Jumi tuli – hiihtoloman tunnelmia

Siis kamalaa. Mitä harvemmin sitä avaa bloginsa, sitä useammin sitä avaa Instagrammin ja höpisee sinne. On tullut taas monta päivää blogitaukoa, jonka aikana on tullut muun muassa keräiltyä aiheita luonnoksiin ja kirjoitan ehdottomasti mahdollisimman monta niistä pian valmiiksi! Mutta onpa ollut kivaa lukea kuulumisianne arvontavastauksistanne, onneksi niin moni on ollut suht positiivinen! Itse katsoin juuri kaksi jaksoa Yle Areenan sarjasta Rankka Vuosi ja voin lämmöllä suositella, vaikka ei sitä itkemättä tai ahdistumatta voi katsoa. Hyvin silti avattu pandemiaa eri tahojen näkökulmasta. Onko kukaan katsonut?

Hiihtoloma Keski-Suomessa: Himos ja Laajis

Viime viikolla meillä meni viisi yötä mummilassa ja lomaa ei pitänyt olla ollenkaan meillä vanhemmilla, mutta itselläni siirtyi yksi isompi duuni, joten viime viikko olikin aika väljä. Mies istui etätöissä arkipäivät, mutta jäihän siihen illat sekä viikonloppu. Tuli ihan lomafiilis, kun äitini vielä huolehti monesti ruokahuollosta ja kun olet poissa kotoa, ei huuda koko ajan päälle joku siivottava lastenhuone tai pyykkäystä odottava likaisten vaatteiden kasa. Äidilleni siis iso kiitos, me teimme sitten (tai mies pääasiassa) lauantaina läjän pizzoja, joista äiti sanoi ettei mene enää pizzeriaan. Vähän kiitosta toiseenkin suuntaan!

Mennessämme tiistai-iltana pysähdyimme jälleen Pohjois-Himoksen puolelle laskemaan muutamaksi tunniksi ja voin lämmöllä sitä suositella. Nelivuotiaalle on aika raskasta matkata pelkästään ankkurissa tai sompahississä monta tuntia, joten pohjoisen tuolihissi säästää hyvin hänen jalkojaan. Se on auki vain kello 17 asti, mutta sitten on jatkettu muilla hisseillä. Himokseen saa arkena ennakkoon ostettua iltalipun hintaan 28,5 euroa, ilta on klo 15.30-19.30. Kolmen tunnin lippu viikonloppuna on kympin kalliimpi, eli neljä tuntia saa suht edullisesti. Ja hyvin väljää on ollut! Lämmin suositus! Himoksessa pienet saavat myös tunniksi kokeilla varusteita ilmaiseksi ja pohjoisen puolella on suht pitkäkin ilmainen hiihtokoulurinne, eli siellä voi hyvin ilmaiseksi aloitella lajia perheen pienimpien kanssa!

Yhtenä päivänä lapset pääsivät mäkeen valoisaan aikaan Laajavuoreen ja miehen kanssa illalla kaksin vielä laskemaan. Oli ihan huippua, miksi lapsena pidin Laajavuorea niin tylsänä, hyvin sieltäkin löytyy laskettavaa. Tai nykyään pitäisi kai sanoa Laajis, lapsuuden Kansanrinnekin on nyt nimeltään.. ETURI! Ei taipunut meidän suuhumme. Nelivuotias laski kaikki rinteet läpi ja lastenmäkiin ei enää menty, eli nyt on helpompi laskea perheenäkin eikä aina niin, että pitää jakautua puoliksi. Tytöt ottivat hiihtolomalla haltuun myös ankkurihissin, eli menevät siinä kaksin yllättävänkin sujuvasti.

Parkouria ja lumilinnaa

Jyväskylän lumitilanne oli viime viikolla aika eri kuin Tampereen (tosin tilanne muuttui tänään, en meinannut saada ulko-ovea auki kun lunta niin paljon!). Isänsä kaivoi lapsille lumilinnoja ja vitsi että jaksoivat puuhata siellä. Se vaatii vaan aina jonkun aikuisen hollille, kaksin en heitä uskalla linnoihin jättää mönkimään, ettei käy romahdus ja vahinko.

