Avainsana-arkisto: ilmastonmuutos

Päivän surullisin uutinen

26.10.2019
12

Olen joskus ennenkin mielestäni otsikoinut postauksen kohtuullisen samoin sanoin. Silloin kirjoitin siitä, kuinka kurjaa on, kun Nanso lopettaa Nokialla. Olin päässyt itse tutustumaan tehtaaseen, nähnyt ne motivoituneet, vuosikymmeniä tehtaalla töitä tehneet naiset, jotka jäivät nyt tyhjän päälle. Ollut kova ”fani” merkin suhteen ja surullisena luin uutisia ja mietin, miten porukan käy.

Nanson tuotanto siirrettiin ulkomaille, selvitin tällä viikolla, että vain 5% onneksi tuotannossa tapahtuu Kiinassa, loput esim. Virossa ja Portugalissa. Kuitenkin sovittaessani parin sadan arvoista neuletakkia I love me-messuilla en voinut olla hämmentymättä – sain putsata farkkujani pitkään siitä nukan ja lankojen määrästä, mitä vaatteesta lähti. ”Se tekee noin aluksi”, sanottiin messupisteellä. Kun höpötin asiasta IGn puolella, sain asiantuntevalta seuraajalta kommentin, että lanka on huonoa ja halpaa jos noin käy. Ei sitä pitäisi lähteä alussakaan. On hienoa, että Nanso työllistää suomalaista suunnittelua, mutta kyllä minulta jäävät tuotteet kauppaan, kun ne lentävät tänne Kiinasta asti ja laatu on tuollainen.

Lähes yhtä surullisia olivat uutiset kuluneella viikolla. Toki maailmassa tapahtuu paljon hirveitä asioita, mutta se mediahehkutus mikä kulutushysterialle annettiin oli mielestäni järkyttävää. Kuten kaikki varmaan tietävät, Mall of Tripla avasi ovensa Pasilaan ja hehkutus oli suuri. Mediat somevaikuttajista iltapäivälehtiin nostivat hyvänä asiana esille sen, että meillä on nyt lisää halpismerkkejä kuten RESERVED. Ihan mahtavaa! Kyseisellä merkillä mallisto vaihtuu KAHDEN VIIKON välein ja voitte vain kuvitella, millainen koneisto tekee ja millä laadulla sitä kamaa. Paljonko sitä jää myymättä. Paljonko se rasittaa ilmastoa. Vaateteollisuus tuhoaa ilmastoa enemmän kuin lentäminen.

Mutta suunnilleen kaikki uutiset mitä näin, huusivat isolla suomalaisten tekemiä ostoennätyksiä, hei me ostettiin enemmän kuin Lontoossa konsanaan menee vaatetta. JES! Onneksi soraääniä löytyi joukosta, mutta se kriittinen pohdinta tuntui kadonneen kokonaan. Me emme tarvitse enää yhtään Zaraa, Reservedia tai muuta halpisketjua. Ylipäätään on syytä pysähtyä ja miettiä hyvin tarkkaan, mitä vaatetta tarvitsee. Se halpa ei monesti olekaan halpa, koska kestää niin vähän aikaa ja joudut ostamaan niitä useamman.

Nettiostaminen on toinen kamaluus. Ihmiset tilaavat tavaraa muun muassa Wishiltä Kiinasta, koska on niin halpaa. Niin varmaan on joo, mutta kuinka se on valmistettu ja kuinka hirveästi se rasittaa maapalloa, valmistustapa ja lennättäminen? Ja sitten saa parhaimmillaan jotain aivan kuraa, jonka tunkee roskikseen. En ikinä ole tilannut Wishiltä ja vannon, etten tilaakaan. Ylipäätään nettiostaminen on haasteellista, koska monesti siinä klikkailee enemmän vaatetta ostoskoriin kuin kivijalkakaupassa ja palauttaminen saattaa jäädä.


paita LUMOAN/ housut PART TWO/ kengät MINNA PARIKKA/ takki GLOBAL ACCESSORIES/ neuletakki ESPRIT/ korvikset Kroatiasta paikalliselta taitelijalta suoraan ostettu

