Koiramäen ihastuttava joulumaa (sisältää arvonnan!)

*Kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Äiti, oli tosi kivaa täällä Koiramäessä”, lausahti 3-vuotiaani, kun kävelimme lauantai-illan pimeydessä kohti autoa. Ehkä paras palaute on kuulla ja nähdä lasten nauttivan. Ja äidillä ja isilläkin oli todella kivaa! Ja muuten, söimme joulunalusajan parhaat (olen maistanut jo neljässä eri paikassa, heh) riisipuurot luumusopalla Guggelböön kahvilassa. Ihan älyttömän hyvää oli!

Jaksan aina hämmästellä, kuinka täysillä Särkänniemessä on panostettu kunkin kauden koristeluihin ja yksityiskohtiin. Kesällä viimeksi nähty Koiramäki on muuttunut täydelliseksi joulumaaksi, jonka talojen ikkunoissa näkyy koristeita, sisällä on kuusia joulukoristeineen, joka puolella on valoja luomassa tunnelmaa ja kahvila on täynnä erilaisia jouluisia leivoksia ja puuroa.

Koiramäen joulu oli ensimmäistä päivää lauantaina auki ja sinne pääsee vielä joulun jälkeenkin, eli joulua ja tunnelmaa voi fiilistellä vielä monena viikonloppuna. Vähän nauratti, kun portit aukesivat sillä hetkellä kun olimme päässeet paikalle – miten niin innokasta porukkaa? Olimme ostaneet synttärilahjaksi tyttöjen kaverille lipun, mielestäni ihan parhaita tällaiset elämyslahjat ja tytöt tuntuivat olevan innoissaan siitä, että kaveri oli mukana.

Koiramäessä odottaa jouluinen talli eläimineen ja pihalla voi katsoa muun sitä, kun possut saavat purkaa joulukalenterin. On muun muassa piparinkoristelua, tonttujumppaa, vaahtokarkin paistamista ja askartelua. Millä pieteetillä väänsi kuopuskin niin koristeita pipariin kuin Sinellin askartelupisteessä tehtävää joulukuusenkoristetta. Esikoinen totesi, että nämä ovat nyt erityishienoja koristeita, kun niiden eteen on nähty vaivaa! Myös keppihevoset ja lumessa esteiden ylittäminen saivat suosiota, pitkään tytöt jaksoivat myös hoitaa tallissa olevia hevosia Ruskoa ja Pekkaa. Eläviä heppoja he eivät ole, muttei tuntunut haittaavan pätkääkään. Koiramäen ympäristö inspiroi todella hyvin leikkimään, kiikkumaan, tutkimaan tonttupuutarhaa, ihmettelemään eläimiä ja nauttimaan.

Välillä lämmiteltiin riisipuuron voimin kahvilassa ja upeat lautaset, joiden pohjalta paljastui niin riikinkukko kuin Koiramäen hahmotkin sai erityispalautetta lapsilta. Maailman hienoimmat lautaset! Kahdesti suunnattiin moikkaamaan joulupukkia, joka oli yhtä uskomaton kuin ennenkin. Kun astuimme sisään, hän huuteli nimeltä esikoistamme. Ihan mahtavaa, lämmittää äidin sydäntä hänen uskomaton nimimuistinsa vähintään yhtä paljon kuin lasta. Pukille kerrottiin urakalla joululahjatoiveista, saatiin Dumlet ja kerrottiin taas vähän jotain lisää. Koiramäen pukki on meille se ainoa oikea pukki ja asiat ovat hoidossa, kun hänelle on kerrottu lahjatoiveet. Tosin oli niin kivaa kirjoittaa ja piirtääkin pukille, että sekin vielä tehtiin varuiksi ja jätettiin hienot piirrustukset ja toiveet koriin Koiramäkeen odottamaan.

Ja pakko kertoa teille ihan uusi juttu mitä tapahtui! Vuodet vierivät ja lapset kasvavat. Minulla ja miehellä oli kahvit ja teet kesken, kun lapsille riitti istuskelu kahvilassa. Annoin luvan mennä vastapäiseen rakennukseen, johon näimme ikkunan läpi. Niin isoja neitejä, että voin vähän jo pidentää liekaa! En tiennyt yhtään mitä siellä on, mutta selvisi, että siellä oli koiranruokapaketteja, jota sai paketoida koiraystävälle. Siellä he kolmisin olivat touhulla paketoineet kaksi pakettia naapurin koiralle. Emme siis voineet mennä suoraan Koiramäestä kotiin, vaan ensimmäisenä piti mennä viemään joulumieltä naapurin koiralle. Älyttömän herttainen juttu, sinne he sitten naapuriin höyrysivät lauantai-iltana.

Ihanan tunnelmallinen ja mukava lauantai-iltapäivä oli Koiramäessä, kiitos siitä taas Särkänniemi ja koko Koiramäen väki!

