Aika ajoin kirjoitan aiheesta nimeltään anemia. Nyt olen taas yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni sen hoitamisen suhteen ja jos mainitsen sanallakaan anemiaa Instassa, saan ihan hirveästi yksityisviestejä. Mistä se johtuu? Mitä rautaa syön? Olenko kokeillut tätä? Onko kilpirauhasarvoni katsottu? Miten jaksan urheilla? Eikö rautainfuusion saa, sen kuin kävelee yksityiselle ja maksaa? Muun muassa näitä kysymyksiä satelee tasaisesti yksityisviestein ja siksi päätin taas kirjoittaa laajemmin aiheesta, joka niin monia koskettaa. Koska siitähän viestien määrä pitkälti kertoo, että aihe kiinnostaa monia ja koskettaa monia. En tiedä lukuja moniko nainen kärsii rautavajeesta, osalla on anemia, osalla taas raudanpuutos ilman anemiaa (eli matala ferritiiniarvo), mutta paljon meitä varmaan on. Oma anemiani analysoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1997 (hb oli tuolloin 90, ferreistä ei puhuttu silloin), eli kirjoitan tasan omien kokemusten pohjalta, mikään lääkäri en tietenkään ole.

Mistä anemia ja raudanpuute johtuu omalla kohdallani?

Osahan tästä on arvailua, sillä mitään kiveen hakattua totuutta ei ole lääkäri kertonut, mutta aika selvältä kaava osaltani vaikuttaa. Kun anemia analysoitiin 14-vuotiaana ensi kertaa, oli syynä raju verenvuoto. En selvinnyt yläasteella yhdestä 45 minuutin oppitunnista ilman vessareissua, eli määrä oli kuukausittain varmasti aika iso.

15-vuotiaana lopetin punaisen lihan syönnin, eli ruokavaliosta tippui rautaa paljon pois. Olisi varmaan pitänyt jo tuolloin ottaa rautalisä heti käyttöön. Söin kyllä rautaa anemiaan ja maha kesti sitä ihan hyvin tuolloin teini-iässä, mutta söin sen 3kk:n kuurin ja siinä se.

Homma pysyi suhteellisen hyvin kurissa mm. syödessäni ehkäisypillereitä, mutta tietenkin raskaudet ja imetykset heittivät homman toiseen suuntaan. Raskauksissa rautatasoni pysyivät ihan ok tasoilla, keskimäärin hemoglobiini oli 117. Sen laskiessa arvoon 110 otin rautalisän käyttöön. Raskaana ollessa. Kun vauva oli maailmassa, molemmilla kerroilla, ei kukaan enää testannut äidin veriarvoja, eikä kukaan neuvonut, että imettäessä ja raskauden jälkeenkin kannataisi varmasti jatkaa rautakuuria. Kuopuksen vauvavuonna olin päivät kahden pienen kotiäitinä, eli aktiivisuus oli huipussaan, urheilin, aloitin juoksuharrastuksen ja imetin. Ja en syö sitä punaista lihaa. Siinä on sellainen kombo, että kuopuksen ollessa 1,5-vuotias juoksu alkoi tökkiä. Ahdisti, en saanut unta. Miehen mielestä olin urheillut liikaa ja en palaudu. En itsekään saanut kiinni, mistä olo johtuu.

Kestävyysurheilu syö rautavarastoja, eli rakastamani juokseminen pahentaa osaltaan anemiaa ja naispuolisilla juoksuharrastajilla sitä tavataan paljon. Siinä siis minun komboni, ruokavalio, raskaudet ja imetykset, juoksuharrastus sekä endometrioosi ja runsas verenvuoto sen myötä. Ja koska tätä usein kysytään, kyllä minulla on testattu mm. kilpirauhasarvot sekä keliakia, jotka aiheuttavat usein sitä, ettei rauta imeydy ja anemia ei parane.

Millaiset ovat oireet raudanpuutoksessa?

Kuten aiemmin mainitsin, pohjakosketus olossa alkoi tulla keväällä 2018 kuopuksen ollessa parivuotias. Veriarvoni testattiin ihan muun sairauden ohella ja tulos oli hb 90 ja ferrit 3. Olin todella, todella aneeminen. Viime viikon arvoni oli hb 115 ja ferritiini alle 12 (eivät mittaa Mehiläisessä tarkemmin), eli anemian puolella ollaan ja rautavarastot tyhjinä, muttei niin pahasti kuin pari vuotta sitten.

