Avainsana-arkisto: helsinkidesignschool

Muotitoimittajan mietteitä

10.6.2015
16
Näinkin voi sitten käydä. Viime perjantaina Helsingissä otetuista kuvista katosi, siis todellakin katosi 40 kappaletta. Pikakuvakkeet jäivät koneelle, mutta kuvat eivät enää ole olemassa. Totta kai joukossa oli ne parhaat. Ei auta, muokkailin sitten näistä muista siedettäviä. Olen monesti miettinyt kuinka pelottava kuvaajan pesti on. Mitä jos olet kuvaamassa häitä tai muita ainutkertaisia tapahtumia ja kuvat häviävät? Selittele siinä sitten. Minulta hävisi lähes kaikki pallotuolikuvat, joten tuo alin on kaverin kännykästä ja siksi vähän rakeinen. Muista kuvista kiitos Misorellalle.

Nämä kuvat otettiin Sanoma Median Ruoholahden kampuksen tiloissa päivänä, joka oli oma viimeinen opiskelupäiväni. Haaveillen katselin tuota tilaa, missä valmistuvat niin Me Naiset kuin Gloria, kunpa työpaikkani olisi jonain päivänä vastaava!

 

Olen huomannut, että Helsinki Design School tuo googlettelijoita tänne, joten pari sanaa vuoden kestäneestä koulutuksesta. Kuten sanoin, valmistuminen meni vähän ohi, ehkä siksi, ettei koulu ollut niin intensiivinen, vaan kävin siellä kerran kuussa. Toisaalta, kun kaveri kerran sanoi ylioppilaaksi pääsyn olleen paras päivä ikinä, meinasin pudota tuolilta. En kokenut silloinkaan mitään riemun tunnetta, vaikka juhlat toki pidettiin. Ehkä tässä vaikutti se, että ylioppilasjuhlani olivat joulukuussa ja olin jo syyskuusta asti asunut Tampereella, ollut töissä sekä opiskellut avoimessa ja elämä rullasi jo eteenpäin. Sama maisterijuhlissa; palautin gradun lokakuussa, työskentelin talven Thaimaassa, näin ja koin valtavasti ja kun pidin juhlat Suomessa seuraavana kesänä, en taas kokenut mitään suurta onnistumisen tunnetta, vaikka toki gradun kasaan saaminen oli iso helpotus. Olen aina juhlinut enemmin synttäreitäni kuin opiskelujani, mikäköhän siinäkin on?

 

Vaikka olin Helsingissä vain kerran kuussa, vaati opiskelutehtävien kasaan saaminen uhrauksia perheajalta. Tilaisuuteni kirjoittaa oli lähinnä viikonloppuisin, joka tarkoitti sitä, että mies ja tytär tekivät kyläilyreissuja, HopLop-reissuja sekä uimahallireissuja minun ollessa kahden tietokoneen kanssa. Välillä se harmitti. Toisaalta oli ihanaa tehdä jotain omaa ja Helsingissä vietetyistä päivistä nautin aina suuresti.

 

Tutkinnon nimi oli Fashion writing & styling ja yllätyin, kuinka paljon se sisälsi monelaista analyysia. Olisin toivonut enemmän artikkelien kirjoittamista, mikä on ehdottomasti se omin juttu ja intohimo, jota toivoisin palavasti tekeväni joskus työkseni. Opettajat olivat huippuja, joiden oppiin ei ihan joka päivä pääse. Listalla olivat mm. Susanna Björklund, Sami Sykkö, Paola Suhonen, Mia Dillemuth ja pääsimme huippukuvaaja Marica Rosengårdin kanssa ottamaan omia muotikuvia. Näin ja koin paikkoja ja asioita, jotka olisivat varmasti muuten jääneet näkemättä.

 

Välillä tuntui, että olen antiikkinen, sillä moni opettaja puhui 1990-luvun asioista sanoen ”ettehän te olleet syntyneetkään” ja painotti, ettei asiateksteissä saa olla hymiöitä. Ihmiselle, joka on kirjoittanut kaikki kouluaineensa lyijykynällä aikaa ennen tietokoneita tämä tuntui ihan hölmöltä. Ei meitä montaa kolmenkympin paremmalla puolella olevaa porukasta löytynytkään, mutta niistä parista tulikin sitten minulle uusia ystäviä, joihin varmasti olen yhteyksissä tämän jälkeenkin.

mekko Object/ neuletakki Vero Moda/ kengät Guess/ korut Store of Hope

Olisin toivonut tutkinnolta vielä enemmän kirjoittamista ja erityisesti sen oman kirjoittamisen ruotimista. Toisaalta, sain palautteeksi kerran sanat ”kirjoitat lähes virheettömästi, mistä olen erittäin iloinen”, mikä sai sydämeni sykähtelemään. Noottia sain toistosta, mistä muistaakseni äidinkielenopettajat ovat minulle aina sanoneet.

