Avainsana-arkisto: jooga

Täydellinen Tallinna-päivä vaikka syys- tai joululoman ohjelmaksi

24.10.2019
8

Pressimatka Tallinnaan, kutsujina Storytold sekä Your Brand Up Studio

Kyllä kuulkaa eilen harmitti, kun olin hammashoitajalla. Suu täynnä välineitä oli mahdotonta puhua ja kuuntelin avuttomana, kun hoitaja selitti että haluaisi Tallinnaan, mutta sinne kannattanee mennä keväällä tai kesällä. Ei ei ei! Sama kuin syyskuisen Pärnun kanssa, on lokakuinen Tallinna aivan mahtava. Ja joka puolella on aina niin paljon helpompaa liikkua verrattuna kesän massoihin! Myös joulutori kannattaa katsastaa, se aukeaa vuonna ennätysaikaisin, jo 15.11. Siellä käynnin ympärille saa rakennettua kivan lomapäivän tai useamminkin, annan teille nyt parissa eri postauksessa vinkkejä. Oli niin hyviä kohteita ja valmiiksi ns. pureskeltuja päiviä, että näistä kannattaa napata vinkkejä!

Me olimme miehen kanssa kolme vuotta sitten yhden yön Tallinnan reissulla kaksin ja söimme silloin ravintola Leibissä. Ihastuin hyvään ja mutkattomaan ruokaan tuolloin sekä näpsäkkään, mutta rentoon menoon ja oli kiva päästä kurkkaamaan sinne uudelleen. Oliko paikka niin kiva kuin muistin?

Aloitimmekin Tallinnan reissumme sillä, että söimme Leibissä, jonka takana on kaksi rautaista ammattilaista – Janno Lepik eli pääkokki sekä Kristjan Peäske, sommelier. Ravintolan nimi Leib tarkoittaa virolaista tummaa leipää, joka onkin tarjolla joka aterialla. Muistan, että pyysimme kolme vuotta sittenkin leipää lisää, se on mahtavan hyvää! Ruoka tulee paikallisilta viljelijöiltä sekä kalastajilta ja ruoan kylkeen on valittu juomat tarkasti. Oli ilahduttavaa saada alkumaljaksi kuohuviinin sijaan paikallista siideriä, joka oli Hopster panimon Pärnussa tekemää. Iso plussa paikallisuudesta!

Leivä seurana nautimme alkupaloja, jotka olivat aivan ihania ja mutkattomia. Leipä, jonka päällä oli punajuuritartaria oli järjettömän hyvää, tilaa sitä jos menet Leibiin! Pääruokana söimme valinnan mukaan kuhaa, kasvisannoksen tai pihvin. Kuulin porukan kehuvan kuhaa vuolaasti ja itsekin ihastuin linssejä ja lehtikaalta sisältäneeseen pääruokaani. Niin simppeliä mutta niin hyvää. Ja hei, Leibiin kannattaa varsinkin viikonloppuisin tehdä varaus, muistan kolmen vuoden takaa, että paikka oli ihan täynnä ja olisi jäänyt käymättä ilman varausta! Lokakuussa voimat Leibin takana perustivat toisenkin ravintolan Tallinnaan joka on ihan must kohde, mutta kerron siitä seuraavassa Tallinnan postauksessani.

Mahat täynnä meidät vietiin noin 1,5 kilometriä keskustasta olevalle Noblessnerin alueelle osoitteeseen Peetri 3, jonne on viime aikona auennut kaikkea ravintolasta taidemuseoon. Sieltä löytyy myös Shishi, mieletön joulukoristekauppa. Mietin jo ulkopuolella, onko tämän jouluhöperön vaarallista astua sisään. Kuulemma outletikin sieltä löytyy. Astuin sisään ja olin aivan pyörryksissä. Muiden kiertäessä koko kaupan seisoin katosta roikkuvien joulukuusten alla, lauloin joululauluja ja tuijotin, puut kiersivät ympyrää ja joka kierroksella bongasin uuden koristeen. Siis auttakaa! Yks kaks kuului huuto, että Katja lähdetään. Olin vielä lähes ovella! Ja Shishillä on noin 6000 joulukoristetta valikoimissaan. Tuli paniikki ja kipittelin kauppaa ympäri, lopulta matkaan lähti kaksi karkkikoristetta. Shishi avaa tänä syksynä yhteistyössä Vepsäläisen kanssa Helsinkiin pop upin, mutta muuten näitä ei Suomesta saa – käy siis ajan kanssa Tallinnassa tutkimassa!

