Turistina Tampereella: upea illallisristeily Hopealinjoilla

Kaupallinen yhteistyö Hopealinjat kanssa

Usein ei tarvitse lähteä kauas, jotta tuntee olevansa jo aivan lomalla. Turistina kotikaupungissa on ihanaa olla ja kokea uutta! Olemme seilanneet useamman kerran Hopealinjojen kyydissä Viikinsaareen, mutta varsinaisia risteilyjä ei ole juuri tullut tehtyä. Viime kesänä testasimme Tarjanteen kyydin ja lapset ovat puhuneet kokemuksesta vielä vuotta myöhemminkin. Olen huomannut myös toimittajan töissäni, että tamperelaiselta kysyttäessä kotikaupungin upeimpia puolia, todella moni nostaa esille vesistömme. Keskustan ympärillä olevat Näsi- ja Pyhäjärvi ovat upeita jylhiä vesistöjä, joista kannattaa nauttia.

Eilen pääsimmekin koko perhe testaamaan Hopealinjojen iltaristeilyä, josta tykkäsimme valtavasti. Tervetuloa fiilistelemään mukanamme tuota eilistä ihanaa kokemusta!

Hopealinjojen iltaristeily

Risteilyt lähtevät kello 19 Laukontorilta aina torstaisin sekä lauantaisin. Kesto on 2,5 tuntia ja laivana toimii m/s Silver Sky, jossa on 180 asiakaspaikkaa ja 150 ravintolapaikkaa. Laiva on erittäin siisti ja nykyaikainen isoine vessoineen ja kansipaikkoja löytyy niin edestä kuin takaa. Laiva on tehty vuonna 2014 Turkissa ja arvaatteko – laivan kapteeni toi sen vesiteitse Turkista Poriin, mistä se matkasi maateitse Tampereelle. Matkaan kului kuusi viikkoa. Wau! Aika mielenkiintoinen fakta!

Laiva suuntaa Pyhäjärvellä kohti Rajasalmen siltaa ja matkalle jää muun muassa Pyynikin ja Pispalan maisemat ja paluumatkalla näkee aimo annoksen Pirkkalan maisemia. Verrattuna siirtymään Viikinsaareen, menee Silver Sky lähempänä rantaa ja maisemat näkee paremmin. Meille moni paikka on tuttu, mutta sanoinkin laivalla, että ulkopaikkakuntalaisia ajatellen olisi kivaa välillä kuulla kuulutuksia tai mainintoja paikoista, mitä matkan varrella näkyy. Ehdottoman nautittavat maisemat, tasainen leppoisa kyyti ja kesäilta ovat kuitenkin upeita juttuja vaikkei selostusta olisi.

Myös kahden tunnin lounasristeilyjä on tarjolla samaisella laivalla, kannattaa kurkata nekin!

Mieletön ruokaelämys Hopealinjoilla

Nyt päästään parhaaseen asiaan, eli ruokaan. Iltaristeilyllä on mahdollisuus ottaa alkupalapöytä 27 eurolla, joka on todella runsas ja lisäksi pääruoka, joka kustantaa 12 euroa/annos. Toki pakko ei ole syödä ollenkaan, mutta sanoisin, ettei kannata missata tätä ruokaa. Ravintola on valkoisine liinoineen ihana ja ovelta saatettiin nimen perusteella pöytiin. Palvelu oli hurjan ystävällistä ja onnistunutta. Viinit ensiluokkaisen hyviä ja ajatuksella valittuja. Kaikki vaan toimi.

Alkupalapöydässä on tarjolla erilaisia salaatteja, lohta, raakamakkaraa, lämpimiä kasviksia ja leipää. Se on tarjolla oikeastaan koko risteilyn ajan ja kaikki oli todella herkullista. Kuopuksen suosikit olivat hillosipulit ja silli, jota täytyi ehdottomasti saada lisää. Minä kehuin vuolaasti lämpimiä herkkusieniä ja raikkaita salaatteja ja mies hieman tulista raakamakkaraa.

