Avainsana-arkisto: irti maasta

Irti Maasta synttärit – kiipeilyä ja kiljahduksia

1.4.2022
2

Jatketaan vielä syntymäpäiväaiheesta, sillä se on usein kovin kysyttykin aihe lapsiperheiden keskuudessa. Missä synttäreitä voi ja kannattaa järjestää, paljonko se maksaa ja niin edelleen. Me yritimme ensi kertaa järjestää HopLop-synttärit maaliskuussa 2020 ja vielä uudelleen vuonna 2021, mutta tiedätte mikä tilanne oli. En tykännyt siitä, että aina piti maksaa 50 euron varausmaksu, jota ei saanut takaisin muuta kuin lahjakorttina. Tänä vuonna vuorossa olivat jo 9-vuotissynttärit ja moni muukin paikka alkanut kiinnostaa synttärikohteena. Päädyimme Irti maasta-synttäreihin, sitä puolsi sekin, että juhlat sai perua vielä viikkoa ennen ja maksaa vasta paikan päällä. Olemme käyneet kerran paikassa aiemmin perheen kesken ja voi veljet, miten lapset olivat siitä kehittyneet! Toisaalta, on kaksi vuotta pitkä aikakin!

Syntymäpäiväjuhlat Irti Maasta-kiipeilypaikassa

Juhla-aika on kahden tunnin mittainen, jossa on aluksi opastus valjaisiin ja kiipeilyyn, sitten noin tunnin kiipeilyaika ja lopuksi juhlatilassa on noin 45 minuuttia aikaa syödä herkkuja. Olin jotenkin onnistunut itse ymmärtämään aikataulun niin, että paikan päällä tulee olla varttia aiemmin. Tämän takia vieraat saapuivat varttia ennen opastuksen alkua, mutta päätimme sitten käyttää tuon välin lahjojen avaamiseen. Päästiinpähän siitä jännityksestä!

Seuraavaksi oli vuorossa valjaiden pukeminen ja opastus. Meidän synttäriporukassa oli 9 lasta mukaan lukien sankari siskoineen ja paikalla oli myös toinen synttäriporukka sekä muutamia muita päälle. Tila oli siis täynnä. Kun lapset alkoivat pukea valjaita, tuli ensimmäinen ”tarvitsemme lisäkäsiä”-hetki. Ei toisaalta ollut mikään hoppu, mutta kaikki 9 lasta kaipasivat apuja miten pujottaa valjaat ja me miehen kanssa kiristimme niitä minkä ehdimme.

Sitten oli aika mennä kiipeilemään. Henkilökunnan puolesta oli opastus seinien käyttöön, mutta pienet kädet eivät monesti saaneet kiinnityssysteemiä irti tai paikalleen. Seuraava ”lisäkäsiä tarvitaan”-hetki. Kun olimme perheen kanssa kiipeilemässä pari vuotta sitten, paikalla oli koko ajan henkilökunnankin puolesta joku. Nyt oli minä ja mies auttamassa ja sinkoilimme yhdeksän lapsen luo minkä ehdimme. Todellakin olisi pitänyt pyytää joku vanhemmista auttamaan etukäteen, jos olisin tiennyt, ettei henkilökunta auta. Onneksi kun päästiin pidemmälle, alkoi osalla lapsista sujua valjaiden kiinnitys seinään itsenäisesti, joten tuntui, että me riitämme, jos puolet tarvitsee apua.

Itse kiipeily on oikeasti aika jännää. Se, että osaa luottaa valjaisiin. Mutta korkeallehan ei tarvitse kiivetä, vaan voi kokeilla erilaisia seiniä ja niiden muotoja ja askelmia ja tulla matalalle alas. Yllättäen 6-vuotiaamme kekotti tolpan nokassa ja kohosi kohti Tullintorin kolmoskerrosta ensimmäisten joukossa. Minuahan kiipeily pelotti aika tavalla pari vuotta sitten!

Tunti oli kiipeilyaikana aivan tarpeeksi koulupäivän päälle, lapset olivat hiki päässä ja osa lopetti jo hieman aiemmin. Hauskaa heillä tuntui olevan ja kiljahduksia kuului ympäri kiipeilypaikkaa. Kohtuu hyvin pääsi kiipeämään huolimatta siitä, että paikka oli suht täynnä. Myös boulderointiseinä, johon ei kiinnitytä erikseen tuntui innostavan.