Sitten siirryimmekin hotellille, jossa vietimme Tallinnan yömme. Park inn by Radisson Meriton Conference & Spa-hotelli on täydellinen aktiivisuustyypin majoituskohde, sillä sieltä löytyi kylpylän lisäksi todella iso kuntosali sekä Les Millsin jumppia, jotka kuuluvat hintaan, jos majoitut hotellissa. Jumppatilat näyttivät siistiltä ja lähtöpäivänämme jumppia näytti olevan kuusi erilaista, ensimmäinen yhdeksältä aamulla. Voisin niin kuvitella aloittavani aamun jumpalla perheen polskiessa altaassa! Tällä kertaa ei menty lisenssitunneille vaan koettiin jotain ihan ainutlaatuista, jonka voit buukata esimerkiksi pikkujouluihin. Nimittäin tonic-joogaa hotellin jumppasalissa. Kyllä, luit oikein. Ei gin & tonic-joogaa vaan pelkkää tonicia, vedettiin puolen tunnin joogasessiot lasipullo kädessä tai jalkojen välissä. But why olin valinnut niin liukkaat trikoot, siinä sisäreidet täristen puristin pulloa, ajattelin että maailman nolointa jos eturvissä rikon lasipullon!

Mutta mikä on tarina tässä hommassa? Yksi inspiroivimpia naisia hetkeen, Maarit Pöör kertoi elämäntarinastaan. Kuinka hän oli opiskellut Suomessa muotisuunnittelua, opettanut sitä pitkään Suomessa ja nyt hän tislaa giniä ja tekee tonicia Saarenmaalla. Mutta mitä kävi? Jonkinlainen johdatus osui. Maarit oli kävelyllä Lahhentaggenin kylässä kolme vuotta sitten, katseli vanhoja tislaamoja ja päätti, että hän kunnostaa ne alkaa tehdä niin giniä kuin tonicia. Sinnikäs nainen keitteli kuukausia erilaisia juomia päästäkseen täydelliseen makuun, kuivattaa edelleenkin metsässä auringon voimalla katajanmarjat ja suhtautuu upealla intohimolla tekemiseensä. Se varmasti näkyy, sillä lopputulos, Lahhentaggen tonic on valittu mm. Viron parhaaksi alkoholittomaksi juomaksi. Meidän joogapulloissa oli makuna kuusi ja tuo kyseinen kuusi oli Saarenmaalta torilta käsivoimin pilkottu vanha joulukuusi. Wau! Minäkin tykkäsin, sillä yleensä tonicit ovat hyvin kitkeriä, mutta tämä on ihan erilainen. Maistoimme joogan jälkeen myös ginin kanssa tonicia. Ihan mieletön elämys ja inspiraatio, kannattaa maistaa Viron reissulla näitä tuotteita! Joogasta kiitos Kerli Adoville. Mentiin vähän hihitellen kokeilemaan joku joogaliike, mutta vielä mitä, Kerli pisti meidät tosissaan töihin!

Joogan jälkeen siirryttiin illalliselle Radisson Blu Sky hotelliin ja sen 24.kerrokseen, jossa sijaitsee Lounge 24. Varmasti Tallinnan parhaita näköaloja tuolla ja upea terassikin löytyy, jonne näkyy muun muassa ilotulitukset uutena vuotena. Upea paikka vaikka lounaalle tai drinksuille Tallinna-päivän aikana! Söimme illallisen maisemaa ihaillen ja suuntasimme kävellen takaisin omalle hotellille, mikä oli todella kiva veto. Oli upeaa kävellä Vapauden aukion poikki ja katsella Tallinnan iltavalaistusta.

