pysyy kasvoilla koko päivän! Tämä hame näyttää minusta juuri siltä, että maalari on ruiskinut siihen onneaan. :)

Haastavaa oli tosin tuo valkoinen väri, söin käsi tutisten punajuurikeittoa ja join teetä ja kampesin itseni kuraisen auton kyytiin. Kauankohan se pysyy puhtaana?

Illalla oli vuorossa lempparini bodyattack. Vedin sen aivan sata lasissa ja nautin joka sekunnista, nautin kun reisiin sattui ja hiki tippui silmiin. Kiitos sille, joka kyseisen lajin on kehittänyt! Höyrähdin kokeilemaan housu & hame-yhdistelmää, en tiedä miksi. Startfitnessissä tämä setti ei ollut kallis ja päätin kokeilla. Se näytti tältä:

Paita on Niken vanha ja toi housu/hame-setti oli myös Niken. On muuten luonnossa vähän räikeempi pinkki kuin kuvassa. Mikä oli fiilis tästä setistä? Näyttihän se ihan pirtsakalta ja noi housut oli aivan ihanaa matskua, kevyet kuin mitkä ja tuntui kuin ei olisi ollut housuja ollenkaan. Mutta toi hame tuppas rullautumaan tollaisella hyppytunnilla ja sain pari kertaa nykiä sitä alas. Toisaalta attackissa on tennisteemaa, mihin toi hame mielestäni sopi. Kokeilen vielä jollain rauhallisemmalla tunnilla.

Startfitness toi myös Adidaksen treenitopin, jota en ole testannut, mutta joka vaikutti tosi hyvältä:

Eipä uskoisi että sekä hame että toppi ovat pinkkejä, hame näyttää tässä ihan oranssilta.
Nyt lopetan tämän maraton-postauksen! Loppuviikkoa kohti!

-Amanda

P.S. Otan mielelläni kommentteja vastaan blogista ja esim. siitä, teenkö liian kilometri-postauksia, jaksaako näitä lukea?

Värejä, värejä, värejä ja pientä epävarmuutta…

Niin kuin otsikkokin jo kertoo, viime päivät ovat olleet täynnä värejä. Hiusvärejä, luomivärejä, värejä vaatteissa… Värejä niin että itseänikin on alkanut hirvittää! Mistä aloittaisin? Joka muotilehtihän kehottaa tänä keväänä sotkemaan printtejä ja kuoseja keskenään. Näyttää hurjalta, mutta päätin eilen kokeilla ja näin sotkin:


Raitaa ja kukkaa, sekaisin vain! Kuvassa ovat Objectin farkut, Vilan raitapaita, Your Facen liivi ja Piecesin huivi. Ja mitä ihmettä, lattialla on rullalla aamutakki! Mitä ne kaikki nyt haluaa tunkea kuviin, pysyisivät kaapissa. Suokaa anteeksi, mulla oli kiire kampaajalle…

Kipitin kampaajalle seuraavanlaisessa sekamelskassa:


Tässä alkaa munkin mielestä olla vähän liikaa. Takki siis Desigualin ja laukku Guess. Mutta ei voi mitään, mä en edes omista yhtään mustaa/harmaata tms. väristä laukkua. Ruskea sentäs löytyisi! Mutta tällaisena värikimara lähdin siis matkaan (aika huvittavaa sanoa, että on kiire ja sitten on kuitenkin aikaa räpsiä kuvia itsestään!).

Mutta eihän tämä värisekoilu tähän lopu. Kampaajalla väriä saivat vielä hiuksetkin. Samalla värillä tosin kuin aiemminkin, mutta ehkä sekin on vähän erikoinen. Toinen puoli päästä on värjätty violetilla ja oranssilla, toinen on blondi. Mä niin rakastan tota yhdistelmää, mutta se aiheuttaa myös seuraavanlaista päänvaivaa:

a) noin luonnottomat värit haalistuu ihan hirveän nopeasti

b) onko ne sopivia värejä kolmekymppiselle

c) ottaako mua töissä kukaan vakavasti vai meenkö mä jo huvittavan puolelle?