Oireita on aikamoinen kirjo ja on mahdoton osasta sanoa, ovatko juuri raudanpuutteen aiheuttamia, mutta tässä omaa listaani:

• Kun hb oli 90 minulla alkoi ns. pinna katkeilla ja aloin kärsiä pahasta unettomuudesta ja levottomuudesta yrittäessäni nukkua. Luulin olevani ylikierroksilla ja yliväsynyt, kun uni ei vaan tullut.
• Nyt kun anemia ei ole niin paha, uni yleensä tulee, mutta nukun koiranunta ja sydän hakkaa öisin.
• Pyörryttää aina kun nousen sohvalta ja tartun jostain kiinni (en tiedä onko syynä kovin alhainen verenpaine, anemia vai ne yhdessä).
• Hiukseni katkevat ja irtoavat rajusti.
• Jos urheilen kovaa, en saa sykettä enää nousemaan niin ylös kuin se nousee paremmilla rauta-arvoilla. Se aiheuttaa sen, että vaikka kroppa jaksaisi ja jalkoja ei väsytä, en saa happea ja tuntuu kuin tukehtuisin.
• Tukehtuminen ja paniikkitunteet tulevat myös välillä arkisissa tilanteissa. Rinnan päällä on paino, luulin kärsiväni aiemmin paniikkihäiriöstä, nyt tiedän, että se on raudanpuute joka siellä huutelee.
• Eräänlainen aivosumu ja keskittymisen puute. Voin olla paikalla ja periaatteessa jutella, mutta aivoni eivät monesti ota vastaan varsinkaan iltaisin, mitä toinen juttelee.
• Unohtelu. En unohda ikinä mitään päivämääriä, työjuttuja tms., mutta jos teen illalla paljon kropan ollessa väsynyt, en välttämättä muista aamulla tehneeni. Väsyneenä en todellakaan ota mitään enää vastaan, vaikka olisin kirjoittanut ihan järkeviä juttuja illalla.
• Alakuloisuus sekä itkuisuus. Olen kyllä herkkä, mutta aneemisena en saa yhtään itkua hallintaan. Tämä on muuten asia, joka olisi pitänyt huomata teininä, kaikki laitetaan aina vain sen murrosiän piikkiin! Olin hirveän alakuloinen ja onneton yläasteella, no tietenkin, kun olin 14v. Ei, olin pahasti aneeminen. Minusta tämä pitäisi ottaa huomioon kasvavilla teineillä!

Väsyttääkö anemia ja raudanpuute aina?

Ei. Sen sijaan EN koe olevani valtavan väsynyt ja uupunut, mikä yleensä anemiaan liitetään. Päinvastoin, kroppani käy vähän kierroksilla, uni jää huonoksi ja sydän paukuttaa vähän liikaa. Tosin aivoni ovat välillä todella väsyneet enkä oikein jaksa keskittyä, mutta onko se rautojen vika vai joku muu, vaikeaa sanoa.

Tunnen myös, että alhaiset rautavarastot eli ferritiinit eivät vaivaa niin paljoa kuin huono hemoglobiini. Jaksan kyllä hyvin urheilla tyhjillä varastoilla, mutta en jos hb putoaa. Toiset sanovat tuntevansa heti huonot ferritiinitkin. Oireet ovat hyvin moninaisia ja ihmiset erilaisia ja sanon, että osaltani taisteltuani kaksi vuosikymmentä anemian kanssa, olen myös jollain tapaa tottunut oloon, jonka se aiheuttaa – se on normitilani! Raudanpuutos voi oireilla niin monella ei tavalla.

Miten hoitaa anemiaa ja raudanpuutosta?

Tietenkin syömällä rautaa vai mitä? Olen pyrkinyt ottamaan ruokavaliossa huomioon rautaa sisältäviä aineita parsakaalista katkarapuihin ja punajuuresta papuihin. Miettinyt, etten söisi maitotuotteita niiden kanssa (tällöin esim. täytyy poistaa salaateista rakastamani juusto, se on usein heikko kohtani!) . Maitotuotteiden lisäksi mm. tee, kofeiini (eli Pepsi Max), sinkin syönti ja monet muut estävät raudan imeytymistä. Ruokailu on välillä ihme puljaamista. Nythän markkinoilla on tuote SiderAL, jonka kanssa ruoilla ei pitäisi olla merkitystä, on vielä minulta testaamatta.

