Avainsana-arkisto: ilmapallo

Syntymäpäivän mietteitä – meneekö elämä 7 vuoden sykleissä?

26.10.2020
4

Ihanaa uutta viikkoa ihmiset! Valoisampi aamu talviaikaan siirtymisen myötä, mutta hitsi miten pimeät illat, nyt alkaa olla se aika, kun on jo pimeää töiden jälkeen. Vitamiinit kehiin ja ”tulta päin” eli pimeyttä päin. Tänään on synttäripäiväni ja bileiden sijaan ollaan oltu synttäriviikonloppu perheen kesken, herkuteltu brunssilla, käyty kuopuksen kanssa kaksin leffassa ja avattu talviuintikausi. Hieman oli ihanaa!

Lauantaina lenkillä aloin miettiä tulevaa syntymäpäivää ja sitä mietettä, kun puhutaan, että elämä kulkee noin seitsemän vuoden sykleissä. Pitääkö se paikkansa? Miten oma elämäni on kulkenut noita syklejä ajatellen ja miltä näyttää nyt menossa oleva kuudes seitsemän vuoden syklini?

Muutto Helsingistä Jyväskylään ja kamala yläasteikä

0-7 vuotta: Ensimmäinen seitsemän vuoden jakso lapsuudessa oli hyvin onnellinen ja muistan ajan todella ihanana. Asuimme rivarissa Helsingissä ja lähes joka asunnossa oli lapsia. Oli pihajuhlia ja kavereita ja oli hyvin huoletonta lapsuutta. Isovanhemmat asuivat kaikki samassa kaupungissa, mikä oli sekin aivan ihanaa, heitä näki usein. Oli kivoja harrastuksia ja… No, kaikki oli enemmän kuin hyvin lapsuudessani.

7-14 vuotta: Olin juuri täyttänyt kuusi vuotta, kun muutimme Jyväskylään lokakuun lopulla vuonna 1988. Se oli yksinkertaisesti hirveää. Taakse jäi kaikki tuttu, Helsinkiin jäi mummo ja ukki, minun ja veljen kummit, ystävät, ihan kaikki. Muistan edelleen kun itku tuli lähdön hetkellä ja en osannut lapsena pukea sanoiksi sitä kamalaa möhkälettä mahassani. Jyväskylään muutti toinen mummo mukanamme, muuten emme tunteneet kaupungista ketään, kaikki tutut ympyrät jäivät ja elämä piti ns. aloittaa alusta ja alkaa etsiä ystäviä.

Yläasteikä oli pahinta aikaa ikinä, minua huoriteltiin päivittäin, vihasin käydä koulua Säynätsalossa, se tuntui jotenkin sisäänpäinkääntyneeltä paikalta, kun me tulimme kouluun muualta. Lintsailin, arvosanat laskivat, en halunnut millään mennä kouluun. Nukuin muka vahingossa pommiin useamman kerran ja toivoin olevani kipeä, jotta saisin jäädä kotiin. Minulla oli aamukampa ja päätin, etten enää ikinä mene kyseiseen paikkaan kun sieltä kerran pois pääsen.

Muutto Tampereelle, häät ja asuminen Thaimaassa

14-21 vuotta: Seuraavan syklin päätteeksi olin asunut pari vuotta Tampereella, jonne lähdin miehen perässä. Opiskelin yliopistossa, paistelin ahkerasti hamppareita ja asuimme lähes Tampereen keskustassa, voi että rakastin sitä asuntoa. Elämä siis oli todellakin muuttunut edellisestä seitsemästä vuodesta! Ihan näihin raameihin ei osu häät, olin 22-vuotias kun menimme naimisiin ja sukunimi vaihtui, mutta melkein mennään 7 vuoden syklissä!

21-28 vuotta: Seuraavan 7 vuoden jälkeen oli taas muutoksen paikka. Oli vuosi 2010 ja palasimme kolmen Thaimaa-vuoden jälkeen Suomeen. Muutimme pois Tampereen keskustasta ja otimme koiran. Siis todellakin elämä muuttui tuona syklinä paljon, paluu Suomeen, uusi koti ja koira!

Suomesta oli todella vaikeaa löytää paikkaansa. Ystäväpiirit olivat muuttuneet jonkin verran, kun oli elänyt useamman vuoden ihan eri ympyröissä. Oli hirveän yksinäinen olo, töitä ei tahtonut löytyä ja lämpöön oli järjetön ikävä, kun talvi alkoi. Lokakuussa (kaikki kiva tapahtuu aina lokakuussa!) aloitin työmarkkinatuella harjoittelun ja tuosta työpaikasta sain ystäviä, joiden kanssa ollaan edelleenkin yhteyksissä. Oli illanviettoja ja huikean kivoja työpäiviä, lähdettiin sillä porukalla mm. Skotlantiin minilomalle! Ihan mahtava poppoo, joka ”pelasti” sen ankeuden, mikä oli Suomeen palatesa.

