Instagram-tiliäni seuraavat varmasti huomasivatkin, että olin perjantaina Kaija Koon keikalla. Isäni osti nuo liput äidilleni lahjaksi ja minua ajateltiin seuralaiseksi. Totta kai lähdin, sillä Kaijaa tuli kuunneltua 1990-luvulla ja kun Toni Wirtanen oli myöhemmin tehnyt Kaijan kanssa yhteistyötä, mietin että tykkään mistä vaan kun se on Tonin tekemää. Heh, tykkäsin kyllä oikeastikin kappaleesta Vapaa ja sen tahdissa on muuttolaatikot tehokkaasti pakattu!
Janetin blogiarvonnasta voitetut luomivärit, tykkään todella paljon!
Äidin ja tyttären blingblingiä.
Kävimme äidin kanssa syömässä Brondassa, menimme keikalle ja istuimme iltaa vielä keikan jälkeen. En lähtenyt kovin suurin odotuksin keikalle, ajattelin että se menee vähän ”humppaosastolle”. Mutta vielä mitä, sehän oli ihan huippusetti! Meidän paikkamme olivat kivasti lavan vieressä katsomossa, joten lavalle näki hyvin ja heti ensimmäisen kappaleen aikana oli pakko nousta seisomaan, sillä kaikki muutkin edessä olevat nousivat. Kaija veti aikamoisen hittiparaatin, toi lavalle Erinin, Antti Tuiskun, Jenni Vartiaisen ja Anna Puun sekä kuoron. Kaija oli rempseä oma itsensä ja hän otti yleisönsä hyvin luontevasti ja rennolla otteella. Keikasta tuli tosi hyvä mieli ja siellä sai jammailla sekä laulaa mukana. Itku tuli niin artistille kuin allekirjoittaneelle, kun Kaija omisti pojalleen encore-kappaleen ”Sydän vähän kallellaan”. Voiko näitä sanoja kuunnella äiti itkemättä?
Sinä ainoa tekoni, jota mä en koskaan kadu
Mutta mietin, miten kohtelet elämää
Mihin se sua johtaa, mitä vielä ottaa
Enkä edes tunne niin, sua nenän päästä varpaisiin
Mutta mietin, miten kohtelet elämää
Mihin se sua johtaa, mitä vielä ottaa
Enkä edes tunne niin, sua nenän päästä varpaisiin
Ja seuralaisenahan minulla oli oman elämäni sielun sisko ja supernainen, äiti. Hän on uskomattoman aikaansaava ja menestynyt nainen, jota kunnioitan ja arvostan. Samalla hän on myös äärettömän läheinen, äiti on ollut niin babyshowereissa kuin polttareissani mukana. Jälkimmäistä ihmetteli moni, kun taas minulle se oli itsestäänselvyys, että äiti on polttareissani mukana. Olemme myös sielunsiskoja samanlaisuudessamme, joten olemme usein törmäyskurssilla ja otamme yhteen, mutta Kaijan sanoin ”Mitä siitä”? Mietiskelin keikalla heiluessani, että huoliikohan oma tyttäreni minut joskus keikkaseuraksi? Se jää nähtäväksi, mutta olen superonnellinen äidistäni, tyttärestäni ja muista ympärilläni olevista supernaisista!
Kuvat ovat sitä laatua mihin kännykkä pystyi, mutta kyllä sieltä Antin erottaa!
Kuinka moni oli mukana? Tai menee ensi vuonna samaan paikkaan samaan aikaan kuuntelemaan Kaijaa?