Tiedätkö mikä on Silvaner? Vielä ehdit testata!

*ruoat ja juomat saatu

Täytyy laittaa heti eilisen jälkeen perään toinen Tamperetta (tosin myös Turkua ja Helsinkiä) koskeva juttu, sillä Silvaner-viikot kestävät vain sunnuntaihin asti, eli vielä ehtii testata, jos innostuu! Itse pääsin tutustumaan Silvaneriin keskiviikkona, kun Sivumaun Janin sekä Kipparin morsian Minkan kanssa kiersimme neljä Silvaner-viikkoihin kuuluvaa ravintolaa. Mutta aloitetaan nyt siitä, mistä on edes kyse!

Mikä on Silvaner? Tai Silvaner-viikot?

Silvaner on saksalainen viini, jota on tehty jo noin 360 vuotta, mutta sen osuus saksalaisista viineistä on vain noin 7%, rieslingin ja muiden tutumpien jyrätessä edelle. Ei siis ollut minullekaan tuttu rypäle, mutta voi hurja minkä määrän tietoa kuulimme yhdessä illassa. Tampereella Silvaner-viikkoa (jatkuu 13.9.20 asti) vietetään neljässä eri ravintolassa, Winebridgessä, Henriksissä, Tuulensuussa sekä Tampellassa. Saksan viinitiedotus järjestää näitä viikkoja aina eri rypäleiden ympärille, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja testata viini sekä sille suunniteltu ruoka. Viinit ovat kevyitä ja hapokkaita ja ne sopivat loistavasti kalaruoille tai esimerkiksi parsan kanssa. Kun päädyimme (olimme vähän ulalla kuulummeko sinne) tunniksi viininmaisteluiltaa Winebridgessä, saimme ihan valtavan läjäyksen tietoa Silvanerista, sitä tekevistä tiloista ja alueiden erilaisuudesta. Jos haluat saada ison määrän viinitietoutta, kannattaa kyllä buukata itsensä noihin iltoihin. Illan tirehtöörinä toiminut viinipastori Juha Rantala kertoi uskomattoman määrän tietoa lyhyessä ajassa. Ja maistelun joukossa oli mm. 50 euroa maksava pullo, joka olisi jäänyt kyllä itseltään ostamatta, eli tuollaisessa tilaisuudessa pääse maistamaan niitä arvokkaampiakin juttuja.

Tampella, Gastropub Tuulensuu sekä Henriks

Toiset kolme ravintolaa taas panostivat enemmän ruoan sekä viinin mätsäävyyteen. Aloitimme kierroksen Tampellasta Finlaysonin kupeesta, jossa on siellä(kin) pitänyt monesti käydä, tämä oli ensi visiitti. Olipa suuri mutta miellyttävä ravintola! Tampellan menu alkoi Tilsiter-kanakroketeilla, joka ei koostumukseltaan ihan lähtenyt, mutta Silvaner-menun pääruoka oli todella onnistunut! Se piti sisällään paistettua siikaa, sitruunarisottoa sekä rapuvaahtoa, todella hyvä annos, käy testaamassa Tampellassa! Sille paritettu viini oli sen verran voimakas, että maut meinasivat peittyä, siitä olimme yhtä mieltä. Jälkkärinä tarjoiltu vaniljapaahtovanukas sekä limoncellolla marinoidut marjat oli myös aivan kymppi, joskin olin vähän kauhuissani kuinka älyttömän täynnä aloin olla jo siinä vaiheessa!

Matkamme jatkui Hämeenpuistoon, jossa sijaitsee legendaarinen Gastropub Tuulensuu. Jos haluat maistella Silvaneria superrennosti, suuntaa tänne. Viikonloppuna voit vielä vierailla Hämeenpuistossa pyörivillä Kansainvälisillä markkinoilla! Meille tarjoiltiin Silvanerin kanssa bretzeliä sekä viinilautanen, joka piti sisällään juustoja ja oliivia. Erityisesti suolaiset, vielä lämpimät bretzelit ovat täydellisiä. Jos suuntaat koskaan Tuulensuuhun, ota aivan ehdottomasti lämmin bretzel juomasi kylkeen!

Winebridgessä olimmekin isommassa maistelutilaisuudessa ja sieltä matka jatkui Henriksiin, jossa meitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä. Pitkän historian omaava Henriks on suunnitellut yhden annoksen Silvanerin kylkeen ja he halusivat korostaa, etteivät valkoisista liinoista huolimatta ole paikka, jonne täytyy aina tulla syömään pitkän kaavan mukaan. He toivoisivat, että ihmiset tulevat rohkeasti testaamaan yhden annoksen ja sille paritetun viinin, josta oli tehtykin huikea pari. Henriksin keittiössä taikojaan tekee nuori ja innostunut Valtteri Hakkarainen, joka maistatti meillä muun muassa kirsikkaoluesta tehtyä jäätelöä sekä suolaliemessä muhinutta kirsikkaa. Ensimmäiselle pisteet, jälkimmäinen hämmensi.

Itse viikon annoksessa oli paistettua Vanajaveden kuhaa, perunakakkua sekä fenkolia. Erittäin toimivaa läheltä tuotua kalaa ja raikasta fenkolia, toimii todella hyvin. Suosittelen lämmöllä testaamaan, jos harkitsit käyväsi viikonloppuna ulkona syömässä!

Silvaner-viikot – helppo lähestyä uusia makuja ja makupareja

Minusta nämä Saksan viinitiedotuksen järjestämät viikot ovat tehty todella kivasti ja ne ovat helppo lähestymistapa uusiin makuihin ja makupareihin. Ei todellakaan tarvitse olla mikään asiantuntija, jos lähtee maistelemaan annoksen kuhaa ja sille paritetun lasillisen viiniä. Itsekin vähän jännitin, kun olin kierroksella kahden oikeasti ruokaa harrastavan ihmisen kanssa, että osaanko sanoa mitään viisasta, mutta homma on tehty helpoksi. Ja ruoat hyviksi ja toimiviksi.