Kolmen sukupolven voimin kävimme myös tutkimassa parkouria, jota löytyy Jyväskylän yliopiston ympäristöstä. Kun varaa ajan, saa ilmaiseksi puhelimeen kartan ja suorituspaikat, joissa avautuu videoita ja mysteerikysymyksiä. Kiva idea ja tytöt suorittivat innoissaan rasteja, ainoa miinus oli vaakatasoon satanut lumi ja tuuli, kun videoita pakko katsoa paljain käsin luurista. Mutta suosittelen testaamaan, ainakin vielä ensi viikonloppuna pääsee!

Hiihtoa ilman maratonia

Lähdin yhtenä päivänä hiihtämään yksin ja mennä sivakoin 16 kilometriä siltä istumalta, kun niin innostuin. Tällä viikolla piti olla Jyväskylän hiihtomarathon, johon olin alkuvuoden harjoitellut, mutta sehän peruttiin. Tuntui silti, että tekniikka on kehittynyt ja oli kivaa mennä, perjantaina hiihtelimme vielä miehen kanssa talven ekan (ja vikan?) yhteishiihtolenkin. Intoa olisi nyt hiihtää, harmittaa kovasti ihan jo hiihtoseurankin puolesta että kävi näin. Tai heidän puolestaan, jotka ovat treenanneet vähän enemmän tosissaan kuin minä.

Näillä eväin siis mentiin lasten hiihtoloma! Miten teillä ovat menneet talviviikot? Vielä pääsee ladulle ja rinteeseen, tänään on tullut hurjasti lunta! Vai odotatko jo kevättä?

P.S. Pahoitteluni kännykkäkuvista, kun rinteessä ja ladulla ei kameraa mukana. Ja roikotuskuvan otti kuopus ja hän ei jaksa käsitellä järkkäriä vielä. Mutta huomenna taas kamerakuvat!

Hämmentävä viikonloppu

Iloista maaliskuuta kaikille! Se alkaakin aika keväisissä ja aurinkoisissa merkeissä, mutta ainakin vielä Tampereella onnistui hiihto, vaikka lorina ympärillä käykin jo vauhdikkaana. Meidän neitomme aloittivat loman leikkitreffeillä naapurissa ja koska maaliskuu on ehkä yksi suurimmista synttärikuukausista, on iltapäivällä luokkakaverin pienet synttärijuhlatkin luvassa. Miten ihanaa oli herätä kikattavien lapsen leikkimiseen, kyllä he taitavat nauttia lomasta täysillä!

Viikonloppu kun ”unohdin” koronan

Eihän se oikeasti ikinä unohdu vaan jyllää takaraivossa, mutta viikonlopussa oli paljon hetkiä, kun keskityin elämään enkä murehtimaan maailman menoa ja harmillisia uutisia. Mitä kaikkea viikonloppuna tapahtuikaan?

  • Perjantaina tuli valitettava tieto, että hiihtomaraton jolle tähtäsin alkuvuoden on peruttu. Harmitti tosi paljon monestakin syystä.
  • Lähdin ihan kiukuissani perheeni kanssa laskemaan Pohjois-Himokseen, joka on yleensä tyhjempi kuin Länsi. Halusimme testata onnistuuko tuolihissi kuopukselta jo. Rinteet olivat todella tyhjät vaikka pelkäsimme ruuhkaa ja tuolihissi meni erittäin hyvin lapselta, samoin kuin punaiset rinteet tulivat helposti alas.
  • Tuolihissi sulkikin yllättäen jo kello 17, joten vaihtoehdoksi jäi ankkuri. Mietimme miten selviämme siitä, kun kuopus on niin lyhyt, ettei aikuisen kanssa laudalla meno oikein onnistu. Tytöt menivät sitten kaksin. Miten ammattimaisesti he osasivatkaan homman ja me tulimme isänsä kanssa perästä hissillä. Ihan huikeaa!
  • Yhtäkkiä alkoi kaatosade. Vettä tuli tosissaan, olimme monesti ainoat ihmiset rinteessä, mutta sehän ei haitannut mitään. Vaihdettiin autolla välillä kuivat hanskat ja nautittiin tyhjästä mäestä. Onneksi emme olleet katsoneet ennustuksia!