Sitten sai köllähtää hotellin pehmeisiin lakanoihin ja alkaa odotella seuraavaa päivää ja sen seikkailuja. Ja jaettavaa todellakin riittää myös seuraavasta päivästä! Arvaatte miksi jaoin kahteen postaukseen, mutta napatkaa näistä vinkkejä seuraavalle Tallinnan reissulle! Vai oliko moni asia jo tuttua kauraa? Ainakin Shishi sai IGn viestini laulamaan, veikkaan että sinne saattaa pari suomalaista saapua ennen joulua.

Onko Tallinnan reissua suunnitteilla?

Reissussa mukana olivat Tuula’s life/Tuula,  Aitoa arkiruokaa / Alexander,  Mieskin / Juri, Kristallinkirkaasti / Krista,  Tallinna24.ee/ Thea,  Naiselo45+/Sini,  Kahvakuulakainalossa / Marietta,
YourBrandUpStudio / Evelin,  Viestintätoimisto Commia / Mia,  Iloinen kulkuri/ Johanna

Suorittajajumppari astangajoogassa

24.1.2017
4

Siellä me seisoimme, lämpöisessä salissa ja pälyilimme toisiamme. Kaveri, jonka oli pitänyt lähteä tuekseni, oli sairastunut ja päädyin joogasaliin yksin. Kurkin varovaisesti ympärilleni ja laskin, että meitä oli alkeiskurssilla 16 joogia, joista tasan puolet miehiä. Yllätyin (miksi lie), odotin naisia olevan enemmän. Seisoimme paikallamme vähän hermostuneina ja mietin, miksi olen täällä, haluaisin kotiin.

astanga1 astanga4

Niin, miksi olin? Henkka Tampereen astangajoogakoulusta kyseli loppuvuodesta, josko kokeilisin alkeiskurssia. Sanoin heti, että en tule, en osaa, en malta joogata, en taivu. Henkka suostutteli ja myönnyin lähtemään. Kaksi päivää ennen alkeiskurssin alkua meillä käytiin kotona keskustelu ”en halua mennä, miksi pitää mennä, en halua tehdä vapaa-ajallani mitään epämukavaa, haluan mennä attackiin juoksemaan, mitä jos ne nauraa mulle?”. Meinasin jo perua, mutta mieheni puhui minut ympäri. Kokeile nyt, eikä ne mitään naura. Suorittajaminä oli kauhuissaan astumisesta epämukavuusalueelle ja lajin pariin, josta en tiedä mitään enkä osaa mitään.

Epävarmana siis seistä jökötin salissa ja toivoin, että ei ainakaan hymistä, jooko. Raskausaikana käymäni kundaliinijooga oli lähes yksinomaa laulua ja hyminää ja hammasta purren kävin siellä esikoista odottaessa, ajattelin tekevän jotenkin hyvää, mutta hermostuin vain. Helpotus oli suuri, kun Henkka istahti alas ja jutteli ihan tavallisesti (siis minulla on joogahommista ihme ennakkokäsityksiä, miettikää, ihminen puhuu tavallisesti, heh!) joogan taustoista. Suurin osa meni ohitse, koska jännitti niin. Sitten hengiteltiin ja etsittiin lantionpohjaa ja mietin, että tämähän on varmasti erittäin hyvää treeniä kahden raskauden jälkeen. ”Katsokaa nenänpäähän hengittäessä” kuului ohje. Päähäni sattui, kun silmät kierossa tuijotin nenääni. Siis tunti näin? Silmäthän tässä nyrjähtää! ”Ei sitä nenää pidä silmät kierossa katsoa, vaan suunnata katsetta sinnepäin”. Ai. Nolotti jo ensimetreillä. Alaspäin katsovassa koirassa piti katsoa napaan vain kuvainnollisesti, ei sitä kukaan sieltä näe. Mietin, kun näin napani ihan selvästi, että teenkö jotain väärin vai onko raskaus venyttänyt napani uusiin ulottuvuuksiin? En kehdannut kysyä.

astanga5 astanga2

Hengittelyn jälkeen lähdettiin tekemään asanoita. Kaiken muistaminen tuntui aluksi hankalalta, mutta Henkka opasti koko ajan milloin hengitetään sisään, milloin ulos, mihin katsotaan, kumpi jalkaa menee taakse milloinkin. Toistoja piisasi sen verran paljon, että homma alkoi hieman aueta.

