Miksi marraskuu masentaa?

Ensimmäinen arkiviikko marraskuuta takana ja aika harmaissa sekä sateisissa, mutta samalla älyttömän lämpöisissä säissä on menty. Edessä on pyhäinpäivä ja ehkäpä meidänkin perheellä iltareissu hautausmaalle. Ne näyttävät niin upealta marraskuun pimeydessä valaistuna ja harras tunnelma on käsin kosketeltavissa. Naamiaisikin saattaa varmaankin olla vielä tiedossa, ainakin päiväkotiin meillä pomppi eilen ihanan onnellinen Ruu. Uutta vastaava asu hänelle löytyi vitosella Tori.fista. Vitsi olin iloinen, kun sain sopivan puvun tuolla hinnalla ja katselin hirmuisen onnellisena pomppivaa lasta eilisillan!

Miltä marraskuu tuntuu? Masentaako marraskuu?

Meitä näyttää olevan kahta sorttia somen perusteella – niitä, jotka tykkäävät marraskuusta ja niitä, jotka inhoavat sitä syvästi. Onkohan heitä, ketkä suhtautuvat asiaan ilman tunteita?

Vaikka nautin kesästä, auringosta ja valosta, olen heitä, joiden on kesäisin todella vaikeaa nukkua. Lisäksi tulee aina hätä olla ”koko ajan ulkona kun nyt paistaa”. Sinne kannetaan ruoat, läppärit, kirjat ja pyykit. Mikä sekin on ihanaa, mutta voi miten nautin välillä myös tästä, että voi kääriytyä kotiin, polttaa kynttilöitä ja ulkona leikitään puolestaan taskulamppuleikkejä! Perheenä mennään uimahalliin järven sijaan, vaikka haaveilen kyllä reissusta lasten kanssa Kaukajärven saunalle ja järveen dippaamaan. Kävimme viime lokakuussa ja he olivat ihmeen reippaina matkassa!

Juoksukelitkin ovat olleet mitä mahtavimmat hapekkaassa sadekelissä, kun vielä ei ole liukasta. Heijastinliivinkin löysin. Mutta kyllä olen alkanut syödä itsekin sellaista vitamiiniarsenaalia, ettei paremmasta väliä ja kiskon marjoja smoothiessa. Kyllä tämä pimeys voimia verottaakin!

Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että se, tykkääkö vuoden pimeimmästä ajasta liittyy syntymäaikaan. Kaikki Instagrammissa pimeästä tykkäävät ihmiset ovat syntyneet näihin aikoihin. Mukaan lukien minäkin. Allekirjoitettako tätä väitettä? Onko ruudun takana kevään tai kesän lapsia, jotka rakastavat pimeää?

Pyhäinpäivänä joulu esiin

Viime syksynä hommasin tekokuusen. Vannoin, etten ikinä tule tekemään mitään sellaista, koska meillä on ollut aina aito kuusi. Mutta se kuusi on ollut tasan jouluna mummilassa ja omassa kodissa ei ole ollut 20 vuoteen kuusta. Ja täällähän kuitenkin olemme suurimman osan pimeästä ajasta. Päädyimme siis tekokuusen ostoon vuosi sitten ja laitoimme sen esille marraskuun alkupuolella. Se toi aivan ihanasti tunnelmaa pimeimpään aikaan, nautin siitä ja koristeiden katselusta valtavasti!

Eli viikonlopun agendassa meillä onkin kuusen koristelu! Tilasin viime viikonloppuna pari uutta koristetta Disney-kaupasta, kun sain ystävältä mahtavan alekoodin, mutta ne ovat vielä matkalla.

Ulos laitetaan lisää valoja ja nostetaan tähti ikkunaan. Minä ainakin itse nautin juoksulenkillä, kun katson pihoja, joissa tuikkii kynttilä, ulkotuli tai on erilaisia valoja ikkunoissa. Se piristää katsojaa, kun pimeässä kulkee. En siis koe, että on liian aikaista, tämähän se parasta on, fiilistely!

Ja hei, joulukalenterit on päätetty ja hommattu tänä vuonna, meillä siis muutama muukin tämän lisäksi. Haluaisitteko kuulla niistä enemmän? Ja hei! Olen alkanut puuhata teille jo useamman vuoden perinteenä ollutta joulukalenteria, eli luukku aukeaa jokaisena adventtina. Pysyttehän mukana!


neuletakki & takki ONLY/ hame VILA/ tennarit CONVERSE/ korvikset UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P

Kuvat on otettu syyskuussa, kun vielä oli valoa ja väriä. Se on tässä ajassa hankalaa, tuntuu, että kaikki kuvat ovat väkisin harmaita, vaikka niitä ottaisi keskellä päivää.

Mukavaa alkavaa viikonloppua jokaiselle, olisi kivaa kuulla, jos teillä on perinteitä miten viettää pyhäinpäivää?