Ja sitten vielä joulumieltä tuomaan saan arpoa kaksi Koiramäen lippua seuraajilleni! Pitkän harkinnan jälkeen teen nyt kuitenkin niin, että arvon kahdelle seuraajalle yhden lipun, niin saadaan useammalle iloa joulunalusaikaan!

Arvonnassa olet mukana, kun kommentoit tähän postaukseen kenet veisit Koiramäkeen? Arvonta on auki aina 5.12.2019 klo 12  asti. Onnea matkaan ja ihania joulukuun hetkiä!  Arvonta on päättynyt!

Koiramäen joulu on avoinna la–su 30.11.–22.12.2019 ja pe–la 27.–28.12.2019 klo 15–19

Kiire vaihtui ihanaan jouluoloon Hohde-kaupassa

Glögi ja hyasintit tuoksuivat ja jouluvalot kimmelsivät pimeässä, kun hiippailin tyhjällä Tallipihalla kohti Hohde-joulukauppaa eilen. Huomenna se avaa taas kuukaudeksi ovensa nyt neljättä kertaa peräkkäin, eli viimeistä kertaa kauppa on auki aatonaattona. Hämmästyin tästä faktasta, sillä siitä on tullut meidän jouluperinne, vastako kolmesti siellä olemme käyneet! Olin ajanut paikalle hieman stressissä, sillä kaupungissa tuntui liikenne olevan ihan jumissa ja nitkutin ruuhkassa muutaman minuutin myöhässä paikalle – ja fiilikseni vaihtuivat kerta heitolla.

Astuessani sisään henkäisin ihastuksesta. Juustoja ja glögiä, hedelmiä ja… määkivä tervetulotoivotus! Kyllä, vanhassa tallissa sijaitsevan kaupan perällä on perinteisesti lampaita. Tänä vuonna kolmikolla on poikien nimet, mutta viime hetkessä pojat vaihtuivat tyttölampaisiin. Lämminhenkinen joulutunnelma sai unohtamaan hetkessä mustana sateesta kiiltävän kaupungin ja ruuhkat.

Hohde-joulukaupan takana on ideoita ja iloa pursuava Noora Nooran Putiikin takana sekä Jutta Pienet ihmeet-sisustuspalvelun takana. Tapetit seinällä ovat Seinäruususta, aulassa olevat ihanat joulukukat ja asetelmat ovat floristi Marja Forsmanin käsialaa Kukkien-firman takana. Olen useasti ostanut äidilleni jouluksi jonkin hyasintin tai jouluasetelman tallista viemisiksi Jyväskylään. Tallipihalta on löytynyt myös kauneimmat kranssit ulko-oveen jouluksi ilahduttamaan. Hohde-joulukaupasta löytyy erilaisia joulukoristeita ja paljon erilaisten kotimaisten tekijöiden tuotteita joululahjoiksi tai omaksi iloksi.

Olemme useasti käyneet Tallipihalla useamman kerran fiilistelemässä, ajelemassa vanhan ajan karusellilla ja syömässä kahvilassa riisipuuroa. Kuten olen aiemminkin paikasta kirjoittanut, tuolla keitaassa keskellä keskustaa on ihan omassa maailmassaan ja jouluolo tarttuu väkisinkin. Hohde-kaupan eteiseen tulee myös Joulupuu-keräyspiste, jonne voi viedä joulumuistamisen vähävaraisille perheille vaikka koko perheen voimin. Siinä myös yksi meidän oma joulutraditio, olemme aina osallistuneet Joulupuu-keräykseen!

Perinteisiin kuuluu myös käydä Suklaapuodissa, missä käykin aikamoinen kuhina joulunaikaan. Olen mielestäni maistanut hyvin montaa heidän suklaataan ja tunnen monet maut, mutta vitsi miten surkea olin eilisessä suklaanmaistelukisassa! Yksi ainoa helppo ja varma maku, puolukka löytyi, mutta esimerkiksi samppanja-suklaan kohdalle veikkaisin Baileysia. Sitruunan kohdalle omenaa. Hmm. On oikeasti yllättävän vaikeaa keksiä makua, vaikka se tuntuisi suussa tutulle, se ei vaan tule ulos. Ei tullut siis voittoa kisassa tällä kertaa, se oli kyllä kaikille haastava. Tarvitsen lisää harjoitusta ja suklaanmaistelua selkeästi!

Huomisesta eteenpäin Hohde on avoinna ja joulufiilistely voi alkaa! Kenen perinteisiin kuuluu Tallipihalla piipahdus? Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja tukemaan pienyrittäjä joulumuistamisia miettiessä!

Kiitos illasta, jäipä ihana fiilis!

Joulustressi joulun jälkeen?

Tapaninpäivänä se iski – joulustressi. Hirveä hepulipaniikki siitä, että viisi päivää mummilassa on kulunut ja me ei olla tehty mitään! Siis ei yhtään mitään! Vaikka oltiinhan me tehty vaikka mitä. Mutta kun en ollut lukenut sivuakaan kirjaa tai katsonut telkkaria tai tai… Niin, nähnyt ketään kavereita! Hermoilin ja tuskailin hetken, kunnes pikku hiljaa tulin järkiini. Siis kuinka suorittaja voi olla, jos tällaisiakin miettii! Voi äly.