Toisen kurssikerran jälkeen totesin, että hankalinta on pyörrytys. Joutuu olemaan niin paljon pää alaspäin, että veri menee päähän ja silmänikin olivat ihan turvonneet. Henkka kertoi, että koska veri on tottunut virtaamaan kropassa niin, että ihminen seisoo, tuntuukin aluksi hankalalta. Kroppa kuitenkin tottuu siihen, kun harjoituksia jatkaa.

astanga9

Kahden kurssikerran jälkeen minä rupesin joogaamaan youtuben avulla kotona. Olin saanut hieman idean päästä kiinni ja innostunut, sillä taivuin enemmän kuin olisin uskonutkaan. Tykkäsin siitä, että astangassa tehtiin koko ajan ja punneruksia yms. liikkeitä oli mukana, eli hikijumpparikin sai siitä irti.

astanga10
Tämä, että sain jumikinttuni jonkinlaiseen lotukseen ja itseni nostettua ylös aiheutti riemunkiljahduksia kotona. KATO KATO, huusin miehelle. Hän teki saman perässä kylmiltään mutta hei, käsiä ei sentään saanut selän takana yhteen. Ei sillä että suorittaisin tai kilpailisin mistään jooga-asennoista. ;)

astanga3

Astangajooga on urheilullinen ja dynaaminen joogalaji, joka eroaa muista joogalajeista sillä että se keskittyy samanlaisena toistuvien liikesarjojen suorittamiseen hengityksen tahdissa, ilman välirentoutuksia. Tunnetuin liikesarja lienee aurinkotervehdys. Liikesarjojen lisäksi harjoittajien mukaan tärkeitä ovat hengitysharjoitukset. Liikesarjojen tarkoituksena on luoda ruumiiseen ”energiaa”, joka johtaa ruumiin puhdistumiseen lisääntyneen verenkierron ja hien ansiosta. Astangajooga kehittää joustavuutta, joka mahdollistaa yhä vaativampien liikkeiden harjoittamisen. Tavoitteena on kehon venyminen ja voimistuminen.

Juttelessani jumppavetäjän kanssa joogakokemuksistani, hän sanoi, että hyppylajit painavat meitä kasaan ja astanga on erittäin hyvä vaihtoehto avata ja ”pidentää” selkärankaa sekä aukaista jalkoja. Todentotta, hyppyni luistivat parin joogakerran jälkeen bodyattackissa korkeammalle. Ensimmäisellä joogakerralla minua sattui pelkkä selällään maassa makaaminen, paikat olivat niin jumissa, kolmannella kerralla en voinut uskoa, että makaaminen saattoi sattua. Olin siis ollut niin jumissa ja muutamien kertojen jälkeen jo moni paikka antoi periksi ja kivut vähenivät.

Tajusin konkreettisesti, että minun on panostettava kehonhuoltoon. Tai kyllä minä sen tiesin, mutta mutta. Ei vain tule tehtyä. Astangassa sai huomaamatta hetkessä parannettua liikkuvuutta ja keskittyminen ei saanut uuden lajin edessä herpaantua. Henkka kertoi, että kun vuosia harjoittelee, vaikuttaa joogaaminen mm. hormonitoimintaan ja saattaa auttaa esimerkiksi kilpirauhasongelmissa. Minä litkin kanelin makuista teetä ja koin pienen hurahduksen tapahtuneen. Miestä nauratti kotona, olin vastustanut kurssia kynsin ja hampain ja halusin yks kaks joogata kotona.

astanga6

Alkeiskurssi oli helppo tapa aloittaa homma, sillä olimme kaikki enemmän tai vähemmän ulalla. Minä innostuin hommasta niin, että hommasin kymppikerran kortin. Ilokseni kotiäidit kuuluivat alennukseen oikeutettuun ryhmään, sillä kynnys maksaa salijäsenyyden lisäksi jotain muuta oli vähän kova. Jospa tämä kortti saisi minut menemään edes kerran viikossa joogaan. Jännittää jo valmiiksi mennä johonkin muualle kuin alkeiskurssille, mutta ehkä minä pärjään.

