Isälleni, lasteni isälle ja apelle, jota en koskaan tavannut.

Tiedättekö. Olen tuijottanut lähes kolme tuntia tyhjää ruutua. Miettien, että pitää keksiä joku vuosisadan isänpäiväteksti, mutta ei synny. On niin vaikeaa sanoa mitään julkisesti läheisistä ja samalla haluaa sanoa, kuinka hirveästi heitä arvostaa ja rakastaa. Muistatteko alkukesällä kirjoittamani tekstin? No, siinä sanoin aika paljon asioita, joita ajattelen tänäänkin. Toisaalta on hirveän vaikeaa kirjoittaa isänpäivätekstejä, sillä tiedostan, että nämä juhlapäivät eivät syystä tai toisesta ole monelle helppoja. Itseäni harmittaa, ettei päästy näkemään isäni kanssa tänään eikä postikaan vienyt korttia kolmessa päivässä perille, mutta ensi viikolla nähdään ja halataan.

Isän tyttö – nyt ja aina

Facebookiin kirjoitin näin:

Olen aina ollut iskän tyttö. Häämatkalla Etelä-Afrikassakin kuljin päälläni t-paita, jossa luki isin tyttö. Oma isäni on lapsenmielinen, puhelias, hauska, höperö, turvallinen, ärsyttävän jääräpäinen ja jyrkkä mielipiteissään (kuvailinko itseni muuten?). 38-vuotiaana hän pörröttää tukkaani ja kutsuu minua Mökyksi (rakkaalla lapsella on monta nimeä). Olen edelleen isin lellikki ja ei epäilystäkään, etteivät lapseni olisi ukille äärettömän rakkaita.

Se on totta. Kaiken sen höntsäilypuoleni (vähintään Instastooreja seuraavat tietävät mitä tarkoitan) olen perinyt isältäni. Isäni on pikkupoika 65-vuotiaana. Se on piirre, joka äitiäni ehkä ärsyttää eniten, mutta väitän, että tuo piirre on se, minkä takia hän rakastaa isääni. Samat sanat voisin sanoa pikkuveljestäni ja kälystäni. Ikuisia pikkupoikia. Isäni on hyvin perhekeskeinen ja lapsirakas ja rakastaa omia tyttöjäni niin aidosti ja pyyteettä, etten voisi enempää arvostaa sitä, millainen isoisä lapsillani on. Vain yksi isoisä fyysisesti, mutta toinenkin on läsnä.

Appiukkoni, jota en koskaan tavannut

Mieheni isä on kuollut, kun mies oli juuri täyttänyt 14 vuotta. Se oli kuitenkin tarpeeksi pitkä aika siihen, että isä ehti vaikuttaa miehen loppuelämään. Appiukkoni on opettanut pojalleen aivan valtavasti elämästä. Vanhan kansan sananlaskuja ja sääntöjä, kädentaitoja, elämää ylipäätään. Appiukkoni, jota en valitettavasti ikinä tavannut, elää puheissa lähes päivittäin. Mies heittää erilaisia sanontoja ja kertoo lapsilleensa perään, että ”Veikko-pappa olisi sanonut näin”. Minusta on valtavan ihanaa nähdä, että yli 24 vuotta kuolemansa jälkeen hän elää poikansa puheissa koko ajan. Toivottavasti kuulee sinne pilven päälle.

Olen usein ihmetellyt, miten miehestä on tullut niin tasapainoinen ja suoraselkäinen huolimatta suuresta menetyksestään. Hän totesi tänäänkin, että ”mähän olin melkein aikuinen silloin”. Aikuinen! Olin itse pahimmassa etsikkoiässä ja sekoilin menemään teininä. Ehkä miehen oli pakko kasvaa aikuiseksi, siinä missä itse pystyin turvaamaan vanhempiini etsikkoaikana.

Isä ja tyttäret

Appiukkoni, jota en koskaan ole tavannut vaikuttaa hirveän vahvasti siihen, millainen isä omilla lapsillani on. Lasteni isästä sanoin FBssa näin:

Lapsilleni olen saanut parhaimman mahdollisen isän. Häneen voi aina luottaa, hän opettaa tytöille mitä ikinä keksivät pyytää tai kysyä. Hän on tiukka ja myös jyrkkä mielipiteissään, mistä otamme ehkä eniten kasvatuksessa yhteen, mutta joka toisaalta tekee tytöistä suoraselkäisiä ja luo turvaa. Rajat ovat, mutta rakkauttakin on loputtomiin. Hän on upea tyyppi ja tytöt palvovat isäänsä. Kuinka monta kertaa olen kuullut ”isi kyllä osaisi tämän tai isi kyllä tietää tämän”.

Hän on upean luotettava ja suoraselkäinen tyyppi ja hahmo, johon me kaikki kolme uskallamme nojata ja luottaa. Hän ei heilu. Hän kantaa useasti meidän perhettämme, on rohkea ja pistää meidät luottamaan itseemme. Hän on ihminen, joka sai minut muuttaman ulkomaille, sukeltamaan ja ajamaan moottoripyöräkortin. ”Luota, kyllä sä pystyt!”. Hän on isä, joka opettaa lapsensa uimaan, pyöräilemään ja laskettelemaan siloin, kun minun tekee mieli panna silmät kiinni. Hän pistää lapset luottamaan itseensä ja siihen, että kyllä ne siivet kantaa. Sellaisen isän turvin on hyvä kasvaa.