Laivan kokki Ari Karttunen kertoi, että lähiruokaa pyritään käyttämään mahdollisimman paljon. Kalat tulevat Kauppahallissakin toimivalta Nygreniltä, raakamakkara tehdään Viikinsaaressa, juurekset tulevat torilta. Raikkauden ruoassa kyllä huomaa. Laivalla on myös kolme erikoisolutta, jotka on tehty paikallisen Panimo Himon kanssa. Laivan lisäksi oluita voi ostaa Viikinsaaresta sekä Bistro Kattilasta. Aivan huippua, että tuetaan paikallista yrittäjyyttä ja lähituotantoa! Erityisesti kuusenkerkkää sisältävä Tarjanne-porter sai mieheltä kehuja.

Pääruokana meillä oli lohta, possua ja parsarisottoa. Näistä kaksi ensimmäistä olivat valtavan hyviä, uudet voissa paistetut perunat olivat ihania. Mies kehui possua kovasti. Parsarisotto jäi ehkä hieman valjuksi, olisin kaivannut siihen enemmän parsaa.

Paikallinen elämys

Kaiken kaikkiaan tykkäsimme todella paljon illasta. Lapsetkin kehuivat vuolaasti maailman kivoimpia tarjoilijoita, eli hekin kiinnittivät huomiota miten ystävällistä henkilökunta oli. Kun oikein keskittyy syömään ja maistelemaan pitkän kaavan kautta, menee 2,5 tuntia kuin siivillä. Olisimme viihtyneet pidempäänkin!

Risteily toimii niin viileällä kuin lämpöisellä kelillä katettujen sisätilojen ja aurinkoisten kansipaikkojen ansiosta. Hämmästelimme useampaan kertaan, miksemme ole koskaan käyneet kyseisellä risteilyllä!

Iltaristeily pyörii 1.9.2022 asti, eli vielä on hyvin aikaa kokea se. Hopealinjojen kyydissä pääsee myös Tarjanteelle Näsijärven puolelle tai heidän kyydillään voi siirtyä Viikinsaareen. Myös erilaisia teemaristeilyjä on, jotka ovat käyneet Nokialla asti. Kannattaa kurkata kattavat nettisivut!

Ovatko tällaiset Pyhäjärven risteilyt itsellesi tuttuja? Tervetuloa Tampereelle testaamaan!

Satavuotiaan kyydissä – Tarjanteen höyryissä

Luin jokin aika sitten Tarjanne-risteilystä Maapalloilija-blogista. Toki hyvin tiesin, että Hopealinjat järjestävät risteilyitä Tarjanteelle, mutten koskaan ollut ottanut selvää, mihin hintaan ja milloin. Miten sinne pääsee. Lukuisat kerrat olen ottanut kuviakin Mustalahdessa seisovasta Tarjanteesta, mutta tuo yli satavuotias, maailman vanhin alkuperäisellä reitillään oleva höyrylaiva on kokonaan kokematta. Aloin sepustamaan asiaa miehelle, että eihän me voida asua 20 vuotta Tampereella kokematta Tarjanne-risteilyä! Miksi emme ole koskaan olleet? Mies innostui välittömästi ja alkoi selvittää, kuinka laivan kyytiin pääsee.

Tarjanne ja Runoilijan tie Tampereelta Virroille

Tampereen Mustalahdesta pääsee hyppäämään kyytiin ja matkaamaan Tarjanteen kyydissä Virroille. Koko matka kestää 8 tuntia ja lopulta on bussikyyti Virroilta takas Tampereelle. Toki kyytiin voi tulla matkalta tai toiseen suuntaan. Tarjanne kulkee kesällä keskiviikkoisin ja perjantaisin Tampereelta lähtien.

Me pähkäilimme, kuinka pääsisimme laivan kyytiin, sillä 8 tuntia on varmasti lapsille liian pitkä. Lopulta ratkaisimme asian näin: ajoimme autolla Ruovedelle, jätimme auton sinne satamaan ja hyppäsimme lauantaipäivänä Virroilta Tampereelle kulkevan Tarjanteen kyytiin. Ruovedeltä Tampereelle matka kesti nelisen tuntia. Seuraavana päivänä mies polki 80 kilometriä pyörällä Ruovedelle hakemaan auton takaisin. Oli muuten oma ehdotuksensa tehdä näin ja tuo matka oli lapsille juuri sopiva! Tuo väli maksoi aikuisilta 42 euroa ja lapsilta 21 euroa.