Tarjoilut ja hinnat Irti maasta-synttäreillä

Täytyy kyllä nyt jälkikäteen sanoa, etten ole ihan varma miten hinnoittelu meni. Hinta on alkaen 142 euroa ja ymmärtääkseni sisältää 6 kiipeilijää. Tähän päälle tulevat vieraat maksavat 17 euroa/pää. Näin ainakin meidän hinta selittyisi. Tarjoiluja saa ostaa paikan päältä, ihan vain esimerkiksi pelkän hodarin tai sitten isompia paketteja. Ne kuitenkin tulevat suhteellisen kalliiksi, joten päädyin tuomaan omat astiat ja tarjoilut. Yritin tutkia, onko käytettävissä jääkaappitilaa, kun kiipeily on ennen ruokalua, mutten löytänyt nettisivuilta vastausta. Nyt voin kertoa, että jääkaappi löytyy kyllä!

Tarjoiluilla mentiin simppelillä linjalla – donitseja, karkkeja, nakkeja ja kasvispullia, kasvistikkuja, dippejä, sipsiä ja limpparia. Kaikki helppo kuljettaa ja viedä ekstrat pois. Discopallo pyöri tyttöjen syödessä herkkuja ja lopulta innostuttiin tanssimaan ja kiljahtelemaan vielä kiipeilyjen jälkeenkin. Hauskaa tuntui olevan ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä, myös sankari itse. Äiti jäi kaipaamaan hieman puhtaampaa juhlatilaa (hinkkasin itse pöytää puhtaaksi ennen tarjoilujen laittamista esille) sekä hieman parempaa ohjeistusta paikalle saavuttaessa.

Mutta palaamme vielä kiipeilemään, sillä sankarille kuului lahjaksi kiipeilylippu. Takaisin korkeuksiin siis jonain päivänä! Nämä olivat ensimmäiset ns. ulkoistetut juhlat ja olipa hassua tulla kotiin, purkaa tarjoilut ja siinä se. Ei muuta siivottavaa ennen tai jälkeen. Ihanan helppoa!

Kokemuksia erilaisista synttäripaikoista otetaan mielellään vastaan! Leon Leikkimaassa ja HopLopissa niitä tuntuu paljon olevan ja esimerkiksi tiedesynttäreille ja Tramppaparkkiin ovat lapset osallistuneet. Mitä kaikkea muuta olette testanneet?

Miten kivaa, hirmuisen pelottavaa ja kaikkea muuta oli olla Irti maasta!

30.12.2019
6

Alan epäillä, että itseäni vaivaa joku neljänkympin villitys, kun uusia asioita pitää kokeilla vähän väliä. Kun olen saanut pakotettua itseni tänä vuonna jo talviuintiin ja ralliauton kyytiin ja tankotanssiin, tuli mieleen, että josko lähdemme nelistään kiipeilemään. Olen katsellut usein Tullintorilla olevaa Irti Maasta-kiipeilypaikkaa, mutta ajatellut, että kuopus on vielä liian pieni. Kun kävimme joulukorttikuvissa Tullintorin studiossa marraskuussa, osui silmiini, että minimipaino on 15 kiloa. Ei minimipituutta! Tuo paino juuri ylittyy, joten päätimme suunnata sunnuntai-iltana kiipeilemään.

Koska menin jonkun Suomen suurimman liu’uista Hyvinkäällä keväällä ja kiipeilin puissa, ajattelin, että tämä seinille meno on ihan peace of cake. Saimme valjaiden käyttöön hyvän opastuksen ja ihanan tsemppaava ja iloinen henkilökunta oli koko ajan paikalla neuvomassa, jos apua tarvitsi. Niin ja tsemppaamassa. Ei se ollutkaan niin helppoa. Ylös päästiin kyllä, mutta miten saattoi alastulo olla niin haastavaa? Siis lähinnä minun kohdalla.

Lapset lähtivät ensi kapuamaan rohkeasti ylöspäin ja pudottautuivat alas hienosti köyden varassa. Molempia vähän jännitti kun kurkkasivat olkansa takaa alas, mutta hienosti pääsivät niin ylös kuin alas. Yllätyin, miten näppärästi 3-vuotiaskin pystyi kiipeämään! Sitten kokeili isänsä. No, meni niin kuin tuntuu menevän kaikessa mitä hän tekee – mennä kipitti vauhdilla ylös ja hyppäsi alas. Eikö sitä pelota kerta kaikkiaan yhtään mikään! Vähän minullekin tuota oloa!