Oli hauskaa huomata, että sain kädet yhteen selän takana, sain kroppani väännettyä siltaan ja yritin jopa epämääräisesti seistä päälläni (jessus että sattui päähän!). Tilanne ei ollutkaan niin paha kuin olin ajatellut, mutta tiedän, että jos jatkan ainoastaan kovia tunteja jumit pahenevat. Saisinko joogainnostuksen pidettyä yllä? Innostuksen? Sanoinko juuri innostuksen? Kyllä, innostus tästä syttyi. Tokalla kerralla homma aloitettiin mantralla, mistä en tajunnut mitään tai pysynyt millään tavalla perässä, mutta en pelästynyt sitä, kun tiesin pääseväni pian treenaamaan.

astanga8

Kurssin päättyessä Henkka totesi minun taipuvan paljon paremmin kuin edellisellä viikolla (wau, en siis kuvitellut, se näkyi!), mutta niin paljon olisi vielä tehtävää liikkuvuuden kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

Onko ruudun takana paljon joogeja? Mikä sai sinut aloittamaan?

Ja hei, jos olet miettinyt lajia ja haluaisit tutustumaan, niin ensi viikon sunnuntaina, 5.2.17 on joogakoulun teemapäivä Tampereella ja avoimet ovat joogakoululla. Käy tutustumassa!

*alkeiskurssi saatu blogin kautta

Himojumppari ja Yin – kuinka kävi?

2.4.2015
6
Minun piti tehdä tämä joogajuttu joskus myöhemmin, mutta mielestäni rauhallinen tunnelma sopii niin hyvin pääsiäiseen rauhoittumisen, että päätin tehdä jutun näin pääsiäisen alla. Kun Lentävän maton Anni haastoi minut testaamaan joogaa, olin _todella_ epäileväinen asian suhteen. Sanoin, että voin kokeilla, mutta epäilen kovasti tykkäänkö. Lentävä matto avattiin helmikuussa Tampereen keskustaan ja sijainti oli ainakin ihana, muutama askel bussista sisälle lämpimään!

 

 

 

Kuten teille on varmasti selvinnyt, olen veren maku suussa-jumppari. Rakastan bodyattackia, steppiä, combatia, sitä että hiki lentää ja lihaksiin sattuu. Välillä tosin on ihanaa käydä esim. pitkällä lenkillä  kävellen. Venyttely ja rentoutuminen, siinä on meikäläisen kompastuskivet. Ei malta millään!

 

 

Olin eilisaamuna ollut bodycombatissa, jossa pompittiin, lyötiin, karjuttiin ja musiikki soi kovaa. Kun illalla astuin sisälle Lentävään mattoon, kontrasti oli huima. Rauhallinen, jopa seesteinen tunnelma, hämärät valot, hiljainen musiikki ja suitsukkeen tuoksu ottivat minut lempeästi vastaan. Minua jännitti, sillä astuin epämukavuuskynnykseni yli lähtemällä joogaan. Olen notkea kuin rautakanki ja liian kärsimätön henkisiin harjoituksiin.

 

Tunnin nimi oli Yin & Yang, joka oli tällä kertaa vain rauhallista Yiniä. Edellisenä päivänä Balilta palannut ohjaaja Karita Aaltonen huokui hyvää oloa ja hänen äänensä oli ihanan pehmeä ja kannustava. Pelkästään hänen läsnäolostaan tuli rauhallinen olo.

 

Upea elämäniloinen nainen, jonka positiivisuudesta ja paranemisesta voit lukea hänen blogistaan täältä.

 

Harjoitus alkoi hengitysharjoituksilla. Istutaan ja hengitellään, tiedättekö? Hengitellään niin, että hengitys menee mahaan ja kylkiin, ei tajua. Sinnehän se menee kuitenkin. Yritin parhaani mukaan hengitellä syvään ja keskittyä, mutta availin koko ajan silmiäni ja kurkin onko ne muilla muka koko ajan kiinni (oli ne) ja vilkuilin, eikö täällä ole kelloa! 1h 15 minuuttia pitäisi hengitellä katsomatta kelloon! Tätähän juuri pelkäsin!