  • Lauantaina olimme kylässä 5 tuntia ystävillä (koronaturvallisuutta ajateltu kyllä, en avaa tätä enempää julkisesti) ja miten mahtavaa se oli! Olemme olleet viimeksi kylässä jossain muualla kuin vanhemmillani elokuussa. Emme ole nähneet lainkaan ystäviä puoleen vuoteen, joten teki ihan hullun hyvää!
  • Esikoinen on kysellyt jo eskarista alkaen korviksia ja sanoin joskus, että olisiko 8 vuotta hyvä ikä. Tuumasta toimeen yks kaks ja lauantaina haimme hänelle korvikset. Voi miten ison näköinen hänestä tuli!
  • Sunnuntaiaamuna heräsin ja juttelin kuopuksen kanssa. Näytti aivan siltä, kun häneltä puuttuisi hammas. Toden totta, niin puuttuikin! Hän kertoi, että illalla oli kivi suussa, hän sylkäisi sen ulos, piilotti tyynyn alle ja alkoi nukkua. Ja tyynyn alta löytyikin pikkuinen hammas. Hih! Emme olleet huomanneet edes heilumista ja isosiskolta lähti eka hammas melkein kaksi vuotta vanhempana, joten yllätyimme kovin. Se oli todella suuri juttu hänelle!

Ikävät koronauutiset sunnuntaille

Toki se ahdisti, kun sunnuntaina luit otsikosta, että Himoksella ja Tampereella on voinut altistua, ainoat paikat missä olen ollut. Himoksen altistus oli jo muutama päivä ennen reissuamme ja Tampereen ravintoloissa en ole käynyt, missä altistumisia on tullut. Mutta illalla ahdisti kovasti tuo otsikko. Olin jotenkin pari päivää niin iloisissa jutuissa kiinni ja hengittäminen oli helpompaa, että säikäytti. Tosin, minusta on ihan ihmeellistä että voidaan edes sanoa altistuksen olleen rinteessä. Ihmisethän ovat kaukana toisistaan ja rinteitä todella monta. Toki oloaan on hyvä tarkkailla ihan jokaisen.


paita MARIMEKKO (second hand)/ farkut LIDL/ kengät DR.MARTENS (seond hand)/ villatakki VILA/ korvikset IHAN PIHKASSA

Mutta olipa hämmentävän tavallinen ja samalla supererikoinen ja erityinen viikonloppu! Ja milloin olisi päässyt Mansessa hiihtämään +7 keleillä, olihan sekin nyt aika erityistä!

Tästä polkaistaan siis maaliskuu hyvillä mielin ja samalla pienoisessa jännityksessä tulevasta käyntiin, kuvissa on löytöni Mielan Preloved-osastolta! Ja huomaatteko, pääsen muuttumaan takaisin vaaleaksi pikku hiljaa, rautatankkaus alkaa näkymään hiuksissa. Ihan mahtavaa!

Miten oma viikonloppusi sujui? Moni varmasti lomailee tällä viikolla, miten teillä? Millaisia suunnitelmia maaliskuulle?

P.S. Kuvissa takana näkyvä Villa Lullan on juuri avattu Air bnb-majoitusta varten. Sitä pitää ihana Outi ja lämmin suositus, jos etsit majoitusta Mansesta! Maarit oli ensimmäinen vieras ja sitä testasi, täältä voi lukea.

Joulun 2020 yllärit, tunnelmat ja ihanimmat jutut!

Äiti, ihan hirveän haikea olo. Kaikki oli niin kivaa. Miksi se meni niin äkkiä?” kyseli esikoiseni eilen nukkumaan mennessään. Näinhän se on. Joulua odotetaan ihan hirveästi ja pitkään ja hetkessä se on ohitse.