Tukka näyttää siis tältä:


Todella kauniita kuvia, mutta ehkä niistä jotain ideaa saa. Mä olen nyt vuoden verran mennyt tolla tukalla, tosin sitä kasvattaen, mutta samoilla väreillä. Joko mä luovun siitä? Kampaaja oli niin pitkään poissa, että noi värit haalistuivat ihan hirveästi ja ajattelin jo luopua niistä, mutten pystynyt. Huoh. Seuraava kampaaja on huhtikuun puolivälissä, katsotaan mihin päädyn.

Kampaajan jälkeen muuten kävin Sokoksella synttärilahjaostoksilla ja bongasin poistomyynnistä korvikset. Samaa sarjaa olisi löytynyt sekä korvikset, kaulakoru että rannekoru, mutta budjetti ei voinut venyä sellaiseen. Kyseessä olivat Morellaton korvikset ja hei, niissä on samat värit kuin mun tukassa. :D

Ylempi kuva on mun ottama, alempi nettikuva. Kukaan ei varmastikaan tätä arvannut. ;) Korujen nettihinta on 116 euroa, Sokos pyysi 98 euroa ja eilen poistomyynnissä 48 euroa. Hyvä diili!

Sellainen kampaaja reissu ikäkriiseineen siis. Tänään oltiinkin sitten kevätmeiningeissä. Tai mä ainakin yritin olla! Kevät ei ole oikein mun juttu, mutta yritin ottaa siitä kaiken irti. Ja näin kävi:


Otin keväisissä vaatteissa keväisen poseerauksen (näytän siltä kuin jalka olisi sijoiltaan) ja laitoin keväisiä koruja:

ja näytin siis tältä:

Trikoopaita Osis, mekko Vila, sukkikset on valkoinen versio niistä Norlynin bambusukkiksista, ihanat nämäkin!! ja kengät ostettu käytettynä. Korvikset Kalevala-korun ja rannekoru Aarikan.

Mikä oli tämän asukokonaisuuden lopputulos? Mulla oli pirteä, mutta epävarma olo. Epävarma siksi, että mietin koko ajan, onko toi mekko liian lyhyt töihin. Toisaalta ihmiset pitää leggingssejä ja tunikoita, joten miksi ei voisi pitää lyhyttä mekkoa & paksuja sukkiksia? Mekko sai tosin paljon huomiota ja kehuja, kukapa nyt toisaalta sanoisi, että onpa lyhyt mekko. Sokerina pohjalla sitten: tänään oli karmea tuuli. Toi Desigualin takki lepattaa tuulessa, koska siinä ei ole alas asti nappeja. No sitten tietysti lepattaa alla oleva mekkokin. Kuinkakohan monelle olen vilautellut bambusukkis-peppua pihalla kulkiessani? Ja sitten kengät. Korkeat korot eivät ole kätevät, kun on jäätä ja loskaa ja ties mitä. Olen siis kävellyt tämän päivän kuin ankka peppuani vilautellen. Milloin sitä oppii pukeutumaan kelin mukaan? Ei ikinä. Suomessa se vaatisikin nastapohjallisia kumppareita ja muuta vastaavaa. 

Tästä tuli nyt aika kilometriteksti, kun aloin pohtimaan sekä mekon pituutta että tukan väriä. Uusimmasta bodycombatista en edes uskalla aloittaa, mutta sen kävin testaamassa tänään ja hyvä oli!

Lopetetaan siis näihin, ihan pirteisiin, mutta epävarmoihin fiiliksiin!

P.S. Viime viikolla hommaamani Benettonin neuletakki oli uusimmassa Me Naisissa. Hassua sinänsä, että munkin kappale oli mallinuken päältä viety, onkohan niitä vielä jossain jäljellä…?

Ihanaista viikonloppua!

-Amanda