Odotin joulua hirveästi. Aatonaaton pakkasessa tunnelma oli ihana. Jyväskylässä oli huomattavasti enemmän lunta kuin Tampereella, puut upeassa kuurassa. Palju lämpeni ensi kertaa, olimme lähdössä pakohuoneeseen. Odottaminen oli kivaa ja se ähky olokin vielä poissa. Lapset nauttivat kuusen koristelusta eivätkä olleet vielä sekaisin jännityksestä pukkia odottaessa.

Sitten tuli tapaninpäivä ja paniikki. Että mihin tämä joulu meni. Kun aloin oikeasti miettimään mitä teimme, niin olihan noissa päivissä ollut vaikka mitä. Pulkkailua, luistelua, joulupukki. Yllätysvieras sukulaisia joulupäivänä, paljon muita sukulaisia. Jopa molempien tyttöjen kummitkin nähtiin, tosin vain vilaukselta. Ja koska istuimme paljussa niin paljon, ei ehditty lukea tai katsoa telkkaria yhtä paljon. Ja mitä sitten? Mehän olimme nauraneet paljussa, nauttineet lumisesta maisemasta ja jutelleet pitkät pätkät. Kaikkea ei vain ehdi. Ikinä. Milloinkohan sen opin?

Paljon siihen olemiseen vaikuttava asia on myös pienet lapset. On ruokailtava usein, on nukuttava päiväunia. On vahdittava, ettei 2-vuotias tuhoa koko mummilaa. Ehti hän sotkea kaikki mummin korut, puhkaista jumppapallon (!), tiputtaa yhden joulupallon sekä sellaisen nestettä sisältävän lumihiutalepallon. Ainakin. Tuntui, että vähän joka välissä keräsin jotain sirpaleita, raahasin imuria jotta voisin imuroida taaperon pudottaman glitterpaketin tai lämmitin jotain ruoka-annosta. Mutta niinhän se menee, tämä on nyt tämä elämänvaihe. Ja erittäin ihana sellainen. Itse sanoin kuusta koristellessa, että lapset tekevät joulun. Mutta tekevät he myös sen, ettei liiaksi ehdi olemaan. Lisäksi sain kotoa tehtäviä osa-aikatöitä juuri ennen joulua, joten niitäkin naputtelin useita tunteja joulusta. Ja sitten – olisinko edes osannut olla paikallani, minähän siellä paljussa ja hangessa aina pisimpään hihkuin?


mekko DESIGUAL/ neule KAPPAHL/ takki VILA/ panta H&M/ korvikset WOOD MIND/ kengät PALMROTH (saatu)

Ja koska monella ystävällä on sama elämänvaihe, ei treffien järjestäminen ole ihan helppoa. Olin lopulta hyvin iloinen, kun näimme perjantaina ystäväperhettä lounaan merkeissä. Kun onnistuimme näkemään veljiä, heidän puolisoitaan, tyttöjen pientä serkkuvauvaa, isomummoa ja muita – vielä niin, että olimme itse samassa paikassa. Sehän on lopulta mieletön rikkaus, ettei tarvitse juosta itse paikasta toiseen vaan suurin osa läheisistä on samassa paikassa.

Joulustressi siis helpotti huomattavasti, kun aloin puhua itselleni järkeä. Jotenkin iski paniikki, että nyt se on ohi, joulu ja edessä on uusi vuosi. Jolloin olen vannonut olevani vähemmän stressaava, vähemmän hermoileva ja suorittava ihminen. Luvannut että ensi vuonna työllistyn ja kaikki rullaa. Kun ajattelin näitä hienoja tavoitteita, teki mieli peruuttaa takaisin siihen jouluun.

Mutta. Joulu oli hyvä. Ensi vuosi on hyvä, vaikka tavoitteet eivät täyty. Tämäkin vuosi oli mahtava, vaikka stressasin liikaa. Sitä nyt vaan on tietynluonteinen tyyppikin. Ja silti ihan hyvä. Puhuimme juuri eilen kotiin palatessa miehen kanssa läpi sitä, että itselleen pitäisi olla kiltimpi, sillä ehkä sen myötä olisi muitakin kohtaan parempi. Siinä on ensi vuodelle opettelemista.

Potkaisin joulustressiä takalistoon, katsoin miehen kanssa kaksi ekaa jaksoa Koukussa-sarjan uudesta kaudesta ja fiilistelin. Sehän oli mahtava aloitus sarjalta ihmiselle, joka on asunut Thaimaassa. Oletteko katsoneet Koukussa ohjelmaa Yleltä?

Saitteko kiinni näistä ajatuksista vai osaatteko relata paremmin kuin allekirjoittanut?

P.S. Muistattehan, että ihanan joulukalenteripaketin arvontaan voi osallistua vielä huomiseen asti täällä, klik!