Alan epäillä, että itseäni vaivaa joku neljänkympin villitys, kun uusia asioita pitää kokeilla vähän väliä. Kun olen saanut pakotettua itseni tänä vuonna jo talviuintiin ja ralliauton kyytiin ja tankotanssiin, tuli mieleen, että josko lähdemme nelistään kiipeilemään. Olen katsellut usein Tullintorilla olevaa Irti Maasta-kiipeilypaikkaa, mutta ajatellut, että kuopus on vielä liian pieni. Kun kävimme joulukorttikuvissa Tullintorin studiossa marraskuussa, osui silmiini, että minimipaino on 15 kiloa. Ei minimipituutta! Tuo paino juuri ylittyy, joten päätimme suunnata sunnuntai-iltana kiipeilemään.
Koska menin jonkun Suomen suurimman liu’uista Hyvinkäällä keväällä ja kiipeilin puissa, ajattelin, että tämä seinille meno on ihan peace of cake. Saimme valjaiden käyttöön hyvän opastuksen ja ihanan tsemppaava ja iloinen henkilökunta oli koko ajan paikalla neuvomassa, jos apua tarvitsi. Niin ja tsemppaamassa. Ei se ollutkaan niin helppoa. Ylös päästiin kyllä, mutta miten saattoi alastulo olla niin haastavaa? Siis lähinnä minun kohdalla.
Lapset lähtivät ensi kapuamaan rohkeasti ylöspäin ja pudottautuivat alas hienosti köyden varassa. Molempia vähän jännitti kun kurkkasivat olkansa takaa alas, mutta hienosti pääsivät niin ylös kuin alas. Yllätyin, miten näppärästi 3-vuotiaskin pystyi kiipeämään! Sitten kokeili isänsä. No, meni niin kuin tuntuu menevän kaikessa mitä hän tekee – mennä kipitti vauhdilla ylös ja hyppäsi alas. Eikö sitä pelota kerta kaikkiaan yhtään mikään! Vähän minullekin tuota oloa!
Itsekin lähdin reippain mieli ylöspäin, kiipeäminen on kivaa ja kivaa oli ollut Hyvinkään kiipeilypuistossakin. Ollessani ostoskeskuksen kakkoskerroksen kohdalla menossa ajattelin, että kokeilenpa harjoitella alastuloa. Ohjeet olivat, että kädet ekana irti, ei tarvitse pitää välttämättä köydestäkään kiinni. Selvä! Kädet irti ja… EI! Siinä vaiheessa iski ihan järjetön pelko takaraivosta, se pudottautuminen oli päälleni järjenvastaista. Siinä missä kiipeilypuistossa tiputtauduttiin liukuun, joutuu Irti maasta-puistossa päästämään vain irti ja hetken ”tyhjyyden tunteen” jälkeen valjaat jarruttavat.
Vaikka kuinka hoin itselleni ja tiesin, että valjaat pitävät, minun oli todella vaikeaa tulla alas ja ns.hypätä tyhjyyteen. Keskityin lopulta siihen, että kiipesin ylös ja tulin heti alas. Oli täysin mahdotonta jäädä sinne odottelemaan ja arpomaan. Välillä päästelin jotain murinaääniä tullessani alas, välillä hoin än yy tee NYT ja päästin irti. Jännä, mistä puski niin kova pelko päästää irti ja pudottautua tyhjyyteen, mutta hammasta purren päätin, että minähän voitan sinut jälleen kerran pääni, koska siitähän se oli vain kiinni. Jos pystyin tahdolla opettelemaan sukeltamisen ja tehdä siitä rakkaan harrastuksen, pystyn tähänkin! Pikkuhiljaa sujui paremmin ja paremmin ja päätin, että uudelleen on päästävä, nyt kun hommaan totuttautui, ei se ole varmasti niin hurjaa ensi kerralla.
Lapset kiipesivät lopulta valtavan hyvin ja ylös, esikoinenkin välillä jännäsi hetken alastuloa, mutta pikku rohkaisulla tuli kyllä. Mies oli meidän perheen kovin tässäkin hommassa, sinne se meni ja sieltä se tuli, ylös alas.
Seiniä on eri tasoisia erilaisilla tavoilla kiivetä ylös. Oma suosikkini oli ns. jäänaskali-seinä, jossa siirrettiin kepukoita aina ylöspäin ja kiivettiin niiden avulla. Tosin minulta meni siinäkin seinällä niin keskittyminen än yy tee NYT-pudottautumiseeni, että ne kepit jäivät sinne ylös! Tajusin myöhemmin että ne olisi pitänyt ottaa mukaan. No, ei kuulemma haittaa, huh.
Irti maasta-elämys kestää noin tunnin ja vartin opastuksineen. Hinta on vähän halvempi etukäteen netistä varattuna ja maksettuna ja silloin varmistaa, että mahtuu varmasti kyseiseen aikaan, aikoja on tunnin välein. Meillä oli sunnuntain vika aika, joka oli kuulemma päivän tyhjin ja hyvä niin. Sainpahan jöpittää siellä korkeuksissa keräämässä rohkeutta ilman, että oli jono alhaalla! Valjaita oli hyvin helppo käyttää, 6-vuotiaskin pääsi itse niistä irti.
Olen tosi iloinen, että kokeiltiin ja niin taisivat olla lapsetkin – pyysivät molemmat, että saisivat järkätä synttärinsä siellä ja sen lisäksi kuopus ilmoitti, että tulee huomenna uudestaan kiipeilemään, oli niiiiiiin kivaa. Mahtavaa! Onko vähän ihanaa, kun on sen ikäisiä lapsia, kenen kanssa voi jo harrastaa kaikenlaista! Ja tosi kivaa erilaista liikuntaa tuli taas tehtyä. Toki voi mennä vain mukaan, jos esimerkiksi lapsi haluaa kiivetä ja itse ei, sekin vaihtoehto onnistuu.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, nyt kun ulkona sataa vettä, näitä keskuksiahan on monessa kaupungissa! Kuka on jo ollut Irti maasta?
