Kuten olen kertonut, olen rakastanut kirjoja, kirjastoja ja lukemista aina. Pääsiäisen alla ajattelin hakea vähän lukemista lapsille, sillä kun lukee niin päikkäri- kuin iltasadut, kaipaa itse useasti jo uusia kirjoja. Lumouduin kuitenkin taas heti aikuisille tyrkyllä olleista kirjoista ja nappasin pari matkaani. Olen joskus aiemmin yrittänyt lukea Jojo Moyesin kirjoja, mutta ovat jääneet kesken – tyylilaji ei vain ole ollut omani. Joku tuossa mustassa kirjan kannessa kuitenkin kutsui niin, että päätin napata mukaani.

Pääasiassa luen dekkareita, murhamysteerejä ja erilaisia jännäreitä ja Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia on jotain ihan muuta. Se on kertomus erilaisista ihmiskohtaloista ja rakkaudesta, ihmisten hyvyydestä sekä pahuudesta. Kun avasin pääsiäisenä kirjan, olin heti myyty, joku tyylissä sai minut hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Kun tätä kirjaa lueskeli illalla sängyssä, painoi pään tyynyyn hymyillen ja iloisia unia nähden. Ihan eri fiilis tuli, kuin murhajuttuja lukiessa.

Vaikka kirjoissa on aina monta käännettä, joita ei ehkä tosielämässä kohtaa, tämä oli kuitenkin hyvin ajankohtainen kuvaus tuoden mukanaan bloggaamisen, facebookin monet kasvot sekä ystävien löytymisen Internetistä. Mietiskelin, että kirjassa on jotain samaa Marian Keyesin teosten kanssa, joita luin aikanaan paljon. Asuminen Englannissa jätti myös ikävän sinne ja tempaudun monesti mukaan kirjoihin, joissa sivutaan tuota sumujen saarella asumista. Kirja on täynnä hirtehistä huumoria ja yksinhuoltajan taistelua lastensa puolesta. Siinä käsitellään isoja aiheita toimeentulosta koulukiusaamiseen ja yksinäisyyteen, samalla se on kuitenkin viihteellinen ja kepeä teos.

”Onnellisen elämän salaisuus on lyhyt muisti”, kirjassa todetaan. Sillä viitataan siihen, mikä parisuhteessa on tärkeää ja kuinka ihmisille voi antaa anteeksi ja unohtaa, mitä he ovat tehneet.

Hyvin haikein mielin painoin eilen kirjan kiinni. Päähenkilöitä tulee ikävä. Kirja on kirjoitettu niin, että tarinaa kerrotaan aina yhden päähenkilön ajatusten myötä, yhteensä heitä on neljä. Se avaa tarinaa laajemmin ja auttaa lukijaa ajattelemaan tarinaa eri kanteilta. Siinä myös näkee, miten ihmiset sinua tulkitsevat ja miltä sinusta taas itsestäsi tuntuu.

Jos haluat leppoisan ja ihanan kirjan täynnä vaikeita ihmiskohtaloita, lue tämä. Kirja oli aivan ihana! Lukeminen on itselleni niin parasta unilääkettä, muutama kymmenen sivua illalla saa ajatukset omista stressinaiheista muualle ja tuskailin vain kirjan päähenkilöiden kohtaloa ja toivoin heille parasta kuin ystäville konsanaan. Aivan todella ihastuttava teos, lämmin suositus!

Kenelle on kirjailija tai kirja tuttu? Mitä saman tyylilajin kirjaa suosittelisit tai mitä itselläsi nyt yöpöydällä? Suloista sunnuntaita kaikille!