Kiitän heti alkajaisiksi kaikkia arvontaan osallistuneita! Koska arpoja kertyi yli 100 kappaletta, luovuin käsinkirjoitetuista lapuista ja arvoin voittajan koneellisesti. Arpaonni suosi tuulannelia, jolle olen laittanut sähköpostia. Onnea voittajalle ja kiitos että osallistuitte, teitä oli ihanan paljon!
Sitten asiasta kukkapurkkiin. En tiedä kiinnostaako teitä kurkata Torni-hotellin huoneisiin, mutta minua ainakin kiinnosti. Niinpä kun vanhempani ystävineen sinne majoittuivat, olin kärppänä kameran kanssa paikalla. Todennäköisesti en itse ihan heti pääse tänne yöpymään, joten piti käyttää tilaisuus hyväksi. Lumisateen tupruttaessa kävimme siis katsastamassa Tornin sisuksia.
Huone sijaitsi viidennessä kerroksessa, joten näkymät eivät olleet niin hulppeat kuin ylemmistä kerroksista. Huone oli kuitenkin tilava ja siisti, olihan se vain muutaman kuukauden ollut käytössäkin. Sänky näytti ihanan isolta ja oli varustettu isolla määrällä tyynyjä, taapero hyväksyi sen käytyään koenukkumassa. Sisustus oli jätetty rouheaksi, oli betoniseinää, mustat vessan seinät, hyvin yksinkertaiset mustat yöpöydät sekä hauska lamppu yksityiskohtana.
Vessasta löytyi kylpyamme ja kylpysuolaa. Käytävät olivat jännittävät, sillä huoneiden ovet eivät näyttäneet yhtään hotellihuoneen ovilta, vaan enemminkin mieleeni tuli joku palo-ovi. Pelkistetyt ovet oli yhdistetty seinille nostettuihin kokolattiamattoihin, joista löytyi Tampereen maamerkkejä Näsinneulasta Pispalan haulitorniin. Käytävissä soi musiikki ja mietinkin, soiko hotelleissa yleensä musiikki, kun se pisti niin korvaan?
Moro-baari oli jo iltapäivästä täpösen täynnä ja siellä sai suorastaan taistella saadakseen pöydän. Maisemat eivät hämärällä ja lumisateella olleet ollenkaan niin hulppeat kuin päiväsaikaan, kun kävimme Tornissa kuvaamassa, mutta ihana suurkaupungin tuntu siellä kuhinassa oli. Hissit eivät oikein tunnu riittävän lauantaina, kun sekä baarissa kävijöitä että hotellin asukkaita on paljon ja hissiä sai odotella.
Aamiainen oli kuulemma perusaineksista koottu, mutta hieman normaalia hotelliaamiaista parempi, sillä kahvi tarjoiltiin pöytään, ravintolassa ohjattiin pöytiin ja juustot sekä kinkut oli aseteltu kauniisti ruusukkeiksi. Ei tullut ainakaan vanhemmiltani säröääniä hotellista.
Näin on kurkistettu uutuuttaan hohtavan hotellin huoneisiin.
Kuka on jo yöpynyt täällä? Aurinkoista uutta viikkoa!
Morot Tornista!
Myönnetään. En voinut käsittää miksi Tampereelle väsättiin Torni-hotelli, joka näkyy ihan joka puolelta ja josta tuli vielä niin ruma. Oikeasti luulin, että se ei jää tuon näköiseksi, vaan saa vielä jonkinlaisen kauniin ulkokuoren, mutta pikkuhiljaa alkoi totuus valjeta. Se tulee olemaan iso musta mötikkä kaupunkikuvassa aina. Uteliaisuudesta halusin päästä yläilmoihin kurkkimaan, mutta odotin sopivaa ajankohtaa. Päiväaikaa, kun olisi kirkas keli, jouluruuhkat ohi ja pääsisimme kaikki kolme sinne yhdessä. Melkein kolme kuukautta avaamisesta piti odottaa, että sopiva päivä löytyi. Keli oli viime viikolla vierailupäivänämme upea, 15 astetta pakkasta ja kirkas taivas. Maanantaiaamuna ei paikalla ollut juuri ketään, vaikka joululomatkin vielä pyörivät.
