*kaupallinen yhteistyö If
Seitsemän vuotta sitten elämäni koki mullistuksen. Meidän elämämme 12 vuoden yhdessäolon jälkeen heitti totaalista häränpyllyä: kauniina maaliskuisena aamuna, palmusunnuntaina kuulin lapseni ensimmäisen itkun. Tuijotimme toisiamme hämmentyneenä, tuijotin miestäni hämmentyneenä. Katselin nyyttiä hänen sylissään ja tunsin suurta tunteiden sekamelskaa. Tuo mies, jonka kanssa olen 12 vuotta elänyt on isä. Siis olenko minä äiti? Ajatus tuntui ihan hullulta.
Kun astuimme kotiin nyytin kanssa kaksi päivää myöhemmin ihmetys oli valtava. Mitä hänelle tehdään? Mihin asetetaan? Voiko häntä riisua kun hän nukkuu? APUA! Siinä me sitten istua nökötimme lapsen nukkuessa ja tuijotimme häntä olohuoneessa. Kyselimme mitä pitäisi tehdä. Hän nukkui 3,5 tuntia. Ja me tuijotimme. Maaliskuussa seitsemän vuotta sitten minä en ollut enää se, kenen tarpeet tulisin ensimmäisenä huomioimaan. Eikä se ollut mieheni. Se oli se pieni nukkuva kaunokainen.
Neljä vuotta tuplaäitinä – halu suojata lapsensa on valtava
Tänä vuonna tuli kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun minusta tuli tuplaäiti. Pieni pippurinutturamme lensi maailmaan. Hänen ollessaan pari minuuttia vanha, koin, että tässä tytössä on tahtoa, tulta ja tappuraa. Miten sen voi tietää? Minä vain tunsin. Hänen otteestaan ja äänestään. Samalla tunsin, kuinka perheemme on nyt kokonainen. Ei ollut outoa kutsua miestä isäksi tai ajatella itseään äitinä enää, sen sijaan oli outoa kutsua ensimmäistä vauvaa isosiskoksi. Olimme tiimi ja tiesin, että tulen tekemään kaikki heidän eteensä. Isästään puhumattakaan, tytöthän ovat kietoneet hänet aivan pikkusormensa ympärille. Halu suojata molemmat lapsensa kaikelta pahalta on suorastaan alkukantainen vaisto ja jo odotusaikana huolehdimme heille muun muassa vakuutukset. Ne auttaisivat osaltaan, jos jotain sattuu, vaikka tietenkin sen ajatuksen tunkee mielessään mahdollisimman kauas, ei halua ajatella, että jotain voisi sattua. Vakuutukset ovat näyttäneet paikkansa, kun kuopuksen vauvavuonna lääkäriin mentiin pelkästään korvien takia 10 kertaa.
Kukaan ei halua ajatella vakavaa sairastumistaan, ei varsinkaan tällainen hetkessä eläjä. Mutta miksi se tässä tapauksessa kannattaa?
Tällä viikolla minä juhlin puolestani omia syntymäpäiviäni, alan olla lähellä neljääkymppiä. Moni ystävä elää samanmoisia ruuhkavuosia kuin me. On lapset ja heidän harrastuksensa, on työt, omat harrastukset ja monella alkaa olla ikääntyvät vanhemmat. Tänä vuonna omat vanhempani ovat eläköityneet. Aika juoksee. Tiedän useamman, joka huolehtii yhtä aikaa vanhempiensa pärjäämisestä ja käy auttamassa heitä, kun kotona on samaan aikaan vaippaikäisiä. Siinä härdellissä jää usein miettimättä se oma hyvinvointi. Mitä jos on itse se, joka sairastuu? Kuka sitten hoitaa lapset tai kuka käy auttamassa vanhempia? Ei sellaisia usein ehdi miettiä tai edes halua ajatella sitä elämän ns. nurjempaa puolta. Miksi lapset tulee vakuutettua ”totta kai”-periaatteella ja unohdettua herkästi itsensä?
Valitettavasti elämässä on niitä harmaankin sävyjä ja välillä täytyy kahlata syvemmissä vesissä. Huonompiin aikoihin tai vastoinkäymisiin varautuminen ei tarkoita, että istuisi kotona tuskailemassa josko jotain sattuu, vaan se on varautumista tulevaisuuteen. Arjen helpottamista, jos sitä sattuukin itse sairastumaan. Muistatteko, kun alkuvuodesta kirjoitin isäni vakavasta sairaudesta ja syöpävakuutuksesta ensi kerran? Silloin kun tuo puhelu tuli, kohtasin itse aikamoista surua ja pelkoa, isä oli vielä niin nuorikin!
Suosittelen hetkeksi pysähtymään ja miettimään vakuutusasioita, sillä jos vakava sairaus sattuisi omalle kohdalle, arjessa tarvitsisi varmasti monenlaista apua. Hoitoapua, taloudellista apua, erilaisia asioita turvatakseen arjen sujuvuutta sekä lasten elämää. Siihen Ifin vakavan sairauden turva tarjoaa ratkaisua. Vakuutus maksaa tilille kertakorvauksena summan diagnoosin jälkeen. Korvaussumman voi valita aina 50 000 euroon asti, joka on jo summa, jolla turvaa arjen sujuvuutta. Sillä pystyy maksamaan esimerkiksi asuntovelkaa, jos ei pysty tekemään töitä. Näin yksityisyrittäjänä omat hommat pysähtyvät, jos en ole niitä itse tekemässä. 20 000 korvausummaa vastaan minä juodun maksamaan kuukaudessa 8,37 euroa – se on vähemmän, kuin mitä maksan kuukaudessa suoratoistopalveluun siitä, että saan katsoa Blacklistiä. Eikö ole aika herättelevä ajatus?
Syöpävakuutus – mitä se kattaa ja kuinka paljon se maksaa?
Syöpävakuutus kuulostaa sanana pelottavalta. Mutta kun se vakuutus on otettu, siellä taustalla on jokin turva nimenomaan sitä perhettä varten, joka on ykkössijalla. Ifin vakavan sairauden turva on enemmän kuin syöpävakuutus ja se kattaa 10 erilaista sairautta. Oman vakuutussummansa voi käydä laskemassa täällä.
Me olemme vakuuttaneet syntymättömät lapsemme, emme sillä ajatuksella, että jotain varmasti sattuu, vaan sillä ajatuksella, että saavat mahdollisimman nopeasti ja helposti parasta hoitoa, jos jotain sattuu. Meillä on myös jatkuva matkavakuutus, joka on korvannut helposti esimerkiksi kotimaan matkalla sattuneen sairauden. Olisinko ottanut erikseen vakuutusta lähtiessäni reissulle Jyväskylään? En todellakaan, mutta siksipä kerralla jatkuvaksi mietitty vakuutus onkin niin hyvä. Se osoittaa paikkansa silloin, kun jotain sattuu, asiat saadaan rullaamaan ja apua helposti.
Uskon, että moni teistäkin elää tällä hetkellä ruuhkavuosia ja huolta saattaa olla niin omista lapsista kuin vanhemmistakin. Ja alkaa se oma ikäkin tuntua, kaikenlaista kolotusta sitä alkaa jo olla näin nelikymppisenäkin. Ei mielestäni kannata synkistellä tai pelätä elämää, vaan nimen omaan nauttia jokaisesta päivä. Kannattaa silti hetki käyttää miettimällä, miten perheen voisi turvata myös siltä kantilta, jos sattuisi itse sairastumaan, loppujen lopuksi kuukausisummat eivät ole valtavan isoja.
Onko omassa perheessäsi paljon vakuutuksia olemassa?