Minä en ole mikään malliesimerkki asiassa, tarkoitukseni ei ole kiillottaa omaa kruunua vaan herätellä keskustelua. Koska blogini on paljon pohjatunut asukuviin, minulla on varmasti vaatetta enemmän kuin tarpeeksi. Kokoni on blogiaikana vaihdellut 20 kilon verran puoleen ja toiseen, joten sekin tekee omansa, ettei aina ole mennyt samat koot päälle ja sitten kaikki on ollut liian isoa. Olen aina hyvin onnellinen, kun voin ottaa kuvia, joissa minulla on Uhanaa, Papua, Lumoania, Maanantaimallia tai muita upeita suomalaisia merkkejä. Koruissa olen pitkään pyrkinyt tukemaan juurikin suomalaista käsityötä. Mutta esimerkiksi lasten nopea kasvu ulos vaatteista, heidän kuluttamansa leggarien määrä kun ne kaatuillaan rikki ja omat rahavarannot kotiäitinä ovat saaneet monesti hakemaan kasan leggareita H&M:ltä.

Kaiken tämän manian keskellä vielä Stockmannkin julkisti uuden kantisohjelmansa, jossa voi edetä tasoille ja tasojen merkkinä on eri värisiä kangaskasseja. Koko uutinen oli minusta niin hullu, että luin useampaan kertaan kun mietin onko se edes totta? Oli se. Jos ostat Stockmannilta 25 000 eurolla, saat violetin värisen kassin. Tämä motivoi Stockmannin mukaan ostamaan lisää, kun innostuu yrittämään seuraavalle tasolle. HEI JES! Voi sitten erottua rahvaasta sillä violetilla kangaskassilla. Oikeasti aika yököttävä uutinen. Mies kommentoi, että voihan sieltä ostaa vaikka auton. No, kuka auton ostanut haluaa erottua rahvaasta kangaskassilla? En voi ymmärtää. Miksi buustataan ostamista, kun sitä pitäisi hillitä?

Sama kriittinen kuluttaminen koskee niin ruoka-, lelu kuin kaikkea ostamista, kaikki tuntuu välillä olevan niin hankalaa. Samalla kun en itse syö lihaa seison kaupassa miettimässä onko avokadojen ostaminen ok. Miksi ne parhaat kirsikkatomaatit pitää pakata muovipurkkiin? Ja lista jatkuu loputtomasti. Yritän itse jatkuvasti miettiä valintojani ja välillä onnistun valitsemaan hyvin, välillä en. Esimerkiksi ensi viikolle sain kutsun outletin avajaisiin ja tilaisuus kuulosti aika hienolta. Päätin olla menemättä, sillä outletit jos mitkä osaltaan myös lisäävät ostomaniaa. Millä sitä muulla voi äänestää kuin jaloillaan tässä asiassa? Tänä syksynä päätin myös jättää kosmetiikkakalenterit kauppaan sen roskan ja turhan tavaran määrän vuoksi.

Minkälaisia ajatuksia Mall of Triplan uutisoinnit herättivät sinussa? Tai ylipäätään tämä kulutushysteria ja maapallon tuhoutuminen?

Kestotyylihaaste – oletko miettinyt kulutustasi joulukiireissä?

21.12.2018
10

Samaan aikaan kun hössötämme joulua ja hankimme kaappeihin lisää muovisia leluja ja ehkä hutiostoksia, uutiset tuuttaavat tietoa siitä, että ilmaston pelastamisessa meillä alkaa olla jo kiire. Katselin eräänä päivänä tällä viikolla uutisia ja kuuntelin kauhukuvia siitä, kuinka Lontoo ja muut rannikkokaupungit tulvivat. Mietin omia lapsiani ja heidän tulevaisuuttaan. Tuleeko se olemaan jo täynnä kauhua? Kuinka pitkää maapallo kestää?

Vaikka joulun alla keskittyy mieluiten iloon ja yhdessäoloon, on hyvä miettiä kulutustaan juuri joulukaupoilla. Minä en ole käynyt ollenkaan joulukaupoilla ja siitä on tullut vain ja ainoastaan hyvä mieli. Olen pyytänyt kummeilta, etteivät lapset saisi leluja lahjaksi. Olen iloinnut parista elämyslahjasta, jotka tuovat aikaa yhdessä ja hyvän mielen, eivät turhaa tavaraa kaappiin. Jos minulta kysytään mitä lapsi kaipaa lahjaksi, niin se on aikaa. Eikä mitään suuria ja mahtavia juttuja, jos kummit vievät lapsen pulkkamäkeen, siitä puhutaan puoli vuotta myöhemmin. Ei siitä, mikä muovilelu paketista tuli, sillä meillä paketit tuo kaiken lisäksi joulupukki. Esikoinen puhui juuri tällä viikolla yökyläilystä, joka tapahtui puoli vuotta sitten. Kummit olivat vieneet hänet Luonnontieteelliseen museoon ja kaksipäisestä vasikasta puhuttin muutama päivä sitten taas.

