Maanantaina tapahtui jotain kummaa. Päässäni oli lista asioita, joita oli tarkoitus ehtiä tekemään, ihan perinteistä asioiden hoitoa ruokakaupasta kirjastoreissuun, mutta joskus nekin reissut saattavat kestää uskomattoman kauan vaatteiden kanssa vääntäessä ja lapsia matkaan houkutellessa. Maanantaina kaikki vaan sujui ilman sen kummempia tuskailuja. Tytöt tekivät apunani innoissani kasvissosekeittoa mummia varten, joka tuli yökylään ja kattoivat vauhdikkaasti pöytääkin. Mietin koko päivän, että miten tämä homma voi sujua näin helposti!
Illalla lähdin junaan ja mietin, etten paljoa tarvitse matkaani tavaraa, jos nyt meikkipussin, yöpuvun ja hammasharjan. Sanoin vielä miehelle, että onpa olo, että jotain olisi jäänyt, johtunee siitä kun ei ottanut mitään mukaan.
Iltajunassa oli ihanaa matkustaa. Väljää ja pimeää, tykkäsin kovasti olla siellä. Sain läjän hommia vielä junassa tehtyä ja taapersin ajatuksissani Helsingin päässä ratikkaan. Minä nimittäin vihdoin, kaiken pähkäilyn jälkeen varasin ajan yritysneuvojalle ja mietiskelin sitä asiaa pimeässä maanantai-illassa Helsingissä. Päälläni Uhanan uutuusmalliston paita, joka huusi äänettömästi että mikä vain on mahdollista ja korvissa ITSE tekemäni korvikset, jotka ovat jo pysyneet monet kerrat ehjänä ja mukana menossa. Jes! Onnistuin! Ehkä uskallan harkita tätä yritysasiaakin. Kaikki on mahdollista, onhan! Jännittää mennä paikalle, sillä olin aikoinani töissä Uusyrityskeskuksessa ja menen tutun ihmisen luo nyt asiakkaana. Mutta kaikki on mahdollista ja elämästä ei koskaan tiedä! Eikö niin?
Ihmettelin ihan ääneen sitä oloa, mikä oli maanantaina. Ei stressannut. Ei ollut sitä jatkuvaa ”apua sekin ja sekin asia on tekemättä”-oloa, mikä normaalisti vaivaa. Mietin, että taustalla mahtoi olla ehkä hyvät yöunet, ehkä hyvin sujunut päivä ja iloiset lapset, ehkä 20 minuuttia infrapunasaunassa sunnuntaiaamuna toimi? Kuka tietää, mutta olo oli itselleni ihan vieras. Stressaan aina liikaa!
Mummolla menin aikaisin nukkumaan ja nukahdin heti. Liekö aamulla taas stressiolo palannut, sillä heräsin kello 5.15. Höh. No, ajattelin, että ehdinpähän jutella mummon kanssa eikä tule kiire. Siitä kun aloin aikanani lähtöä tekemään, huomasin sitten niin stressittömän lähdön suorittaneeni, ettei meikkipussia ollut mukana. Mutisin tuskaani hetken ja mummo sanoi, että olet kaunis ilmankin. No hölmö aihehan se on tuskailla, mutta kun olet menossa tapahtumaan, missä on paljon vieraita ihmisiä, tulee minulle todella alaston olo ihan ”nakuna”. Paljon sitä ei tököttiä kaipaa naamansa, mutta mietin, että ripsari pelastaisi jo paljon.
Lähdin liikenteesen ja ratikassa mietin, että en edes muista enää meikittömyyttäni. Perillä PR-toimistossa pyysin ekana, josko saisin jonkun ripsivärin, kauheaa olla meikittä (niin täysillä niihin on tottunut!). Vähän ripsaria silmiin ja oli jo ihan normiolo! Sitten tapahtumassa treenattiin ja suihkumahdollisuus oli, minulla oli ihan kunnon hiki. Siinä välissä äkkäsin, että pyyhekin jäi. Ensin se jäi Tampereelle, sitten aamulla piti lainata mummolta, mutta tuli meikkisekoilu ja sitten jäi pyyhe. Käynköhän vähän puolilla valoilla?
paita UHANA DESIGN/ korvikset UHANA DESIGN (DIY)/ takki ESPRIT/ farkut MANGO/ kengät Prahasta
Kaikesta tästä hönöilystä huolimatta olo oli edelleen kohtuullisen stressitön. Sekoilu ei aiheuttanut sellaista stressiä kuin ajattelin, ilman meikkipussia ja pyyhettä selvisin ja mietin, että kaikki on todella mahdollista. Minä superpakkaaja pääsin nyt unohtelemaan ihan huolella. Mitäpä sitten!
Eilisaamusta varmasti kerron teille vielä erikseen, oli niin hurjan hauskaa! Kevään myötä on ollut todella kivoja tapahtumia, joista yhdessä syntyi nämä korvikset, toisessa juoksin niin kovaa kuin jaksoin. Mitä tykkäätte korvisten väristä? Laitoin niihin vaaleanpunaisen, turkoosin ja yhden liukuvärjätyn pisaran. Niillle tuli ihan erilainen tunnearvo, kun tietää miten haasteellista pisaroita on pujotella (tai ainakin minulla poropeukalolla oli).
Miltä omaan silmääsi näyttää tämä Uhanan uusi Holiday-mallisto? Eikö ole ihana karkkipinkki tuulahdus keväästä ja kesästä? Nyt sitten saa heittää muuten kaikki kommentit puolesta ja vastaan yrittämisestäkin kehiin. Onhan se mahdollista, onhan?
Aurinkoa keskiviikkoosi, yhteen lempparipäivistäni! Nukuin kuin tukki omassa sängyssä enkä todellakaan herännyt viideltä, alan uskoa että iän myötä on vaan hankalaa nukkua muualla kuin kotona. Iän mukana tulee ihme asioita!