Minä mietiskelin myös iskevää haikeutta kotona, mutta samalla myös sitä, että oikeastaan on ihanaa päästä omaan sänkyyn ja saada tavarat paikalleen sekä kaappiin. On se aikamoista hössötystä koko ajan, kun ihmisiä on useampi. Serkuksia on vain kolme, mutta kyllä hekin saivat kaikenmaailman uimahyppyleikkejä aikaiseksi mummilan sohvalta ja ääni nousi jatkuvasti porukassa niin, että he jotka halusivat katsoa leffaa, katsoivat sitä luurit päässä.

Jouluna 2020 olin päättänyt ottaa enemmän kuvia ihmisistä kuin aiemmin, sillä monesti tulee otettua ns. blogiin sopivia kuvia. No sain aattoiltana sentään porukan yhden pöydän ääreen niin, että koko porukasta on kuva.

Joulun parhaat ruoat

Edelleen ne juustot ovat minun juttuni. Suklaata ei tehnyt edes mieli. Kalaa ja juustoja meni ja paljon. Riisipuuro oli ihanaa. Samoin ihastuin kovasti kokeilemaamme lehtikaali-päärynä-vuohejuustosalaattiin, lämmin suositus! Tämä ei ole edes mikään jouluruoka, mutta kaipasin vähän jotain kevyempää joulupöytään ja suorastaan ahmin tätä salaattia, rosollia sekä sienisalaattia.

Joulun ihanimmat ulkoilut

Niinhän se oli, että Jyväskylän keli ei pettänyt taaskaan. Lunta oli, joskin niin vähän, että mäkeä laskiessa karahti välillä pylly käpyyn, eikä luonnonlumille ollut vielä vedetty hiihtolatuja. Olin jo miettinyt miten erilaista on istua paljussa katsellen vihreää ruohoa, mutta ei tarvinnut. Lunta kyllä riitti valkaisemaan maiseman. Niin kaunista! Laskimme mäkeä, lapset tekivät ison lumiukon enonsa kanssa ja olimme lumisotaa. Tapaninpäivänä kuopus pääsi Laajikseen lautailukouluun, jota oli toivonut ja me laskimme muut kolme myös. Eilen kun ajoimme kotiin, pysähdyimme kolmeksi tunniksi Himokseen. Aivan ihanaa oli olla mäessä. Mietin siellä illan pimetessä, että yhdet rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät viikkoihin Iso-Syötteellä. Kun hissit jo sulkivat ja vielä kerran halusit laskea. Lähtisin mäkeen kyllä joka päivä, jos se olisi mahdollista.

Joulun paras leffa, telkkariohjelma sekä kirjat

Meilläkin katsottiin Disneyn Soul kuten monen muunkin perheessä, mutta vähän meni ohi tai aika paljonkin. Samalla grillattiin Nakki-Hannun makkaroita (joo, joulupäivänä, kaverin perustama firma!) ja juteltiin, joten tuo pitäisi nähdä uudelleen. Sen sijaan Laulu Rakkaudelle osui suoraan sydämeen ja oli ehkä joulun ihanin ohjelma! Katsomatta jäi Lumiukko, Samu Sirkan joulu ja muut perinteiset. Olin tästä vähän hädissäni. Olin lenkillä Lumiukon aikaan, enkä tajunnut pyytää nauhoittamaan. Kirjoja oli mukana läjä, mutta onnistuin vain äänikirjana kuuntelemaan (elämäni eka fiktiivinen äänikirja!) Suljettujen ovien takana, joka oli hirveän huono mielestäni.

Joulun suloisimmat

Olivat kyllä tällä kertaa kolme serkusta. He eivät ole viettäneet kunnolla aikaa koko vuonna, eivätkä ikinä viittä päivää yhdessä. Heidän halejaan ja leikkejään oli aivan ihanaa seurata. Priceless.