Kyllähän nuo maisemat joka puolelle olivat kerta kaikkisen upeat. Ja se maisemahissi oli hauska meidän kaikkien mielestä, olisin voinut ajella sillä pidempäänkin katselemassa maisemia! Taaperoa ei muutenkaan paljon 25.kerroksessa huimannut. Ehdottomasti käymisen arvoinen tämä Moro-baari on, täytyy vielä itsekin päästä ilta-aikaan kurkkimaan kaupungin valoja.
Olen silti sitä mieltä, että uusi maamerkki voisi olla kauniimpikin, mutta hauska lisä Tampereelle se on ja näkymät jopa paremmat kuin Näsinneulasta, kun niitä ei katsele niin kaukaa. Kaverit, jotka täällä yöpyivät kehuivat myös hotellihuoneen maisemia, ehkä pääsen niitäkin kurkkaamaan vielä tammikuun aikana.
Mitä mieltä olette Tornista? Kuka on yöpynyt siellä?
P.S. Tapsa, en ole saanut sinulta yhteystietojasi liittyen Matkamessulippuvoittoon! Odottelen vielä puoleen päivään asti, sitten minun täytyy arpoa lippu uudelleen, jotta ehdin sen postittaa!
P.S. Tapsa, en ole saanut sinulta yhteystietojasi liittyen Matkamessulippuvoittoon! Odottelen vielä puoleen päivään asti, sitten minun täytyy arpoa lippu uudelleen, jotta ehdin sen postittaa!
Satavuotiaan eloonjäämistaistelu ja satanen rikki
Kuulkaa. Mietin eilen, että sitten kun sata lukijaa napsahtaa rikki, taidan järjestää jonkin arvonnan sen kunniaksi. Ja tänään kun avasin blogin, teitä seuraajia komeileekin blogin laidassa 101. WAU! Tervetuloa mukaan kaikille uusille, olen iloinen että löysitte tänne! :) En tiedä miksi tulee aina tuijotettua tuota seuraajalukuja, koska osa seuraa blogilistan kautta ja niin edespäin.
Satasen rikki paukkumisesta siirrytään toiseen lähes sata vuotta vanhaan, nimittäin Nansoon. Vuonna 1921 perustettu Nanso taistelee tällä hetkellä selviytymisensä kanssa ja muutama viikko sitten Yle esitti dokumentin Avec Tastula, jossa kuvataan vuoden ajan Nanson työntekijöiden elämää. Dokumentissa ihmisiä irtisanotaan leikkaajana työskentelevän Maaritin ympäriltä ja toimitusjohtajakin menettää yöunensa. Päädyin katsomaan ohjelmaa ja pyörittelemään Nanson tarinaa eilen, kun kirjoitin artikkelia opiskeluja varten. Olen useamman kerran blogissakin tuonut Nansoa esille, sekä sitä, kuinka se itsellenikin tarkoitti aiemmin lähinnä äidin yöpaitaa. Itse asiassa lähes ensimmäinen blogitekstini kolmisen vuotta sitten käsitteli aihetta.
Tuli niin surku hiipuvan Nanson ja sen työntekijöiden puolesta (kuvitelkaa nyt, 46 vuotta samassa firmassa, mitä uria ihmisillä siellä onkaan!), että halusin tänään pukeutua Nansoon. Tätä mekkoa hehkutin blogissani kesällä 2012 ja sen myötä kävin ostamassa samaisen mekon äidilleni ja lapseni kummitädille. Kyse ei siis mielestäni olekaan siitä, että Nanso ei tekisi kestäviä ja kauniita vaatteita, vaan siitä, etteivät ihmiset löydä sitä. Ja ovatko ihmiset valmiina maksamaan kotimaisesta vähän enemmän, siitä että neulos tehdään ja värjätään täällä Pirkanmaalla, Nokian tehtaalla?
Jos jokainen suomalainen ostaisi kotimaista työtä 10 eurolla enemmän kuussa, saataisiin Suomeen 10 000 uutta työpaikkaa. Mielestäni tuo summa on jo aika paljon vaadittu, mutta jotain pitäisi tehdä, ettei kaikki vaatevalmistus ja siihen liittyvä osaaminen lähde Suomesta. Lähes 100 vuotta Nokialla vaikuttaneen Nanson soisi pysyvän pystyssä jatkossakin. Siksi tänään pukeuduin Nanson Alla puun-mekkooni ja kuvasimme sitä pirkanmaalaisuuteen sopivasti hotelli Tornin Moro-baarissa.
Löytyykö omasta kaapistasi Nansoja? Oletko valmis maksamaan enemmän kotimaisesta?