Wau! Melkein yhden käden sormilla voi laskea yöt jouluun! Ei sillä että minä niitä laskisin, sillä olen edelleen sillä kannalla, että joulun odottaminen on parasta. Se parin päivän joulupyristys on niin nopeasti ohi ja täynnä hössötystä. Sitten tulee haikeus – pitääkö tosiaan luopua kuusesta vieressäni, jonka kanssa olen tehnyt kaksi kuukautta töitä? Keskusta tyhjenee joulutorimökeistä ja piparitalo saa kyytiä. Oi voi, tämä fiilistely on ollut parasta!

Mutta täällä on kaksi pientä tyttöä, jotka alkavat ratketa liitoksistaan. 6 yötä enää! Heidän joulukalenterinsa ovat olleet muuten aivan hittejä, varsinkin Barbie-kalenteri on ollut todella hintansa väärti. Ei yhtään lelutoivetta ole tullut 4-vuotiaalta ja sanoisin, että se on osaltaan sen ansiota, että joka aamu tulee joku uusi juttu kalenterista jolla leikitään. Ekaluokkalaisen suurimmat toiveet, sähköpyörä sekä oma marsu eivät nyt taida toteutua. Olen itse omistanut viisi marsua, mutta sanonut tytöille, että kun pystyvät itse huolehtimaan siitä, palataan asiaan. Se aika ei ole vielä.

Jouluperinteet – onko meillä sellaisia?

Minulta kysyttiin, millaisia jouluperinteitä meillä on. Pestäänkö sauna, mitä tehdään jouluvalmisteluiksi? Totuushan on, että me emme ole olleet vielä yhtään joulua kotona, joten koti on jäänyt aina vaille joulusiivousta. Kolme joulua meni Thaimaassa ja olivat yksi vuoden kiireisimmistä ajoista töissä, joten juhlinnat jäivät ja töitä painettiin. Ainoa päivä muuten, kun sukelluskeskus oli kiinni oli 1.1. ja saimme aina koko porukka juhlia uutta vuotta.

Mutta muuten olemme viettäneet kaikki joulut minun vanhemmillani Jyväskylässä. Edessä on 20. joulu miehen kanssa yhdessä, eli perinteet ovat hyvin tiukassa. Siellä on tehty samoihin astioihin kuin lapsuudessa ruoat, meidän ihan ykkösperinteet joita väännämme miehen kanssa ovat olleet rosolli ja lanttukuutiot. Äiti on hoitanut perunalaatikot, mummoni yleensä tehnyt lanttu- ja porkkanalaatikot. On aina, ihan aina ollut oikea kuusi, joka on koristeltu aatonaattona ja saunottu on paljon, jouluksi on yleensä hommattu vielä vasta (kuka muuten sanoo vihta, meillä aina vasta?).

Pukki on käynyt monesti jouluillallisen jälkeen, mutta viime vuonna otimme jo ennen illallista hänet kylään ja se oli ihan fiksu veto. Lapset saivat jotain suuhunsakin jännitykseltään. Parina viime jouluna meillä on ollut vielä palju vuokralla, eli kaikki joululeffat ja konsertit ovat jääneet väliin, kun olemme kökkineet uikkarit päällä pihalla paljussa. Aivan parasta! Minä olen ostanut Tampereelta perinteisesti hirveän kasan juustoja, joilla on aloitettu joulu aatonaattona. Meillä on pieni suku, kaksi veljeäni vaimoineen/perheineen ja mummoni ja vaihtelevasti veljeni ovat aattona anoppilassa. Eli 19 vuotta takuuvarmasti vanhemmillani on ollut paikalla me kaksi, välillä koiran kanssa, nyt kahden tyttölapsen kera.

Vuonna 2020 jouluperinteet menevät uusiksi?

Niin, menevätkö? Osaltaan kyllä. Epävarmaa on ns. loppuun asti missä vietämme joulun, jos vaikka sairastumme. Joten olen leiponut omaan pakkaseen saaristolaisleipää, meillä on kuusi ja pipareita ja olen henkisesti valmistautunut siihen, että saatamme jäädä kotiin tänä vuonna. Mutta on myös toinen suunnitelma: palju on vuokrattu ja neuvottelin tarkkaan perumisehdot ja valitsin sen paljuvuokraamon, joka antoi parhaat ehdot perumiseen. Pukki on tilattu, mutta tällä kertaa nopealle vierailulle autokatokseen.