Talven aikana minulle kirkastui, kuinka paljon todellakin rakastan kirjoittamista. Odotin jo ala-asteella äidinkielentunteja, se oli ainoa aine mistä kymppejä irtosi lukiossa ja melkein itkin ilosta, kun sain tähän tutkintoon taas kirjoittaa. Sanoisin, että stailaus ja analysointi sekä artikkelin kirjoittaminen jakautuivat aika lailla puoliksi, eli sinä, joka mietit onko tämä sinun tutkintosi; se antaa paljon myös ihmiselle, joka ei tykkää kirjoittaa.

Tuli ihan hirveän haikea olo, kun tätä kävi läpi. Inhosin niitä 4.45 herätyksiä, mutta imin noista Helsinki-päivistä todella paljon uutta, näin ja koin hirmuisesti. Se oli täydellinen vastapaino kotiäitiydelle ja yhdessä nämä kaksi mahtava kombo. Kiitän miestäni, joka mahdollisti koulutuksen monella tapaa ja suuntaan katseeni tulevaisuuteen. Siitä kiva tutkinto tämä oli, että sen voi kohtuullisen kivutta suorittaa töiden tai toisen koulun ohella, joten sekaan vain, jos vielä harkitset hakemista!

Viimeisen Helsinki-päivän vietin mahdollisimman mukavassa asussa, jossa jaksoi mm. kävellä Ruoholahteen. Maksimekko tuo hitusen kesää asuun, eikä siinä tarvitse palella.

Mitä sinä itse pidät juhlan arvoisena?

Ja hei, pari juttua! Pirkanmaalaiset hohoi! Otin pöydän nro 27 Radiokirpparilta pe 12.6. lähtien, eli käykää nappaamassa sieltä Muotikirpparilta jääneitä vaatteita, pikkuneidin vaatetta ja mitä kaikkea keksinkään sinne viedä!

Juttu nro 2: toukokuun asua voi äänestää vielä pari päivää ja yhdelle äänestäjälle lähtee Biozellin tuotepaketti!

Stailausharjoittelun tulos

14.4.2015
22
Jos muistatte, niin maaliskuun opintopäivillä vietimme kaksi pitkää päivää Marica Rosengårdin studiolla, missä jokainen Helsinki Design Schoolin muotitoimittajaopiskelija sai tehdä oman stailauksensa. Studiolle oli opettajamme, stailauksia itsekin pitkään tehnyt Susanna Björklund hommannut erilaisia vaatteita, kenkiä ja asusteita, joista saimme omamme valita. Hauskaa mielestäni oli, että stailauksista näki jotenkin kenen ne ovat, opiskelijat tekivät ”oman näköisiä” kuviaan. Arvaatte siis, etten minäkään pukenut malliani mustaan.

 

 

Minua jännitti aluksi kamalasti tämä, osaanko, mitä vaatteita siellä on tarjolla, onko mallini vaalea, brunette vai punatukkainen, miljoona kysymystä pyöri päässäni. Arvoimme kuvausjärjestyksen ja olin ekojen joukossa, eli näihin kysymyksiin oli vastattava heti perjantaiaamuna. Kun osaa vaatteista vielä purettiin kasseista, kampaaja kysyi jo millainen meikki tehdään ja millaiset hiukset sekä millaisen asun kanssa ne yhdistetään. Siinä oli kyllä pää pyörällä!

 

Hain alkujaan ns. rantafiilistä, hieman märkää tukkaa ja pelkistettyä yläosaa. Asun rakentaminen lähti tuosta Max Maran oranssista hameesta, tiesin heti, että haluan rakentaa asun sen ympärille. Se oli kuin henkäys kesästä ja auringosta, juuri siitä fiiliksestä mikä mielessäni oli. Opin päivän aikana muuten myös, kuinka haastava kuvattava vekkihame onkaan!

 

 

Kuvauspäivät olivat valtavan opettavaisia ja opettivat paljon stailauksesta, valokuvaajan ja mallin työstä ja kaikesta mitä siellä taustalla tapahtuu. Tämän jälkeen onkin katsellut lehtien kuvia ihan eri tavalla! Uusimman Gloria-lehden kannessa on muuten Marican ottama kuva ja sisäsivuilta löytyy Marican kuvaama vekkimekkokin. Hymyilytti ja tuli oma kokemus mieleen, kun katselin noita muotikuvia. Upeita ammattilaisia oli koko päivän kehissä, joilta ammensimme oppiamme!