Oma blogini on myös muuttunut aika paljon siitä, mitä se oli lähes seitsemän vuotta sitten, kun sen aloitin. Myönnän, blogi on lisännyt kulutustani, sillä on tuntunut tyhmältä olla kuvissa aina samoissa vaatteissa. Todellisuudessa muutamastakin vaatteesta saa aika monta asukokonaisuutta. Kotimaisuutta paukutin heti blogin perustaessani, mutta sekin on kärsinyt muun muassa taloudellisista syistä. Parhaita vaatteita ovat mielestäni sellaiset, joita tehdään pitkään. Se on todellinen ei pikamuodille. Vaikka siis laittaisin vuosia vanhat saappaat jalkaan, voin edelleen vinkata teille, että niitä on myynnissä. Se jos mikä on kestävää. Tai se, että nuo saappaat kestävät käytössä pitkään. Tällaisesta vaatteesta on esimerkki kuvissa – nämä saappaat ovat itselläni olleet vasta yhden syksyn, mutta tiedän, että niitä on valmistettu jo vuosia. Ja toivottavasti valmistetaan vielä pitkään, ovat erittäin kestävät ja kotimaiset.

Välillä kotimaisuus ei kuitenkaan ole tae laadusta. Olen pitkin hampain pyytänyt mummia korjaamaan kalliita, kotimaisia leggareita, joihin lapset ovat saaneet reiät ensimmäisellä tai toisella käyttökerralla. Kyllähän se harmittaa ja paljon, kun olet ajatellut ostavasi kalliin, mutta pitkäikäisen ja kotimaisen vaatteen. Sen sijaan otin tällä viikolla käyttöön pitkästä aikaa 14 vuotta vanhan H&M:n vaaleanpunaisen untuvatakin, jota olette nähneet Instastooreissa, jos niitä seuraatte. Tuo takki on kokenut kovia. Se meni eräänä yönä 14 vuotta sitten ketsuppiin ja se oli aikaa ennen sappisaippuoita – minkä työn ja pesumäärän tein, jotta sain siitä puhtaan! Käytin jopa muistaakseni pesulassa. Kestänyt on senkin ja 14 vuotta – tällä takilla pärjäisin muuten hyvin kestotyylihaasteessa!

Mikä sitten on tuo kestotyylihaaste? Se on tankkisll:n lanseeraama haaste, jossa kerrotaan vaatteiden ikä ja sen perusteella mietitään, millainen kuluttaja olet. Olen hyvin iloinen, että bloggaajat ovat tuoneet haastetta ihmisten tietoisuuteen, sillä tämä haaste on hyvä tapa pysähtyä miettimään omaa kuluttamista.

Minäkään en enää hirveästi tykkää tehdä postauksia, jossa hehkutetaan ostoksia tai alelöytöjä tai vinkataan teitä tyhjentämään alennuksista kaupat, jos tuote ei ole oikeasti lähellä sydäntä, kuten eiliset urheiluliivit. Ahdistun sellaisista postauksista ja skippaan itsekin niiden lukemisen. Tänä syksynä asukuvissa on näkynyt vanhoja vaatteita, pari uutta ja esimerkiksi useampi kirpparihankinta, jotka olen halunnut tänne tuoda, vaikka tiedän, ettette voi sellaista mennä kaupasta ostamaan. Olen toivonut, että se inspiroi teitä tyylillisesti tai kollaamaan kirpputorien antia. Nykyään on niin upeita nettikirppareitakin!


mekko LINDEX/ korvikset H&M/ kengät PALMROTH (saatu)

En tiedä oletteko huomanneet muutosta blogissani, että vinkit uutuusvaatteista ja alejutuista ovat tänä vuonna vähentyneet koko ajan. Toivon, että olette. Itselläni olisi vielä paljon tsempattavaa kulutusasioissa, mutta väittäisin, että paljon olen tsempannutkin. Ja Instasta ehkä huomaatte myös sen, että painan bussilla, junalla ja kävellen menemään niin paljon kuin voin – perheestämme löytyy yksi auto, mutta mieluiten pakkaan lapset bussiin ja suuntaamme sillä keskustaan. Näin tänäänkin.

Olisiko teistä kivaa, jos joskus listaisin vaatteiden ikävuosia kestotyylihaasteen innoittamana? Toivon, että kaikki heräisivät tosissaan tähän kuluttamisen tuomaan pahaan. Olemme pieni kansa, mutta kyllä jokainen teko merkitsee!