Isänpäivälahja sekä -herkut paikallisilta yrittäjiltä

Isänpäivänä halusin tukea paikallisia, joten lahjaksi mies sai vihreän Gugguun collegen sekä tietenkin rakkaudella väännettyjä kortteja. Aamupalan kanssa oikaisin rankan viikon jälkeen – Vanhakylä Gård toimitti ovelle Sastamalasta asti tuoreita sämpylöitä, itse tehtyä mehua ja muuta herkkua. Kannatti todellakin tilata! Lämmin suositus jos näitä tulee lisää!

 

Hyvää isänpäivää kaikille ja lämmin ajatus teille, kenelle tämä päivä tuo surua. ❤ Me suuntaamme saunaan ja järveen uimaan, parasta tekemistä perheenä! Miten teillä on vietetty päivää?

Helpot ja hyvät-kirjasta isänpäiväruoat

Meille tarjoutui lauantaille yllättävä tilaisuus olla kaksin kotona, kun tytöt olivat ensimmäistä kertaa ikinä molemmat yksin kaverisynttäreillä. Kun aina nämä yksinäiset hetket menevät bloggaamiseen, urheiluun tai siivoukseen, päätinkin nyt tehdä ennakkoon isänpäiväaterian. Juuri ikinä ei tule kokattua rauhassa saati montaa eri juttuja. Ajatuksissa oli ollut isänpäiväbrunssi kotosalla, mutta herkuteltiinkin jo lauantaina ja päästiin sunnuntaiaamuna sitten porukalla uimahalliin!

Innoittajana toimi uusi Ruokatorstain Helpot ja hyvät-reseptikirja, joka kolahti postilaatikkoon alkuviikosta. Myönnän, ettei Helsingin Sanomien Ruokatorstai ole minulle tuttu, sillä kyseistä lehteä ei meille tule. Sen sijaan vanhemmilleni tulee ja kun äiti näki kirjan meillä, hän jo huokaili, että haluaisi kirjan. Lehdessä julkaistut ohjeet vaikuttavat kuulemma niin hyviltä. Minuun iski jo tuo otsikko, että helppoa ja hyvää ruokaa, tänne ja heti!

Teimme perjantai-iltana nuudeliruokaa kirjan ohjeella ja se maistui todella hyvin koko perheelle. En ole ehkä ikinä santsannut ruokaa kolmea kertaa, mutta söin ihan nuudeliöverit. Oli niin hyvää! Isänpäiväruokiin valitsin kirjasta pari erilaista salaattia, vihreän shaksukan sekä smoothien. Jouduimme vähän soveltamaan, sillä edellisenä päivänä ostettu pinaatti oli pilaantunut, mutta hyvää oli silti! Lisäsin pöytään raakasuklaata ja marjoja sekä pari juustoa. Toisessa salaatissa oli tonnikalaa, mutta muuten ihan puolivahingossa valitsin lihattomia juttuja. Totesin, että tulipa lihaton ruokapöytä, eikö isälle perinteisesti kokata pihviä, johon mies sanoi, että kyllä sinä minut tunnet. Viherpiiperrykset maistuvat!

Kaikki reseptit olivat suht simppeleitä tehdä ja raaka-aineet vähän totutusta poikkeavia, joten oli ihanaa saada uusia makuja pöytään. Resepteistä osa on julkaistu Helsingin Sanomissa, osa on uusia. Kirja on jaettu erilaisiin osioihin, sieltä löytyy muun muassa osiot Ihana aamu, Muhkeat salaatit, Kätevät kulhot ja Nautiskelijan illat. Myös leivontaa on kirjan viimeisessä osiossa, eli hyvin monipuolisia reseptejä!

Meidän isänpäiväpöytään valitsin shaksukan lisäksi mustikka-mozzarella-salaattia, italialaista tonnikalapapusalaattia, bruschettaa sekä smoothien, joka oikeasti oli kahden värin smoothie, mutta laiskana tein vain viherversion. Kaikki maistui ja luulen, että kirja jää kyllä meillä aika aktiiviseen käyttöön. Ideoita keittiöön kun kaivataan aina!

Oli ihan huippuhauskaa kokata rauhassa ja kokata yhdessä, mies osallistui puolivälistä kokkailuihini. Tuli mieleen vanhat ajat, kun kokkasimme yhdessä. Nykyään ruoanlaitto on liian usein sitä makaroniloota-linjaa, jota syödään päivätolkulla ja tehdään isoja satseja kerralla. Pitäisi useammin panostaa kotona kokkailuun, uusiin makuihin ja juttuihin aivan ehdottomasti! Kokkailuun tarvitsee inspiksen, jota tämä kirja ilokseni tarjosi. Oli ihana herkkupöytä lauantaina!