Onko itsellesi tuttu rypäle? Ajattelitko käydä viikonloppuna ulkona syömässä?

 

Kaupungin parasta salaattia!

Kaipaatko tänään hyvää lounasta Tampereella? Tai rakastatko hyviä ja freesejä salaatteja? Minun on pakko nostaa esiin taas paikka, josta mielestäni kyllä saa Tampereen parhaimmat salaatit. Edellisen kerran olen nostanut paikan esille 1,5 vuotta sitten ja välillä on mennyt aikaa, ettei ole tullut käytyä. Viime aikoina on tullut kuitenkin käytyä useasti keskustassa ja olenkin käynyt hakemassa salaatin useasti kotiin.

Mikä tuo paikka sitten on? Se on Powau, joka löytyy Tampereella Stockmannin alakerrasta. Heiltä saa paljon muutakin kuin salaattia, mutta minä olen aina päätynyt salaattilinjalle, ne ovat niin hyviä! Kun menin pari kuukautta sitten hakemaan salaattia mukaan kauhistuin: ne maailman parhaat salaatit olivat muuttuneet buffaksi. Kyselin syytä ja buffa kuulemma vetää ihmisiä paremmin puoleensa. Olin aluksi epäileväinen, mutta aloin silti kerätä aineksia take away-astiaan. Ihastutti jo niiden monipuolisuus: edamame-papuja, bataattia, inkivääri-punajuuria (törkeän hyviä!), pinaattia, lehtikaalia, fetaa… Ja kaiken kruunaa itse tehty kastike (oletan että ovat itse tehtyjä, en ole kyllä kysynyt). Varsinkin pestokastike on mieletön!

Salaattikulhoon mahtuu itse asiassa niin runsas salaatti, että eräänä päivänä söin puolet lounaaksi ja puolet illalla. Mielettömän täyttäviä ja runsaita salaatteja ja mikä parasta, kaikki ainesosat ovat hyvin freesejä. Olen saanut miehenkin koukkuun näihin salaatteihin, sillä ne pitävät nälkää aivan todella hyvin ja ovat monipuolisia. Leipä puolestaan lienee tehty hapanleipään, todella hyvää sekin!

Ja piste i:in päälle on Powaun tyttöjen iloinen palvelu sekä hymy. He jaksavat aina palvella iloisesti ja hymyillä ja neuvoa ihmisiä. Vaikka salaatit ovat minusta kaupungin parhaat hinta-laatu-suhteensa ja makunsa puolesta, on kyllä palvelukin aika lähellä kaupungin parasta! Niin ja joka kuudennen salaatin saa puoleen hintaan salaattipassilla.

Kiitos Powaun tytöt, minä (tai me) tulemme taas!

Kuka muu yhtyy mielipiteeseen kaupungin freeseimmistä salaateista?

Kasvissyöjän unohtunut unelmaravintola

En tiedä miksi joissain paikoissa tulee käytyä niin harvoin lounaalla, vaikka aina on ollut tyytyväinen. Ne vain unohtuvat. Ehkä se on sijainti? Minulta kysytään hirveän useasti hyvää brunssipaikkaa, lounaspaikkaa, ravintolaa tietyin ehdoin (on vauvaa mukana yms.) ja monesti lyö aivan tyhjää sillä kysymyksen hetkellä. Että en minä tiedä! Missä käyn lounaalla? Tai brunssilla?

Tänä keväänä viitisen vuotta Tampereella ollut ravintola Zeytuun on kasvissyöjän unelma, sillä lihaa listalla ei ole. Mikä fiilis kun voi tilata mitä vaan! Ravintola on jo laajentanutkin ja avannut toisen toimipisteen Kuninkaankadulle, minä olen käynyt aina vain Tuomiokirkonkadun alkuperäisessä pisteessä.

Kavereiden kanssa on tullut käytyä jonkin verran ja harvinaisesti viime viikolla pääsimme miehen kanssa yhdessä lounaalle. Ehdotin menisimmekö Zeytuuniin ja mietimme, milloin kävimme viimeksi. Mieleen piirtyi vahvasti edellinen kerta tuolla kaksin: esikoinen oli kerhossa, me rakenneultrassa, jossa kerrottiin, että kaikki kunnossa ja toinen tyttö tulossa. Menimme lounaalle ja juttelimme pääasiassa vauvasta pureskellen falafeliä vaaleanpunaiset lasit silmillä. Mutta hyvänen aika, tuosta päivästä oli yli neljä vuotta aikaa jo!

Zeytuunin lounas ei pettänyt ja oli hurjan hyvää. Alkuun kuuluu linssikeitto ja pääruoaksi minä valitsin halloumi-mezen ja mies puolestaan Lebanon-leivän, joka sisälsi avokadoa, kasviksia, hummusta, falafeleja ja vaikka mitä ihanaa! Lähi-idän makuja tarjoilevassa ravintolassa kaikki on ihanan freesiä ja hummus, tsatziki ja tahnat maukkaita. Kylkeen otin ihanaa vastapuristettua appelsiinimehua ja nautiskelin niin täysillä paistetusta halloumista, kikherneistä ja lämpöisestä sopasta, että jäi kuvaaminen ihan puolitiehen. No, ei montaa kuvaa tarvitsekaan, että näette miten ihanan värikästä ja myös silmänruokaa saa niin annoksista kuin paikan sisustuksesta vai mitä? Ja nälkä ei jäänyt, annoksissa on kyllä kokoa!

Kenelle on tuttu paikka? Eikö ole hyvät ruoat?