Kaupallinen yhteistyö Hopealinjat

Voi miten kaunis kesäaamu eilen olikaan, kun saavuimme Laukontorille perheen kesken. Kello yhdeksän lähti risteilymme kohti Valkeakoskea ja Visavuorta. Oli jotenkin todella kivaa, kun ei ollut varma mitä odottaa. Edessä oli oikea kesäseikkailu ja pilvetön taivas. Ostimme odotellessa torilta mansikoita sekä herneitä ja nousimme Hopealinjojen m/s Silver Moonin kyytiin. Matka kohti uutta ja meille tuntematonta kohdetta alkoi!

Tampereelta Visavuoreen ja takaisin

Olemme risteilleet Pyhäjärvellä useamman kerran ja Näsijärvenkin puolella on tullut koettua Tarjanteen kyyti, mutta näin pitkälle emme olleet aiemmin matkanneet vesiteitse. On suorastaan haasteellista kuvailla sitä tunnelmaa – vesiteitse Lempäälään meno on aivan oma maailmansa. Todellakin erilaista, kuin kurvata moottoritietä pitkin. Siinä on jotenkin niin oma idyllinsä, kun laiva lipuu pitkin järveä, näet laivasta käsin ihania mökkisaaria, upeita rannalle tehtyjä omakotitaloja ja vilkutat takaisin ihmisille, jotka varta vasten tulevat rantaan vilkuttamaan. Eilen lähti kesän ensimmäinen reissu Visavuoreen ja moni tuli katselemaan laivan menoa.

Visavuoreen pääsee Hopealinjojen kyydissä Tampereelta tiistaisin, hinnat ja aikataulut täällä. Ennakkovarauksella pois voi jäädä esimerkiksi Nokialla tai Lempäälässä tai jatkaa Visavuoresta aina Hämeenlinnaan asti.

Lempäälän kanava oli kohokohta

Oli hauskaa jatkaa matkaa siitä, mihin on pisimmillään aiemmin risteillyt. Kaikki oli niin vierasta ja sitten kuitenkaan ei, kun bongasi maamerkkejä kuten Kahvila Siirin rannasta. Aivan sen lähellä on Lempäälän kanava, joka on Pyhäjärven ja Vanajaveden välissä. Kyllä lapsia hämmästytti kapeaan sulkuun lipuminen (oli se aikuisistakin mielenkiintoista). Lokit huusivat, vesi pauhasi ja hitaasti siirryimme kapeaa kanavaa eteenpäin. Erityiskiitos muuten hyvistä selostuksista, laivalla tuli kovaäänisistä faktoja niin Nokian Sotkanvirrasta, Pispalan rakentamisesta kuin Lempäälän kanavastakin sekä suomeksi että englanniksi.

Kanavan jälkeen istahdimme alas lounaalle, joka tarjoiltiin seisovasta pöydästä. Kuopus kehui kovasti sillejä, minä söin aimo kasan mummonkurkkuja ja esikoisen suosikki oli lohi. Matka Tampereelta Visavuoreen kestää noin viitisen tuntia, eli kyllä siinä jo lounasaika tulee vastaan samoin kuin se on hyvä viihdyke matkalle. Ruoka oli hyvää ja syömistä siivitti yllätyksenä kyytiin tullut trubaduuri Henry Kuronen. Hän siis kuulemma on laulanut laivalla jo useampina kesinä, mutta emme tienneet tällaisesta kivasta ohjelmanumerosta. Minä siirryin ihailemaan ulos keulapaikalle maisemia ja juomaan lounaaseen kuuluvaa teetä. Samalla kaiuittimista kuului uloskin trubaduurin laulu. Kuopus innostui peleistä, joita laivalta löytyi ja jäi pelaamaan niitä isänsä kanssa.