Lisäksi mummoamme emme uskalla ottaa mukaan joulunviettoon. On sovittu, että hän voi tulla autokatokseen kanssamme fiilistelemään, mutta sisälle emme uskalla. Tänä vuonna jäi myös käymättä Helsingissä toisen mummoni luona näin joulun alla. Suretti, mutta nyt oli valittava näin. Veljeni hoitaa hänelle lahjaksi vanhan älypuhelimensa ja siihen uuden sim-kortin, 94-vuotias mummoni oppii toivottavasti käyttämään sen verran älypuhelinta, että saamme hänet jatkossa videopuheluiden päähän. Käymättä jää myös kyläpaikat Jyväskylässä, jos sinne pääsemme. Aiemmin on ollut ihanaa nähdä hyviä ystäviä, joita asuu Jyväskylässä useita. Lukioporukan kanssa on lähdetty monesti ns. tapaninpäivän tansseihin. Kyläilty vähän siellä sun täällä. Ei tänä vuonna. Olen yrittänyt olla stressaamatta siitä, etten pysty sanomaan missä olen jouluna vielä näin kuutta päivää ennemmin ja lapset ovat hirveän hyvin ottaneet vastaan sen, että joudun vastaamaan epämääräisesti.

Vuosi 2020 on lisännyt omaa halua hyväntekeväisyyteen

Tämä vuosi on koetellut kaikkia tavalla tai toisella. Se on ainakin itselläni nostanut halun auttaa siinä määrin, kun vain pystyn. Keräsimme Hannan kanssa Ensi- ja turvakodille lahjoituksen, josta tuli suurin heidän koskaan saamansa. Se oli iso projekti, johon meni valtavasti tunteja, mutta lopputulos palkitsi aivan täydellisesti!

Lisäksi päätin tilata opettajille niin kouluun kuin päikkyyn joulumuistamisen Fiksuruoalta. Siksi, että vähennän ruokahävikkiä enkä osta mitään turhaa ja siksi, että tilaamalla Fiksuruoan joulupaketin teki samalla hyväntekeväisyyttä. He nimittäin lahjoittivat Joulupuu-keräykseen samanlaisen paketin jokaista ostettua kohti. Näin sain samalla lahjoitettua neljä pakettia Joulupuu-keräykselle!

Viimeisen hyväntekeväisyyskohteeni oli yh-äiti lapsineen Tampereelta. Heidät bongasin Facebookin Apua käsi sydämellä-ryhmästä, jossa on ympäri vuoden erilaisia avunpyyntöjä. He kaipasivat ruoka-apua ja minä vein keskiviikkona ovelle kaksi kassia ihan perusjuttuja, kuten mysliä, puuroa ja lihapullia, mutta myös suklaata ja karkkia. Toivottavasti tykkäsivät ja siitä oli apua! Suosittelen lämmöllä tuota ryhmää!

Tänä jouluna ei menty joulukonsertteihin tai kirkkoon laulamaan Kauneimpia joululauluja. Tänä jouluna katsottiin Kaija Koon konsertti kotisohvalta ja tänä iltana meillä on edessä Saiturin joulun livestriimaus kotoa käsin. Tänä jouluna en juossut enkä juokse ollenkaan missään kaupoilla – lahjat eivät tunnu tärkeältä, kun vaakakupissa on läheisten terveys ja hyvinvointi. Tänä vuonna ja jouluna minussa heräsi suurin halu koskaan auttaa muita pahoinvoivia ja yritin tehdä hyvää enemmän kuin aiemmin. Siinä missä korona on kurittanut terveyttä ja taloutta, se on myös opettanut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, saanut unohtamaan joulukaupat ja -stressin ja keskittymään asioihin, mitkä ovat hyvin.

Olin todella kiitollinen eilen, kun vanhempani kävivät Tampereella päiväkylässä ihastelemassa joulutoria ja keskustaa. Se jo tuntui suurelta lahjalta. Oikeasti he antoivat kyllä valtavan ison lahjankin jo, uuden uunin ja astianpesukoneen, jotka hommattiin ennakkoon Black Friday-alennuksesta.

mekko ja neuletakki VILA/ kengät DR.MARTENS (kirppikseltä)/ korvikset UHANA DESIGN/ tonttulakki TOKMANNI/ teemuki käsintehty Suomessa, VALKOINEN PUU

Hyvin, hyvin kiitollinen kaikesta huolimatta tästäkin vuodesta, ekasta täydestä yksityisyrittäjänä. Olen katsonut maailmaa aika eri silmin tänä vuonna. Samu Sirkka onneksi pöllähtää telkkariin, oltiinpa me missä vain jouluaattona ja kukaan ei nuuski, onko paikkoja siivottu. Millä fiiliksin siellä ensi viikon jouluun? Menevätkö perinteet uusiksi?

P.S. Tiedättekö, tästä tuli 7. vuosi, kun mies seisoo kameran takana toteuttamassa kuvausideoitani. 7. Oot ihan mieletön, kiitos! <3