Itsekin lähdin reippain mieli ylöspäin, kiipeäminen on kivaa ja kivaa oli ollut Hyvinkään kiipeilypuistossakin. Ollessani ostoskeskuksen kakkoskerroksen kohdalla menossa ajattelin, että kokeilenpa harjoitella alastuloa. Ohjeet olivat, että kädet ekana irti, ei tarvitse pitää välttämättä köydestäkään kiinni. Selvä! Kädet irti ja… EI! Siinä vaiheessa iski ihan järjetön pelko takaraivosta, se pudottautuminen oli päälleni järjenvastaista. Siinä missä kiipeilypuistossa tiputtauduttiin liukuun, joutuu Irti maasta-puistossa päästämään vain irti ja hetken ”tyhjyyden tunteen” jälkeen valjaat jarruttavat.

Vaikka kuinka hoin itselleni ja tiesin, että valjaat pitävät, minun oli todella vaikeaa tulla alas ja ns.hypätä tyhjyyteen. Keskityin lopulta siihen, että kiipesin ylös ja tulin heti alas. Oli täysin mahdotonta jäädä sinne odottelemaan ja arpomaan. Välillä päästelin jotain murinaääniä tullessani alas, välillä hoin än yy tee NYT ja päästin irti. Jännä, mistä puski niin kova pelko päästää irti ja pudottautua tyhjyyteen, mutta hammasta purren päätin, että minähän voitan sinut jälleen kerran pääni, koska siitähän se oli vain kiinni. Jos pystyin tahdolla opettelemaan sukeltamisen ja tehdä siitä rakkaan harrastuksen, pystyn tähänkin! Pikkuhiljaa sujui paremmin ja paremmin ja päätin, että uudelleen on päästävä, nyt kun hommaan totuttautui, ei se ole varmasti niin hurjaa ensi kerralla.

Lapset kiipesivät lopulta valtavan hyvin ja ylös, esikoinenkin välillä jännäsi hetken alastuloa, mutta pikku rohkaisulla tuli kyllä. Mies oli meidän perheen kovin tässäkin hommassa, sinne se meni ja sieltä se tuli, ylös alas.

Seiniä on eri tasoisia erilaisilla tavoilla kiivetä ylös. Oma suosikkini oli ns. jäänaskali-seinä, jossa siirrettiin kepukoita aina ylöspäin ja kiivettiin niiden avulla. Tosin minulta meni siinäkin seinällä niin keskittyminen än yy tee NYT-pudottautumiseeni, että ne kepit jäivät sinne ylös! Tajusin myöhemmin että ne olisi pitänyt ottaa mukaan. No, ei kuulemma haittaa, huh.

Irti maasta-elämys kestää noin tunnin ja vartin opastuksineen. Hinta on vähän halvempi etukäteen netistä varattuna ja maksettuna ja silloin varmistaa, että mahtuu varmasti kyseiseen aikaan, aikoja on tunnin välein. Meillä oli sunnuntain vika aika, joka oli kuulemma päivän tyhjin ja hyvä niin. Sainpahan jöpittää siellä korkeuksissa keräämässä rohkeutta ilman, että oli jono alhaalla! Valjaita oli hyvin helppo käyttää, 6-vuotiaskin pääsi itse niistä irti.

Olen tosi iloinen, että kokeiltiin ja niin taisivat olla lapsetkin – pyysivät molemmat, että saisivat järkätä synttärinsä siellä ja sen lisäksi kuopus ilmoitti, että tulee huomenna uudestaan kiipeilemään, oli niiiiiiin kivaa. Mahtavaa! Onko vähän ihanaa, kun on sen ikäisiä lapsia, kenen kanssa voi jo harrastaa kaikenlaista! Ja tosi kivaa erilaista liikuntaa tuli taas tehtyä. Toki voi mennä vain mukaan, jos esimerkiksi lapsi haluaa kiivetä ja itse ei, sekin vaihtoehto onnistuu.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, nyt kun ulkona sataa vettä, näitä keskuksiahan on monessa kaupungissa! Kuka on jo ollut Irti maasta?