Rautalisistä olen syönyt muun muassa Ferronolia, Maltoferia, Obsidania sekä suun kautta suihkutettavaa Nordic Healhtia. Olen yrittänyt lääkärin määräyksestä verenvuotoa vähentäviä lääkkeitä. Kun aloin hoitaa anemiaa vuonna 2018 oli hyvin pian selvä, että perinteiset rautatabletit ns. lentävät läpi. Yritin laimeammalla mehulla eli Ferronolilla ja otin satsin tyhjään mahaan aamuisin ja toisen iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Tällä sain arvoni nousemaan kolmessa kuukaudessa arvoista hb 90 ja ferrit 3 arvoihin hb 127 ja ferrit 39. En olisi ikinä uskonut, että kolmessa kuukaudessa voin päästä noin paljon ylös ns. laimealla mehulla!

Kun olin vuoden päivät tankannut rautaa (sanotaan muuten, että paras tulos tulee kun ottaa joka toinen päivä!), maha sanoutui irti. Aamulla otettu rauta paisutti mahan kipeäksi palloksi, johon sattui iltaan asti. Ruoka ei maistunut, kun maha oli niin kipeä ja oli vaikeaa olla. Aloin taas kokeilla eri valmisteita läpi, mutta ei. Maha ei halua enää. Tiedättekö miten kävi kun olin ilman? Ei kauaa mennyt kun putosin anemian puolelle takaisin.

mekko LINDEX/ kengät DR.MARTEN (second hand)/ takki PBO/ korvikset UHANA DESIGN (saatu)

Auttaako rautainfuusio anemiassa?

Kiistelty kapula nimeltään rautainfuusio! Minulta on kysytty viimeksi tällä viikolla, eikö sen vain saa kun pyytää? Ei, ei saa. Kun anemia oli pahimmillaan ja olin vähän hädissäni, kuinka jaksan kahden pienen kotiäitinä painaa täysillä, kysyin Terveystalosta infuusiosta. Arvoni olivat ne hb 90 ja ferrit 3. Sisätautilääkäri naurahti ja katsoi minua ”syö nainen rautaa, infuusioita annetaan syöpä- ja munuaispotilaille!”. Voi että hävetti kun olin kysynyt. Luikin häntä koipien välissä kotiin syömään sitä rautaa.

Miksei niitä sitten vain saa? Tämä ei ole fakta, mutta mitä olen ymmärtänyt lääkäreiden puheista, on suuri syy niiden aiheuttamat sivuoireet. Infuusio ei ole ihan vaaraton toimenpide ja olen kuullut hurjistakin sivuoireista. Kova kuume on noussut, jalat ovat sähköttäneet omiaan. Rautainfuusiossa siis tiputetaan rautaa suoraan suoneen ja allergiset reaktiot voivat olla rajujakin.

Lisäksi infuusio ei ole mikään oikotie onneen. Että kun se saa, se oli siinä. Yhtä lailla ne varastot alkavat huveta, eli rautaa pitäisi syödä ainakin ajoittain jatkossakin. Ja, rautainfuusio on kallis, noin 600-700 euroa ja se ei esimerkiksi mene omaan sairaskuluvakuutukseeni, koska on lisäravinne.

Itse toivoisin saavani infuusion, sillä olen niin nollissa esimerkiksi varastojen suhteen, että toivoisin sen olevan potku parempaan oloon, jota voisin sitten ylläpitää esimerkiksi pari kertaa viikossa otettavalla rautavalmisteella. Sen vuoksi lähdin nyt taas kokeilemaan kuinka naisen käy. Labrat otettiin viime viikolla, tänään on lääkärin vuoro. Pelkään tosissani mennä sinne. Pelkään, että minulle taas nauretaan selittäessäni, että ahdistaa ja tukka irtoaa. Pelkään, että saankin lähetteen rautainfuusioon ja se ei menekään hyvin. Jännittää ja pelottaa koko homma, mutta haluan yrittää tehdä sille taas jotain, sillä kyllähän tämä olo hallitsee elämää vähän koko ajan.

Toivottavasti tästä avauksesta oli apua jollekin! Näitä todella paljon kysellään ja näistä näkee vaikka minkälaisia kirjoituksia. Nyt minä lähden kohti pelottavaa päivää! Kärsitkö itse anemiasta?