Niin ja tällä kyseisellä asulla, joka oli päällä Kaija Koon keikalla viime kuussa en pääsisi kovin pitkälle kestotyylihaasteessa. Mekolla on ikää vuosi, kengillä vain 3 kuukautta, korviksilla myös noin vuosi. 2 vuotta ja 3 kk vievät minut aloittelijakategoriaan, mutta pankki räjähtää, jos tuon kuviin 14 vuotta vanhan untsikan, kuten suunnittelin. Tuona itana palatessamme hotellille paasasin pikkujouluporukan jättämästä tumppimäärästä äidilleni. Tiesittekö, että ne sisältävät muovia ja ovat yksi pahimmista saastuttajista, siis tumpit? Kuinka moni silti talloo ne surutta maahan ja luontoon?

Minä toivon joulupukilta parempaa tulevaisuutta kaikille. Mitä ajatuksia kuluttaminen ja kestotyylihaaste herättävät sinussa? Oletko miettinyt jouluhankinnoissa kulutustasi?

P.S. Joulukalenterin kolmannen luukun palkinto on arvottu ja sen voitti blogin puolella Aino, onnea ja kiitos osallistujille! Arpoja kertyi pitkälti yli 400 kpl. Aattona sitten seuraava upea paketti arvontaan!

Ihanan hellekesän varjopuoli

30.7.2018
16

Kesällä 2018 se alkoi kirjoitti Paula Sankelo. Käristyskupoli on kuluttanut Euroopan maita ja saanut ihmiset ehkä miettimään kulutustottumuksiaan ja sitä, että maapallon varat ovat kulutettu loppuun. Ilmastonmuutos on täällä ja maastopalot ovat arkipäivää jo niin Suomessa kuin Ruotsissa, eikä enää kaukana Australiassa. Paniikki on täällä ja maailmanloppu lähellä, simpukatkin nousevat kuolleena järven pintaan.

Niin. Onko paniikki täällä? Mitä muutoksia ihmiset tekevät arjessaan kohdatessaan kuumuuden ja ehkä miettiessään ilmastonmuutosta? Minä itse olen vähentänyt suihkussa käyntiä ja viilentynyt järvessä. Pyykit ovat kuivaneet pihalla, kuivausrumpua ei ole käytetty. Pihakukkien olen antanut kuolla, sadevedellä niitä on kasteltu, mutta ei vesijohtovedellä. Samalla nämä pienet teot ovat tarkemmin ajateltuna vähän turhia. Eivät ehkä, jos ihan kaikki vähentäisivät kulutustaan, mutta kokonaiskuvassa kyllä. Meitä on niin valtavan paljon.

Syksy on tulossa ja samalla totesin, että esikoinen on taas kasvanut silmissä: hän tarvitsee uusia vaatteita. Ahdistuin, en haluaisi ostaa uusia vaatteita. Niitä varmasti pitäisi ostaa pääsääntöisesti kirpparilta ollakseen ekologinen, mutta koska kirpparikierrokset lasten kanssa ovat puuduttavia, ostan useasti vain fb-kirppareilta tavaraa. Jossa pitää tinkiä,vaihtaa viestiä ja postitella, postikulut ovat nykyään enemmän kuin halpaketjun mekko uutena. Arvaatte miten käy. Arvaatte miten pahalta tuntuu ostaa se halpaketjun mekko, joka kuluttaa ilmastoa, lapsityövoimaa ja ties mitä. Tukea firmaan, joka on viimeinen firma mitä haluaisin tukea, mutta mitä pidempään olen ollut kotona (= kotihoidontuki), sitä enemmän olen joutunut kääntymään halpisfirmojen puoleen. Blogin alkuaikoina olin lapseton, työssäkäyvä aikuinen ja pystyin ostamaan paljon kotimaista ja sitä tukemaan. Nyt kotona lasten kanssa olevana äitinä en pysty kerta kaikkiaan valitsemaan kotimaista, 40 euroa maksavaa mekkoa vaikka haluaisin.