 

Lopputuloksen näette tässä. Yläosa vaihtui lennosta ja hiuksiakin vähän muuteltiin, joten lopputulos on hieman erilainen kuin alkuperäinen ajatus, mutta olen tähän kyllä tyytyväinen. Yksi ehdoton ajatus oli myös kuvata malli paljasjaloin. Mitä pidätte?

 

 

Kuvaaja: Marica Rosengård. Stailisti: Katja. Malli: Nika.

Meikki ja hiukset: Aarni Mikkola.

Hame, Max Mara. Sandaalit, Max Mara. Toppi, Edblad. Kaulakoru, Edblad.

Copyrights ©: Helsinki Design School.

Kaksi ylempää kuvaa studion tapahtumista napsaisi Misorella, kiitos niistä! Tämä oli mahtava mahdollisuus ja parissa päivässä ehti oppia stailausprosessista paljon, toivottavasti tällaista pääsee tekemään jatkossakin!
 

 

Play it again, Sam – vintageunelmia

12.4.2015
14
Pari päivää Helsingissä heilahti taas niin vauhdilla, etten oikein kerennyt tajutakaan. Upea auringonpaiste helli sekä perjantaina että lauantaina, Espan puisto oli eilen täynnä auringonpalvojia!

 

Perjantaina meitä opettamassa Helsinki Design Schoolissa oli Sami Sykkö, joka vei meidät päivän päätteeksi tutustumaan vintage-kauppaan nimeltään Play it again, Sam. Olen halunnut pitkään käydä tuolla liikkeessä, mutta Helsingin visiitit ovat aina niin lyhyitä ja täynnä ohjelmaa, että se on jäänyt. Olinkin siis innoissani, kun lähdimme tallustamaan kohti Kruununhakaa ja Rauhankatua, vihdoin pääsen paikalle!

 

Mikä ihana paikka perillä odottikaan! Aarteita eri vuosikymmeniltä, asusteita, kenkiä ja jopa pikkutytön mekko turkissomistein. Liikettä olisi voinut tutkia loputtomiin ja jäimmekin sinne hetkeksi kuvailemaan muun ryhmän lähdettyä. 25 hengen opintoryhmämme täytti paikan aika tehokkaasti!

 

Liikkeen omistaja Arja Könönen oli ihastuttava ja tyylikäs nainen, joka esitteli meille muotia eri vuosikymmeniltä ja puki jopa yhden opiskelijakollegani korsettiin ja toisen 1940-luvun rouvaksi. Oli mielenkiintoista kuunnella, mistä tunnistaa minkäkin vuosikymmenen vaatteen, kuinka maailmantalous on aina vaikuttanut muotiin ja nähdä miten loistavia alusasut olivat entisaikaan. Arja on rautainen muotialan ammattilainen ja liikkeestä saa niin ostaa kuin vuokrata vaatteita sekä asusteita, jos on esimerkiksi teemajuhlat tiedossa.

 

Liikkeessä oli kuvailemassa toinenkin bloggari, ihastuttava Misorella.

 

Antaa kuvien puhua puolestaan liikkeen upeasta tunnelmasta. Minun on pakko mainita erikseen myös sovituskopista, joka oli kuin henkäys Hollywoodista. Upea yksityiskohta, tuolla jokainen tuntee itsensä kuningattareksi! Yllä olevassa kuvassa on myös toinen huokailujen kohteena ollut sydämenmurskaaja, viiden kuukauden ikäinen Evita-pentu, joka rojahti uuvahtaneena lattialle ryhmämme poistuessa. Oli paljon uusia jalkoja haisteltavana!

 

 

 

Arjaa olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin, niin paljon hänellä oli muodista annettavanaan, mutta aika oli rajallinen. Ihanaa, että vihdoin pääsin tähän liikkeeseen sekä sen omistajaan tutustumaan, eli kiitos Arja ja kiitos Sami, kun veit meidät paikalle! Tästä liikkeestä todella inspiroituu, jos tykkää muodin maailmasta.

 

Play it again, Sam
Rauhankatu 2, Helsinki
Avoinna ma-pe 10.30–18 ja la 11–15

 

Onko liike itsellesi tuttu? Toivottavasti postaus ei tökkinyt liikaa kuvamäärän takia, yksityiskohdat olivat niin valloittavia, etten halunnut pienentää niitä kuvakollaasiin!

 

Inspiroivaa sunnuntain jatkoa!