Lapset ja perhe, talokriisi

28-35 vuotta: Ei osunut suoraan 7 vuoden kohdalle, mutta viides seitsemän vuoden sykli muutti elämäni lopullisesti, kun minusta tuli kahden tyttölapsen äiti. Olin elänyt pitkään luulossa, ettemme voi saada lapsia eikä minusta tule äitiä, joten piti aika paljon muuttaa ajattelutapaansa ja kasvaa henkisesti. Olin torjunut lapsiperhe-elämän ajattelemalla, että se on ihan kamalaa ja hirveää, sillä tavalla kai suojelin itseäni pettymykseltä, ettei minusta tulisi äitiä.

No, minusta tulikin äiti ja vielä kahdesti ja kun ensishokista oli selvitty, eihän sitä tarvinnut itselleen uskotella, että perhe-elämä olisi kivaa. Se oli parasta! Esikoisen vauvavuosi meni vähän ohi, kun jouduimme muuttelemaan edes takaisin, palkkaamaan asianajajan ja repimään kotimme auki, olin niin järjettömän väsynyt henkisesti ja fyysisesti ettei mitään tolkkua. Mutta niin siitä noustiin ja päästiin takaisin kotiin kesällä 2014. Joskus katkeruus nostaa päätään, muttei niin usein kuin ennen.


paita UHANA DESIGN/ hame TFNC/ takki PBO/ kengät DR.MARTENS/ korvikset MAANANTAIMALLI

Kuudes seitsenvuotinen

Nyt mennään siis elämän kuudetta seitsenvuotista jaksoa. Mietin juuri eräänä päivänä, että hirveän ihanaa kun se perhe jo on. Ettei tarvitse miettiä haluammeko lapsia, saammeko niitä tai mitään sellaista. Perhe on kasassa. Kamalimmat valvomisjaksot ovat takana, meillä kyllä valvottiin niin monta vuotta etten pysy enää laskuissa. Lapset ovat superihanassa iässä, tykkäävät vielä touhuta vanhempiensa kanssa, mutta enää ei tarvitse kipittää konttaavan lapsen perässä ja kytätä mitä hän panee seuraavaksi suuhunsa. Hirvittävän ihana vaihe lasten elämässä ja seuraan heidän kasvuaan suurella ilolla!

Tämä kuudes seitsenvuotinen jakso on tuonut tullessaan yrittäjyyden ja kaikkia meitä riivaavan pandemian, joka on taas aikamoinen mullistus ihan koko maapallolle. Silti olen kauhean utelias näkemään, mitä elämällä on tarjota, toivottavasti tällainen vaihe jatkuisi pitkään! Epävarmuutta lukuun ottamatta kaikki on nyt todella hyvin.

Sellaisia mietteitä synttäripäivään täti pinkiltä! Oletko itse miettinyt, tuleeko aina 7 vuoden välein joku elämänmullistus?

Vappu, jona tunsin itseni normaaliksi. Tänään se alkaa!

29.4.2020
Vastaa

Tänä aamuna heräsin siihen, että maa oli valkoisena. Oli muuten aika järkytys, huhtikuu on lumisempi kuin yksikään talvikuukausi oli! No, tuntia myöhemmin lapset heräsivät, kurkkasivat ulos ja isomman ollessa vähän nyreissään pienempi huusi näystä ”KIVAA!”. Ihana. Kaikki irti oli keli mikä tahansa.

Samalla kun mutisin säästä (suomalaisten lempiaihe!), sillä rakastan lämpöä ja odotin ihan hirveästi ensi kuun Kyproksen lomaa (ja perheaikaa, mutta sitä nyt on sentään saatu loputtomiin) mietin toki asian positiviisia puolia. Että nyt pitäisi tanssia hangessa ja iloita, että ihmiset pysyvät varmasti tiukemmin kotona vappuna kuin hyvällä säällä ja iloita, että onko niin, että luonto korjaa itseään näin äkkiä ja ilmastonmuutos jarruttuu? Mutta kyllä minä ainakin olen niitä ihmisiä, joiden mielialaan vaikuttaa sää. Viime viikolla t-paidassa lenkkeillessä olin yhtä hymyä ja hyvin toiveikas, ajattelin koko ajan että tästä selvitään ja eihän tämä ole yhtään huono homma kotoilla. Tällä viikolla, kun aurinko ei ole näyttäytynyt (nelivuotiaskin kysyi miksei koskaan paista) ja ollaan niin grillattu kuin juostu lumisateessa, on mieliala ollut ihan toinen. Aurinko antaa toivoa ainakin itselleni! No, ei auta jäädä märehtimään näitä lumia, vaan uskoa, että vielä se sieltä tulee. Iltapäivällä lumikin lienee muisto. Kuulutko sinä niihin, joilla on ihan eri fiilis auringossa kuin harmaammassa kelissä? Ja kyllä, tällaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä pandemian riehuessa vaan sillä, että pysymme terveenä. Väkisin se vaan välillä vaikuttaa jaksamiseen, yhtä lailla aurinko kuin esimerkiksi pms. Totesin miehellekin, että milloinkohan opin, ettei kerran kuussa ole taivas putoamassa niskaan tai en ole sekoamassa, vaan se oli vaan taas ne pari haasteellisempaa päivää. Huh!

