*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa
Hyvää uutta viikkoa! Takana on viikonloppu täynnä elämyksiä ja uusia ihmisiä. Niin paljon tapahtui, että ehti jo pää mennä pyörälle, mutta olipa hauskaa. Ja viikonloppu päättyi aikamoiseen jännitysnäytelmään, katsoimme ensi kertaa miehen kanssa yhdessä vikan erän jääkiekkoa! Onnea Leijonillekin!
Suuntasin nimittäin perjantaina entiseen kotikaupunkiin Jyväskylään, jossa puolet sydämestä ja suurin osa suvusta edelleen on. Tapasin uusia ihmisiä ja vietin heidän kanssaan viikonlopun. Minnean muruja on minulle somesta hyvinkin tuttu kasvo ja blogi, sen sijaan Arjen Pilkahduksia sekä Ready Steady Flow olivat uusia tuttavuuksia niin somessa kuin livenäkin. Tapasin kaksi viimeistä perjantaiaamupäivällä Jyväskylässä ja Minnea liittyi iltapäivällä seuraamme. Meitä tuli vastaanottamaan ihana Visit Jyväskylän Johanna, joka piti jälleen meistä valtavan hyvää huolta. Sanoin eilen, että olo oli kuin prinsessalla, kun meitä kohdeltiin niin upeasti, pidettiin kaikesta huolta, eikä mitään tarvinnut miettiä itse. Joku muu oli miettinyt aikataulut, aktiviteetit, ruokapaikat ja kyydit. Sen kun menet paikalle. Äiti-ihminen oli taivaassa.
Myönnän, että olen mennyt liian kovaa toukokuun ja se kostautuu ylikierroksilla ja unettomuutena. Muutaman tunnin unien jälkeen saavuin väsyneenä Jyväskylään, josta suuntasimme suoraan Laukaan puolelle Peurunkaan. Muistatte ehkä, että kävimme siellä niin syksyllä bloggaajien kanssa kuin keväällä perheen kanssa minilomalla. Itselleni on siis muodostunut hyvä käsitys jo paikasta ja käänsin syksyllä kelkkani sen suhteen, että Peurunka ei sopisi nuorille tai lapsiperheille. Sehän on mitä mainion aktiivisen perheen lomakohde!
Tällä kertaa näin Peurungasta taas uuden puolen, kun suuntasimme meille järjestettyyn saunajoogaan. Täytyy sanoa, että se pysähdys kaiken hössötyksen ja unettoman yön jälkeen tuli niin oikeaan saumaan kuin voi olla. Peurungassa on todella iso infrapunasauna, jossa joogakin järjestettiin ja siellä lämpötila pysyy sopivan tasaisena ja 50 asteisena paremmin kuin esimerkiksi sähkösaunassa. Meitä ohjannut Anneli oli niin lempeän ja rauhallisen oloinen, että stressitilani laukesi jo häntä kuunnellessa. Olisi tehnyt mieli halata joogan jälkeen, jos olisi kehdannut. Istuimme hiljaisuudessa ja lämmössä, teimme jalka- sekä keskivartaloa vahvistavia liikkeitä sekä erilaisia venytyksiä. Juoksusta tukkeutunut kroppani kiitti. Anneli kertoikin, että maanantaisin järjestettävässä saunajoogassa käy vakkarina juoksija, joka tekee pitkän lenkin sunnuntaisin ja maanantaina joogaa saunassa. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi näin.
Joogan jälkeen olimme ihan läpimärkiä hiestä, joten oli ihanaa pulahtaa vielä altaaseen sekä poreisiin. Aineenvaihdunta pärähti ihan täysillä käytiin tällä kombolla ja lounas upeissa Peurungan maisemissa maistui ihanalle! Saunajoogaa järjestetään myös tilauksesta, tässäpä ihan huippujuttu esimerkiksi polttariporukalle. On parempi voida hyvin, kuten Peurungan slogan kuuluu.
Lounaan jälkeen olisin voinut kaatua päikkäreille, mutta mepä suunnistimme takaisin Jyväskylän ydinkeskustaan sekä pakohuoneeseen. Mysteeri löytyy Jyväskeskuksen kulmilta, eli ihan ytimestä. Sisään astuessa minua jännitti. En oikeastaan osaa sanoa mikä, pakohuoneet ovat aina vähän hyppy tuntemattomaan, ehkä se. Nykyäänhän ovia ei edes oikeasti lukita, eli tällaisella ahtaanpaikankammoisella ei ole minkäänlaista paniikin vaaraa touhussa. Jännitti, miten vasta tapaamani ihmisten kanssa toimimme ryhmänä, millainen arvoitus meitä on vastassa jajaja…
Saimme ohjeet mitä pakohuoneessa saa tehdä, mitä ei. Mitään ei saa väkisin repiä irti tai muuta vastaavaa. Sitten siteet silmille ja kävely kohti huonetta. Hiippailimme sydän pamppaillen jonossa sisälle puristaen toisiamme olkapäistä. Sitä jotenkin eläytyy ihan täysillä tarinaan ja peliin ja Mysteerissä oli tunnelma ihan 10+. Olimme hetkessä siirtyneet johonkin aivan muualle kuin Jyväskylän keskustaan, unohdimme paikan ja ajan ja kävimme arvoitusten kimppuun.