Visavuoren historialliset aarteet ja upeat maisemat

Kahden aikaan iltapäivällä olimme perillä Visavuoressa. Samaan aikaan Hämeenlinnasta saapui laiva, jolla pystyi palaamaan tauon jälkeen takaisin Tampereelle. Koska matka on pitkä ja halusimme tutustua kunnolla Visavuoreen, olimme vieneet auton edellisenä iltana Visavuoren parkkiin. Mies sitten polki pyörällä sieltä pois. Tällaisen reissun voisi hyvin tehdä kaksinkin, ottaa pyörät laivaan ja polkea takaisin Tampereelle, mutta matkaa kertyi lähes 50 kilometriä ja ajattelimme sen olevan lapsille liikaa.

Visavuori ihastutti välittömästi. Museon henkilökunta otti vastaan avosylin, opasti ja kertoi historiaa. Järvi kimmelsi alapuolellamme, Visavuori nousee aika korkealle. Rakennukset olivat häkellyttäviä, tuntui siltä, ettemme todellakaan ole enää Suomessa tai Pirkanmaalla!

Visavuori on siis kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee. Hän on rakennuttanut talon aivan 1900-luvun alussa perheelleen. Lisäksi paikassa on Kari-paviljonki, jossa on esillä pilapiirtäjä Kari Suomalaisen töitä. Suomalainen oli Wikströmin tyttärenpoika ja vietti paikassa kesiään vielä 1990-luvullakin. Museon hinnat ja aukioloajat voit kurkata täältä.

Emil Wikströmin huikeat työt, tähtitorni ja museokahvila

Täytyy myöntää, että Visavuori ja sen aarteet olivat itselleni täysin uusi juttu. En tiennyt mitä kaikkea mahdollista Emil Wikström on eläessään tehnyt enkä tiennyt Kari Suomalaisen olevan hänen lapsenlapsensa, ennen kuin aloin asiaa tutkia. Visavuori kätkee sisälleen valtavasti historiaa monessa muodossa – Wikströmin kotitalo on hyvin mielenkiintoinen ja perheen läsnäolon voi melkein aistia. Työt Kivimiehistä Tampereen patsaisiin ovat upeita ja mikä tuottavuus Wikströmillä onkaan ollut! Lapsia kiinnosti suuresti taloon rakennettu tähtitorni – kai jokaisella tulee olla kotonaan tähtitorni, miksi ei?

Kari Suomalainen puolestaan oli omassa lapsuudessani suuresti esillä ja hänen poliittiset pilapiirrokset ovat legenda. Oli kivaa lukea niiden synnystä ja aatteita töiden takana.

Kari-ateljeesta sai myös arvoituskartan, joka innosti lapsia suuresti. Noin puoli tuntia meni siinä, kun kiersimme alueella ratkaisemassa arvoitusta. Se toimi vähän kuin pakopeli, eli jos pakopelit ovat juttusi, älä jätä väliin tätä kivaa arvoituspolkua!

Kahvila on suloinen ja pöytiä löytyy myös ulkoa, jotta voi nauttia kelistä. Tarjolla on sosekeittoa, erilaisia leivonnaisia kakuista suolaisiin piirakoihin sekä tietenkin jäätelöä. Suosittelen lämpimästi nauttimaan kesäpäivästä kahvilan antimien kera.

Kaiken kaikkiaan yllätyimme kaikki, miten paljon tekemistä ja näkemistä Visavuoressa oli. Sinne järviteitse lipuminen oli kuin olisi ollut ulkomailla. Ihan mahtavaa, miten paljon Pirkanmaa kätkee sisälleen aarteita.

Hyppää siis Laukontorilta (tai Hämeenlinnasta) Hopealinjojen kyytiin ja lähde nauttimaan maisemista, hyvästä ruoasta ja kivasta tekemisestä Visavuoressa. Oli varmasti kaikkien mieleen painuva seikkailu!

Oletko itse testannut risteilyä Visavuoreen tai käynyt siellä muuten?

*liput museoon ja kahvilatuotteet saatu