Miten turhauttavalta tuntuukaan välillä kantaa paperiroskia, muoviroskia, biojätettä, kartonkia ja muuta vastaavaa eri jäteastoihin ja sen jälkeen mennä uimarannalle, jossa roskikset tursuilevat, ihmiset heittävät roskaa olan yli ja vedessä kelluu pari oluttölkkiä. Miten voimattomalta tuntui, kun ongin Suomipopeilla laiturilta roikkuen usemman tölkin ja pullon pois vedestä, vain nähdäkseni kun seuraava vene tuli viereen lillimään ja tölkit heitettiin surutta Jyväsjärveen. Miten voimattomalta tuntuu suosia julkista liikennettä, kun samalla Jenkeissä ajetaan hurjan saastuttavilla autoilla, käytetään kertakäyttöastioita ja ajetaan sillä autolla joka paikkaan.

Minä en ole mikään ilmastopulmunen. Kierrätän, kerään roskia maasta, yritän suosia kotimaista ruokaa ja kasvisruokaa, mahdollisuuksien mukaan pyöräilen ja käytän bussia. Sitten teen parin viikon lomamatkan all inclusive-hotelliin ja vedän koko vuoden ”työni” vessanpöntöstä alas. Siltä se minusta tuntuu, silti teen sen, koska kahden viikon loma merkitsee taas niin isoa henkireikää perheelle. Mutta onko perheelläni ja lapsillani tulevaisuutta, jos en lopeta täysin kaikkia matkoja, onko sillä enää mitään väliä, onko jo liian myöhäistä? Mitä ihmeen väliä on minun, pienen suomalaisen lajittelemalla biojätteellä, kun miljoonat ja miljoonat ihmiset samaan aikaan viis veisaavat kierrätyksestä, syövät hyvillä mielin haineväkeittoa, heittävät tupakantummpinsa mereen ja viis veisaavat kierrätyksestä? Olen vuosia asunut Aasiassa ja sanon, että siellä roskista meressä vaahtoaminen vasta turruttavaa olikin. Turistit tulevat ja tuhoavat ja paikalliset tarvitsevat turistien rahat.


mekko NANSO/ korvikset POOLA KATARYNA/ kengät H&M/ hattu Kyprokselta/ aurinkolasit KAPPAHL

Minä olen pitkään ollut hyvin ahdistunut ilmastonmuutoksesta, enkä silti ole suuria konkreettisia tekoja osannut tehdä. Juuri eilen käytin hyvillä mielin Lushin saippuapalaa, joka ei tunnu kuluvan mihinkään vaikka kuinka käyttäisi. Tein jämistä ruokaa. Olin hyvillä mielin, kun esikoinen valisti vessareissuja opettelevaa kuopusta siitä, ettei saa ottaa montaa palaa vessapaperia ”jos käytät noin monta, meillä ei ole enää kohta metsiä, se paperi tehdään puista”. Olin hämmästynyt esikoiseni sanoista ja samalla mietin, että minähän hänelle olen paasannut asioista, en kerta kaikkiaan kestä, jos talouspaperia käytetään jonkin asian kuivaamiseen. Jos vessapaperia laitetaan pönttöön ettei vaan vesitippa lompsahda peppuun. Jos suihkussa seistään helteellä kuluttaen vesivaroja sen sijaan, että mentäisiin vaikka järveen. Mutta onko tuolla kaikella suuressa mittakaavassa enää mitään merkitystä? Kuinka turhalta tämä taistelu itsestäsi tuntuu? Yritätkö tehdä asioita ilmastonmuutoksen hyväksi?

Tämä aihe on väkisin mielessä helteiden vain jatkuessa Suomessa. Minä itse rakastan lämpöä ja hellettä, mutta siitä on nykyään vaikeaa nauttia, kun näkee miten maailma kuluu loppuun. Eilen meinasin juoksulenkillä juosta kuolleen siilin päälle ja nieleskellen ajattelin, onkohan raukka kuivunut. Saammeko enää pelastettua maapalloamme?

Kuviksi otin juttuun Nanson mekossa otetut kuvat, suosiakseni kotimaista. Tämäkin mekko on pysynyt priimana vuosikaudet. Tänä kesänä en ole käynyt lainkaan vaatekaupoissa ja yrittänyt vähentää kulutustani. Ahdistunut blogien ”must have”-listoista ja alennusmyyntien suosittelemisesta. Helteellä ja upealla kesällä on kääntöpuolensa, iso, iso asia, josta kirjoitin pienen pintaraapaisun, herättääkseni ehkä keskustelua. Luonnoksissa on iso läjä kepeitä kesävinkkejä, mutta tämä aihe piti saada nyt ensimmäisenä ulos.

P.S. Postaus tulee näin myöhäiseen aikaan serveriongelmien vuoksi, en saanut julkaistua aikaisemmin!