Psykiatrisessa sairaalassa asuu tunnistamaton naispotilas. Jyväskyläläiseltä katolta löydetty pieni nainen oli liki kuoliaaksi kylmettynyt jäisenä pakkasyönä ja yritti hakea lämpöä ilmastointihormin eteen käpertymällä. Kasvoiltaan herkän näköinen, liki 60-vuotias rouva on mysteeri, sillä kukaan ei tunnista häntä eikä hän ketään. Oikean nimen puuttuessa hoitohenkilökunta nimesi naisen Sofiaksi.
Sofia on lähes katatonisessa tilassa, eikä hän osoita tunteita tai reagoi ulkopuoliseen maailmaan enää normaalisti. Kontaktin saaminen Sofiaan on lähes mahdotonta, koska ihmiset ovat hänelle ilmaa. Puhua hän kuitenkin osaa. ”Tärkein on turvassa, tärkein on turvassa, tärkein on turvassa”, tuntuu olevan ainoa lause, jota hän kykenee enää toistamaan. Sofian mieli – mikä siinä pelottaa?
Pakohuoneessahan availlaan erilaisia lukkoja vinkkien perusteella, jotka löytyvät huoneesta. Tarina muodostaa kokonaisuuden ja aina uuden lukon auettua löytyy lisää vihjeitä. Pelin vetäjä antoi myös välillä vinkkejä, kun huomasi meidän jumittavan. Hän ei koskaan kertonut suoraan vastausta, vaan vinkkasi mihin suuntaan kannattaisi siirtyä etsimään.
Kun ihmiset ovat sinulle uusia, on hauskaa nähdä, miten kukakin alkaa toimia. Toiset toimivat työnjohtajina, toiset puuhailevat hiljempaa, toiset pysyvät rauhallisena ja käskevät muitakin tekemään rauhassa, toisilla nousee pulssi ja äänenkorkeus. Huomasin itse, että ajatuksissani räpläsin ensimmäisen lukon auki, kunnes aloin enemmän kommunikoida ryhmän kanssa. Tuo kokemus tiivisti mielestäni mielettömän hyvin toisilleen vieraita ihmisiä yhteen ja parissa kohtaa pakotti aika tiiviiseenkin tiimityöhön. Yksin et selviäisi. Tunnin peliaika juoksi vauhdilla eteenpäin ja kun aikaa oli muutama minuutti, sain purra hammasta tehdessäni lähes viimeistä arvoitusta. Kädet alkoivat täristä, näinkö me pääsemme ulos? Sillähän ei ole mitään muuta väliä, pääseekö tunnissa ulos kuin se, että saa mielettömän onnistumisen riemun. Vain 30 % kuulemma onnistuu selvittämään Sofian mielen. Samalla hetkellä, kun kelloon ilmestyi 00.00 ajaksi, meillä raksahti auki viimeinenkin arvoitus. HUH! Olipa hilkulla!
Olimme todella paenneet arkeamme Sofian mieleen, kuten Mysteerin slogan on. Peli oli mielestäni kohtuullisen haastava verrattuna niihin huoneisiin, joissa olen ollut ja tarinaltaan ja lavastukseltaan hurjan mukaansatempaava. Mukana oli ensikertalaisiakin, jotka pärjäsivät mielettömän hyvin, eli rohkeasti polttariporukat, naistenillat, synttärit, mitkä vain kannattaa järjestää tällaisessa, vaikka mukana olisi ensikertalaisia tai toisilleen vieraita ihmisiä.
Vitsi mikä hymy kasvoilla oli tuon kokemuksen jälkeen. Lähdimme kokemuksesta pulisten kohti hotellia sekä illallista. Olin täysin päivän aikana irrottautunut stressistä ja unohtanut kiireen ja velvoitteet. Veikkaan, että näette kuvista paistavan ilon ja rentoutuneisuuden, naama oli aurinkoinen koko päivän. Aluksi ajattelin, oliko järkevää tunkea vielä Jyväskylänkin reissu tähän väliin, mutta jo ensimmäisen päivän perusteella saatoin todeta, että oli. Koko viikonloppu oli niin oman näköinen, kun tällainen aktiivisuuspörhelö olen. Jos olet itse ylikierroksilla tai kaipaat asioita, missä et kerta kaikkiaan ehdi miettiä sitä to do-listaasi, tässäpä pari huippuvinkkiä!
Onko sinulle Peurunka, saunajooga tai pakohuoneet tuttuja? Seurasitko reissuamme Instasta, onko jotain osa-aluetta Jyväskylän matkasta mistä haluaisit erityisesti kuulla?
P.S. Jos olet kiinnostunut Peurungan lomasta, nyt kannattaisi napata huipputarjous, jonka pari bloggariporukastammekin meinasi lunastaa. Nimittäin vielä tämän viikon on hintakampanja käynnissä ja kylpyläyön voi lunastaa edulliseen 50 € / hlö hintaan, varattavissa 31.5 saakka ja käytettävissä aina 20.6. saakka. Etuhintaisen varauksen voi tehdä PROTARJOUS koodilla verkkokaupasta peurunka.fi.