Ovatko Hesarin Ruokatorstain reseptit itsellesi tuttuja? Mitä teillä syötiin isänpäivänä?

*kirja saatu blogin kautta

Meidän perheen isä ja se ekologisempi isänpäivälahja

Hyvää isänpäivää kaikki isät sekä isoisät! Me vietimme vähän ennakkoon jo eilen isänpäivää, sillä siihen tarjoutui helpommin lauantaina tilaisuus.

Touhotin niin täysillä omien lapsieni isän isänpäivää, että oma isä jäi vähän jalkoihin. Tästä tuli jo huono omatunto, sillä oma isäni on ollut elämässäni hyvinkin tärkeä hahmo ja minä olen ollut ainoana tyttärenä selkeästi vähän pilalle hemmoteltu. Tähän syksyyn asti myös omat tyttäreni olivat ainoat hänen lapsenlapsensa ja samaa henkeä oli havaittavissa, hemmottelua. Se isoisälle sallittakoon. Tällä hetkellä oma elämä pyörii tiiviisti perheen ympärillä, mutta on aivan parasta, että myös isoisä jaksaa siihen osallistua. Hän yhdessä mummin kanssa on ollut lukemattomat kerrat lastenvahtiapuna, kärrännyt vauvojani päiväunille ja osallistunut niin täysillä kuin välimatkan puolesta voi.

Omien tyttärieni isä on sellainen pakkaus, etten tiedä mitä sanoisin. Melkein ehkä parempi, jos en sanoisi mitään, vain toteaisin vain kiitos. Ehkä eniten kiittäisin siitä, että molempina vauvavuosina hän on valvonut ja paljon töidensä ohella. Suojellut minun untani ja jaksamistani, nukkunut vauva kainalossa kun itse en ole pystynyt aina niin nukahtamaan ja lähtenyt tyttöjen kanssa mummilaan yöksi antaakseen minun nukkua kotona yön. Hän on kuskannut lähes aina tytöt harrastuksiin, hän on opettanut heille kuun ja tähdet (siis kirjaimellisesti) ja pitänyt kuria. Vienyt laskettelurinteeseen, metsäretkelle, pyöräilemään ja uimaan. Sanon monesti, että minä en ole se tiukin sokerityyppi tai muuta meidän perheessä (koska näin usein ajatellaan), vaan isänsä pitää vielä paljon enemmän huolta puhtaasta ruoasta ja ulkoilusta. Eilisen ennakkoon syödyn isänpäiväaterian jälkeen tulin vähän muiden perästä saunaan ja kuuntelin keskustelua, jota isät ja tyttäret kävivät siellä veden kolmesta olomuodosta. Kyllä nauroin sisäänpäin, on se hyvä että lapsella on kaksi vanhempaa, itse saatan puhua vähän eri asioista.

Isänpäivänä halusimme muistaa isää sillä yhdessäololla ja sovimmekin, että teemme uimahallireissun yhdessä. Olemme pitkään puhuneet leffaan menosta esikoisen kanssa, mutta hän sanoi, ettei voi mennä äidin kanssa elokuviin isänpäivänä, vaan vie iskän leffaan. Halusin myös muistaa lasteni isää jollain lahjalla, mutta millä? Tökki hirveästi, että joka paikassa kehoitettiin ostamaan jotain uutta, enkä halunnut niitä peruskalsareita tai partavesiä tai paitoja. Sitten törmäsin Iineksen pipoihin, joita hän tekee nykyään pienissä erissä myyntiin. Jyväskylästä lähtöisin oleva nuori nainen, yrittäjä, blogikollega ja hänen itse käsintehdyt piponsa – oliko hei vähän innostava ja mielestäni ekologinen vaihtoehto!

Laitoin siis tilaukseen mustan pipon miehelle ja kun paketti saapui, siellä oli minullekin yllätyksenä pipo kaupanpäällisenä. Tuli ehkä maailman paras mieli ja pipolle vielä enemmän arvoa. Kävimme eilen jollain tapaa kuvaamassa pipoja – tytöillä oli kiire kaverisynttäreille ja miestä taisi ahdistaa kameran ”väärä” puoli. Lisäksi hän illalla älysi, ettei ollut viikonloppuna ajanut partaansa ja kysyi, kelpaako nyt ”sinne sun blogiin”. Tämä kysymys pysäytti. Väliäkö parralla, väliäkö blogilla. Koska hän enemmän kuin kelpaa meille, juuri sellaisena kuin on. Ja se, mitä hän on arjessamme ja elämässämme, on tärkeämpää, kuin yksikään kuva tai blogipostaus.

Olen onnellinen, että tänään saan muistaa niin omaa isääni, joka on ukkina suuri osa lasteni elämää ja lasteni isää, joka on tiukka ja rehellinen, rakastava ja jaksava, pitkäpinnainen ja turvallinen.

Hyvää isänpäivää kaikille! Miten teillä vietetään isänpäivää?

Ja kiitos Iines pipoista! Jos mietit hyvää sekä ekologista joululahjaideaa, niin suosittelen kurkkaamaan Iineksen pipot!