Tarjanne yllätti

Ensinnäkin yllätti, miten valtavan perinteinen laiva tosiaan on. Pääsimme käymään konehuoneessa, jonne kapteeni lähetti viestejään ja konemies hoiteli homma noin 70-80 asteen lämmössä. Hurjan kuuma paikka! Ylipäätään Tarjanne oli yllättävän lämmin sisätiloiltaan helteisenä päivänä, viilein paikka taisi lopulta olla ylemmän kannen ravintola.

Keskikerroksessa on baari, jossa on pientä syötävää ja juotavaa tarjolla koko matkan ajan. Yläkerrassa on a la carte-ravintola, jonne suositellaan varaamaan ruoka etukäteen, sillä kaikkea ei ole aina saatavilla. Laivan kokki tekee hommia hurjassa kuumuudessa ja pienissä tiloissa, perinteistä ruokaa lähiseudun antimista. Mies ja lapset tykkäsivät kovin annoksistaan, perunamuussista ja muikuista sekä kalakeitosta, jossa oli erittäin maukas liemi. Itse valitsin salaatin, jossa oli mansikoita, kohtalaisen mustaksi mennyttä juustoa ja parsaa. Se ei ollut niin vakuuttava, kala-annokset veivät selkeästi pidemmän korren!

Tarjanteella oli myös lapsille paljon värityskuvia ja -kyniä, lisäksi he saivat ohjata laivaa hattu päässä hetken ja kunniakirjatkin lähtivät matkaan. Eli oli lapsia ajateltu!

Upea perinteinen reitti ja Muroleen kanava

Tarjanne aiheutti lähtiessään paljon kuhinaa Ruovedenkin laiturissa, kun se pilli viheltäen lähti matkaan. Upea kimmeltävä Näsijärvi avautui edessämme ja välillä vedimme henkeä, kun livuimme niin kapean tuntuisin kohtiin. Mutta ei hätää, hyvin se niistäkin meni kapteenin Sami Salmen varmalla otteella. Muroleen kanavaan saapuessa väkeä olikin paljon ja moni hyppäsi kyytiin pyöränsä kanssa Muroleesta. Kuulimme monenlaisia pyöräilykokemuksia reitin varrelta ja laivan etukansi suorastaan täyttyi pyöristä. Kannattaa muistaa tämäkin vaihtoehto, tulla osaksi matkaa kyytiin ja pyöräillä toinen suunta!

Kun lähestyimme Tamperetta, lapset ihastelivat Särkänniemeä kovin. Ei sitä tästä suunnasta Näsijärveltä ole yleensä katseltu! Wau he sanoivat! Kyllä tämä ehdottomasti oli historiallinen asia, joka kannatti kokea. Olemme monesti lukeneet siitä, kuinka Tarjanne oli auttamassa ihmisiä Kuru-laivan upotessa myrskyssä, mutta nyt saimme astua tuo laivan kyytiinkin. Alakerrassa on muuten hyttejä majoittumiseen, jos sellaisen haluaa kokeilla. Ilmeisen suosittuja tosin ovat olleet!

Upea Ruoveden satama

Kun mies sanoi, että ajellaan Ruovedelle ja kertoi, että siellä on satamaravintola, odotin jotain pientä kuppilaa ja yhtä laituria. Leukani loksahti todella Ruovedelle saavuttaessa. Satamahan oli valtava! Oli uimaranta ja upea hyppytorni, iso ravintola terasseineen, todella hyvät ruoat, leikkipaikka, toinen ravintola ja live-esiintyjiä ja paljon ihmisiä, veneitä ja kuhinaa. Käsitykseni Ruovedestä muuttui täysin ja ruoka oli oikeasti todella hyvää! Hauskaa, että kampaajani jutteli jonkun suositelleen hänelle Ruoveden satamaravintolaa ja yhdyin välittömästi kehuihin. Kyllä on hyvä! Mene Ruovedelle, minä haluan uudelleen sinne!

Tarjanne oli upea pala historiaa, sen reitti kaunis ja Ruovesikin yllätti tosissaan. Kannatti tehdä tämä reissu! Sen voi toteuttaa eri tavoin ja pienemmissä paloissa tai rykäistä koko reitin – kannattaa tutkia verkosta erilaisia reittivaihtoehtoja ja kokea tämä!

Kuinka moni on käynyt Tarjanteella? Mitä pidit?