Joulun yllätyslahjat

Mies vietti joka ilta noin 1,5 viikon ajan meidän sekä naapurin autotallissa (!!) ennen joulua. Meinasi jo tuskastua, että aika loppuu kesken, mutta sai maalia vaille valmiiksi lahjani. Ihmettelin suuresti mitä on mahtanut tehdä ja aatona se selvisi. Paketissa oli latauslaatikko, jossa on 6 erilaista päätä, kun niitä tarvitsevat mm. langattomat luurini, puhelin ja juoksukello. Oli ilmeisen tuskastunut jatkuvaan piuhojeni etsimiseen. Lisäksi kannessa on langaton lataus. Enpä olisi osannut odottaa mitä paketista paljastuu! Niin paljon aiheutti kyselyä IG:ssa, että mies lupasi tehdä näitä maksua vastaan seuraajillekin!

Vanhemmiltani saimme jo etukäteen lahjaksi kodinkoneet, joten en odottanut kuin miehen lahjaa, mutta veljeni sekä kälyt olivat ostaneet lahjakortin meille Hellaan ja Huoneeseen. Can’t wait milloin päästään sinne, aika kivaa!

Tytöt saivat Frozen-nuket, joista Elsa jäi mummilaan, kuopus sai nimikoidun unikaverin, esikoinen toivomansa poika-LOLin ja lisäksi saivat monta puuha/tarrakirjaa. Mummoni oli kutonut hirveän läjän villasukkia, vaikka meinasi ettei enää jaksaisi.

Kuopus sai kummeiltaan Inkan aarteen lahjaksi ja sitä pelattiin ehkä 30 kertaa. Uudestaan ja uudestaan. Oli lasten suosikki!

Joulun 2020 poikkeusratkaisut

Pukki oli tilattu autokatokseen, johon lämmitettiin glögiä ja käly teki saaristolaisleivästä pieniä herkkupaloja. Pukki oli aivan yhtä mahtava kuin viimekin vuonna ja lauloimme hänelle autokatoksessa. Raahasin ulos myös rengasvaloni, jotta sain pimeydessä kuvia. Isomummo tuli maski päässä autokatokseen katselemaan joulutunnelmaa ja kävi äitini kanssa kaksin hautuumaalla. Pitkästä aikaa meillä muilla jäi hautuumaa väliin. Kun lahjat oli jaettu, 4-vuotiaamme nosti vakavan näköisenä kätensä ylös, viittasi ja kysyi tomerasti ”monessako kodissa sä olet jo käynyt?”. Pukki kertoi lopettaneensa laskemiseen kolmannen triljoonan kohdalla ja tämä kelpasi. Nutun alla on muuten näyttelijänainen, aivan ykkönen!

Lapset kantoivat innoissaan paketteja pihalla ja kun pukki oli lähtenyt, mokasimme. Samaan aikaan kun piti hyvästellä isomummo ja olisin halunnut jutella hänelle hetken, olivat lapset paketteineen rynnänneet sisään ja repineet puolet auki keskenään. Jäi siis näkemättä se riemu ja se harmitti eniten. Ihan loppuun asti ei suunniteltu autokatoskeikkaa!

Niin se hurahti, joulu 2020. Nyt olemme takaisin Tampereella, ainakin kolme asiaa jäi Jyväskylään joten ajatuksissa on, voisimmeko palata uutena vuotena. Pitäisi rohkaistua kysymään äidiltä, jaksaako uudelleen.

Vähän kauhuissani ajattelin miten selviämme näistä päivistä, kun teemme miehen kanssa töitä ja lapset ovat lomalla, mutta hyvin on sujunut. Näitä päiviä varten ystävät soittavat naapurista ja pyytävät pulkkamäkeen ja pakkasessa on jotain syksyn makaronilaatikoita. Aivan hyvä. Selvitään. Kaikki oli hetken aikaa niin ihanan tavallista jouluna oudon vuoden jälkeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, kiitos joulu 2020. En aio luopua kuusesta vielä hetkeen, täytyyhän sen pari kuukautta olla!

Miten oma joulusi sujui?

P.S. Vikan joulukalenteriluukun arvonta keräsi yhteensä 705 arpaa! Arpaonni potkaisi Saria blogin puolella. Onnea!