 

Ei pelkkä hengittely loppujen lopuksi kauaa kestänyt. Sitten alkoi jännittämäni osuus, miten väännyn asanoihin. Mutta eivät ne olleetkaan vaikeita ja yllätyin, kuinka hyvin rentoutumalla pystyy venymään, pääsin paljon alemmas kuin olisin ennakkoon uskonut. Yinissa ollaan yhdessä asanassa 3-5 minuuttia ja olisin viihtynyt asennoissa vaikka kuinka pitkään, niin mukavia ne olivat. Kun tuntui siltä, ettei veny mihinkään, Karitan lempeät kädet ilmestyivät selkääni ja painoivat minut jonkun ”lukkoni” yli. Vaikka hän irrotti kätensä, pysyin siellä alempana. Hassua.

 

Tunti meni kuin siivillä! Hämmennyin kun aloitimme loppurentoutuksen, joko tämä loppuu? Jalkani tuntuivat pidemmiltä ja jokaisessa asanassa tunsin ns. lämpimän aallon lihaksissa, luulisin että tukossa olevissa paikoissa alkoi veri kiertää. Loppurentoutuksen alkaessa oli hyvä ja lämmin olo.

 

Loppurentoutuksessa Karita puhui siitä, että tällä viikolla on kuunpimennys, joka saa meidät miettimään vanhoja, todennäköisesti huonoja muistoja. Uskomatonta, olin juuri nähnyt painajaista 10 vuotta vanhasta riidasta ja ennen joogaa kirjoitellut koulukiusaamisesta! Samalla kun mietin näitä huonoja muistoja, tuli rentoutusbiisinä mammajoogasta tuttu laulu. Kaikki  tämä yhdessä aiheutti minulle kyyneleet poskille, mietin kuinka viimeksi kuuntelin tuota laulua vauva mahassa, mietin kuinka hyvää rentoutuminen ja venytykset tekivät ja mietin niitä pahoja muistoja.

 

Vaikka en olisi sitä alussa uskonut, tunti meni nopeasti ja innostuin heti niin, että haluaisin tunnille uudestaan. Juurikin tällaiselle tunnille, joka on täysi vastapaino himojumppille ja hektiselle arjelle. Tuntui, että Karita äänellään ja kosketuksellaan avasi minussa jonkun henkisen lukon ja tajusin miten kauan siitä on, kun olen oikeasti rentoutunut. Maannut paikallani ilman murehtimista. Kaikessa rauhassa. En edes tiedä mikä minua eniten itketti, se etten osaa rentoutua, se että olin päässyt kokemaan näin hyvän joogakokemuksen, se että mietin vanhoja vai se, että viime ajat ovat olleet niin stressin täyteisiä.

 

Jäin vielä Annin kanssa juttelemaan teekupposen äärelle tunnin jälkeen ja leijailin kotiin hymy huulilla vakuuttuneena siitä, että hikijumpparin täytyy ottaa joku lempeä tunti viikko-ohjelmaansa.

 

Lentävässä matossa on monenlaista joogaa tarjolla ja nettisivuilla on mukavasti avattu tuntien sisältöjä. Koska kyseessä on hyvinvointikeskus, on siellä myös kahvilapuoli, sekä mm. urheiluhierontaa ja ayurveda- ja äänimaljahoitoja. Lisäksi tila on mahdollisuus vuokrata omaan tilaisuuteen, esim. firman virkistysiltaa tai polttareita ajatellen.

Lentävän maton tunnelma ja ihana Karita onnistuivat käännyttämään kielteistä asennettani joogaan erittäin tehokkaasti. I’ll be back!

Onko ruudun takana joogeja? Rauhallista ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

 

P.S. Lämpimät kiitokset kommenteista edelliseen postaukseeni, sen tarkoitus oli juurikin herättää keskustelua!