Mutta tiedättekö mikä oikeasti helpottava juttu on ollut niin vapussa kuin pääsiäisessä ja on varmaan vielä juhannuksessakin? Olen aina juhlapyhinä ja tällaisina kokoontumisajopäivinä kuten vappu tai juhannus kokenut olevani huonompi kuin muut. Ainankin somen perusteella tuntuu, (tiedän, että se vain puolet totuudesta) että ihmisillä on aina vieraita vappuna ja juhannuksena tai he menevät porukalla mökeille, piknikeille tai vaikka ulkomaille. Olen monena vappuna ja juhannuksena kutsunut kavereita kylään siinä onnistumatta. Vappuisin seurana on sitten ollut omat vanhemmat. Viime vuonna niin vappu kuin juhannus oltiin nelistään kotona. Oli oikeasti todella kivaa, enkä valita. Juhannuksena käytiin naapurin paljussa ja kaksi kertaa Särkänniemessä. Mutta kyllä sitä tuntee tehneensä jotain väärin, kun kukaan ei pyydä näinä juhlapyhinä kylään, mökille tai mihinkään yhteiseen ja olemme ne pääsääntöisesti nelistään. Vaikka on ihan hyvä olla, koen olevani ulkopuolinen, kun mitään porukoita, mökkejä tai perinteitä ole. Kuulostaako tämä kummalta? Nelistään on oltu uudet vuodet, kaikki nämä peruspyhät jolloin ”kuuluu” olla porukalla. Olen siis jotenkin henkisesti nyt paljon vähemmän stressaantunut, kun sen sijaan, että seuraan mitä kaikkea kivaa muilla on, muutkin ovat tämä kerran kotona keskenään. En tunne itseäni tämän kevään juhlapyhinä huonommaksi tai sellaiseksi, että olisin mokannut kaikki ystävyyssuhteeni. Saakohan kukaan kiinni tästä ajatuksesta?

Tänä vappuna oli myös pakko minunkin hommata pallo. En muista milloin olisi ollut oma, tytöille on usein hommattu. Olin aika iloinen, kun kävimme lauantaina ostamassa Metkusesta pallomme ja myyjä (yrittäjä) sanoi, ettei hänellä ole sydäntä myydä niitä muovimötiköitä painoksi palloihin, niin valtava muovijätemäärä niistä kertyy. Olin iloinen, tuntui, että ostin palloni todellakin oikeasta paikasta paikallista yrittäjää tukien. Kolme isoa palloa, serpentiinit ja ilmapallokasa tuovat ihanaa iloa lumen keskelle. Eilen eskaritehtävänä oli lennättää ilmapalloja niin, että niistä päästä ilmat pihalle ja saatiin ainakin vuoden naurut lapsista irti. Miten paljon iloa ilmapalloista olikaan! Ja kun kävimme kolmistaan keskustassa hakemassa pallot, tytöt olivat aivan haltioissaan. Pääsivät keskustaan ja kävimme pienessä kaupassakin! Nelivuotias hoki, että ihanaa päästä kauppaan, en ole ollut aikoihin kaupoilla! Vaikkei hän mitään shoppailua kaipaa, niin selkeästi tuo pieni piipahdus oli hänelle merkki niin sanotusta normaalista. Tulin tosi hyvälle mielelle hänen touhotuksestaan.


paita H&M/ hame LINDEX/ sukkikset KAIKO/ takki ONLY/ korvikset UHANA DESIGN/ kengät CONVERSE

Tänään siis alkaa meillä vappu, päivän ennakkoon. Palju oli jo perjantaista eteenpäin varattu kun ideani sain, siksipä otin sen meille täksi päiväksi ja aatoksi. Miehellä on huominen lomautuspäivä, eli voimme aivan hyvin aloittaa vapun ja paljuilun tänään. Kaupasta on haettu asiaankuuluvasti lapsille nakkeja, perunasalaatin reseptin nappasin Sadun blogista ja lisäksi brunssiaineet on varattu vappubrunssiin. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että olemme panostaneet virtuaalivappuun enemmän kuin yhteenkään vappuun aiemmin. Ehkä se on tämä käsillä oleva aika, pienestäkin asiasta täytyy tehdä iso juhla ja piristys arkeen! Viikonloppuna olisi tarkoitus käyttää hyväksi miehen vapaapäiviä ja kehittää vihdoin yrityksen nettisivuja ja saada toivottavasti myyntejä piristymään, vaikka tilanne tietenkin haastava. Maanantaina odottaa videopalaveri minun yritysbuustaajan kanssa, ihana nainen joka tuntuu oikeasti haluavan auttaa yrityshommissa, täytyisi vaan itse osata ottaa sitä aikaa enemmän hommiin niin lomautuspäivistä kuin illoista ja viikonlopuista.

Mutta paljussa ei palele, oli lunta tai ei. Nautitaan vapusta kotosalla! Minkälaisia palloja teiltä löytyy? Onko vielä lumi maassa? Tai taas?